Valtapolitiikan epäonnistuminen strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon — Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen globaalina puolustusstrategiana

Tutkimus #7

.

Julkaistu tammikuun 1. 2004, www.exopolitics.org

Michael E. Salla, PhD

.

.

TIIVISTELMÄ

.

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, jotka on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan avulla, joka on sijoitettu vastaamaan paljastamattomaan avaruusolentojen läsnäoloon, salaisiin puolustusjärjestelmiin jotka ovat syntyneet sekä täydelliseen yleisön pimennossa pitämiseen avaruusolentojen tekemisistä tai siitä että niillä olisi mikään merkittävä rooli planeetan puolustamisessa. Sen sijaan, että yleisö nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä responssia avaruusolentojen läsnäoloon, päätöksentekijät ovat pitäneet yleisöä strategisena kustannuseränä, joka tarvii pitää avaruusolentojen läsnäolosta mitään tietämättömänä. Yleisön rooli muuttui passiiviseksi perusresurssien tarjoajaksi siiloutuneille mustien projektien laajalle verkostolle, joka on suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon menestyksekkäästi.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka antaa yleisölle passiivisen roolin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Tässä tullaan esittämään, että on tarve täydelle avaruusolentojen läsnäolon paljastamiselle niin, että globaali ihmisyhteisö voi olla aktiivisessa roolissa globaalissa puolustuksessa kehittämällä ihmiskyvykkyyksiä kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden nostattaminen’; galaktinen historia ja koulutus; terveys; köyhyys; sekä ympäristöystävällisen Maan ulkopuolisen teknologian käyttöönotto. Nämä alat, joilla avaruusolennot tarjoavat meille apuaan, ovat myös marginaalisen kiinnostavia mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisille. Tehdessään yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, joita kiinnostaa avustaa globaalia ihmisyhteisöä ‘tietoisuuden nostattamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyysalueilla, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt ovat strategisesti vaikuttavia siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten luodaan globaali puolustus. Tämä tulee lopulta mahdollistamaan ihmisyhteisön olla paremmin valmistautunut vastaamaan kaikkiin epävarmoihin ennustamattomuuksiin, joita ne avaruusolennot saavat aikaan jotka pyrkivät riistämään ihmisiltä itsevaltiuden ja vapauden.

Lisäksi esitetään, että strateginen doktriini, joka uhkaa globaalia planeetan puolustusta, on epätasapainossa ja vääristynyt sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan vastaamaan ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksien kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päätöksentekijöiden ja yleisön käsitellä monenlaisia globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat peitetarinan ihmisten toimintaan soluttautumiselle niille avaruusolennoille, jotka pyrkivät kontrolloimaan Maapallon populaatiota ja resursseja. Valtapolitiikan epäonnistumisen huomiotta jättäminen asianmukaisena strategisena vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samanlaisten poliittisten virheiden tekemistä mitkä johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa interplanetaarisella tasolla, mikä olisi suora uhka ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

Valtapolitiikan epäonnistuminen strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon — Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen globaalina puolustusstrategiana

Johdanto*

Avaruusolentojen salassa pidetty läsnäolo Maapallolla on jatkunut ainakin toisen maailmansodan ajasta, mikä on ollut suurvaltojen kansallisen turvallisuuden organisaatioiden korkeimpien upseerien tiedossa, jotka ovat yrittäneet kehittää menestyksekästä strategista vastetta. On olemassa vakuuttavia tietovuotajien todistuksia siitä, että eri avaruusolentojen ryhmät ovat ilmaantuneet Yhdysvaltojen korkeampien kansallisen turvallisuuden viranomaisten eteen tarjoamaan monenlaisia teknologioita, ohjelmia ja avunannon muotoja. Nämä kansallisen turvallisuuden viranomaiset päättivät astua salaiseen sopimukseen avaruusolentojen kanssa, jotka tarjosivat sotilaallisiin sovelluksiin käyttökelpoista teknologiaa. Näitä sopimuksia solmiessaan Yhdysvaltain poliittiset päättäjät tahallaan ottivat käyttöön strategisen politiikan, joka oli samanlainen kuin 1800-luvun Preussilla/Saksalla. Voimakkaan kanslerin, Otto von Bismarckin alaisuudessa, Preussi transformoi itsensä keskisuuresta saksalaisesta osavaltiosta, joka oli haavoittuvainen voimakkaampien eurooppalaisten naapuriensa vierellä, yhdistetyksi saksalaiseksi keisarikunnaksi, josta nopeasti tuli johtava eurooppalainen valta. Samalla tavoin korkeat viranomaiset Yhdysvalloissa suunnittelivat emuloivansa Preussin/Saksan roolia luotaessa strategiaa Maapallon suvereenien valtioiden koordinointiin Yhdysvaltain johdolla, jotta asianmukaisesti vastattaisiin avaruusolentojen läsnäoloon.

Kieltäytyessään avaruusolentojen rotujen tarjoamasta teknologisesta avusta, joka keskittyi ruohonjuuritason ‘ihmiskyvykkyyksien’ ja ‘planeetan puhdistuksen’ kehittämiseen, avaruusolentojen kanssa tekemisissä olleet poliittiset päättäjät antoivat ymmärtää, että he näkivät tämän strategisesti vaarallisena valintana, ottaen huomioon avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivän epävarmuuden. Tämän jälkeen on salaa työskennelty laajan, siiloutuneiden ‘mustien projektien’ verkoston kautta kehittyneen planeetanpuolustusjärjestelmän kehittämiseksi, joka kykenisi varmistamaan suurvaltojen kuten USA, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina suvereeniuden, sekä yleisemmin globaalin ihmiskunnan suvereeniuden. Projektiverkosto on rahoitettu ‘mustasta budjetista’, jonka USA:ssa yksistään arvioidaan vuosittain olevan yli biljoona dollaria, ja joka käytännössä on toinen ‘Manhattan Project’. [1]

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, joita on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan avulla, salaista puolustusjärjestelmää joka on rakennettu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon ja täydellistä kansan pimennossa pitämistä avaruusolentojen tekemisistä ja niiden merkittävästä roolista planeetan puolustuksessa. Sen sijaan että yleisö nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä vastetta avaruusolentojen läsnäoloon, poliittiset päättäjät ovat nähneet yleisön strategisena kuleränä, joka tulee pitää avaruusolentojen läsnäolosta mitään tietämättömänä. Yleisön rooli muuttui passiiviseksi perusresurssien tarjoajaksi laajalle siiloutuneiden mustien projektien verkostolle, joka on suunniteltu tarjoamaan menestyksekäs vaste avaruusolentojen läsnäoloon.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu virhe, joka antaa yleisölle passiivisen roolin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Sen sijaan tässä esitetään, että avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa täydellisesti, jotta globaali ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustuksessa kehittämällä ihmiskyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden nostattaminen’; galaktinen historia ja koulutus; terveys; köyhyys; ja ympäristöystävällisten avaruusolentojen teknologioiden käyttöönotto. Nämä avunannon alueet, joita avaruusolennot ovat tarjonneet meille, ovat sittemmin saaneet vain marginaalisesti huomiota mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisilta. Tekemällä yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan globaalia ihmiskuntaa näillä ‘tietoisuuden nostattamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyyksien aloilla, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt ovat merkittävässä strategisessa vaikutusasemassa siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallitaan ja globaali puolustus järjestetään. Tämä lopulta mahdollistaa ihmiskunnan olla paremmin valmistautunut vastaamaan kaikkiin epävarmoihin ennustamattomuuksiin, joita ne avaruusolennot saavat aikaan jotka pyrkivät riistämään ihmisiltä itsevaltiuden ja vapauden.

Lisäksi esitetään, että strateginen doktriini, joka uhkaa globaalia planeetan puolustusta, on epätasapainossa ja vääristynyt sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan vastaamaan ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksien kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päätöksentekijöiden ja yleisön käsitellä monenlaisia globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat peitetarinan ihmisten toimintaan soluttautumiselle niille avaruusolennoille, jotka pyrkivät kontrolloimaan Maapallon populaatiota ja resursseja. Valtapolitiikan epäonnistumisen huomiotta jättäminen asianmukaisena strategisena vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samanlaisten poliittisten virheiden tekemistä mitkä johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa interplanetaarisella tasolla, mikä olisi suora uhka ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

Strateginen dilemma — Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen roduista

Viralliset tiedot avaruusolentojen läsnäolosta saatiin toisen maailmansodan aikaan, jolloin poliittiset päättäjät Yhdysvalloista ja liittoutuneiden joukosta saivat vastaansa vaikean dilemman miten reagoida parhaan mukaan. [2] He olivat lopullisesti saaneet tietää avaruusolentojen olemassaolosta, joilla on kaikkein menestyksekkäimpien liittolaisten asejärjestelmät sadoilla, ellei tuhansilla vuosilla ohittavaa kehittynyttä teknologiaa. Vieläkin järkyttävämpää oli, että avaruusolennoilla oli kehittyneitä mentaalisia ja psyykkisiä voimia, joilla oli potentiaali salakavalasti vaikuttaa jopa kaikkein sofistikoituneimpiin poliittisiin päättäjiin heille viestittäessä, puhumattakaan varautumattomasta yleisöstä. Esimerkki näiden rotujen mentaalisista kyvyistä tulee erään sisäpiiriläisen kuvauksesta, joka väitti että avaruusolentojen rodut kuten ‘Harmaat’ käyttävät ‘suggestiivista telepatiaa’, joka hienovaraisesti mahdollistaa ihmisten manipuloinnin kaikessa viestinnässä:

Harmaat, ja suurin osa avaruusolennoista muutenkin, kommunikoivat ihmisten kanssa ainoastaan eräänlaisen telepatian muodolla, jota me kutsumme suggestiiviseksi telepatiaksi, koska se vaikutti siltä että Harmaat kommunikoivat tavalla, jolla he yrittivät johdatella keskustelua tiettyyn lopputulokseen. Toisin sanoen, heillä oli aina agenda, ja me emme koskaan voineet olla varmoja olimmeko me heidän agendansa pelinappuloita vai olimmeko me päässeet lopputulokseen, joka oli aivan meidän omamme. [3]

Näiden teknologisesti ja mentaalisesti kehittyneiden avaruusolentojen näyttäytyminen mutkistui siitä seikasta, että ilmeisesti oli useita rotuja, jotka kilpailivat toisiaan vastaan Maapallon monitoroinnissa ja/tai sen kanssakäymisessä. Näiden avaruusolentojen rotujen aikeita, aktiviteetteja ja agendoja ei ollut mahdollista selvittää läpikotaisin. Jotkut vaikuttivat ystävällisiltä, jotkut epäystävällisiltä ja monet neutraaleilta. [4] Tämä oli kansallisen turvallisuuden viranomaisille valtava poliittinen dilemma, jotka yrittivät arvioida globaalia poliittista ympäristöä toisen maailmansodan lopulla. Minkä rotujen kanssa poliittiset päättäjät voisivat tehdä yhteistyötä oppiakseen enemmän avaruusolennoista yleensä ja kehittääkseen asianmukaisen strategisen vasteen? Poliittisten päättäjien tarvitsi ensin identifioida ja kategorisoida eri avaruusolentojen rodut sen suhteen keiden kanssa voidaan tehdä yhteistyösopimuksia; ketkä voidaan turvallisesti sivuuttaa niiden strategisten vaikutusten suhteen; ja keitä piti tarkkailla ja jopa vastustaa strategisina kilpailijoina Maapallon populaation ja resurssien kontrolloimisessa.

Avaruusolentojen rotujen keskuudessa oli suuria erimielisyyksiä politiikasta koskien avaruusolentojen teknologian vaihdantaa, jolla oli asesovellutuksia. Jotkut avaruusolennot olivat halukkaita vaihtamaan teknologiaa, jolla oli asesovellutuksia, vaihdossa luvasta suorittaa biologista ohjelmaa, jonka tarkoitus oli geneettisesti parantaa heidän omaa rotua. Tämä rotu yleisesti tunnetaan nimellä ‘Harmaat’, joiden väitetään tulevan Zeta Reticulumista ja joiden väitetään ylikäyttäneen kloonausprosessiaan niin paljon, että heidän geeniperimänsä on kärsinyt. [5] Sitä vastoin humanoidiavaruusolentojen rotu vaikutti olevan halukas auttamaan planeetan populaatiota ‘nostamaan tietoisuuttaan’ ja kehittämään ympäristöystävällisiä teknologioita. Nämä humanoidirodut eivät tarjonneet teknologiaa, jolla olisi ollut sotilaallista merkitystä, ja sen sijaan he vaativat ydinaseista riisuntaa, joita he pitivät äärimmäisen vaarallisina. [6]

Strateginen dilemma tässä päätöksessä poliittisille päättäjille paheni eri avaruusolentojen rotujen välisestä monimutkaisesta suhteiden verkosta, joista jotkut olivat ystävällisiä, toiset neutraaleja, ja jotkut vihamielisiä. ‘Tieteellisen kaukokatselijan’ tri. Courtney Brownin mukaan useat eri avaruusolentojen rodut, joilla on monia eri faktioita, teki vaikeaksi lopullisesti määrittää heidän pitkäaikaiset tavoitteensa ja agendansa. [7] Avaruusolentojen faktioiden monimuotoisuus ja heidän keskenään käymänsä sodat saavat historiallista tukea sumerilaisesta nuolenpääkirjoituksesta, joissa kuvataan muinaisten Anunnakien aktiviteetteja (avaruusolentojen rotu mystiseltä Nibiru-planeetalta), jotka olivat roolissa ihmissiirtokunnan perustamisessa Maapallolle. [8] Avaruusolentojen suhteiden ja faktioiden monimuotoisuus teki vaikeaksi arvioida mikä olisi strateginen vaikutus yhden tietyn rodun kanssa työskentelemisellä, sillä nämä avaruusolentojen suhteet vaikuttivat häilyviltä. Oli näyttöä siitä, esimerkiksi, että salainen ja Maapallolla alkuperäinen ‘Reptiliaanien’ rotu teki yhteistyötä dominantimman siivekkäiden Reptiliaanien rodun kanssa Alpha Draconikselta, joilla oli pitkä konfliktien ja yhteistyön historia Harmaiden kanssa. [9] Harmaiden suhteet näihin Reptiliaanirotuihin tuli ottaa huomioon kaikissa sopimuksissa, sillä teknologianvaihdanta vaikuttaisi suhteisiin ihmisten ja salaisen Maapallon alkuperäisrodun välillä.

Voidaan päätellä, että ennen geenikokeista sopimukseen pääsyä kansallisvaltioiden hallituksien kanssa teknologianvaihdannan suhteen Harmaat olivat tehneet sopimuksen pitkän aikaa Maapallolla asuneiden Reptiliaanien kanssa, joiden olemassaolon väitetään edeltävän ihmisiä planeetallamme. [10] Tämä tarkoitti, että kaikki sopimukset Harmaiden kanssa olisivat implisiittisesti ottaneet mukaan tai yhteistyöhön Reptiliaanirodun, jotka ovat historiallisesti olleet voimakkaassa asemassa, jos eivät salaisesti kontrolloineet, keskeisiä kansallisia instituutioita. [11]

Käänteentekevässä, vaikkakin salaisessa, poliittisessa päätöksessä koko planeetan puolesta kansallisen turvallisuuden organisaatiot Yhdysvalloissa ja muissa suurvalloissa päättivät muodostaa strategisen allianssin Harmaiden ja niiden Reptiliaanirotujen kanssa, jotka tekivät Harmaiden kanssa yhteistyötä. Tämän allianssin tavoite oli mahdollistaa salaiset kansallisen turvallisuuden organisaatiot, joilla tehokkaasti rakentaa laaja ‘mustien projektien’ verkosto, jonka tarkoitus oli tarjota asianmukainen puolustusinfrastruktuuri planeetalle käyttäen avaruusolentojen teknologiaa ja informaatiota. Nämä salaiset sopimukset ovat johtaneet useiden maanalaisten tukikohtien rakentamiseen ympäri planeettaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa erittäin kehittyneellä liikennejärjestelmällä ja täysillä tukipalveluilla. [12] Jotkut näistä ovat ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä maanalaisia tukikohtia paikoissa kuten Dulce, New Mexico, ja Pine Gap Australia. [13]

Sisäpiiriläiset ovat väittäneet, että Dulcen tukikohdassa sekä Harmaat että Reptiliaanit työskentelevät rinta rinnan ihmisten kanssa eri korporaatioiden sopimuksilla, joita Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot valvovat, ja että tavalliset siviilit joutuivat monenlaisten ihmisoikeusrikkomusten kohteiksi. [14] Allianssi tarkoitti, että muut rodut, jotka olivat enemmän halukkaita auttamaan ihmiskuntaa ratkomaan yhteiskunnallisia ja ympäristön ongelmia, sysättiin sivuun johtuen niiden strategisesta merkityksettömyydestä avaruusolentokysymystä käsitteleville poliittisille päätöksentekijöille. Malli, jota kansallisen turvallisuuden organisaatiot USA:ssa käyttivät kehittämään ‘menestyksekkään strategian’ perustui Realpolitik-käsitteeseen eli ‘valtapolitiikkaan’. ‘Valtapolitiikkaa’ käytettiin menestyksellä 1800-luvun Preussissa kehittämään sen sotilaallista ja teollista kapasiteettia samalla kun yhdistettiin Saksan aateliskunnat ilman, että sen eurooppalaisnaapurit olisivat liittoutuneet yhteen estämään Preussin nopeaa vallan ja vaikutusvallan kasvattamista.

’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo

‘Valtapolitiikka’ viittaa käsitteeseen Realpolitik, jota eri kansallisvaltioiden johtajat ovat harjoittaneet sitten kardinaali Richeliun, joka oli Ranskan pääministeri vuosina 1624-42, mutta jota kaikkein menestyksekkäimmin on harjoittanut Otto Von Bismark, Preussin viimeinen pääministeri ja Saksan ensimmäinen liittokansleri (1862-90). [15] Bismarckin valtapolitiikka perustui kahteen oletukseen kansainvälisen politiikan luonteesta. Ensinnäkin valtiot käyttäisivät kaikkia mahdollisia käytössä olevia keinojaan edistämään kansallisia ‘interessejään’. Ja toiseksi, ‘vallan tasapaino’ oli keskeistä rauhan ja vakauden säilyttämisessä, ja valtioiden tuli kunnioittaa tätä kilpaillessaan omista kansallisista intresseistään. [16] Eettiset ja/tai universaalit periaatteet olivat parhaimmillaankin irrelevantteja valtapolitiikalle; tai pahimmillaan kansakunnan turmio. [17] Tällä tavoin ‘valtapolitiikka’ oli keskiajan italialaisen teoreetikon
Nicolo Machiavellin poliittisen filosofian jatke, joka oli suunniteltu laajentamaan Itsevaltiaan valtaa sinne missä moraalilla ei ollut mitään itseisarvoa, muuta kuin sen käyttökelpoisuus lopullisen tavoitteen, poliittisen vallan, saavuttamiseksi. [18]

Valtapolitiikka tarkoitti muiden valtioiden kilpailevien intressien keskellä navigointia tavalla, joka asteittain lisäsi omia kansallisia intressejä kilpailijoiden kustannuksella ilman, että kilpailijat liittoutuisivat estämään status quon muutosta. Preussin tapauksessa tämä tarkoitti Preussin vaikutusvallan laajentamista Euroopassa Itävallan ja Ranskan kustannuksella ilman, että Britannia tai Venäjä reagoisivat tavalla, joka johtaisi Preussin kansallisia intressejä uhkaaviin liittoihin. Suhteellisen lyhyessä ajassa virkaan astumisestaan Bismarckin Preussi menestyksekkäästi kukisti Itävallan (1866) ja Ranskan (1870-71) kahdessa lyhyessä sodassa. Preussi onnistui yhdistämään pohjoisen Saksan osavaltiot vuonna 1866 liittovaltioksi, jota Preussi johti, ja sitten absorboimaan kaikki läänit Saksan keisarikuntaan vuonna 1871 Preussin kuningas Wilhelm I:n johdolla Bismarckin toimiessa liittokanslerina. Bismarckin kyky pyörittää Preussin kilpailijoita tavalla joka asteittain kasvatti Preussin/Saksan intressejä ilman kilpailijoiden vastareaktiota muuttui malliksi siitä miten valtio voisi strategisesti käyttää sen varoja muuttuakseen dominantiksi peluriksi alueellisessa järjestelmässä.

Bismarckin valtapolitiikkaa on käytetty esimerkkimallina kehitettäessä strategiaa sille miten kansallisen turvallisuuden virastot Yhdysvalloissa ja muissa suurvalloissa voisivat vastata avaruusolentojen läsnäoloon. Eräs kaikkein eniten valtapolitiikkaa strategiana kehittäneistä henkilöistä oli tri. Henry Kissinger, joka oli tunnettu realpolitik:n kannattaja hänen ristiriitaisella urallaan. [19] Vähemmän tunnettua on, että Kissinger nousi nimekkääseen johtoasemaan salaisissa komiteoissa, joiden tehtävä oli hallita avaruusolentoasiaa, kuten Majestic 12/PI 40/Committee of the Majority Yhdysvalloissa, ja Bilderberg Group sekä Trilateral Commission kansainvälisesti. [20] Olennaisesti Yhdysvaltain valitsema strateginen vaste avaruusolentojen läsnäoloon oli valtapolitiikan versio, ja Kissinger oli suurelta osin vastuussa tästä. Tämä tarkoitti, että Yhdysvaltain poliittiset päättäjät näkivät muut valtiot ja eri avaruusolentojen faktiot strategisina liittolaisina ja/tai kilpailijoina Maapallon resursseista ja populaatiosta. Yhdysvaltain Kissingerin ohjauksessa käyttöön ottaman valtapolitiikan tavoite oli kasvattaa Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeista statusta planeetan kaikkein voimakkaimpana valtiona, ja johtaa tietä salaa koordinoidussa globaalissa reaktiossa avaruusolentojen läsnäoloon. [21]

Valtapolitiikan harjoittajat yrittivät identifioida ne avaruusolennot, joiden kanssa he parhaiten voisivat tehdä yhteistyötä edistääkseen omia kansallisia intressejään, samalla kun he varmistivat vallan tasapainon joka estäisi ‘maailmojen sodan’ tai sodan suurvaltojen välillä avaruusolentokysymyksestä. Eettiset tai unversaalit periaatteet kuten ‘galaktinen veljeys’, ‘universaali rauha’ ja ‘kosminen laki’ olivat joko irrelevantteja, tai niitä pidettiin tuhoisina kansallisille intresseille ja globaalille puolustukselle. Ne avaruusolentojen ryhmät, jotka harjoittivat tällaisia eettisiä/universaaleja periaatteita, jätettiin huomiotta koska ne eivät edistäisi suurvaltojen kansallisia intressejä poliittisten päättäjien mielestä. Avaruusolentojen rodut, jotka olivat halukkaita solmimaan sopimuksia, joilla edistää suurvaltojen kansallisia intressejä, yhteisiä oikeuksia tukikohdille, vaihtaa avaruusolentojen teknologiaa, kokeilla ihmisten geneettisellä materiaalilla ja muokata käyttäytymistä eri tekniikoin, näin muuttuivat salaisiksi Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen liittolaisiksi.

Poliittiset päättäjät, jotka käyttivät valtapolitiikkaa heidän avaruusolentoja käsitellessään, näkivät ‘kansalliset intressit’ kapeakatseisen rajoittavasti sotilaallisina, teollisina ja tieteellisten kyvykkyyksien tekijöinä, jotka vaaditaan tehokkaan sotilaskapasiteetin rakentamiseksi estämään kaikki mahdolliset epähaluttavat avaruusolentojen interventiot ihmisten asioihin. Nähtiin, että tämä olisi paras keino suojella Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen kansallisia intressejä. Pitävää näyttöä tästä valtapolitiikan strategiasta tulee sisäpiiriläisten todistuksista, jotka osallistuivat aseita kehittäneisiin salaisiin takaisinmallinnusohjelmiin, joita ei saanut paljastaa yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. [22]

Kun puhutaan Yhdysvaltain noususta globaaliksi ylivallaksi, he tekivät sopimuksia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka auttaisivat Yhdysvaltojen strategisten tavoitteiden toteutumista, ja sotilaskonflikteja esiintyi niiden kanssa, joilta piti voittaa strategisesti merkittäviä varoja. Useiden sisäpiiriläisten todistusten mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksia avaruusolentojen kanssa. Eversti Phillip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin National Security Councilissa, kirjoitti: “Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen niiden kanssa (avaruusolennot) niin kauan kuin emme taistelleet niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [23] Tri. Michael Wolfin mukaan, joka on entinen National Security Councilin konsultti ja sisäpiiriläinen, Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslaillisesti. [24] Salaisen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rotujen välillä ovat paljastaneet useat muut ‘sisäpiiriläiset’, jotka väittivät päässeensä käsiksi tuolloin salaisiin dokumentteihin, jotka puhuivat tällaisen sopimuksen olemassaolosta. [25]

Molemmat puolet ilmeisesti rikkoivat näitä sopimuksia. Avaruusolentojen rodut salaa abduktoivat ja kokeilivat useammalla ihmiskkohteella kuin he paljastivat sotilastiedustelulle. [26] John Learin mukaan, joka on entinen CIA-kätyri ja kuuluisan Lear Jetin suunnittelijan poika,

...tehtiin diili, jossa kehittyneen avaruusolentojen teknologian vaihdossa me sallisimme niiden siepata pienen määrän henkilöitä, ja me tietyin ajoin saisimme listan niistä henkilöistä, jotka oli abduktoitu. Me saimme vähemmän kuin neuvotteluissa puhuttu teknologia, ja huomasimme että abduktioiden lukumäärä oli miljoonakertaisesti suurempi kuin mihin me olimme naiivisti suostuneet. [27]

Yhdysvaltain armeija sen jälkeen alkoi ampua avaruusolentojen aluksia kehittyneellä aseteknologialla ja kaapata heidän aluksiaan miehistöineen. [28]

On näyttöä siitä, että High frequency Active Auroral Research Program (HAARP) on itse asiasssa partikkelisädeprojektori, joka kykenee tuottamaan globaalin suojakilven. Se projisoi nopeita ioneja magnetosfääriin ja näin tuhoaa kaikkien Maapallolle yrittävien alusten sähköjärjestelmät. [29] Tämä salainen sodankäynti tunnistamattomien avaruusolentojen rotujen kanssa muuttui tavaksi saada avaruusolentojen teknologiaa, jota ei saatu neuvoteltujen sopimusten avulla. Kuten Bismarckin Preussi/Saksa, Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten valtapolitiikka samanaikaisesti etsisi vallan tasapainoa, joka varmistaisi ettei ajauduttaisi planeettainväliseen sotaan, mutta myös rajasi sotilaskonfliktit pois niiden avaruusolentojen rotujen tapauksessa, jotka vahvistivat Yhdysvaltain strategista asemaa.

Globaalilla tasolla on edelleen pyrkimyksiä koordinoida sotilasvoiman käyttöä multilateraalisten instituutioiden avulla, kuten YK:n sallima interventio Irakiin/Kuwaitiin vuonna 1991; tai NATOn sotilasinterventio Kosovoon vuonna 1999; tai multilateraalinen toiminta, jota USA:n johdolla toteutti ‘halukkaiden koalitio’ (Irak 2003). Valtapolitiikan strategia oli se, että globaali ihmiskunta Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen johdolla kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa voima-asemasta. Lopullinen tavoite on rakentaa linnake planeetalle avaruusolentojen interventiota ja/tai kukistamisaikeita vastaan.

On selvää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toteuttamalla valtapolitiikalla reaktiona avaruusolentoihin on suurena komponenttina globaalin valvontajärjestelmän ja eksoottisten asejärjestelmien rakentaminen sekä planeetan taivaalle että meriin. Matalataajuisia aktiivisia ääniaaltoja on käytetty laivastossa näennäisesti monitoroimaan sukellusveneiden merenalaisia toimia, mutta tarkemmin avaruusolentojen aluksia, ja niillä on vahingoittava vaikutus planeetan mereneläviin. [30] USA:ssa on laitettu vireille oikeusjuttuja laivaston testaamisen lopettamiseksi, mutta on kyseenalaista haluaako laivasto omasta tahdostaan lopettaa sellaiset kokeet johtuen tarpeesta monitoroida avaruusolentojen aktiviteettia maailman merissä. Merivalvonnan lisäksi olisi planeetan ympärillä globaali sähkömagneettinen suojakenttä. Prototyyppi tällaisesta globaalista suojakentästä on High frequency Active Auroral Research Program (HAARP), jota voidaan käyttää hiukkasgeneraattorina ampumaan ioneita magnetosfääriin, jotka nopeasti ympäröivät Maapallon sähkömagneettisella suojakilvellä avaruusolentojen alusten saapumisen ehkäisemiseksi. [31] Maapallosta tulisi kaikin mittarein planetaarinen linnake. Strategiset ‘planetaarisen linnakkeen’ politiikan seuraamukset olisivat, että ainoastaan ne avaruusolentojen rotujen ryhmittymät, joiden sallitaan ‘näyttäytyä’ globaalille populaatiolle, olisivat ne, jotka palvelevat Yhdysvaltojen ja suurvaltojen ‘kansallisia intressejä’, kuten pieni määrä avaruusolentojen asioita hoitavien päätöksentekijöiden ryhmästä on määritellyt. Tämä rajaisi planetaarisen kontaktinjälkeisen maailman avaruusolentojen kanssa käytyjen interaktioiden määrää ja laatua niihin, joiden kanssa päätöksentekijät ovat sallineet solmia salaiset sopimukset. Näin voitaisiin ennustaa, että varsinaiset olosuhteet massakontaktitapahtumalle teeskenneltäisiin tai hämättäisiin tavalla, joka palvelisi eliitin poliittisia päättäjiä ja heidän kanssaan työskenteleviä avaruusolentojen ryhmittymiä. [32]

.

Valtapolitiikan epäonnistuminen & keskitetty globaali puolustusjärjestelmä avaruusolentojen interventiota ja kukistusaikeita vastaan

Preussin/Saksan historialliseen kokemukseen perustuva valtapolitiikka näyttää olevan ymmärrettävää ja jopa ansiokasta perusstrategiana säilyttää ihmiskunnan suvereenius ja itsenäisyys reaktiona teknologisesti kehittyneempiin avaruusolentojen rotuihin. Historialliset mallit kuten Amerikan valloitus ovat todistus perusteettomien oletusten tekemisen vaarasta teknologisesti kehittyneemmän vierailijan hyväntahtoisista aikeista. Kansallisten etujen ajamisen strateginen politiikka olemalla tekemisissä avaruusolentojen rotujen kanssa armeijan modernisaation ja suurvaltojen keskinäisen poliittisen koordinaation ohjelmien kautta saattaa näyttää järkevältä tavalta edistyä hoitamaan asioita monien tuntemattomien avaruusolentotoimijoiden keskuudessa ja hoitamaan niiden mahdollisesti aiheuttamia ongelmia ihmisten suvereeniudelle.

On näyttöä siitä, että kylmän sodan taustalla olevasta vihamielisyydestä suurin osa oli teeskennelty peittämään todellinen strateginen yhteistyö, jota suurvaltojen välillä tehtiin, sekä tarve pitää tämä salaisuutena kansalta. [33] Keskeinen oletus tämän yhteistyöstrategian taustalla oli, että globaali yleisö ei olisi kykeneväinen käsittelemään sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia, joita avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuu, ja että ennenaikaisesta paljastuksesta aiheutuisi yhteiskunnan infrastruktuurin hajoamisen riski. Tämä johti nopeaan modernisaatio-ohjelmaan, joka perustui avaruusolentojen teknologiaan, ja sopimuksista tuli erittäin suojeltuja valtionsalaisuuksia, mikä näin esti kansalta virallisten tietojen saannin avaruusolentojen läsnäolosta. Vaaleilla valituista edustajista sai tietoa vain keskeisten kabinettien tai lainsäädännöllisten asemien edustajat, jotka olivat kriittisiä lainsäädännön luomiselle siiloutuneiden mustien projektien verkoston sekä niitä rahoittaneiden mustien budjettien luomiseksi. [34]

Tämä oli samansorttista valtapolitiikkaa kuin mitä Bismarckin Preussissa/Saksassa, jossa Saksan keisarikunta oli demokraattinen vain nimen perusteella ja jossa parlamentti ei voinut saada läpi yhtään sitovaa päätöstä, eikä se kontrolloinut päätöksentekoprosessia. Saksan parlamentti ja kansa näin ei voinut toimia esteenä varomattomalle uudelle saksalaiselle keisarille Wilhelm II:lle, kun varovainen Bismarck pakotettiin eläköitymään vuonna 1890. Tämä lopulta osoittautui tuhoisaksi ja oli suoraan vastuussa eurooppalaisten jännitteiden kasautumisesta, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan ja paljastivat valtapolitiikan sisäänrakennetut virheet. Saksan kansan poissulkeminen todellisesta päätöksentekoprosessista tarkoitti sen ainoan kelvollisen varomattoman kansakunnan johdon esteen purkamista keskitetyssä poliittisessa järjestelmässä. Perinteinen selitys on, että ensimmäinen maailmansota aiheutui Wilhelm II:n huolimattomasta politiikasta, ja että varovaisempi Bismarck ei koskaan olisi antanut sodan tapahtua. [35] Tämä selitys peittää syvemmän synnyn, joka oli Bismarckin luoma keskitetty päätöksentekoprosessi, joka eliminoi kaikki kansakunnan tasolla esiintyneet vakausmekanismit valtapolitiikan tieltä. Vaikka sellainen systeemi voisikin toimia varovaisempien päätöksentekijöiden kuten Bismarck käsissä, se olisi tuhoisaa vastuuttomampien päättäjien kohdalla. Historia on osoittanut, että valtapolitiikka on sisäisesti rikki strategisena doktriinina, sillä se kannustaa keskitettyyn poliittiseen järjestelmään, jossa vastuuttomia johtajia ja heidän politiikkaansa ei rajoiteta paljoakaan.

.

Vaikuttaa siltä, että samanlainen tilanne on esiintymässä siinä miten Yhdysvaltain johto hoitaa avaruusolentojen läsnäoloa. Kissingerin varovaisemman tyylinen valtapolitiikka perustuu hänen omaan strategiseen ymmärrykseen eri avaruusolentotoimijoista, mitä haastaa uusien johtajien sukupolvi. Tämä uusi poliittisten päättäjien sukupolvi hoitaa avaruusolentojen asioita rohkeammin ja vähemmän riskejä välttelevästi kuin Kissingerin sukupolvi, joka hyvin muistaa toisen maailmansodan kauhut ja tarpeen estää sellaisen tapahtuminen koskaan enää. Sisäpiiriläiset kuten Michael Wolf keskustelevat johtamistyylistä ryhmässä, jota hän kuvaa ‘kabaaliksi’, joilla on xenofobinen viha avaruusolentovierailijoita kohtaan ja jotka haluavat armeijan väliintuloa. [36] Aivan kuten Bismarckin vaikutusvalta Saksan ulkopolitiikkaan sai väistyä uuden sukupolven riskinottajien tieltä Wilhelm II:n alaisuudessa, niin myös Kissingerin vaikutusvalta avaruusolentokysymyksessä on nyt väistymässä. Tämä johtaa vaaralliseen aikakauteen, jossa huono asiainhoito voi johtaa sotilasseikkailuihin niiden osalta, jotka vetelevät avaruusolentohallintajärjestelmän naruista, ja se uhkaa äärimmäisellä pitkän aikavälin tavalla ihmiskunnan suvereeniutta. Lyhyesti, valtapolitiikan strategia, joka on dominoinut avaruusolentohallintajärjestelmää, on luonut perustan tuhoisalle tavalle siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan.

Valtapolitiikan epäonnistuminen koherenttina strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon johtuu asioista perillä olevan kansan roolin sivuuttamisesta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa. Erityisen sivuutettu on idea siitä, että ihmiskyvykkyyksien kehittäminen olisi elintärkeä voimavara avaruusolentojen kanssa toimimisessa. Tämä avaruusolentovaltapolitiikan lähestymistavan sisäänrakennettu virhe perustuu oletukseen, että yleisö on ‘pehmeä kohde’, jonka avaruusolentojen rodut voisivat helposti kukistaa, ja näin uhata mitä tahansa käynnissä olevaa modernisaatio-ohjelmaa ja koordinoitua vastetta avaruusolentojen läsnäololle. Uskotaan, että salaisen siiloutuneen kansallisen turvallisuuden järjestelmän luominen olisi paras turva avaruusolentojen kukistusaikeita vastaan samalla kun kehitetään sotilaallisia, teknologisia ja tieteellisiä kyvykkyyksiä vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Lyhyesti, salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa ‘kovan kohteen’ kukistusaikeille verrattuna yleisöön ‘pehmeänä kohteena’. On näyttöä siitä, että USA:ssa tämä salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa toisen ‘Manhattan Projectin’, joka ylittää ensimmäisen Manhattan-projektin ja ydinaseiden kehittämisen. [37]

.

Valitettavasti sisäpiiriläisten todistukset ovat näyttäneet sen oletuksen epäpätevyyden, että salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaisi kovan kohteen avaruusolentojen kukistusaikeille. Avaruusolentojen soluttautumista ja tuhotöitä on tapahtunut sotilastiedusteluyhteisössä, korporaatioissa jotka salaa toteuttavat avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä sopimuksia sekä keskeisissä koulutus- ja tutkimusinstituutioissa. [38] Phil Schneider, entinen mustissa projekteissa maanalaisia tukikohtia rakentamassa ollut infrainsinööri, todisti yksityiskohtaisesti avaruusolentojen kukistusaikeiden laajuudesta sarjassa julkisesti pidettyjä luentoja ennen hänen löytymistään kuolleena epäilyttävissä olosuhteissa. [39] Sisäpiiriläisten lisätodistukset ovat tarjonneet informaatiota avaruusolentojen rotujen historiallisesta ja nykyisestä roolista ihmisten tekemisten horjuuttamisessa. [40] Sisäpiirin todistusten lisäksi on myös ‘salaliittoteorioiden tutkijoita’ kuten Jim Marrs, David Icke, Lynne Picknett ja Clive Prince, jotka kuvaavat sitä miten avaruusolennot ovat kyenneet kumoamaan poliittisten päätöstentekijöiden korkeimpien tasojen yhteisön sekä nykyaikana että historiallisesti. [41]

Avaruusolentojen horjuutustoimet nykyaikana on mahdollistanut salailu ja siilot, jotka on otettu käyttöön koskien kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää. Lisäksi on näyttöä siitä, että kehittynyttä teknologiaa, mm. mielenhallintaa, implantteja, huumeita ja psykotroniikkaa on käytetty kontrolloimaan ihmisiä. [42] Todistukset henkilöiltä, jotka ovat osallistuneet salaisiin siiloutuneisiin valtion projekteihin, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Stewart Swerdlow osoittavat näiden teknologioiden kaikkialle tunkeutuvan käytön ja jopa avaruusolentojen rotujen aikamatkailu- ja kloonausteknologioiden käytön. [43] Sellaiset teknologiat tarjoavat avaruusolennoille mahdollisuuden horjuttaa keskitettyä päätöksentekoprosessia, sillä vaaditaan ainoastaan muutaman keskeisen päätöksentekijän vaarantaminen koko kansallisen turvallisuuden viraston horjuttamiseksi. Todellakin voidaan sanoa, että avaruusolennot erityisesti rohkaisevat keskitetyn päätöksenteon prosessiin kansallisen turvallisuuden suhteen silloin kun ne haluavat sitä horjuttaa. Avaruusolentojen roduilla, jotka solmivat salaisia sopimuksia, voi olla lopullisena päämääränään koko kansallisen turvallisuuden järjestelmän tuhoaminen valtioissa kuten Yhdysvallat, ja ne voivat leikkiä tekevänsä yhteistyötä vaikka todellinen tarkoitus on kukistaminen eikä ihmisten avun saaminen niille tärkeissä aiheissa. Yhteistyön tekeminen siiloutuneiden mustien projektien verkostossa tarjoaa mahdollisuuden tälle avaruusolentojen kukistamiselle tapahtua hiljaksiin, ja sillä on pitkäaikaiset kustannukset ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

.

Avaruusolentojen päätöksentekoprosessin horjuttamisaikeiden ongelman käsittely vaatii laajaa sisäisen tarkastuksen toimien joukkoa, jotka ovat osa robustia demokraattista prosessia, joka perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen, eikä niinkään salaiseen siiloutuneeseen kansallisen turvallisuuden järjestelmään. Läpinäkyvyys, avoimuus ja tilivelvollisuus, joita tarvitaan identifioimaan ja eliminoimaan avaruusolentojen kukistusaikeet ihmiskunnassa, eivät ole olleet mahdollisia johtuen jatkuvasta avaruusolentojen läsnäolon salailusta. Tiivistelmänä, sellaisia demokraattisia prosesseja, jotka ottavat käyttöön sisäisen tarkastuksen vastuuttomille valtion käytänteille, ei ole sallittu kehittää siinä mielessä miten kansallisen turvallisuuden organisaatiot vastaavat avaruusolentojen läsnäoloon. Demokraattisten prosessien puute on edistänyt, eikä niinkään suitsinut, avaruusolentojen horjuttamista ja soluttautumista kansallisen turvallisuuden järjestelmään, joka on luotu reagoimaan avaruusolentoihin.

Lisäongelma valtapolitiikan strategiassa on, että avaruusolentojen rodut, joilla ei ollut kiinnostusta antaa teknologioita, joilla olisi potentiaalia asekäytössä, tulkittiin strategisesti irrelevanteiksi eikä niille annettu lupaa avoimesti avustaa ihmiskunnan kyvykkyyksien rakentamisessa. Tämä käytännössä eliminoi avaruusolentojen rodut merkittävänä toimijana ihmisten tekemisistä. Avaruusolentojen periaatteellinen käyttäytyminen viittasi siihen, että ne aikoivat mieluummin kehittää ihmisten kyvykkyyksiä kuin antaa teknologiaa sotilaskäyttöön kansallisen turvallisuuden organisaatioille. Tämä on johtanut epäonniseen tilanteeseen, jossa ainoat avaruusolennot, joilla oli lupa toimia ihmisyhteiskuntien kanssa, ovat ne jotka osallistuivat kansallisiin sopimuksiin suurvaltojen kansallisia intressejä palvellen: sotilastoimintaa, teollisuutta ja tiedettä. Useiden ihmisabduktioista kertovien todistusten perusteella tästä seuranneet interaktiot ovat olleet ristiriitaisia. Jotkut tutkijat esittävät, että näillä on ollut hyödyllisiä vaikutuksia, kun taas toiset esittävät, että nämä yhdenmukaisesti rikkovat siviilien oikeuksia, jotka pakotetaan näihin avaruusolentojen ohjelmiin. [44] Lisäksi on uskottavaa näyttöä siitä, että avaruusolennot ovat laajalti rikkoneet ihmisoikeuksia valtion ja avaruusolentojen yhteisissä tukikohdissa, mikä viittaa viranomaisten ja korporaatioiden vahvaan mukanaoloon. [45]

.

Interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka aikovat kehittää ihmiskyvykkyyksiä, ovat rajoittuneet erillisiiin tapauksiin, eikä niiden ole sallittu muuttua riittävän moninaisiksi vaikuttaakseen laajempaan yhteiskuntaan. Kaikkein parhaiten tunnettu näistä tapauksista on Billy Meier ja hänen laajat valokuva-, video- ja äänitodisteet, jotka hän on esittänyt Plejadeilta vierailevista avaruusolennoista. [46] Toinen esimerkki on James Gilliland Washingtonin osavaltiosta USA:sta, joka on myös esittänyt laajalti valokuva-, filmi- ja äänitodisteita vierailevista avaruusolennoista, sekä hänen kommunikaatioistaan heidän kanssaan. [47] Todellakin, Meierin ja Gillilandin interaktiot ovat esimerkki sen tyyppisestä tietoisuuden nostattamisesta ja kouluttamisesta, jota tämä avaruusolentojen ryhmä käyttäisi ihmisyhteiskunnan kyvykkyyksien kehittämisessä.

Avaruusolentojen läsnäolon taustalla oleva valtapoliitiikan strateginen reaktio on johtanut keskitettyyn, siiloutuneeseen, globaaliin puolustuspolitiikkaan, joka ei asianmukaisesti käytä parhaita voimavarojaan, eli asioista perillä olevaa ihmiskuntaa, avaruusolentojen interventio- ja kukistusaikeita vastaan. Sellainen voimaantunut ihmiskunta vaikuttaisi sekä siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan että varteenotettavan globaalin puolustuksen luomiseen, jolla vastata mihin tahansa avaruusolennoista johtuvaan epävarmuuteen. Globaali ihmiskunta tarjoaa mahdollisuuksia tasapainoiselle globaalille puolustukselle, joka käyttää kaikkia saatavilla olevia strategisia voimavaroja, mikäli avaruusolentojen kukistusaikeet ja vastenmielinen interventio aiotaan ehkäistä. Valtapolitiikka näin epäonnistuu olemaan sopiva strateginen vaste avaruusolentojen läsnäoloon, ja vaihtoehtoa vaaditaan kiireisesti.

.

Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen reaktiolle avaruusolentojen läsnäoloon

Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ja muilla suurvalloilla on salaisia sopimuksia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, mikä on johtanut teknologian vaihdantaan, jolla on sotilastiedustelullisia sovellutuksia. Kaikki kaupalliset sovellutukset on julkistettu tahdilla, jolla on ainoastaan marginaalinen vaikutus globaaliin populaatioon näennäisellä syyllä siitä, että avaruusolentojen teknologiat saattaisivat auttaa vihollisvaltioita alueellisissa konflikteissa. Eversti Phillip Corso, joka on entinen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston ulkomaisen teknologian päällikkö, johti huippusalaista projektia, jolla takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, jota saatiin haltuun Roswellin maahansyöksystä. [48] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkisti useita näistä takaisinmallinnetuista avaruusolentojen teknologioista sekä armeijan että siviiliväestön käyttöön. Corso väittää, että teknologian nopea kehittyminen viimeisen 50 vuoden ajan kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteissa ja superkuiduissa kuten Kevlar oli suoraa seurausta näistä salaisista projekteista.

.

Erittäin keskitetty ja salainen, siiloutunut järjestelmä on otettu käyttöön käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ja teknologiaa, ja sitä rahoitetaan tuloista, jotka kulkevat normaalien budjettien tilintarkastusten ja valtiorahoitteisten projektien tilivelvollisuuden ohi. [49] Salaisten, keskitettyjen ja siiloutuneiden järjestelmien, jotka on luotu reaktioksi avaruusolentojen läsnäoloon, tarkoitus on kehittää tehokas puolustusjärjestelmä epähaluttavia avaruusolentojen interventioita vastaan, jotka uhkaavat kansallista tai ihmiskunnan suvereeniutta. Näin kannattaa tutkia mikäli on olemassa varteenotettava vaihtoehto sellaiselle salaiselle, keskitetylle ja siiloutuneelle puolustusjärjestelmälle, joka voi ehostaa ihmiskunnan suvereeniutta ja vapautta.

Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina, kun ryhmä ‘palveluorientoituneita’ avaruusolentoja tapasi Yhdysvaltain hallituksen edustajia, jotka oltiin osoitettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa, avaruusolennot tarjoutuivat avustamaan useissa ympärisöllisissä, teknologisissa, poliittisissa ja sosioekonomisissa ongelmissa, joiden ainoa ehto oli, että Yhdysvallat riisuutuu ydinaseista. [50] Kun valtion virkamiehet kieltäytyivät, tämä avaruusolentojen ryhmä vetäytyi, eikä se ollut missään roolissa valtion salaisessa ohjelmassa takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa edistyneiksi aseiksi. On olemassa näyttöä siitä, että nämä ‘palveluorientoituneet’ tai ‘hyväntahtoiset’ avaruusolennot ovat sen jälkeen keskittyneet kansan tietoisuuden kasvattamiseen; varoittaneet ydinaseista ja ‘eksoottisista’ asejärjestelmistä, jotka on takaisinmallinnettu avaruusolentojen teknologiasta; rajoittaneet salaisten projektien ympäristövaikutuksia; kannustaneet kehittämään vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille energianlähteenä; ja valmistelemaan kansaa lopulliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [51] Mikään näistä avustusalueista ei ollut strategisesti merkittävä poliittisten päättäjien mielestä, jotka avaruusolentojen asioita käsittelivät, perustuen heidän Kissingerin ja muiden ajamaan valtapolitiikkaan.

Esimerkiksi entiset armeijan ja valtion ‘sisäpiiriläiset’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen aktiviteetteja ja kiinnostuksen kohteita, jotka ovat vastoin avaruusolentojen teknologian käyttöönottoa julkisuudessa. [52] Nämä ‘ruohonjuuritason’ avustuksen alat ovat kuitenkin strategisesti merkittäviä, kun puhutaan yhteiskunnallisen puolustuksen järjestämisestä epähaluttuja avaruusolentojen interventioita ja/tai kukistusaikeita vastaan ihmisten toimissa. Tämän muotoinen sosiaalinen puolustautuminen on vieläkin relevantimpaa ottaen huomioon erittäin keskeisen mahdollisuuden sille, että avaruusolentojen rodut ovat jo soluttautuneet/kukistaneet sotilastiedusteluorganisaatiot ja vakavasti uhanneet kansallisen turvallisuuden järjestelmiä. [53] Globaali populaatio, joka on täysin tietoinen eri avaruusolentojen roduista ja jolla on ruohonjuuritason teknologiaa, jolla tyydyttää omat tarpeensa, kykenisi tarjoamaan toisen planetaarisen tason puolustuksen. Lisäksi tiedostava ja voimaantunut kansa kykenisi tarjoamaan keinot demokraattisemmalle järjestelmälle, jolla on sisäinen tarkastusjärjestelmä sille miten avaruusolentoja hallinnoidaan.

.

Valtapolitiikan epäonnistuminen menestyksekkäänä strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon on johtanut vastuuttomaan politiikkaan koskien avaruusolentoja. Tämä johtuu sisäisen tarkastusjärjestelmän puutteesta, joka sulkisi pois epähaluttavia avaruusolentojen vaikutuksia aidosti demokraattisella päätöksentekoprosessilla. Tiedostavan ja voimaantuneen ihmiskunnan kehittäminen vaatii, että globaali populaatio alkaa työstää niitä ‘strategisesti merkityksettömiä’ aloja, jotka kansallisen turvallisuuden organisaatiot ovat sivuuttaneet. Se mikä on kiireellisenä vaatimuksena on toimintaohjelma, jossa ruohonjuuritason kansalaiset alkavat työskennellä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ihmiskunnan kapasiteetin kehittämisestä. Ihmiskyvykkyyksien kehittyessä yhteistyössä sellaisten rotujen kanssa, syntyy suurempi tietoisuus koko avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta heidän aktiviteetteihin ja agendaan liittyen. Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen auttaa ehkäisemään vastuutonta poliittista päätöksentekoa tuottamalla rohkeamman johtajien sukupolven, jotka ovat saattaneet vaarantua keskitettyjen, siiloutuneiden kansallisen turvallisuuden järjestelmien käsitellessä avaruusolentojen toimia. Ruohonjuuritason sosiaalisen puolustuksen vahvistaminen epähaluttuja avaruusolentojen interventioita ja kukistusaikeita vastaan globaaleissa suhteissa on paras tapa ylläpitää ihmissuvereeniutta ja riippumattomuutta maailman hiljalleen herätessä totuuteen avaruusolentojen läsnäolosta.

VIITTEET

* Sydämelliset kiitokseni H.M.:lle hänen anteliaasta tuestaan tutkimukseni strategisia aspekteja kohtaan koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja intellektuaalisesti stimuloivan ympäristön tarjoamisesta tämän tutkimuksen teolle.

[1] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” saatavilla: http://www.american.edu/salla/Articles/BB-CIA.htm

[2] Viittaus avaruusolentojen läsnäoloon toisen maailmansodan aikana, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org, July 27, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[3] Kts. Jamisson Neruda, “Neruda Interview – #1”. Saatavilla verkossa: www.wingmakers.com

[4] Avaruusolentojen lajien eri motivaatioista, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58. Alunperin julkaistu nimellä “The Need for Exopolitics: Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” Exopolitics.org, Jan 21, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm .

[5] Keskustelua Harmaista ja niiden aktiviteeteista, kts. Courtney Brown, Cosmic Voyagers (Onyx Books, 1997).

[6] Kts. William Cooper, Beyond a Pale Horse & Michael Wolf, Catchers of Heaven

[7] Informaatiota eri suhteista avaruusolentojen rotujen välillä, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (Signet 2000).

[8] Kts. Zecharia Sitchen, The Wars of Gods and Men: Book III of the Earth Chronicles (Avon 1999)

[9] Näyttöä yhteistyöstä eri Reptiliaanien ja Harmaiden rotujen välillä löytyy sisäpiiriläistodistuksesta Dulcen maanalaisesta tukikohdasta. Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); sekä Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Lisää verkossa: http://www.trufax.org/catalog/m2.html.

[10] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[11] Reptiliaanien läsnäolosta kts. Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); sekä David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999).

[12] Kts. Richard Sauders, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001).

[13] Kts. Michael Salla, “The Dulce Report: Investigating Alleged Human Rights Abuses at a Joint US Government-Extraterrestrial Base at Dulce, New Mexico,” www.exopolitics.org (September 25, 2003); sekä myös Whitley Streiber, “The Mystery of Pine Gap,” http://www.unknowncountry.com/mindframe/opinion/?id=64

[14] Kts. Salla, “The Dulce Report,” http://exopolitics.org/Dulce-Report.htm

[15] Valtapolitiikasta ja siitä miten se on historiallisesti kehitetty kardinaali Richelieun valtionpolitiikasta, kts. Henry Kissinger, Diplomacy (Touchstone Books, 1995)

[16] Hans Morgenthau, Politics among nations : the struggle for power and peace (Alfred Knopf, 1985)

[17] Henry Kissinger, Does America Need a Foreign Policy (Touchstone Book, 2001)

[18] Nicolo Machiavelli, The Prince (Bantam 1984).

[19] Hersh, Seymour M. The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House (Summit Books, 1983).

[20] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 59-108. Alunperin julkaistu nimellä “Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America,” www.exopolitics.org (July 4, 2003).

[21] Kuvaus siitä miten suurvallat tekivät yhteistyötä toisen maailmansodan aikaan, kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org, July 27, 2003. Available online at: http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[22] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

[23] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[24] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[25] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html; Kts. myös Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. myös Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; viimeisenä, Dr Richard Boylan antaa laajemman käsittelyn sopimuksen solmimisen tapahtumista teoksessa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[26] William Cooper, Behold a Pale Horse.

[27] “John Lear’s Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (Nov 2, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[28] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; lisäksi Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html .

[29] Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[30] Verkkoartikkeli, joka puhuu LFA-sonarista ja sen tuottamasta vahingosta valaspopulaatioon, kts. John Roach, “Military Sonar May Give Whales the Bends, Study Says,” National Geographic News (October 8, 2003) http://news.nationalgeographic.com/news/2003/10/1008_031008_whalebends.html

[31] Kts. Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[32] Keskustelua kontaktiskenaarioista, kts. Michael Salla, “The Race for First Contact – Shaping Public Opinion for the Open Appearance of Extraterrestrial Races,” www.exopolitics.org (December 8, 2003). http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-9.htm

[33] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org (July 27, 2003) http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[34] Keskustelua mustan budjetin ja mustien operaatioiden verkostojen rahoituksesta, kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/

[35] Kts. Kissinger, Diplomacy.

[36] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[37] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/

[38] Kts. M. Salla Exopolitics, 149-90. Julkaistu alunperin nimellä “Responding to Extraterrestrial Infiltration of Clandestine Organizations Embedded in Military, Intelligence and Government Departments,” www.exopolitics.org , May 30, 2003.

[39] Phil Schneider piti vuonna 1995 luennon, joka on saatavilla useilla verkkosivuilla otsikolla “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”. Eräs sivu on http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[40] Kts. Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Lisätietoa verkossa: http://www.trufax.org/catalog/m2.html

[41] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999); sekä Lynne Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Pub Group, 2001).

[42] Kts. Alex Constantine, Psychic Dictatorship in the USA (Feral House, 1995).

[43] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielak and Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html .

[44] Positiivisista kohtaamisista kts. John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000). Karmeammista kohtaamisista kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998). Budd Hopkins, Missing Times (Ballantine Books, 1990);

[45] Kts. Michael Salla, “The Dulce Report: Investigating Alleged Human Rights Abuses at a Joint US Government-Extraterrestrial Base at Dulce, New Mexico,” www.exopolitics.org (September 25, 2003);

[46] Kuuluisimmat näistä olivat Billy Meierin vierailut, joita tuettiin laajalla valokuvanäytöllä. Kts. Michael Horn, “Professional Skeptics Group Proves UFOs Real Organization expected to retract defamatory claims, facilitate $1,000,000 award to Swiss man,” http://www.rense.com/general45/org.htm

[47] Gilliland on kirjoittanut teoksen Becoming Gods II: Interdimensional Mind Earth Changes & The Quickening UFOs Their Origins and Intentions (Self-Mastery Earth Institute, 1997) verkkosivu: http://www.eceti.org/

[48] Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[49] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[50] Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; sekä Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.
Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[51] Yksityiskohtaisempi käsittely ‘auttaja-avaruusolennoista’, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58.

[52] Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[53] Kts. M. Salla, Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä Michael Salla, “Responding to Extraterrestrial Infiltration of Clandestine Organizations Embedded in Military, Intelligence and Government Departments,” May 30, 2003, www.exopolitics.org .

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org