Tiede yhä enenevissä määrin uskoo siihen mitä ihmisen suora kokemus sanoo: me olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä joista ruumiimme koostuvat, me olemme valo-olentoja. Ihmiskeho säteilee biofotoneja, niitä voidaan vapauttaa tahdonvoimalla, ja ne saattavat olla mukana DNA:n ja solutason kommunikoinnissa.

Mikään ei ole hämmästyttävämpää kuin se erittäin epätodennäköinen seikka että me olemme olemassa. Me usein jätämme tämän seikan huomiotta, tietämättöminä siitä että jonkin olemassaolon sijaan voisi olla niinkin ettei ole yhtään mitään. Miksi universumi on olemassa, eikä vain jotain tyhjyyttä joka ei ole tietoinen yhtään mistään?

Mieti, että ihmisruumis on muodostunut valosta, ilmasta, vedestä, perusmineraaleista ja ainakin kolme miljardia vuotta vanhasta diploiditsygoottisolun tumassa sijaitsevasta informaatiosta, ja että tuossa kehossa on mahdollista olla sielu, joka ainakin yrittää ymmärtää ruumiillista ja henkistä alkuperäänsä.

Ottaen huomioon eksistentiaalisten olosuhteiden täydellisen hulluuden, ei välttämättä olekaan niin kaukaa haettua että kehomme säteilee valoa. Maallinen olemassaolomme on osittain muodostunut auringonvalosta, sillä kehomme saa, ja myös tarvitsee, jatkuvasti auringonvaloa ruoasta.

Ihmiskeho säteilee biofotoneita, jotka tunnetaan myös nimellä erittäin heikko fotoniemissio (UPE), jonka näkyvyys on tuhat kertaa silmän herkkyyttä matalampi. Vaikka emme pystykään näitä fotoneja silmillämme havaitsemaan, nämä valohiukkaset (tai aallot, riippuen miten niitä mitataan) ovat osa sähkömagneettista spektriä (380 – 780 nm) ja ovat havaittavissa modernilla laitteistolla. [1] [2]

Fyysinen ja ”mentaalinen” silmä säteilevät valoa

Silmä itsessään, joka jatkuvasti altistuu voimakkaalle silmän eri kudokset läpäisevälle taustasäteilylle, säteilee spontaania ja näkyvää valon aiheuttamaa erittäin heikkoa fotonisäteilyä. [3] On jopa esitetty hypoteesi, että näkyvä valo aiheuttaa viivästettyä bioluminesenssia altistettuun silmäkudokseen, joka tarjoaisi selityksen negatiiviselle jälkikuvalle. [4]

Nämä valonsäteet on myös liitetty aivojen energia-aineenvaihduntaan ja oksidatiiviseen stressiin nisäkkäiden aivoissa. Ja kuitenkin biofotonisäteily ei välttämättä ole sekundäärinen ilmiö. Bókkonin hypoteesi esittää, että aivojen kemiallisista prosesseista vapautuvat fotonit tuottavat biofysikaalisia kuvia näköhavainnon aikana, ja viimeaikanen tutkimus havaitsi, että kun kohteet aktiivisesti kuvittelivat valon olevan erittäin pimeässä paikassa, heidän aikeensa kasvatti merkittävästi erittäin heikon fotonisäteilyn määrää. [7] Tämä on yhtäpitävä uuden tulkinnan kanssa, jonka mukaan biofotonit eivät ole ainoastaan soluaineenvaihdunnan tuote. Pikemminkin koska biofotonien intensiteetti voi olla huomattavankin paljon suurempi solujen sisällä kuin niiden ulkopuolella, voi ihmismielelle olla mahdollista päästä käsiksi tähän energiagradienttiin biofyysisten kuvien luomisessa näköhavainnon aikana. [8]

Solumme ja DNA:mme käyttävät biofotoneja tallentaakseen ja viestiäkseen informaatiota

Ilmeisesti biofotoneja käytetään monien organismien solutasolla viestintään, joka edesauttaa kemiallista diffuusiota monta kertaluokkaa nopeampaa energian ja informaation välitystä. Vuoden 2010 julkaistussa tutkimuksessa sanotaan, että ”Solujenvälistä biofotonikommunikaatiota on havaittu kasveissa, bakteereissa, eläinten valkosoluissa ja munuaissoluissa.” [9] Tutkijat ovat kyenneet osoittamaan, että ”stimuloimalla yhdestä päästä selkärangan aistien tai liikehermosolujen juuria valon eri spektrialueilla (infrapuna, punainen, keltainen, sininen, vihreä ja valkoinen) saatiin aikaan merkittävä kasvu biofotonitoiminnassa toisessa päässä.” Tutkijat ovat tulkinneet löytönsä niin, että ”valostimulaatio voi synnyttää biofotoneita jotka liikkuvat hermokudoksissa, mahdollisesti hermojen kommunikaatiosignaaleina.”

Molekyylitasolle mentäessä myös DNA:n voidaan havaita olevan biofotonien säteilylähde. On ehdotettu, että DNA on niin riippuvainen biofotoneista, että sillä on laserinkaltaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta sen on mahdollista olla tasapainotilassa kaukana lämpötilarajasta. [10]

Teknisesti ottaen biofotonit ovat biologisen järjestelmän emittoimia alkeishiukkasia tai ei-lämpöperäisiä valokvantteja näkyvän valon ja ultraviolettisäteilyn taajuuksilla. Niiden yleisesti uskotaan olevan solujemme energia-aineenvaihdunnan aikaansaamia ”biokemiallisten reaktioiden sivutuotteena, joissa bioenergeettiset prosessit tuottavat viritettyjä molekyylejä joiden mukana on vapaita radikaaleja”. [11]

Kehon biofotonikiertokulku

Koska kehon aineenvaihdunta toimii kiertokulkuna, biofotonisäteily vaihtelee kellonajan mukaan. [12] Tutkimukset ovat kartoittaneet tiettyjä anatomisia kehon sijainteja joissa biofotonisäteily on vahvempaa ja heikompaa, riippuen vuorokaudenajasta:

Yleisesti fotonimäärien fluktuaatio kehossa oli matalampaa aamulla kuin iltapäivällä. Rintakehän ja vatsalihasten alueella säteilu oli heikointa ja tasaisinta. Pää ja kehon yläosa säteilivät eniten päivän aikana. Spektraalianalyysi matalan, keskitason ja korkean tason säteilystä oikean jalan etuosasta, otsasta ja kämmenistä osoitti suurta spontaania emissiota 470-570 nanometrin aallonpituuksilla. Kämmenen alueen osuus spontaanista emissiosta syksyllä/talvella osuu välille 420-470 nm. Viivästetyn luminesenssin spektri kädestä osoitti suurta emissiota samalla aallonpituusvälillä kuin spontaani emissio.

Tutkijat päättelivät, että ”spektridatan perustella mittauksista voidaan saada kvantitatiivista dataa yksittäisten peroksidatiivisten ja antioksidatiivisten in vivo -prosessien kulusta.”

Meditaatio ja yrtit vaikuttavat biofotonien tuotantoon

Tutkimukset ovat löytäneet eroja oksidatiivisista stressin aiheuttamista biofotoniemissioista välittäjäaineiden välillä. Meditointia harrastavilla on yleensä matalampi erittäin heikon fotonisäteilyn taso, jonka uskotaan johtuvan matalammasta vapaiden radikaalien reaktioiden määrästä kehossa. Eräässä kliinisessä tutkimuksessa transsendentaalisen meditaation harjoittajista tutkijat havaitsivat:

Alimpia UPE-intensiteetteja havaittiin kahdella koehenkilöllä jotka meditoivat säännöllisesti. Spektrianalyysi ihmisen UPE:sta viittaisi siihen, että ultraheikko säteilyemissio on todennäköisesti, ainakin osittain, heijastusta vapaiden radikaalien reaktioista elävässä organismissa. Erilaisten fysiologisten ja biokemisten muutosten on dokumentoitu seuraavan meditaatioharjoitusta, ja meditaation on päätelty vaikuttavan vapaiden radikaalien toimintaan. [13]

Tunnettu stressiä vähentävä (myös kortisolia havaittavissa olevia määriä vähentävä) yrtti, joka on myös liitetty oksidatiiviseen stressiin, on testattu kliinisesti biofotonitasojen laskemisesta ihmisillä. Kasvi tunnetaan nimellä rhodiola, ja Phyroterapeutic Research -julkaisun vuoden 2009 tutkimuksessa havaittiin, että niillä jotka käyttivät kasvia viikon ajan havaittiin merkittävä biofotoniemission lasku verrattuna kontrolliryhmään. [14]

Ihmisen iho tallentaa energiaa ja tietoa auringon valosta

Ehkäpä kaikkein tavattominta on mahdollisuus sille, että kehomme pinta sisältää soluja jotka kykenevät tehokkaasti ottamaan haltuun ultraviolettivalon energian ja informaation. Vuonna 1993 Journal of Photochemisty and Photobiology -julkaisussa nähty artikkeli, otsikoltaan ”Keinotekoisen auringonvalon aiheuttama säteilytys indusoi ultraheikkoa fotoniemissiota ihmisen ihon fibroblastissa”, paljasti että keinotekoisesta valonlähteestä peräisin oleva säteily aiheutti paljon korkeammat (10-20 kertaa suuremmat) biofotoniemissiotasot xeroderma pigmentosumia sairastavilla ihmisillä kuin normaali-ihoisilla. Tutkijat tulivat päätelmään, että ”tämän datan perusteella xeroderma pigmentosum -solut tuntuvat menettävän kykyntä tehokkaasti tallentaa ultraheikkoja fotoneja, joka viittaisi siihen että ihmissoluilla on olemassa tehokas solujenvälinen fotonikaappausmekanismi”. [15]

Tuoreemmat tutkimukset ovat myös identifioineet mitattavia eroja biofotoniemissiossa normaalien ja melanoomasolujen välillä. [16]

Aiemmassa artikkelissa, Does Skin Pigment Act Like A Natural Solar-Panel, tarkastelimme melaniinin roolia ultraviolettivalon muuntamisessa aineenvaihdunnan energiaksi:

Melaniini pystyy muuttamaan ultraviolettivalon energiaa lämmöksi prosessissa, joka tunnetaan nimellä ”ultranopea sisäinen konversio”; yli 99,9 % absorboidusta UV-säteilystä muuttuu mahdollisesti genotoksisesta (DNA:ta vahingoittavasta) ultraviolettivalosta vaarattomaksi lämmöksi.

Jos melaniini voi muuttaa valon lämmöksi, eikö se voisi muuttaa myös UV-säteilyä muiksi biologisesti/metabolisesti hyödyllisiksi energiamuodoiksi? Tämä ei ehkä tunnukaan niin kaukaa haetulta, kun otetaan huomioon, että jopa gammasäteily, joka on erittäin myrkyllistä useimmille elämänmuodoille, on ravintoa tietyille sienille ja bakteereille.

Auringon ja Kuun voimat säätelevät elimistön biofotonipäästöjä

Näyttää siltä, että nykyaikainen tiede on vasta nyt alkanut tunnustaa ihmiskehon kyvyn vastaanottaa ja lähettää energiaa ja tietoa suoraan auringon valosta. [17]

Yhä useammat ymmärtävät myös, että Aurinko ja Kuu vaikuttavat biofotonien säteilyyn painovoiman vaikutuksesta. Hiljattain havaittiin, että Saksassa ja Brasiliassa viljeltyjen vehnän taimien biofotonipäästöt synkronoituivat mannertenvälisesti Kuun ja Auringon vuorovesiin liittyvien rytmien mukaisesti. [18] Itse asiassa Kuun ja Auringon välisen vuorovesivoiman, johon Auringon osuus on 30 prosenttia ja Kuun osuus 60 prosenttia yhdistetystä gravitaatiokiihtyvyydestä, on todettu säätelevän useita kasvien kasvun piirteitä maapallolla. [19]

Intentio on fysiologian elävä voima

Jopa itse inhimillisellä aikomuksella, niin sanotulla aaveella koneessa, saattaa olla empiirinen perusta biofotoneissa.

Tätä yhteyttä käsiteltiin hiljattain Investigacion clinica -lehdessä julkaistussa kommentissa ”Evidence about the power of intention”:

Aikomus määritellään suunnatuksi ajatukseksi suorittaa määrättyä toimintaa. Tavoitteelliset ajatukset voivat vaikuttaa elottomiin esineisiin ja käytännössä kaikkiin eläviin olentoihin yksisoluisista organismeista ihmisiin. Valohiukkasten (biofotonien) lähettäminen näyttää olevan mekanismi, jonka avulla aikomus tuottaa vaikutuksensa. Kaikki elävät organismit säteilevät jatkuvaa fotonivirtaa keinona ohjata hetkellisiä ei-paikallisia signaaleja kehon yhdestä osasta toiseen ja ulkomaailmaan. Biofotonit on tallennettu solunsisäiseen DNA:han. Kun organismi on sairas, biofotonien päästöissä tapahtuu muutoksia. Suora tahto ilmenee sähköisenä ja magneettisena energiana, joka tuottaa järjestäytyneen fotonivirran. Aikomuksemme näyttävät toimivan erittäin koherentteina taajuuksina, jotka kykenevät muuttamaan aineen molekyylirakennetta.

Jotta aikomus olisi tehokas, on valittava sopiva aika. Itse asiassa elävät olennot ovat keskenään synkronoituja Maan ja sen magneettisen energian jatkuvien muutosten kanssa. On osoitettu, että ajatuksen energia voi myös muuttaa ympäristöä. Hypnoosia, stigmailmiöitä ja plasebovaikutusta voidaan myös pitää aikomuksen lajeina, ohjeina aivoille tietyn tietoisuustilan aikana. Spontaanit parannustapaukset tai erittäin sairaiden potilaiden etäparantuminen ovat esimerkkejä erittäin suuresta aikomuksesta hallita elämäämme uhkaavia sairauksia. Sekä aikomus parantua että sairaan henkilön uskomukset parantavien vaikutusten tehokkuudesta edistävät hänen parantumistaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että ajattelua ja tietoisuutta koskevat tutkimukset ovat nousemassa esiin perustavanlaatuisina näkökohtina eivätkä pelkkinä epifenomenaaleina, jotka johtavat nopeasti biologian ja lääketieteen paradigmojen perusteelliseen muutokseen.

Siinäpä se. Tiede on yhä useammin samaa mieltä suoran ihmiskokemuksen kanssa: olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä, joista koostumme, vaan olentoja, jotka säteilevät valoa, kommunikoivat sen kanssa ja muodostuvat siitä.

Lähdeviitteet

[1] Herbert Schwabl, Herbert Klima. Spontaneous ultraweak photon emission from biological systems and the endogenous light field. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):84-9. PMID: 15947466

[2] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[3] Chao Wang, István Bókkon, Jiapei Dai, István Antal. Spontaneous and visible light-induced ultraweak photon emission from rat eyes. Brain Res. 2011 Jan 19 ;1369:1-9. Epub 2010 Oct 26. PMID: 21034725

[4] I Bókkon, R L P Vimal, C Wang, J Dai, V Salari, F Grass, I Antal. Visible light induced ocular delayed bioluminescence as a possible origin of negative afterimage. J Photochem Photobiol B. 2011 May 3 ;103(2):192-9. Epub 2011 Mar 23. PMID: 21463953

[5] M Kobayashi, M Takeda, T Sato, Y Yamazaki, K Kaneko, K Ito, H Kato, H Inaba. In vivo imaging of spontaneous ultraweak photon emission from a rat’s brain correlated with cerebral energy metabolism and oxidative stress. Neurosci Res. 1999 Jul;34(2):103-13. PMID: 10498336

[6] Y Kataoka, Y Cui, A Yamagata, M Niigaki, T Hirohata, N Oishi, Y Watanabe. Activity-dependent neural tissue oxidation emits intrinsic ultraweak photons. Biochem Biophys Res Commun. 2001 Jul 27;285(4):1007-11. PMID: 11467852

[7] B T Dotta, K S Saroka, M A Persinger. Increased photon emission from the head while imagining light in the dark is correlated with changes in electroencephalographic power: support for Bókkon’s biophoton hypothesis. Neurosci Lett. 2012 Apr 4 ;513(2):151-4. Epub 2012 Feb 17. PMID: 22343311

[8] I Bókkon, V Salari, J A Tuszynski, I Antal. Estimation of the number of biophotons involved in the visual perception of a single-object image: biophoton intensity can be considerably higher inside cells than outside. J Photochem Photobiol B. 2010 Sep 2 ;100(3):160-6. Epub 2010 Jun 10. PMID: 20584615

[9] Yan Sun, Chao Wang, Jiapei Dai. Biophotons as neural communication signals demonstrated by in situ biophoton autography. Photochem Photobiol Sci. 2010 Mar ;9(3):315-22. Epub 2010 Jan 21. PMID: 20221457

[10] F A Popp, W Nagl, K H Li, W Scholz, O Weingärtner, R Wolf. Biophoton emission. New evidence for coherence and DNA as source. Cell Biophys. 1984 Mar;6(1):33-52. PMID: 6204761

[11] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[12] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225

[13] Eduard P A Van Wijk, Heike Koch, Saskia Bosman, Roeland Van Wijk. Anatomic characterization of human ultra-weak photon emission in practitioners of transcendental meditation(TM) and control subjects. J Altern Complement Med. 2006 Jan-Feb;12(1):31-8. PMID: 16494566

[14] F W G Schutgens, P Neogi, E P A van Wijk, R van Wijk, G Wikman, F A C Wiegant. The influence of adaptogens on ultraweak biophoton emission: a pilot-experiment. Phytother Res. 2009 Aug;23(8):1103-8. PMID: 19170145

[15] H J Niggli. Artificial sunlight irradiation induces ultraweak photon emission in human skin fibroblasts. J Photochem Photobiol B. 1993 May;18(2-3):281-5. PMID: 8350193

[16] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080

[17] Janusz Slawinski. Photon emission from perturbed and dying organisms: biomedical perspectives. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):90-5. PMID: 15947467

[18] Cristiano M Gallep, Thiago A Moraes, Samuel R Dos Santos, Peter W Barlow. Coincidence of biophoton emission by wheat seedlings during simultaneous, transcontinental germination tests. Protoplasma. 2013 Jun ;250(3):793-6. Epub 2012 Sep 26. PMID: 23011402

[19] Peter W Barlow, Joachim Fisahn. Lunisolar tidal force and the growth of plant roots, and some other of its effects on plant movements. Ann Bot. 2012 Jul ;110(2):301-18. Epub 2012 Mar 20. PMID: 22437666

Artikkelin julkaissut Wakeup World