Avainsana-arkisto: universumi

Tietoisuus

Mentaalinen Universumi

Kommentoi

”Universumi on Mentaalinen — sisällä KAIKKEUDEN Mielessä.” — Kybalion.

KAIKKEUS on HENKEÄ! Mutta mitä on Henki? Tähän kysymykseen ei voida vastata, syy siihen on että sen määritelmä on käytännössä KAIKKEUDEN määritelmä, jolle ei voida antaa selitystä tai jota ei voida määritellä. Henki on yksinkertaisesti nimi jonka ihmiset ovat antaneet Äärettömän Elävän Mielen kaikkein korkeimmalle käsitykselle — se tarkoittaa ”Todellista Olemusta” — se tarkoittaa Elävää Mieltä, joka on yhtä paljon Elämän ja Mielen yläpuolella kuin me ne tunnemme, joista jälkimmäinen on mekaanisen Energian ja Aineen yläpuolella. Henki ylittää kaiken ymmärryksemme, ja me käytämme termiä yksinkertaisesti jotta me voisimme ajatella tai puhua KAIKKEUDESTA. Ajattelun ja ymmärryksen tarkoituksiin me oikeutamme Hengen pitämistä Äärettömänä Elävänä Mielenä, samaan aikaan kuitenkin tunnustaen että me emme voi täysin ymmärtää sitä. Meidän tulee joko tehdä näin tai lopettaa asian ajattelu kokonaan.

Käykäämme nyt tarkastelemaan Universumin Luonnetta kokonaisuutena ja osasinaan. Mikä on Universumi? Me olemme nähneet, että KAIKKEUDEN ulkopuolella ei voi olla mitään. Onko siis Universumi KAIKKEUS? Ei, näin ei voi olla, koska Universumi tuntuu koostuvan MONISTA asioista, ja se muuttuu jatkuvasti, ja toisilla tavoilla se ei yllä niiden ideoiden tasolle, jotka me olemme pakotettuja hyväksymään KAIKKEUDESTA puhuttaessa, niinkuin aiemmassa oppitunnissa esitimme. Joten jos Universumi ei voi olla KAIKKEUS, silloin sen on pakko olla Ei-Mitään, tämä on väistämätön mielen tekemä johtopäätös nopealla pohdinnalla. Mutta tämä ei riittävästi vastaa kysymykseen, sillä me olemme herkkiä Universumin olemassaololle. Jos siis Universumi ei ole KAIKKEUS eikä Ei-Mitään, mitä se voi olla? Tarkastelkaamme tätä kysymystä.

Jos Universumi on ollenkaan olemassa, tai tuntuu olevan olemassa, sen täytyy seurata jollain tavalla KAIKKEUDESTA — se tulee olla KAIKKEUDEN luomus. Mutta koska jokin ei voi koskaan olla ei-minkään seurausta, mistä silloin KAIKKEUS olisi Universumin luonut? Jotkut filosofit ovat vastanneet tähän kysymykseen sanomalla, että KAIKKEUS loi Universumin ITSESTÄÄN — eli siis, KAIKKEUDEN olemuksesta ja substanssista. Mutta tämä ei riitä, sillä KAIKKEUDESTA ei voi vähentää, eikä sitä voi jakaa, kuten olemme nähneet, ja myöskin jos se olisi niin, eikö silloin jokainen Universumin hiukkanen olisi tietoinen sen olemassaolosta KAIKKEUDESSA — KAIKKEUS ei voinut menettää kaikkea sen tietoa itsestään, eikä se voinut oikeasti MUUTTUA atomiksi, tai sokeaksi voimaksi, tai alhaiseksi eläväksi olennoksi. Jotkut ihmiset, todellakin, tajutessaan että KAIKKEUS todellakin on KAIKKI mitä on, ja myös tajutessaan että he, ihmiset, olivat olemassa, ovat hypänneet johtopäätökseen että he ja KAIKKEUS olivat identtisiä, ja että he ovat täyttäneet ilman ”MINÄ OLEN JUMALA”-huudoillaan monien huvitukseksi ja viisaiden suruksi. Jos hiukkanen väittäisi että ”Minä olen Ihminen!”, se olisi tuohon verrattuna vielä kevyttä.

Mutta, mikä onkaan Universumi, jos se ei ole KAIKKEUS, jota KAIKKEUS ei ole luonut itseään palasiksi erkaantumalla? Mitä muuta se voisi olla — mistä muusta se olisi tehty? Tämä on suuri kysymys. Tarkastelkaamme sitä huolellisesti. Tässä ”Vastaavuuden Periaate” tulee meidän avuksemme. Vanha Hermeettinen aksiooma, ”Niin ylhäällä kuin alhaalla” voidaan ottaa käyttöön tässä kohtaa. Nähkäämme vaivaa saadaksemme vilauksen korkeampien tasojen toimintaan tarkastelemalla niitä omillamme. Vastaavuuden Periaatteen tulee soveltua tähän niinkuin se käy muihinkin ongelmiin.

Katsotaanpas! Omalla olemisen tasollaan, miten Ihminen luo? No, ensin hän voi luoda jotain tekemällä jotain ulkoisista materiaaleista. Mutta tämä ei riitä, sillä KAIKKEUDESSA ei ole ulkoisia materiaaleja joilla se voisi luoda. No sitten, toiseksi Ihminen luo omiensa kaltaisia lisääntymällä, siirtämällä osan hänen omasta substanssistaan jälkeläisilleen. Mutta tämä ei riitä, sillä KAIKKEUS ei voi siirtää tai vähentää itsestään osia, eikä se voi lisääntyä tai jakaantua — ensimmäisessä tapauksessa jotain otettaisiin pois, jälkimmäisessä tapauksessa tapahtuisi monistuminen tai lisäys KAIKKEUTEEN, joista molemmat ajatukset ovat absurdeja. Eikö ole mitään kolmatta tapaa jolla IHMINEN luo? Kyllä on — hän LUO MENTAALISESTI! Ja näin tekemällä hän ei käytä mitään ulkoisia materiaaleja, eikä hän lisäänny, ja kuitenkin hänen Henkensä on kaikkialla hänen Mentaalisessa Luomuksessaan.

Vastaavuuden Periaatetta käyttämällä me olemme oikeutettuja pohtiessamme, että KAIKKEUS luo Universumin MENTAALISESTI, tavalla joka on verrattavissa prosessiin jossa Ihminen luo Mentaalisia Kuvia. Ja tässä kohtaa Järki yltää Valaistuneiden tasolle, kuten käy ilmi heidän opetuksistaan ja kirjoituksistaan. Sellaisia ovat Viisaiden opetukset. Sellaisia olivat Hermeksen Opetukset.

KAIKKEUS voi luoda ainoastaan mentaalisesti, ilman käyttämättä materiaalia (eikä ole mitään materiaalia mitä käyttää), ilman että kaikkeus lisääntyy (mikä olisi myös mahdotonta). Tätä Järjen päätelmää ei pääse pakoon, joka, kuten me olemme sanoneet, on yhtä mieltä Valaistuneiden korkeimpien opetusten kanssa. Aivan kuten sinä, oppilas, voit luoda Universumin omassa mielessäsi, niin KAIKKEUS luo Universumeja omassa Mentaalisuudessaan. Mutta sinun Universumisi ovat Äärellisen Mielen tuotosta, kun taas KAIKKEUDEN luomukset ovat Äärettömiä. Nämä kaksi ovat samankaltaisia, mutta ääretön eroaa määrässä. ME tarkastelemme lähemmin luomisen ja ilmentämisen prosesseja meidän edistyessämme. Mutta tämä on kohta johon kiinnittää huomiomme tällä hetkellä: UNIVERSUMI, JA KAIKKI MITÄ SE PITÄÄ SISÄLLÄÄN, ON KAIKKEUDEN MENTAALINEN LUOMUS. Todellakin, KAIKKEUS ON MIELTÄ!

”KAIKKEUS luo sen Äärettömässä Mielessään lukemattomat Universumit, jotka ovat olemassa Aikakausia — ja kuitenkin KAIKKEUDELLE miljoonien universumien luominen, kehittyminen, romahtaminen ja kuolema on silmänräpäys.” — Kybalion.

”KAIKKEUDEN Ääretön Mieli on Universumien kohtu.” — Kybalion.

Sukupuolen Periaate ilmenee kaikilla elämän tasoilla, materiaalinen, mentaalinen ja henkinen. Mutta, kuten aiemmin jo totesimme, ”Sukupuoli” ei tarkoita ”fyysistä sukupuolta” — fyysinen sukupuoli on pelkkä sukupuolen fyysinen manifestaatio. ”Sukupuoli” tarkoittaa ”suhdetta luomiseen”. Ja aina kun jotain luodaan tai tuotetaan, millään tasolla, Sukupuolen Periaate ilmenee. Ja tämä on totta jopa Universumeja luotaessa.

Älä nyt hyppää johtopäätelmään, että se mitä me tässä opetamme on, että olisi olemassa mies- ja nais-Jumala tai Luoja. Tuo idea on pelkkä vääristymä muinaisista aiheen opetuksista. Todelliset opetukset sanovat, että KAIKKEUS, itsessään, on Sukupuolen yläpuolella, aivan kuten se on kaikkien muidenkin Lakien yläpuolella, mukaanlukien Ajan ja Avaruuden. Se on Laki, josta kaikki muut Lait seuraavat, ja se ei ole muille alisteinen. Mutta kun KAIKKEUS ilmenee Luomakunnan tasolla, silloin se toimii Lain ja Periaatteen mukaisesti, sillä se liikkuu matalammalle Olemisen tasolle. Ja tästä seuraa, että se ilmentää Sukupuolen Periaatetta, sen Maskuliinista ja Feminiinistä aspektia, Mentaalisella Tasolla, tottakai.

Tämä idea voi tuntua hämmentävältä joillekin teistä, jotka kuulevat sen ensi kertaa, mutta te kaikki olette passiivisesti hyväksyneet sen jokapäiväisissä käsitteissänne. Puhutte Jumalan Isyydestä ja Luonnon Äiteydestä — Jumala, Jumalallinen Isä, ja Luonto, Universaali Äiti — olette näin vaistonvaraisesti tunnustaneet Sukupuolen Periaatteen Universumissa. Eikö niin?

Mutta, Hermeettinen opetus ei sano, että olisi olemassa todellista kaksinaisuutta — KAIKKEUS on YKSI — Kaksi Aspektia ovat pelkkiä ilmentymän aspekteja. Opetus on, että KAIKKEUDEN ilmentämä Maskuliininen Periaate, tavallaan, on erillään Universumin varsinaisesta mentaalisesta luomuksesta. Se projisoi Tahtonsa kohti Feminiinistä Periaatetta (jota voidaan kutsua ”Luonnoksi”) jossa jälkimmäinen aloittaa varsinaisen Universumin evoluution työn, yksinkertaisesta ”toiminnan keskuksista” kohti ihmistä, ja siitä eteenpäin ja yhä vain korkeammalle, kaikki hyvin tiedossa olevien ja valvottujen Luonnonlakien mukaisesti. Jos vanhat ajatusleikit ovat sinulle mieleen, voit ajatella Maskuliinista Periaatetta JUMALANA, Isänä, ja Feminiinistä Periaatetta Luontona, Universaalina Äitinä, jonka kohdusta kaikki asiat ovat syntyneet. Tämä on enemmän kuin runollinen kielikuva — se on Universumin luomisprosessin varsinainen idea. Mutta aina muistakaa, että KAIKKEUS on Yhtä, ja Universumi luodaan Äärettömässä Mielessä, ja siellä se on olemassa.

Tämän idean käsittämistä voi auttaa jos soveltaa Vastaavuuden Lakia omaan itseensä, ja omaan mieleensä. Tiedät että osa Sinusta, jota kutsut nimellä ”Minä”, on tavallaan erillään ja tarkkailijana oman mielesi Mentaalisten Kuvien luomisessa. Se osa mieltäsi jossa mentaalinen luominen saadaan aikaan voi saada nimen ”Me” erotuksena ”Minusta”, joka on erillään ja tarkkailee ja havaitsee ”Meidän” ajatukset, ideat ja kuvat. ”Niin alhaalla, kuin ylhäällä”, muista, ja että yhden tason ilmiö on sovellettavissa korkeampien tai alempien tasojen arvoitusten ratkaisuun.

Onko ihmeellistä, että Sinä, lapsi, tunnet vaistomaista kunnioitusta KAIKKEUTTA kohtaan, tunnetta jota me kutsumme ”uskonnoksi” siinä mielessä, ja kunnioitusta ISÄMIELTÄ kohtaan? Onko ihme, että kun pohdit Luonnon tekoja ja ihmeitä, sinut valtaa voimakas tunne jolla on juurensa syvimmässä sisimmässäsi? Se on ÄITIMIELI jota vasten painaudut, kuin vauva rintaa.

Älä erehdy olettamaan, että ympärilläsi näkemäsi sanat — Maapallo joka on pelkkä pölyhiukkanen Universumissa — olisi Universumi itsessään. Sellaisia maailmoja on olemassa miljoonia ja miljoonia KAIKKEUDEN Äärettömässä Mielessä. Ja jopa omassa pikku aurinkokunnassamme on alueita ja elämän tasoja, jotka ovat omaamme paljon korkeammalla, ja olentoja joihin verrattuna me maalliset kuolevaiset olemme kuin limaiset elämänmuodot, jotka elävät merenpohjassa Ihmisiin verrattuna. On olentoja, joiden voimat ja ominaisuudet ovat Ihmistä paljon suuremmat, suuremmat kuin mitä IHminen on koskaan kyennyt kuvittelemaankaan jumalilla olevan. Ja kuitenkin nämä olennot olivat joskus sellaisia kuin te, ja sitäkin alhaisempia — ja sinä tulet joku päivä olemaan kuten he, ja vieläkin korkeammalla, ajan mittaan, sillä sellainen on Ihmisen Kohtalo niinkuin Valaistuneet ovat sen kuvanneet.

Ja Kuolema ei ole todellinen, edes Suhteellisessa mielessä — se on vain Syntymä uuteen elämään — ja Sinä jatkat eteenpäin ja eteenpäin, korkeammille ja korkeammille elämän tasoille, aikakausia ja aikakausia. Universumi on kotisi, ja ennen Ajan loppua olet tutkinut kaikkein kauimmaisimpia laitamia. Elät KAIKKEUDEN Äärettömässä Mielessä, ja mahdollisuutesi ovat äärettömät, sekä ajassa että Tilassa. Ja Aikakausien Suuren Syklin lopussa, kun KAIKKEUS vetäytyy takaisin itseensä mukanaan kaikki luomakunnat — menet sinne ilolla, sillä silloin tiedät Koko Totuuden siitä mitä on olla Yksi KAIKKEUDEN kanssa. Sellaista Valaistuneet kertovat — ne jotka ovat edistyneet Polulla.

Ja sillä aikaa, ole rauhassa ja hyvillä mielin — olet turvassa ja ISÄ-ÄITIMIELEN Äärettömän Voiman suojeluksessa.

”Isä-Äitimielessä kuolevaiset lapset ovat kotona.” — Kybalion.

”Yksikään ei ole Isätön eikä Äiditön Universumissa.” — Kybalion.

 

Artikkelin julkaissut Kybalion

Tietoisuus

Kaikkeus

Kommentoi

”Ajan, Avaruuden ja Muutoksen Universumin taustalta löytyy aina Substanssitodellisuus — Todellinen Totuus.” — Kybalion.

”Substanssi” tarkoittaa: ”se mikä on kaikkien ulkoisten ilmentymien tautalla; olemus; olennainen todellisuus; asia itsessään” jne.

”Substantiivinen” tarkoittaa: ”oikeasti olemassa oleva; olennainen elementti; todellinen” jne.

”Todellisuus” tarkoittaa: ”todellisen tila; tosi, kestävä; validi; kiinteä; pysyvä; aktuaalinen” jne.

Kaikkien ulkoisten ilmentymien taustalla täytyy aina olla Substanssitodellisuus. Tämä on Laki. Ihminen pohtii Universumia, jonka osa hän on, eikä hän näe muuta kuin muutoksen aineessa, voimissa ja mentaalisessa tilassa. Hän näkee, että mikään ei oikeasti OLE, vaan että kaikki MUUTTUU. Mikään ei pysy paikallaan — kaikki syntyy, kasvaa ja kuolee — juuri sillä hetkellä kun jokin asia saavuttaa huippunsa se alkaa tulla alas — rytmin laki on jatkuvassa toiminnassa — ei ole todellisuutta, kestävää ominaisuutta, pysyvyyttä tai substanssia missään — mikään ei ole pysyvää vaan Muuttuu jatkuvasti. Hän näkee kaikki asiat kehittyvän toisista asioista, ja päätyvän toisiin asioihin — jatkuva voima ja vastavoima; sisään- ja ulosvirtaus; rakentaminen ja hajottaminen; luominen ja tuho; syntymä, kasvu ja kuolema. Mikään ei pysy vaan Muuttuu. Ja jos hän on ajatteleva ihminen, hän tajuaa että kaikki näistä muuttuvista asioista koskee pakosti jonkin Allaolevan Voiman ulkoisia pintoja ja ilmentymiä — jonkin Substanssitodellisuuden.

Kaikki ajattelijat, kaikissa maissa ja kaikkina aikoina, ovat olettaneet että on tarve postuloida jonkinlaisen Substanssitodellisuuden olemassaolo. Kaikki mainitsemisen arvoiset filosofiat ovat rakennettu tälle ajatukselle. Ihmiset ovat antaneet tälle Substanssitodellisuudelle monia nimiä — jotkut ovat kutsuneet sitä Jumaluuden nimellä (monia erilaisia); toiset ovat kutsuneet sitä ”Äärettömäksi ja Ikuiseksi Energiaksi”; toiset ovat yrittäneet kutsua sitä ”Aineeksi” — mutta kaikki ovat tunnustaneet sen olemassaolon. Se on itsestäänselvä — se ei tarvitse argumenttia. Näissä oppitunneissa seuraamme eräiden maailman suurimpien ajattelijoiden esimerkkiä, sekä muinaisten että modernien — Hermeettisten Mestareiden — ja kutsumme tätä Allaolevaa Voimaa — tätä Substanssitodellisuutta — Hermeettisellä Nimellä ”KAIKKEUS”, termi jota me pidämme kaikkein kattavimpana niistä monista nimistä joita Ihminen on antanut SILLE joka ylittää kaikki nimet ja termit.

Me hyväksymme kaikkien aikojen suurten Hermeettisten ajattelijoiden näkökannan ja opetamme sitä, sekä niiden muiden valaistuneiden sielujen jotka ovat saavuttaneet korkeammat olemisen tasot, joista molemmat esittävät että KAIKKEUDEN sisäinen luonne on TUNTEMATON. Tämän tulee olla niin, jotta KAIKKEUS voisi ymmärtää oman luonteensa ja olemuksensa.

Hermeetikot uskovat ja opettavat, että KAIKKEUS ”itsessään” on aina TUNTEMATON. He pitäväk kaikkia teologien ja metafyysikoiden teorioita, arvauksia ja spekulaatioita KAIKKEUDESTA pelkkinä lapsellisina kuolevaisten mielten yrityksinä ymmärtää Äärettömyyden salaisuus. Sellaiset yritykset ovat aina epäonnistuneet ja tulevat aina epäonnistumaan, tehtävän perusluonteesta johtuen. Sellaisiin kysymyksiin vastauksia etsivä haahuilee ympäriinsä ajatusten labyrintissa, kunnes hän on eksynyt kaikesta järjellisestä järkeilystä, toiminnasta tai käytöksestä, ja hän on täysin sopimaton työelämään. Hän on kuin orava, joka maanisesti juoksee ympäriinsä oman häkkinsä juoksupyörässä, aina vain kulkien mutta ei koskaan päästen mihinkään — paikallaan pysyvä vanki, aina siinä mistä on lähtenytkin.

Ja vieläkin ylimielisempiä ovat ne, jotka yrittävät kuvata KAIKKEUDELLA olevan persoonaa, ominaisuuksia, laatuja, piirteitä ja attribuutteja joita heillä itsellään on, antaen KAIKKEUDELLE ihmisen tunteet, emootiot ja ominaisuudet, aina kaikkein pikkumaisimpiin ihmiskunnan ominaisuuksiin saakka, kuten mustasukkaisuus, alttius mielistelylle, halu tulla ylistetyksi ja olla uhrauksien kohde, sekä kaikki muut lapsuuden ajalta jääneet vääristymät. Sellaiset ideat eivät ole aikuisiksi kasvaneiden ihmisten arvoisia, ja ne sivuutetaan nopeasti.

(Tässä kohtaa voisi olla asianmukaista todeta, että me erottelemme Uskonnon ja Teologian toisistaan — Filosofian ja Metafysiikan toisistaan. Meille Uskonto tarkoittaa KAIKKEUDEN olemassaolon intuitiivista tajuamista sekä oman itsen suhdetta siihen; kun taas Teologia tarkoittaa ihmisten pyrkimyksiä antaa sille persoona, ominaisuudet ja luonteenpiirteet; heidän teoriansa koskien tahtoa, haluja, suunnitelmia ja designeja; ja heidän oletuksensa KAIKKEUDEN ja kansan välisistä ”välimiehistä”. Filosofia, meille, tarkoittaa tunnettujen ja ajateltavissa olevien asioiden tiedon etsintää; kun taas Metafysiikka tarkoittaa yritystä viedä tarkastelu noiden rajojen ulkopuolelle tuntemattoman ja ajattelemattoman alueille, jolla on samat taipumukset kuin Teologiallakin. Ja tästä seuraa, että sekä Uskonto että Filosofia tarkoittavat meille sitä, että niiden juuret ovat Todellisuudessa, kun taas Teologia ja Metafysiikka tuntuvat rikkinäisiltä, joiden juuret ovat tietämättömyyden juoksuhiekassa, eivätkä ne tarjoa muuta kuin kaikkein epävakaimman tuen Ihmisen sielulle ja mielelle. Me emme pakota oppilaita hyväksymään näitä määritelmiä — me mainitsemme ne pelkästään esittääksemme kantamme. Tulette kuulemaan näissä luennoissa varsin vähän Teologiasta tai Metafysiikasta.)

”SE mikä on Todellinen Totuus — Substanssitodellisuus — on nimeämisen tuolla puolen, mutta Viisaat Ihmiset kutsuvat sitä KAIKKEUDEKSI.” — Kybalion.

”KAIKKEUS on Olemukseltaan TUNTEMATON.” — Kybalion.

”Mutta Järjen kuvaus tulee ottaa vastaan vieraanvaraisesti, ja sitä on kohdeltava kunnioituksella.” — Kybalion.

Ihmisjärki, jonka kuvaukset meidän tulee hyväksyä niin kauan kuin me yleensäkään ajattelemme, informoi meitä KAIKKEUDESTA seuraavalla tavalla, ja ilman että pyrimme poistamaan silmiltämme Tuntemattomuuden verhoa:

1. KAIKKEUDEN tulee olla KAIKKI mitä TODELLA ON. KAIKKEUDEN ulkopuolella ei voi olla olemassa mitään, muutoin KAIKKEUS ei olisi KAIKKEUS.

2. KAIKKEUDEN tulee olla ÄÄRETÖN, sillä KAIKKEUTTA ei voi määritellä tai rajoittaa. Sen tulee olla Ääretön ajaltaan, eli IKUINEN — sen on ollut pakko olla olemassa aina, sillä ei ole olemassa mitään joka sen olisi luonut, ja jotain ei voi koskaan syntyä olemattomuudesta, ja jos se joskus ”ei olisi ollut”, edes hetken ajan, silloin se ei ”olisi” nyt — sen on pakko jatkuvasti olla olemassa ikuisesti, sillä mikään ei voi tuhota sitä se voi koskaan olla ”olematon”, edes hetkeäkään, koska jostain olevaisesta ei voi tulla epäolevaista.

Sen on pakko olla Ääretön Tilassa — sen on pakko olla Kaikkialla, sillä KAIKKEUDEN ulkopuolella ei ole mitään — se ei olisi muuten jatkuva Avaruus, ilman epäjatkuvuutta, erillisyyttä tai häiriötä, sillä ei ole mitään mikä sen voisi hajottaa, rikkoa tai repiä erilleen, eikä ole mitään mikä ”täyttäisi aukot”, Sen tulee olla Ääretön Voimassa, tai Absoluutti, sillä mikään ei voi rajoittaa, hallita, hillitä, häiritä tai ehdollistaa sitä — se ei ole alisteinen millekään muulle Voimalle, sillä ei ole mitään muuta Voimaa.

3. KAIKKEUDEN tulee olla MUUTTUMATON, eli muutos ei koske sitä sen todellisessa olomuodossaan, sillä mikään voima ei voi aiheuttaa siihen muutosta; ei ole mitään miksi se voisi muuttua. Siihen ei voida lisätä mitään eikä siitä voida ottaa pois mitään; sitä ei voida kasvattaa tai vähentää; se ei voi muuttua mitenkään vähemmäksi tai enemmäksi. Sen on pakko olla ollut aina sitä mitä se on, ja sen on sellaisena aina pysyttävä, sellaisena kuin se on nyt — KAIKKEUTENA — sillä koskaan ei ole ollut, ei ole nyt eikä koskaan tule olemaan mitään muuta miksi se voisi muuttua.

KAIKKEUS on Ääretön, Absoluuttinen, Ikuinen ja Muuttumaton, ja tästä tulee seurata se, että mikä tahansa äärellinen, muuttuva, katoava tai ehdollinen ei voi olla KAIKKEUS. Ja KAIKKEUDEN ulkopuolella on Ei-Mitään, ja silloin mikä tahansa ja kaikki rajalliset asiat on pakko olla Todellisuudessa Ei-mitään. Älä nyt peljästy — me emme yritä johdattaa kristillisen tieteen alalle Hermeettisen Filosofian peitteellä. Tähän ristiriitaiselta näyttävään asiain tilaan on olemassa Ratkaisu. Ole kärsivällinen, me tulemme saavuttamaan sen kyllä.

Me näemme ympärillämme sitä mitä me nimitämme ”Aineeksi”, joka muodostaa kaikkien muotojen fyysisen perustan. Onko KAIKKEUS pelkkää Ainetta? Ei suinkaan! Aine ei voi ilmentyä Elämänä tai Mielenä, ja koska Elämä ja Mieli ilmenevät Universumissa, KAIKKEUS ei voi olla Ainetta, sillä mikään ei nouse korkeammalle kuin oma lähteensä — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä — mikään ei kehity seurauksena jolla ei ole edeltäjäänsä. Ja Moderni Tiede kertoo meille, että sellaista asiaa kuin Aine ei ole oikeasti olemassa — että se mitä me kutsumme Aineeksi on pelkkä ”voiman tai energian keskeytys”, siis, energia tai voima matalalla värähtelynopeudella. Erään kirjoittajan sanoin, ”Aine on sulanut Mysteeriksi.” Materiaalinen Tiede on hylännyt Aineen teorian, ja nyt se lepää pelkästään ”Energian” perustalla.

Onko KAIKKEUS siis pelkkää Energiaa tai Voimia? Ei Energiaa tai Voimia siten kuin materialistit käyttävät näitä termejä, sillä heidän energiansa ja voimansa ovat sokeita, mekaanisia asioita, joista puuttuu Elämä tai Mieli. Elämä ja Mieli ei koskaan voi kehittyä sokeasta Energiasta tai Voimasta, syystä joka annettiin hetki sitten: ”Mikään ei voi nousta omaa lähdettään korkeammalle — mikään ei koskaan voi ilmetä seurauksena jolla ei ole syytä”. Ja näin KAIKKEUS ei voi olla pelkkä Energia tai Voima, koska jos se olisi, silloin ei olisi sellaista kuin Elämä tai Mieli olemassakaan, ja me tiedämme paremmin, sillä me olemme Elossa ja käytämme Mieltämme pohtimaan juuri tätä kysymystä, ja niin tekevät myös ne jotka väittävät että Energia tai Mieli on Kaikki.

Mikä on Ainetta tai Energiaa korkeammalla, jonka me tiedämme olevan olemassa Universumissa? ELÄMÄ JA MIELI! Elämä ja Mieli kaikissa eri kehityksen tiloissaan! ”No”, kysyt siis, ”mitä tarkoitatte sanomalla että KAIKKEUS on ELÄMÄ ja MIELI?” Kyllä! ja Ei! on vastauksemme. Jos tarkoitat Elämää ja Mieltä siten kuin me köyhät kuolevaisparat sen tunnemme, me sanomme Ei! KAIKKEUS ei ole sitä! ”Mutta minkälaista Elämää ja Mieltä tarkoitatte?”, kysyt.

Vastaus on ”ELÄVÄ MIELI, joka on paljon korkeammalla kuin miten kuolevaiset nämä sanat käsittävät, Elämä ja Mieli ovat mekaanisia voimia korkeammalla, ainetta korkeammalla — ÄÄRETÖN ELÄVÄ MIELI verrattuna äärelliseen Elämään ja Mieleen.” Me tarkoitamme sitä mitä valaistuneet sielut tarkoittavat, kun he kunnioittavasti lausuvat sanan ”HENKI!”

”KAIKKEUS” on Ääretön Elävä Mieli — Valaistuneet käyttävät siitä nimitystä HENKI!

 

Artikkelin julkaissut Kybalion

Tietoisuus

Ulottuvuuksien sulauttaminen

Kommentoi

Tämä on ensimmäinen kappale Lyssa Royalin kirjasta The Prism of Lyra

Kaikki tietoisuus ja energia oli joskus sulautunut yhdeksi integroiduksi kokonaisuudeksi.

Tämä Kokonaisuus oli tietoinen itsensä aspekteista, mutta eri tavalla kuin yksilöllinen tietoisuus. Maapallon nykykehityksessä oma itse tunnustetaan ensin, sitten yhteiskunta, ja lopulta Kokonaisuus, Kaikki Se Mikä On tai Jumala. Erillisyyttä luodaan edelleen. Tämä erillisyys Lähteestä on illuusio. Tämä erillisyys on työkalu, joka tarjoaa Kokonaisuudelle kaikki tarpeelliset oppitunnit ja haasteet joita sen tulee kokea integroituakseen takaisin Lähteeseen.

Ennen tätä sirpaloitumista Lähteestä, Kokonaisuus oli olemassa toisessa ulottuvuustodellisuuden oktaavissa. Tästä yhdistymisen maailmasta Kaiken Sen Mikä On osat miettivät sitä miltä tuntuisi erkaantua toisistaan ja hetkellisesti unohtaa se miltä tuntuu integroitunut olemassaolo. Tämän suuren tason ajatuksen voima alkoi luoda sirpaloitumista. Tästä sirpaloitumisesta syntynyt illuusio olisi haastava unohdus, jossa tietoisuuden tulisi luoda (sen omasta jumalallisesta luonteestaan) muisto miten jälleen kerran yhdistyä.

Se mitä kutsutaan ”luomakunnaksi” on todellakin tätä sirpaloitumista, tai kuvaavammin, ulottuvuuksien sulauttamista. Kokonaisuuden alkuperäinen uteliaisuus sirpaloitunutta olemassaoloa kohtaan itse asiassa loi koko todellisuuden. Vaadittiin muutos perspektiivissä, fokus, tai taajuus. Osana Kokonaisuutta Galaktisen Perheen aspektit olivat osittain vastuussa sen suunnitelman luomisesta joka tulisi ohjaamaan kehitystä. Täten toteamuksella ”me olemme Jumala” on itseasiassa kelpoinen merkitys.

Suunnitelma, joka luotiin, sisälsi monia erilaisia ideoita. Se aluksi piti sisällään idean siitä, että polariteetti ja sirpaloituminen olisivat normi. Suunnitelman enkoodaus tarjosi option Vapaaseen Tahtoon jokaisen sirpaleen, tai sielun, osalta. Haasteena oli muistaa, että se oli annettu jokaiselle tietoisuudelle. Mitä enemmän Vapaata Tahtoa käytettäisiin, sitä enemmän päästäisiin käsiksi jumalalliseen muistiin. Kun polarisoitunut todellisuus tuli vastaan, Vapaa Tahto muuttuu vapahtajaksi. Kun sielu unohtaa, että sillä on Vapaa Tahto, oppitunneista tulee vieläkin haastavampia, vaikkakin varsin palkitsevia.

Toinen idea, joka esitettiin tässä valitussa suunnitelmassa, oli että Kokonaisuuden sirpaleet olisivat täysin vastuussa omista teoistaan tänä unohduksen aikana. Muistettiinpa ne tai sitten ei, jokainen teko loisi vasteen universumissa. Jotkut ovat kutsuneet tätä karmaksi; kuitenkin se on paljon enemmän kuin ”silmä silmästä”.

Negatiivisesta käytöksestä rankaisemisen sijaan on aina mahdollisuus kasvattaa tietoisuuttaan.

Täten, tietyssä mielessä, viisaus pyyhkii karman.

Vaikka tämä voikin kuulostaa jonkin julman kosmisen pelin säännöiltä, lopputulos on jo päätetty. Pitäen tämän mielessä se ei välttämättä ole matkan pää mikä merkitsee, vaan matka itsessään. Kirjaimellisesti se miten peliä pelataan.

Toinen suunnitelma josta sovittiin oli eteerisesti generoitu koodi, joka on rakennettu universumin kudokseen.

Tämä koodi sallisi kaksijalkaisen, hiilipohjaisen humanoidin olla normaali, luonnollisesti kehittyvä kulkuneuvo ihmistyypin tietoisuuden inkarnaatiolle planeettojen pinnoilla. Tämä koodi on olemassa meta-atomitasolla josta tiede alkaa vasta nyt ottaa selkoa. Polariteetin symbologia eletään todeksi ihmismuodossa.

Maapallon ihminen on symmetrinen, sillä on kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää, kaksi korvaa jne. Keho liittyy yhdeksi kokonaisuudeksi keskiruumiin ja pään avulla.

Päätettiin myös, että humanoidimuotojen evoluution aikana (Maapallon galaktisessa perheessä) mies- ja naispolariteetti ilmentyisivät erillisinä, mutta toisiaan täydentävinä kehotyyppeinä. Tämä muistuttaa meitä, että jotta voisimme luoda, polariteettien tulee aina olla yhteydessä tai integroituina. Tämä käsitys on laajalti tiedossa, että yksilöllä on taipumus tuntea kaikkein eniten olevansa ”Yhtä” kun hän on liittynyt toisen kanssa rakkaudessa.

Mikä oli ulottuvuuksien sulauttamisen varsinainen prosessi? Lyyran tähdistön aika/avaruuskudoksessa on olemassa niinkutsuttu valkoinen aukko.1 Voit verrata tätä valkoista aukkoa prismaan.

[1] Intensiivisen valon ja energian keskittymä. Tässä tapauksessa, syntypaikka.

Valonsäteen läpimeno prismasta synnyttää valospektrin, joka on dispersoitunut seitsemän näkyvän valon värin taajuuksiksi.

Kun osa Kokonaisuudesta kulki Lyyran Prisman (valkoinen aukko) läpi, tietoisuus dispersoitui seitsemäksi värähtelytaajuuskaistaksi, jotka esittävät Maapallon galaktisen perheen massatietoisuutta. Jokainen sirpale tuli tietoiseksi kaikista näistä eri taajuuksista tai tiheyksistä. Taajuudet oltiin aiemmin koettu integroituneena Kokonaisuutena (kuten valkoinen valo).

Kun tämä osio Kokonaisuudesta meni prisman läpi, se manifestoitui seitsemänä tietoisuuden tasona. Tietoisuus myös sirpaloitui, ja sirpaleet liikkuivat ”poispäin” toisistaan, niinkuin ”Alkuräjähdys” meille kertoo. Näin syntyi illuusio siitä, että jokainen sirpale olisi erittäin, erittäin yksinäinen.

Kokonaisuus ymmärsi, että tämän kokeen tarkoitus oli oppia integroitumaan takaisin erillisyyden pisteistä. Mutta miten?

Yksittäiset sielut tai sirpaleryhmät etsivät juuri luotua universumia. Ulottuvuuksien sulauttaminen loi tietoisuuden fragmentaation, mutta se loi myös tähdet, planeetat, kaasut ja molekyylit joista fyysinen todellisuus koostuu. Kuitenkin fyysinen todellisuus edustaa vain muutamaa energian taajuutta, jotka sirpaloitumisessa syntyivät.

Kuten tiede on havainnut, materia on tiivistynyttä energiaa, joka värähtelee tietyllä taajuudella. Jokainen universumin aspekti on energiaa.

Maapallon teknologia ei ole vielä saanut selville miten mitata tiettyjä todellisuuden osia. Jos teknologialla olisi tämä kyky, voitaisiin havaita ääretön määrä portteja aikaan, avaruuteen ja ulottuvuuteen. Tämän hetkiset seitsemän värähtelytasoa, joiksi Maapallon galaktinen perhe on dispersoitunut menemällä Lyyran Prismasta läpi, käydään läpi alla.

Tästä hetkestä eteenpäin termi ”tiheys” viittaa värähtelytasoihin.2

[2] Katso Asiasanasto jossa määritellään käsitteitä.

  • ENSIMMÄINEN TIHEYS: Tietoisuus pisteenä; Fyysinen materia.
    Tämä on kaikkein alkeellisin värähtelytaso. Se tarjoaa materian ja energian atomien ja molekyylien luomiseen. Alkeelliset mineraalielämänmuodot ja vesi, esimerkiksi, kaikki toimivat ensimmäisen tiheyden tasolla. Ihmisillä on tämä taajuus itsessään myös. Alkeelliset geneettiset koodit koostuvat siitä.

  • TOINEN TIHEYS: Tietoisuus viivana; Biologinen materia; Laji- ja ryhmäidentiteetin kehittyminen.
    Toisen tiheyden värähtelytason tietoisuus ei omaa itsetietoisuutta (ego). Suurin osa lajeista kasvi- ja eläinkunnissa on tällä tasolla; kuitenkin niiden sijainti tällä tasolla riippuu monista muista tekijöistä, mm. egon olemassaolosta.

  • KOLMAS TIHEYS: Volumetrinen tietoisuus; Ego; Ryhmäidentiteetin menetys; Kyky muistaa mennyt aika ja olla tietoinen tulevaisuudesta samalla kun eletään nykyhetkessä.

    Tämä on se tiheys jossa ihmisolennot syntyvät. Se on värähtely, joka luo erillisyyden illuusion ja näin haasteen heräämiselle. Tällä hetkellä ihmiskunta on käymässä läpi siirtymäperiodia kohti neljännen tiheyden todellisuutta, joka selittää monet ihmisrodun kokemat monet muutokset. Tämä on se taajuus joka ilmaisee kaikkein eniten erillisyyttä Kokonaisuudesta. Tästä eteenpäin alkavat monet integraation oppitunnit. Se on kaikkein intensiivisin kaikista tasoista sen Itsessä tapahtuvan kasvun harjaannuttamisessa.

    Valaat ja delfiinit tällä hetkellä ovat olemassa kolmannessa ja neljännessä tiheydessä ja ovat siirtymässä pois kolmannesta ihmiskunnan mukana. Kädellisten tietoisuus elää myös kolmannessa tiheydessä.

    Kädellisten kehittyminen on muuttumassa koko ajan selvemmäksi, kun alkaa havainnoimaan niiden esittävän monia tunnusmerkkejä, joita me pidimme joskus pelkästään ihmisten kykeneväisinä esittämään (kuten puhumaan oppiminen ja patologinen käyttäytyminen).

  • NELJÄS TIHEYS: Volumetrisen tietoisuuden hallinta; Supra-tietoisuus; Ryhmäidentiteetin integrointi ilman egoidentiteetin kadottamista; Värähtelyn kasvaessa havainnot menneestä, nykyisestä ja tulevasta muuttuvat soljuvimmiksi, kuten myös kyky olla yhteydessä moniulotteisiin ja monitiheyksisiin todellisuuksiiin: Negatiivisesti orientoituneesta tietoisuudesta tulee vaikeampaa ylläpitää.

    Tällä hetkellä Maassa neljännen tiheyden todellisuus on limittäin kolmannen kanssa. Ihmiskunnan tapauksessa tämä tarkoittaa kasvanutta kaipuuta ykseyteen, rauhaan ja ehdottomaan rakkauteen toisin kuin kolmannen tiheyden erillisyyden illuusio. Todellisuuden värähtelyaste kiihtyy, ja näin voi tulla vastaan henkilökohtaisia ongelmia paljon nopeammalla ja intensiivisemmällä tavalla.

    On helppoa nähdä miten tämä tapahtuu kun tuhannet ihmiset Maapallolla ovat terapiassa, AA-kerhoissa ja vieroitusryhmissä ja monet haluavat parantaa ihmisten oloa planeetallamme. Tämä on vastuunottamisen värähtelytaajuus. Tämä on se taajuus kun alkaa muistaa Vapaan Tahdon enkoodauksen.

    Tämä on viimeinen taajuus jossa fyysiset kehot ovat tietoisuuden ilmaisun käytössä. Monet sivilisaatiot valitsevat sen takia käyttää pitkiä aikoja tässä tiheydessä.

  • VIIDES TIHEYS: ”Minuuden” kokemuksellinen tietoisuus ryhmäidentiteettinä; Ei enää lineaarisen ajan rajoittama.
    Tässä tiheydessä ajattelevat tietoiset olennot alkavat herätä perintöönsä. Tämä on viisauden tiheys. Kun herää sisällä olevaan viisauteen, sitä usein haluaa jakaa niiden kanssa jotka ovat edelleen keskittyneet alempiin tiheyksiin

    Monet tässä maailmassa valitsevat ryhtyä toisten oppaiksi. Viidennen tiheyden olento sulautuu perhetietoisuutensa kanssa (”ylisielu” tai ”korkeampi itse”, jos käsite sallitaan) ja alkaa muistaa. Tämä on ensimmäinen tiheys, jonka kokemus on immateriaalinen.

    (Huom: Ei ole selvää määritelmää sille kun siirrytään viidennestä kuudenteen ja seitsemänteen tiheyteen. Koska nämä tiheydet eivät ole fyysisiä, näissä siirtymissä on paljon sekoittumista.)

  • KUUDES TIHEYS: Tietoisuus ulottuvuutena itsenään.
    Tätä on usein kutsuttu termillä ”Kristus-tietoisuus”, siinä mielessä että se esittää värähtelytasoa joka on Kristuksen tai Buddhan tasolla. Tästä värähtelystä syntyy täysi muistaminen, ja voi alkaa ottaa vastuuta Kokonaisuudesta oman itsen sijaan.

    Itsen edistämisen prosessi ja Kokonaisuuden edistämisen prosessi muuttuvat yhdeksi ja samaksi.

  • SEITSEMÄS TIHEYS: Tietoisuus moniulotteisena kokemuksena; Ryhmä-matrix -identiteetti (Sosiaalinen muistikompleksi).

    Tämä on koko Ykseyden, tai integraation, värähtelytaajuus. Ne jotka värähtelevät tällä taajuudella ovat sulautuneet identiteetissä ja muuttuneet kokonaisuuden massatietoisuudeksi. He magnetoivat muissa taajuuksissa olevia ja tarjoavat luonnollisen virran kohti integraatiota.

    Kun seitsemännen tiheyden olennot saavuttavat kriittisen massan, ne edistyvät Lyyran Prisman läpi (meidän kannaltamme nähtynä se on vain mustan aukon poistumispaikka) ja saavuttavat seuraavan oktaavin, jossa toinen seikkailu odottaa.

On tärkeää huomata, että kun Kokonaisuuden osat työntyivät Lyyran Prisman läpi, jokainen tietoisuus säilytti tajunnan kaikilla tiheyden tasoilla.

Kuitenkin, unohdus säilyi osittain. Kaikkein tiheimmin keskittyneillä tasoilla (kuten kolmas ja osittain neljäs tiheys) voi syntyä tietämättömyys muista olemassaolon tasoista. Kun integraatio tapahtuu, tullaan taas tietoisiksi näistä aspekteista.

Mikrokosmos aina heijastelee makrokosmosta. Tämä näkyy ”sattumina” siitä miten atomirakenne heijastelee aurinkokunnan rakennetta. Sama tapahtuu kun Kokonaisuuden osat sirpaloituvat yksittäisiksi olennoiksi tai sielujen ryhmiksi. Kun inkarnoidutaan fyysiseen kehoon, sitä voidaan pitää samana kuin minisiirtymää Lyyran Prisman läpi.

Sielun sirpaloituminen inkarnaation aikana voidaan tulkita jonkin verran samaksi kuin Freudin id, ego ja superego hänen teorioissaan. Sikiövaiheessa sielu on ensimmäisen tiheyden tietoisuudessa. Tuolloin ollaan tietoisia itsestään monimutkaisesti ympäristöön kytkeytyneenä.

Fyysisesti ollaan DNA-koodien massa, jolla on potentiaalia muuttua tietoiseksi ihmisolennoksi. Koska Freud ei vienyt hypoteesiaan syntymistä ennen tapahtuneeseen kehitykseen, silloin ei ole korrelaatiota. Jos hän olisi luonut kuvauksen joka kuvaa ”sikiön” suhdetta ympäristöönsä, silloin se kuvaus olisi ollut ensimmäisestä tiheydestä.

Kun lapsi on alle kaksivuotias, hän alkaa näyttää toisen tiheyden tietoisuuden kykyjä. Voidaan alkaa havaita erkaantumista itsen ja ympäristön välillä, ja sen halut muuttuvat ulkoisiksi. Jonkin verran egosentristä näkökulmaa on edelleen, mikä korreloi id:n kanssa. Se mikä erottaa lapsen toisen tiheyden orientaation kolmannen tiheyden orientaatiosta on kyvyttömyys erottaa oma itsensä ympäristöstä.

Arviolta toisesta vuodesta eteenpäin kolmannen tiheyden tietoisuus muuttuu pääasialliseksi viitekehykseksi. Tällöin ego alkaa kehittyä, lapsen tietoisuus itsestään erillisenä yksilönä. Nämä ovat kriittisiä kehitysvuosia; voidaan nähdä että jos kehitys häiriintyy (esim. hyväksikäytön takia), persoonallisuus voi sirpaloitua ja mahdollisesti luoda toimintahäiriön myöhemmässä elämässä.

Monet yksilöt säilyttävät egon kautta tapahtuvan kolmannen tiheyden tietoisuuden orientaation koko elämänsä ajan. Superegon, tai korkeamman tietoisuuden, kehittyminen on tyypillinen neljännen tiheyden piirre. Ihmisillä on mahdollisuus kehittää tätä aspektia itsessään. Tämä on syntymässä tapahtuneen persoonan sirpaloitumisen integrointia, sekä integraatiota henkisellä tasolla.

Ihmisrodun alkaessa liikkua kiinteästi neljännen tiheyden tietoisuuteen, epäillään että tämä persoonallisuuden sirpaloitumisprosessi muuttuu vähemmän näkyväksi, ja mahdollisesti lapset alkavat näyttää neljännen tiheyden ominaisuuksia aikaisemmin kehityksessään ja säilyttää ne koko elämänsä ajan.

Lapsuudessa pitää oppia miten selviytyä ja integroitua toimivaan viitekehykseen. Jos tätä ei voi tehdä (kuten hyväksikäytön tapauksessa), psykologisia häiriöitä esiintyy usein kun päästään aikuiseen ikään. Patologiat kuten dissosiatiivinen identiteettihäiriö voivat syntyä koska luonnollinen kolmannen tiheyden persoonan integraatioprosessi ei tapahtunutkaan lapsuudessa. Jotkut avaruusolentojen sivilisaatiot ovat oppineet havaitsemaan ja transmutoimaan patologisten häiriöiden siemenet lapsuudessa, ja näin niillä ei ole patologioita aikuisina.

Jos ymmärretään, että huolimatta siitä miten pitkälle yksittäiset sirpaleet (joko sielun tasolla tai persoonina) ovatkaan menneet, ja että tie takaisin on aina integraation kautta, kukaan ei koskaan menetä tavoitetta silmistään.

Silloin me voimme palata kotiin jälleen kerran.

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades