Avainsana-arkisto: uskonto

1500 vuotta vanha raamattu todistaa: Jeesus ei kuollutkaan ristillä

Muinainen, noin 1500-2000 vuotta vanha raamattu on löydetty Turkista, Ankaran etnografisesta museosta.

Kirja löydettiin vuonna 2000, ja se on sen jälkeen pidetty salassa. Se sisältää Barnabaan evankeliumin — Barnabas oli Kristuksen opetuslapsi — joka todistaa että Jeesusta ei ristiinnaulittu, eikä hän ollut Jumalan poika, vaan profeetta. Kirja mustamaalaa myös apostoli Paavalia ”huijariksi”. Kirja väittää myös, että Jeesus ylösnousi taivaaseen elävänä, ja että Judas Iskariot ristiinnaulittiin Jeesuksen sijaan.

The National Turk:n raportti kertoo, että raamattu saatiin haltuun salakuljettajilta eräässä operaatiossa Välimerellä. Raportin mukaan jengi sai syytteet antiikin salakuljetuksesta, laittomasta kaivauksesta, ja räjähteiden hallussapidosta. Kirja itsessään on 40 miljoonan Turkin liiran arvoinen (n. 28 miljoonaa dollaria).

Kirjan aitous

Raporttien mukaan asiantuntijat ja uskonnolliset auktoriteetit Tehranissa pitävät kirjaa aitona. Kirja itsessään on kirjoitettu kultakirjaimin löyhästi nivotulle nahkasivulle arameaksi, Jeesuksen Kristuksen kielellä.

Teksti mukailee Islamin oppeja, ja on vastoin Uuden Testamentin käsitystä kristinuskosta. Jeesus ennustaa myös profeetta Muhammedin tulemisen, joka perustaisi Islamin 700 vuotta myöhemmin.

Uskotaan, että Nikean jaoston aikaan, jolloin katolinen kirkko valkkasi evankeliumit jotka tulisivat nykymuotoiseen tuntemaamme raamattuun, Barnabaan evankeliumi olisi jätetty pois raamatusta neljän tunnetun evankeliumin tieltä. Monia raamatun tekstejä on löydetty jälkeenpäin, mukaanlukien Kuolleen meren kirjakääröt, mutta tämä kirja huolestuttaa Vatikaania eniten.

Katolinen kirkko haluaa mukaan

Mitä tämä tarkoittaa kristinuskoon pohjautuville uskonnoille ja näiden seuraajille?

Vaikeuksia. Vatikaani on pyytänyt päästä tutkimaan löytöä Turkin viranomaisilta. Nyt kun kirja on löydetty, tulevatko he hyväksymään sen todistusaineistona? Kieltävätkö he sen kokonaisuudessaan? Kutsuvatko he sitä ”muslimien valheeksi”, kuten teki ”Truth”-lehti vuonna 2000?

Monille tämä kirja on toivon pilkahdus, että uskovaiset pian tajuavat heidän uskon kohteensa olevan täysin mielivaltainen; ja että kaikki teksti, erityisesti uskonnollinen teksti, on tulkinnanvaraista.

Mitä tämä tarkoittaa ateistien/agnostikkojen/sekulaariajattelijoiden tapauksessa? Onko teksti totta? Väärennös? Onko sillä väliä? Toivottavasti tämä uutinen inspiroi uskovaisia kysymään kysymyksiä sen sijaan että osoiteltaisiin sormia johonkin suuntaan tai uskottaisiin jotain sokeasti.

Pyydämmekin ettette menisi pilkkaamaan ketään tai huutelemaan että ”olinpas oikeassa”. Suurin vaara uskossa on että ihmiset uskovat mitä haluavat, ja he puolustautuvat kaikelta todistusaineistolta, erityisesti kun todistusaineisto muokkaisia heidän maailmankuvansa perustaa. Suurin syyllinen vaaraan on egoansa; toisten hyväksyntä/kritisointi siitä että he ovat erilaisia kuin sinä.

Satojen vuosien ajan sokean uskon ”puolustus” on ajanut kansakuntia sotaan, väkivaltaan, syrjintään, orjuuteen ja se on muokannut ihmisistä sellaisia robotteja kuin he ovat tänä päivänä. Ja juuri näin kauan kaikki tämä on ollut valheiden oikeuttamaa. Jos tiedät paremmin, käyttäydy myös sen mukaisesti.

 

Artikkelin julkaissut ZON News.

 

Saneleeko uskonto mielipiteesi avaruusolennoista?

Uskotko avaruusolentoihin? Silloin olet todennäköisesti ateisti tai muslimi. Tutkimus paljastaa kuinka uskonnot vaikuttavat todennäköisyyteen uskoa avaruusolentoihin. Astronomi David Weintraub Vanderbiltin yliopistosta Teennesseessä on kirjoittanut kirjan aiheesta.

Tutkimus paljastaa että

  • 55% ateisteista uskoo avaruusolentojen olemassaoloon
  • 44% muslimeista
  • 37% juutalaisista
  • 32% kristityistä uskoo avaruusolentoihin sekä jumalallisiin olentoihin

Professori Weintraubin mielestä aasialaisilla uskonnoilla olisi vähiten vaikeuksia hyväksyä maan ulkopuolisen elämän löytyminen.

 

Kirja tiivistää 24:n uskontokunnan uskonnollisten johtajien ja teologien ajatukset maan ulkopuolisesta elämästä. Mukana on mm. juutalaisuus, roomalaiskatolisuus, Englannin kirkko, hinduismi ja buddhismi.

Professori Weintraub sanoi:

”Kun etsin aineistoa kirjastossa, löysin puolisentusinaa kirjoja jotka oli kaikki kirjoitettu maan ulkopuolisesta elämästä ja kristinuskosta, lähinnä roomalaiskatolisuudesta, joten ajattelin tarkastella asiaa laajemmin.

Harvat meistä ovat käyttäneet paljoakaan aikaa siihen mitä tieto maan ulkopuolisesta elämästä, oli se sitten viruksia tai yksisoluisia eliöitä tai kaksijalkaisia lentämässä avaruusaluksilla, tarkoittaisi henkilökohtaisten uskomusten ja jumalasuhteen kannalta.”

Noin 36 prosenttia hinduista ja 32 prosenttia kristityistä uskoo avaruusolentoihin sekä jumalallisiin olentoihin.

Kristityistä kreikkalaisortodoksit uskoivat todennäköisimmin avaruusolentoihin (41%) kun taas baptistit olivat skeptisimpiä (29%).

Artikkelin julkaissut Educating Humanity.

Paavin edustaja: avaruusolentojen löytäminen ei sulje pois Jumalan olemassaoloa

Paavin astronomi on puhunut uskostaan että maapallon ulkopuolella on varmasti elämää — ja sanoo että hän voisi huoletta kastaa tähtien tuolta puolen löytyviä olentoja.

Uudessa kirjassaan ‘Would You Baptize an Extraterrestrial?’ jesuiittaveli Guy Consolmagno, Vatikaanin observatorion johtaja (ja paavin meteoriittikokoelman pitäjä) vastaa myös pariin muuhun suureen kysymykseen.

Aikaisemmin tänä vuonna paavi oli sanonut että marsilaiset olisivat tervetulleita kirkkoon.

Pontifex sanoi ”jos esimerkiksi huomenna marsilaiset saapuisivat ja tulisivat luoksemme, vihreät ja pitkänenäiset suurine korvineen, niinkuin lapset heidät piirtävät… ja joku heistä sanoisi ’mutta haluan tulla kastetuksi!’ Mitä tapahtuisi?”

Consolmagnolla, jolla on kaksi avaruustieteen tutkintoa, on vankka usko asiasta (eli kyllä!).

Hän on sanonut, ”millä tahansa olennolla — aivan sama kuinka monta lonkeroa sillä on — on sielu.”

Avaruusolennot voivat tosin olla rauhassa avaruuden ristiretkien suhteen.

Consolmagno vakuuttaa, että kuka tahansa avaruusolento saisi kasteen ”vain jos he niin pyytäisivät”.

Pitkään palvellut astronomi sanoo että maan ulkopuolisen älykkyyden löytyminen ei osoita Jumalan olemassaoloa vääräksi. Hän toivoo, sen sijaan, että lonkero-olentojen löytyminen johtaisi ihmiset kysymyksen pariin, joka kysyy mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.

”Kun me sanomme ihminen, mihin vertaamme sitä?” hän kysyy.

Consolmagno käsittelee myös muita päivänpolttavia aiheita kuten siirsikö Jumala Betlehemin tähteä kädellään.

”Kun ihmiset huolehtivat siitä mikä Betlehemin tähti oli, haluavatko he oikeasti tietää kuinka paljon Jumala toimii universumissa?” hän kysyy. ”Loiko Jumala tuon tähden? Järjesteleekö Jumala asioita? Käyttääkö Jumala hyväksi yhteensattumia?”

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Muuttaisiko kontakti avaruusolentojen kanssa uskontoa?

Filosofit ja tiedemiehet, uskovaiset ja ateistit, ovat pitkään pohtineet kysymystä ”Olemmeko yksin universumissa?”

Mutta teologi Robin Lovin tietää mitä sanoa ihmisille, jotka mietiskelevät kuinka ottaa vastaan uutiset maan ulkopuolisesta elämästä.

”Tämä löytö on muistutus siitä, mikä meidän olisi pitänyt tietää koko ajan”, sanoi Lovin, Center for Theological Inquiry -tutkimuskeskuksen johtaja New Jerseyn Princetonissa. ”Jumala tekee asioita paikoissa, jonne emme mielemme avulla pääse.”

Lovin kertoi yleisölle viestinsä Kongressin kirjaston John W. Kluge Centerissä paneelikeskustelussa, joka tarkasteli maan ulkopuolisen, älykkään elämän vaikutusta uskontoon.

”Mielestäni on erittäin tärkeää, että uskonnolliset yhteisöt aktiivisesti ottavat kantaa näihin kysymyksiin ja ilmaisevat huolensa näistä aiheista”, hän sanoi. ”Koska ihmiset ottavat nämä kysymykset esiin, ja mielestäni he haluavat nähdä ne yhtä paljon moraalisina kuin henkisinä kysymyksinä — että ei ole pelkästään kyse biologiasta, vaan heistä itsestään.”

”Universumi on jättimäinen paikka, liian laaja ettei elämää olisi muuallakin”, sanoi Steven Dick, astrobiologian puheenjohtaja Kongressin kirjastossa.

”Mielestäni allaoleva periaate on, että fysiikan ja biologian lait ovat universaaleja”, Dick sanoi. ”Mitä on tapahtunut meillä, tapahtuu todennäköisesti myös muualla. Idea elämästä tuolla jossain on paljolti eturintamassa. Kysymys on, mitkä ovat sen vaikutukset.”

”Huolimatta alkuvaiheen epäluuloista että jotkut uskovaiset kärsisivät uskonkriisin jos elämää muilta planeetoilta löydettäisiin, tutkimukset ovat osoittaneet ettei asia todennäköisesti tule menemään niin”, Lovin sanoo.

Vuonna 2008 Ted Peters, systemaattisen teologian tunnettu tutkija Pacific Lutheran Theological Seminarysta, kysyi 1325:lta eri uskontokunnan ihmiseltä kysymyksiä liittyen heidän uskoonsa ja uskonkriisiin mahdollisessa ilmoituksessa, että elämää on löydetty muilta planeetoilta.

Viitaten tutkimukseen Peters sanoi, että hänen saamansa viesti perinteisiin uskontoihin kuuluvilta vastaajilta oli että ”he tulevat pärjäämään ihan hyvin” jos avaruudesta löydetään elämää.

”Sain kommentteja kuten ’maapallo on niin pieni, Jumala on niin iso, voimme odottaa meillä olevan naapureita avaruudessa'”, Peters sanoi. ”Lempilainaukseni oli ’Istuisin koska tahansa samaan kirkonpenkkiin avaruusolion kanssa.'”

Albert Harrison, sosiaalipsykologi ja emeritusprofessori California-Daviksen yliopistossa, sanoi ettei myös hänkään ole yllättynyt uskonnon kestävyydestä.

”Uskonto on ollut olemassa kauan”, hän sanoi. ”Uskonto on monissa kohdin osoittautunut mukautumiskykyiseksi. Mielestäni se on tärkeä asia pitää mielessä, silloinkin kun jotkut tiedemiehet hyökkäävät uskontoa vastaan. Se tarjoaa valtavan lohdutuksen ja tuen ihmisille, erityisesti kun ollaan tekemisissä tuntemattoman kanssa. En voi vain niellä ideaa siitä että ihmiset sekoaisivat ja menisivät paniikkiin.”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki uskovaiset ottaisivat lämmöllä vastaan kosmisten naapurien idean.

”Tutkimus on pitkä prosessi”, Dick sanoo. ”Jokainen sen vaiheista voi kestää viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä. Ei ole epäilystäkään siitä, että jotkut ihmiset tulevat kiistämään sen.”

Kolmannen asteen kontaktin kokevat ihmiset saattavat siltikin olla kaukana tulevaisuudessa, mutta asiantuntijat sanovat, että ihmisten mahdollisuus on paljon lähempänä päästä toisille planeetoille.

”Me emme välttämättä saa yhteyttä [toiseen elämänmuotoon] ennenkuin niin tapahtuu” Dick sanoo. ”Mielestäni meidän tulee olla proaktiivisia. Me emme voi vain odottaa kunnes jotain tapahtuu.”

Harrison ja Peters sanoivat avaruustutkimuksen ja planeettojen asuttamisen säännöstön olevan jotain jossa teologit voivat vaikuttaa.

”Mitä oikeutta meillä on muokata Marsin maanpintaa meidän sirtyessämme toisille planeetoille”, Harrison kysyy. ”Onko OK jos menemme ja luomme tukikohdan, luomme keinotekoisen ilmakehän ja muutamme olosuhteita siellä”.

Peters sanoi, että uskonnollisten akateemikkojen on kyettävä myös tarkastelemaan elämän pyhyyttä toisillakin planeetoilla.

”Onko elämällä itseisarvo”, Peters sanoo. ”Jos me löydämme mikrobielämää Marsista, onko meillä moraalista velvollisuutta suojella sen ilmakehää. Meidän täytyy kysyä mikäli meidän tulisi suojella elämää maapallolla ja sen ulkopuolella. Konsensusta ei ole vielä löytynyt, mutta se tulee olemaan tärkeä.”

Artikkelin julkaissut ET Updates.