Avainsana-arkisto: valvonta

Pine Gap: Australian oma Area 51

Huippusalainen Keski-Australian Pine Gapin vakoilutukikohta on saanut suuremmat kyvyt kerätä tiedustelutietoa, kertoo usean tunnetun tiedusteluasiantuntijan raportti. Vuosikymmenten ajan USA:n ja Australian yhteinen laitos Pine Gap on ollut sekä Australian että Amerikan tiedustelupalvelujen käytössä tukikohtana CIA:n kehittämille signaalitiedustelusatelliiteille, jotka sieppaavat ballististen ohjusten koetelemetriaa ja mikroaaltokommunikaatiota. Pine Gapin laajentaminen “yleiskäyttöiseksi tiedustelun megakeskukseksi” kertoo Australian tiedusteluverkostojen ja henkilöstön tärkeydestä satelliitti- ja sähköisen viestinnän keräämisessä.

Pine_Gap_edited.jpg

Australian ’Area 51’

Pine Gap, 19 kilometriä lounaaseen Keski-Australian Alice Springsistä, on pitkään ollut mielenkiinnon ja väärän informaation kohde. Se on saanut lempinimen ‘Australian Area 51’, ja siitä kiertää vakoilu- ja UFO-havaintotarinoita. Vuonna 1970 valmistunut laitos on ollut maiden pakkolunastuksen ja rakentamisen johdosta monenmoisen kiistan kohteena. Sen rooli ja toimiala on muuttunut monta kertaa ja siitä on tullut keskeinen komponentti kotimaan ja kansainälisen satelliittidatan keräämisessä osana “Five Eyes”-allianssia (FEVY). “Five Eyes”-tiedusteluverkostoon kuuluu Australia, USA, Britannia, Kanada ja Uusi-Seelanti, ja se mahdollistaa yhteisen tiedonjakamisen jäsenvaltioiden kesken. Snowdenin vuotamien dokumenttien myötä paljastui, että jäsenvaltiot keräävät informaatiota omista kansalaisistaan ja jakavat dataa muiden FEVY-jäsenten kesken, näennäisesti kiertääkseen kotimaan reformeja, joiden tarkoitus on parantaa kansalaisten tietoturvan asemaa liialta valtion valvonnalta. Yhteinen Australian-Britannian-Kanadan raportti otsikolla ”Laajennettu kommunikaatiosatelliittien valvonta ja tiedustelutoiminta käyttäen monisädeantennijärjestelmiä”, jonka on kirjoittanut Desmond Ball, Duncan Campbell, Bill Robinson ja Richard Tanter, ilmaisee huolensa Pine Gapin laitoksen “perustavanlaatuisesta transformaatiosta”, jota heidän mukaansa  “ei ole uudelleenarvioitu julkisesti”. Pine Gapin laitos, vaikkakin yhteiskäytössä, on Yhdysvaltain National Reconnaissance Officen (NRO) hallinnoima ja siellä on National Security Agencyn (NSA) internet-servereitä. NSA:n servereillä säilyttämää dataa pidetään viraston omaisuutena, ja näin se on Yhdysvaltain lainsäädännön alaista, mm. Patriot Actin. Pine Gapin kaltaisten laitosten välinen yhteistoiminta,  verkkoviestinnän ‘troolaaminen’ ja tiedustelutietojen jakaminen  “Five Eyes”-allianssin kesken on sekä sopimatonta että huolestuttavaa. Vuonna 2013 silloinen varjoviestintäministeri Malcolm Turnbull huomautti PRISM-ohjelman ja “ulkomaan kansalaisten laajamittaisen valvonnan ja tietojen keruun ilman oikeuden lupaa” olevan erityisen huolestuttavaa suurten teknojättiläisten taholta.

Pine Gap: “CIA:n tärkein tekninen tiedustelutiedon keräämiskeskus maailmassa”

Pine Gapin laajentuminen  “erittäin erikoistuneesta”  “yleiskäyttöiseksi tiedustelun megakeskukseksi” ilman virallista Australian valtion puoltoa tulisi olla huolenaihe sekä kansalle että Australian lainsäätäjille. Erittäin salainen paikka on harvaan asutulla alueella Alice Springsin lounaisosassa, ja sen laitamilla näkyy suuria kylttejä joissa lukee “AUSTRALIAN LIITTOVALTION KIELLETTYÄ ALUETTA – EI LÄPIKULKUA, EI VALOKUVAAMISTA, EI ASEITA” ja joissa uhataan seitsemän vuoden vankeudella niitä, jotka tunkeutuvat turvallisen tilan viereiselle alueelle. Ballin, Campbellin, Robinsonin ja  Tanterin raportti käyttää Snowdenin vuotamaa julkisesti saatavilla olevaa informaatiota ja yksityiskohtia, sekä visuaalisia havaintoja, valokuvia ja graafeja selittämään Pine Gapin kapasiteetin ja koon kasvua. Raportti on täynnänsä epätarkkoja ilmaisuja kuten “tämä oli mahdollisesti”, “vaikuttaa olevan”, “mahdollisesti liittyy”. Nämä approksimaatiot eivät johdu huonoista tutkimusmenetelmistä tai räikeistä yleistyksistä, vaan tarkasti kuvaavat informaatiovakuumia, joka ympäröi laitosta ja siellä tapahtuvaa toimintaa. Kuten kaikkien huippusalaisten laitosten kanssa, rakennukset ja operaatiot ovat luottamuksellisia, mutta se miten paljon australialaiset kansana, edes Australian virkamiehet, pidetään pimennossa on yhä vain huolestuttavampaa. USA-Australian yhteispuolustuskeskus Pine Gapissa jatkaa erittäin erikoistuneiden funktioidensa kehittämistä, ja tarkempaa syynäystä tulisi suorittaa siitä väistämättä aiheutuvista lopputulemista ja seuraamuksista. Vuonna 2013 paljastui, että datankeruu Pine Gapin laitoksessa tapahtuu geopaikannustarkoituksiin ja dronen sotilaskäyttöä varten suvereeneja valtioita kuten Yemeniä ja Pakistania vastaan. Vaikka näennäisesti droneja käytetäänkin työkaluina terrorisminvastaisessa sodassa, amerikkalaisten drone-iskut ovat aiheuttaneet siviilikuolonuhreja ja johtaneet YK:n ihmisoikeustarkkailijoiden nuhteisiin dronenkäytön “läpinäkyvyyden esteistä”  ja patistaneet Yhdysvaltoja “selkiyttämään kantaansa juridisissa ja faktuaalisissa ongelmissa… paljastamaan… informaatiota, joka on relevanttia sen maan aluerajojen ulkopuolisille terrorismin vastaisille operaatioille; ja julkaisemaan omat datansa kauko-ohjattavilla aluksilla tuotetuista siviilikuolonuhrien määristä…”.

Muutoksen aikaansaaminen

Pine Gapin laitosten datankeruu mahdollistaa kyseenalaisen dronkenkäytön, datan säilömisen suuressa mittakaavassa ja satelliittikommunikaation keruun, joista mitään näistä ei valvota eikä kukaan ole vastuullinen oikeusistuimille, suvereeneille valtioille, journalisteille tai Australian kansalle. Ballin ym. luovuttama raportti alleviivaa Pine Gapin tärkeyttä Yhdysvaltain ympäri maailmaa kohdistuvien tiedusteluoperaatioiden keskuksena, Itä-Venäjältä Lähi-Itään ja Itä-Afrikkaan ottamalla käyttöön monikäyttöisiä kyvykkyyksiä. Vaikka Australian valtiolla on pitkäänjatkunut vaitiolon politiikka tiedusteluasioissa, entinen puolustusministeri Stephen Smith sanoi, että Pine Gap toimii Australian hallituksen ”täydellä tiedolla ja suostumuksella”, suostumus tarkoittaa että Australian valtio hyväksyy toiminnan läsnäolon tai tarkoituksen Australiassa mutta ”se ei tarkoita, että Australia hyväksyy kaiken tehdyn toiminnan”.

Pine Gapin tulevaisuus pysyy, paljon kuten sen olemassaolokin, mysteerinä. Sillä aikaa Australian sydämessä sijaitseva salamyhkäinen laitos jatkaa operaatioitaan Australian kansalaisten silmiltä piilossa ja aiheuttaen kaikenlaista Australian rajojen ulkopuolella.

 

Artikkelin julkaissut Young Australians in International Affairs

Älä anna Yhdysvaltain manipuloida geenejäsi

Mitä tapahtuu kun digitaalinen valvonta, geenien kartoitus, tekoäly ja geenimanipulaatio yhdistetään? Ne jotka kontrolloivat systeemiä saavat vallan hakkeroida ihmisrotua.

Tämä on Yhdysvaltain THL:n eli National Institutes of Healthin aikeena jos presidentti Biden saa kongressin rahoittamaan sen ehdottamaa ARPA-H:ta, Advanced Research Projects Agency for Healthia.TEE ASIALLE JOTAIN: Sano kongressille että estää ARPA-H:n perustamisen!

Unlimited Hangoutin Whitney Webb raportoi toukokuussa (This Biden Proposal Could Make the US a “Digital Dictatorship”), että Bidenin hallinto on pyytänyt $6.5 miljardia kongressilta luomaan uuden viraston, joka on mallinnettu Pentagonin Defense Advanced Research Projects Agencyn mukaisesti: Advanced Research Projects Agency for Health eli ARPA-H.

Valkoisen Talon ARPA-H konseptiluonnos, jonka on luonnostellut tri. Eric Lander, tiede- ja teknologiapolitiikan johtaja ja presidentin tiede- ja teknologianeuvonantaja, sekä tri. Francis Collins, National Institutes of Healthin johtaja, kuvaavat ARPA-H:n joka kasvattaisi massiivisesti digitaalisen valvonnan ja ihmisten geenimanipuloinnin rahoitusta.

Stop ARPA-H

Digitaalinen valvonta

Kuvittele kattava digitaalisen valvonnan järjestelmä, jossa fyysisen datan tuottaa käyttäjän päällään pitämät laitteet. Visuaaliset, auditiiviset ja kosketussensorit sieppaavat sen mitä käyttäjä kuulee, näkee ja tuntee. GPS, digitaalinen kompassi ja liikemääräsensorit sieppaavat käyttäjän suunnan ja liikkeet. Biolääketieteelliset sensorit sieppaavat käyttäjän fyysisen tilan. Järjestelmä liittää fyysiseen dataan terveysdatan. Systeemin populaatiotason data tukee lääketieteen tutkimusta ja syntyvien epidemioiden ennaltaehkäisyä.

Tämä visio, joka löytyy vuoden 2003 DARPAn rahoitusehdotuksista, sopii täydellisesti Bidenin nykyiseen ARPA-H:n suunnitelmaan, joka painottaa laajentuvaa valtiovaltaa ja korporaatioiden käsiksipääsyä biometriseen dataan.

Landerin ja Collinsin ehdottamien uusien sensorien ja tekoälyavusteisten lääketieteen päätöksentekojärjestelmien joukossa on mm.

• Pienet, erityisen tarkat, edulliset, vähän tungettelevat, päällä pidettävät 24/7 tarkkailulaitteet (esim. älykellot).

• Aivokuvantaminen ja veren biotuntomerkit, jotka kykenevät mittaamaan synaptista tappiota, neuroterveyttä ja hermotukikudoksen tulehdusta.

• Toistuvat virtuaaliset kotisoitot.

• Älylaitteet ja teleterveys, jolla varmistetaan se että potilas seuraa lääkärin määräyksiä.

Etiikan asiantuntijat ovat huolissaan, että päällä pidettävät tarkkailulaitteet toimivat kuin valheenpaljastuskone, ja ne kykenevät saamaan selville syvimmät tunteemme biometrisella datalla ja seuraamaan kaikkia liikkeitämme.

Kuten Yuval Noah Harari selitti World Economic Forumille vuonna 2020 esityksestään koskien digitaalista diktatuuria, heti kun tieto biologiasta ja tekoälystä yhdistetään laskentatehoon ja dataan, ne jotka sitä kontrolloivat tulevat kykenemään luomaan algoritmeja, jotka ymmärtävät meitä paremmin kuin itse ymmärrämme itseämme, ja näin he kykenevät manipuloimaan päätöksentekoamme tai ohittamaan sen kokonaan.

Ihmisten perimän muokkaus

DNA ei ole kohtalo.

Kuten kuka tahansa identtisten kaksosten kanssa toiminut osaa kertoa, geenien ilmaisuun ympäristössä vaikuttaa useat ympäristön ja käyttäytymisen tekijät, mm. altistuminen ympäristömyrkyille, ravinteet, stressitasot, liikunta, ihmissuhteet ja jopa henkiset harjoitukset.

Terveyden ylläpito näillä tekijöillä on tehokasta, mutta se ei tuota lääkefirmoille rahaa, joten niitä ei ole mainittu Bidenin ARPA-H -suunnitelmissa.

Ihmisten geenimanipulointi, mm. geenien siirto ja geenien muokkaus, toisaalta, on suuri liiketoiminnallinen mahdollisuus, joten se saa kaiken huomion. Globaalit DNA-sekvensoinnin markkinat yksistään oletetaan kasvavan $35.7 miljardiin vuoteen 2028 mennessä.

“Geentutkimus”, Lander & Collins kirjoittavat, “on saanut selville ne geenit, jotka ovat vastuussa yli 6000 harvinaisesta geenisairaudesta, mikä avaa mahdollisuuksia geenien siirrolle ja geenimuokkaushoidoille.”

Heidän ehdotus on käyttää mRNA-rokotteita syövän ehkäisyyn ja korjata 50 yleisintä geenimutaatiota, jotka saavat aikaan syöpää. (suom. huom. ONKO TÄMÄ SE MITÄ IHMISILLE PIIKITETÄÄN JO NYT?!?!?)

Kaikki tämä vaiva ja kaikki nämä miljardit dollarit jotta saataisiin ihmisiltä pois 5 prosenttia syövistä, jotka aiheutuvat geeneistä?

Uusien teknologioiden lupaus harvinaisten geenisairauksien hoidossa on todennäköisesti vaan kaikkien ihmisten pakottamista antamaan pois oma geenidatansa. Se antaa tekoälylle suuremman geenialtaan jonka parissa työskennellä, kun geenimuunneltujen vauvojen herkkähermoisuudesta päästään yli — tai kunnes kaikki ovat hedelmättömiä eivätkä he edes lisäänny enää normaalilla tavalla.

Rokotteet

Huolimatta COVID-19 rokotteiden turvallisuutta ja tehokkuutta koskevista huolista, Lander & Collins haluavat ARPA-H:n joka investoi suuresti rokotekampanjoihin, jotka puskevat ulos uusia piikkejä markkinoille lyhyemmässä ja lyhyemmässä ajassa ja vähemmillä turvamääräyksillä.

Korporaatiovalta

Yhdysvallat tuhlaa jo miljardeja lääketieteellisiin ohjelmiin ja hoitoihin joka vuosi. Miksi Bidenin hallinto on niin maanisesti ajamassa DARPAn tyylistä ohjelmaa?

DARPAn tyylinen ohjelma mahdollistaisi ohittaa National Institutes of Healthin vertaisarvioidun rahoitusprosessin ja sen siviilipalkkausjärjestelmän.

Lander & Collins tykkäävät DARPAn mallista koska se antaa korporaatioille vallan valtion rahakirstusta, mikä luo mahdollisuuksia samalle oman itsensä valvonnalle ja etiikan rikkeille joita me olemme nähneet DARPAlla jo pyöröovi-ilmiön kanssa heidän ottaessa töihin ihmisiä kuten Regina Dugan.

Plus…

Jos Lander & Collinsin suunnitelma ihmisten geenimanipuloinnille, digitaaliselle valvonnalle, pikapikaa hosutuille rokotteille ja korporaatiovallalle ei huoleta tarpeeksi, on myös syitä spekuloida sillä mitä kaikkea muuta tapahtuu mikäli kongressi antaa miljardeja dollareita ARPA-H:n perustamiseen.

Yksi ehdotus on tutkia rikoksia ennustavia sensoreita, jotka voivat havaita ennalta kun ihmiset aikovat muuttua väkivaltaisiksi.

Toinen idea on käyttää miljoonien ihmisten geenidataa kehittämään supertietokonetekoäly, kunnes koneet ovat oppineet kaiken ihmisestä lukemalla pelkkää yksittäist DNA-näytettä.

Yksi asia on varmaa: Meidän on pakko estää tämä!

TEE ASIALLE JOTAIN! Klikkaa allaolevaa linkkiä ja anna tukesi ARPA-H:n pysäyttämiseksi.

https://advocacy.organicconsumers.org/page/31778/action/1

  Artikkelin julkaissut Organic Consumers

Isoveli tulee! Tämän hetken rokotusagenda paljastettiin jo vuonna 1989

Kirjoittanut Joe Frick, julkaissut The Sun elokuun 1. päivänä 1989

Koodatut mikrosirut, jotka on implantoitu jokaiseen henkilöön maassa, liittäisivät meidät jokaisen päätietokoneeseen, joka valvoisi kaikkia meitä jokainen hetki, ja suunnitelmat sellaisen systeemin varalle ovat jo pöydällä, halusitpa sitä tai et!

Salainen juoni on naamioitu virkamiesten suorittamaksi kansan suojeluksi, mutta jotkut sitä vastustavat sisäpiiriläiset sanovat, että se on vain yksi tapa jolla Isoveli voi ottaa alamaisensa kontrolliinsa.

Lähettimet

“Korkeassa asemassa olevat kansallisen turvallisuuden virkamiehet yrittävät vakuutella Bushin hallinnon tietovuotajia aloittamaan projektin, jossa jokainen mies, nainen ja lapsi implantoitaisiin pienellä lähettimellä”, väittää Davis Milerand, valtion intervention kriitikko, joka sanoo että hän on saanut käsiinsä sisäpiirin vuotamaa tietoa.

“He yrittävät sanoa, että tämä tulee olemaan hyvä tapa, jolla viranomaiset voivat nopeasti selvittää kadonneiden aikuisten ja lasten olinpaikan, sekä myöskin rikollisten ja vakoojien sijainnin.”

Injektiot

“Mutta nykypäivän huikealla teknologialla kaikki tieto sinusta saadaan mahtumaan yhteen pieneen mikrosiruun, mikä tulisi olemaan yhteydessä valtion tietokoneeseen.”

“Mikä tahansa valtion virasto tulee tietämään mitä kukin henkilö on tehnyt ja tekee minä hyvänsä hetkenä.”

Toiset lähteet sanovat, että pienet lähettimet on mahdollista injektoida kivuttomasti ihmisiin ilman, että he edes tietävät siitä mitään, kansallisen rokotusohjelman piirissä.

“Ainoa mitä valtion tarvitsee tehdä on keksiä jotain sellaista kuten vaikka sikainfluenssarokote”, Milerand sanoo.

“Kuvittele, että he sanovat että on olemassa rokote AIDSiin. Ihmiset juoksisivat kilpaa hakemaan rokotteensa.”

“Lääkärit itse eivät edes välttämättä tiedä mitä he ovat injektoimassa. Heille sanottaisiin, että mikrosirut ovat geneettisiä implantteja, jotka ohjelmoisivat kehon taistelemaan tautia vastaan.”

Hän lisää:  ”Ohjelma vaatisi kaikkia liittovaltio, osavaltion ja paikallishallinnon työntekijöitä ottamaan injektio.”

“Olisi vain ajan kysymys ennen kuin kaikki ovat saaneet mikrosiru-implantin, valtion orjina.”

Artikkelin julkaissut whale.to

Miksi yli 40v vanha Churchin komitean raportti pitäisi edelleen kiinnostaa

Artikkeli on julkaistu vuonna 2016

Nykyään jos menet Twitteriin, voit löytää NSA:n twiittailemasta sen sitoutumisesta kierrättämiseen, tai CIA:n vitsailemasta siitä ettei se edelleenkään tiedä missä Tupac on. Miksi nämä ennen niin karmaisevat vakoilulafkat ovat niin innokkaita luomaan meille ystävällisen kuvan? Vastaus voidaan jäljittää vuosien 1975-76 Churchin komiteaan, joka muutti ikuisesti sen tavan miten amerikkalaiset näkevät tiedustelupalvelut, joiden piti palvella heitä.

Viime viikolla tuli täyteen 40 vuotta siitä kun Churchin komitean loppuraportti julkaistiin. Voit lukea raportin täältä. Watergaten jälkimainingeissa tammikuussa 1975 perustettu komitea perustettiin hieman sen jälkeen kun tutkiva journalisti Seymour Hersh oli paljastanut CIA:n roolin sekä ulkovaltojen hallitusten jallittamisessa että Yhdysvaltain kansalaisten vakoilussa. Komitea vietti 16 kuukautta käyden läpi salaisia ja julkisia dokumentteja ja grillaten satoja vastatiedustelu-upseereja, CIA-johtajia, FBI:n johtoa ja muita viranomaisia valaistakseen sitä laajuutta, jolla tiedusteluyhteisö on sikaillut aiempina vuosikymmeninä.

Tuloksena oli ennennäkemätön silmäys hämäräperäiseen amerikkalaisen tiedustelun maailmaan, mikä ikuisesti muutti kansan käsitystä Yhdysvaltain eri tiedustelupalveluista. Tämä piti erityisen paljon paikkansa NSA:n tapauksessa, jonka rooli ja jopa olemassaolo oli vähän tunnettu kansan keskuudessa ennen komitean paljastuksia.

Tärkeintä oli se mitä komitea oikeasti paljasti. Sen loppuraportti, joka julkaistiin huhtikuun 26. päivä 1976, luetteli huikean laajasti tiedusteluyhteisön laittomuutta ja väärinkäytöksiä, jotka olivat toistaan seuranneiden presidenttien alaisuudessa kääntäneet valtansa yhä enemmän itse kansalaisia vastaan. Virastot kuten CIA ja FBI näyttivät toimivan hallituksena omin nokkineen, luikerrellen lakirajoitteiden ohi niiden pyörittäessä ohjelmia, joista äänillä valitut edustajat, jopa presidentti, pidettiin pimennossa.

Suurin osa Churchin komitean paljastuksista tuntuu keskittyvän muutamaan nyt tunnettuun ohjelmaan, jotka ovat muuttuneet ikonisiksi virastojen rikkomuksiksi. Oli FBI:N COINTELPRO, 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnallisia liikkeitä vastaan perustettu salainen toimintaohjelma, jonka kohteena olivat kotimaan yhteiskunnallista ja poliittista järjestystä uhkaavat ryhmät. Ohjelma urheasti yritti disruptoida ja tuhota yhteiskunnallisia liikkeitä kuten Mustat Pantterit ja Students for a Democratic Society. Se myös vehkeili omituisia juonia kuten FBI:n ehdottama suunnitelma iskeä painotaloihin aineella, joka “jäljitteli kuvottavimman tuoksuista paskan katkua”. Raportin mukaan ainakin 18 prosenttia ohjelman kohteista oli puhujia, opettajia, kirjoittajia ja tapaamisia tai rauhanomaisia mielenosoituksia, eikä niinkään rikollinen toiminta.

Sitten oli FBI:n oikeudeton salakuunteluhojelma, NSA:n oikeudeton sähkeiden ja muiden kansainvälisten viestien keruuohjelma sekä CIA:n ja FBI:n postin avaamisohjelmat, jotka avasivat, valokuvasivat ja tallensivat erään kerran yli 215 000 postilähetystä. Monet näistä ohjelmista olivat sisäsiittoisia ja jakoivat informaatiota eri tiedusteluvirastoille ja valtion laitoksille.

Vähemmän tunnettuja nykyään ovat ohjelmat kuten armeijan kotimaan mielenosoitusryhmien valvonta, tietojen pito ainakin 100 tuhannesta amerikkalaisesta lähtien Jesse Jacksonista Joan Baeziin ja Arlo Guthrieen, tai FBI:n “pidätyslista”, FBI:n pitämä lista ulkomaalaisista ja oman maan kansalaisista, jotka pidätettäisiin välittömästi mikäli sota syttyisi. Ehkäpä kaikkein shokeeraavin oli Huston Plan, jossa raportti peräänkuulutti “kansakunnan korkeimman poliittisen hahmon sallivan laittomuudet tiedusteluyhteissä” — lähinnä joustaen amerikkalaisten valvontaa sääntelevistä laeista ja sallia virastojen murtautua kohteiden koteihin, muun muassa. Nixon lyhyesti salli nämä toimet, kunnes J. Edgar Hoover vakuutti presidentin muuttamaan mieltään siinä pelossa, että toimet paljastuisivat ja hän joutuisi henkilökohtaisesti bussin alle.

Komitean laajamittaiset paljastukset saivat aikaan tiedustelupalvelujen toimintatapojen muutoksen. Vuonna 1978 kongressi hyväksyi Foreign Intelligence Surveillance Actin (FISA), joka loi salaisen tuomioistuimen jolla antaa lupia kotimaan vakoiluun. FISA-oikeusistuinta pidetään komitean suurena perintönä, joka on luonut paljon kaivattua valvontaa maan tiedusteluvirastoja kohtaan, jotka ovat härskisti leikkineet amerikkalaisten kansalaisoikeuksilla.

Todellisuudessa konkreettinen komitean perintö on paljon epäselvempi. FISA-oikeutta ei nykyään pidetä kauhean paljoa kumileimasinta ihmeellisempänä, ja se on evännyt vain 0.3 prosenttia sille tehdyistä valvontapyynnöistä viimeisen 33 vuoden aikana. Jopa silloinkin, aina kun piti käydä ristiriitaisimpaan Snowdenia edeltäneeseen valvontaan — Bushin hallinnon 9/11-salakuuntelu — valtio yksinkertaisesti vain sivuutti oikeusistuimen. Ei ainoastaan tuo, vaan jos yhtään mitään niin kotimaan valvonta on lisääntynyt komitean saadessa työnsä päätökseen. NSA nykyään kerää ja tallentaa lukemattomien amerikkalaisten viestintätiedot, jotka ovat paljon intiimimpiä ja paljastavampia kuin mistä komitea puhui 4 vuosikymmentä sitten. Hetki sitten korkein oikeus antoi FBI:lle luvan hakkeroida mahdollisesti miljoonia tietokoneita yksittäisellä luvalla. Ja nämä ovat ainoastaan asioita joista me olemme kuulleet.

Miten komitean perintöä tulisi sitten tarkastella? Mitkä ovat sen saavutukset valtiotason valvonnan lisäksi?

Churchin komitean todellinen arvo on niissä läksyissä, joita me voimme opiskella sen löydöksistä. Enemmän kuin minkään valtion politiikan käytännön vaikutukset tai se miten amerikkalaisten mielikuva tiedustelusta on muuttunut, kyse on sen kaukonäköisistä varoituksista koskien deep staten valtaa, joka on sen kaikkein pitkäikäisin perintö.

Kansallisen turvallisuuden valta melkein aina kääntyy omia kansalaisia vastaan

Monet Churchin komitean raportissa kuvatut ohjelmat alkoivat yrityksinä selättää ulkomaista aiheutuvat uhat. Kuitenkaan ei kestänyt kauaakaan kun romahtavien yhteiskunnallisten olosuhteiden ja projektin käsiinleviämisen yhteisvaikutus — lähinnä protestiliikkeiden ja terroristitekojen kasvu — sai tiedusteluvirastot kääntämään kaiken näkevän silmänsä sisäänpäin.

“Epäselviin termeihin kuten ‘vallankumouksellinen toiminta’, ‘kansalliset intressit’, ‘kotimaan turvallisuus’ ja ‘kansallinen turvalisuus’ luotettiin sähköisesti valvottaessa monia henkilöitä, jotka eivät olleet tehneet mitään rikollista ja jotka kaikkien objektiivisten mittareiden mukaan eivät olleet mikään uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle”, raportti esittää FBI:n oikeudettomasta salakuunteluohjelmasta.

Komitea tunnusti näiden ohjelmien suuren potentiaalin väärinkäytöksille, varoittaen että “NSA:n teknologiset kyvyt… voisivat kääntyä amerikkalaisia itseään vastaan suuresti vaikuttaen kansalaisvapauteen.” Tämän näkökannan epätodennäköinen kannattaja oli Tom Huston, entinen Valkoisen talon avustaja, joka vuonna 1970 oli painostanut Nixonia hyväksymään Huston Planin, mikä olisi antanut lisää valvontaoikeuksia eri tiedusteluvirastoille (hän ei tiennyt, että jotkut näistä virastoista olivat salaa käyttäneet sellaisia oikeuksia jo vuosia). Viisi vuotta myöhemmin, tämä oli hänen kantansa:

Riski oli, että ihmiset saataisiin herkistettyä poliittisille mietinnöille kansallisen turvallisuuden mietintöjen sijaan…. siirtyä lapsesta pommin kanssa lapseen kyltin kanssa, ja lapsesta kyltin kanssa lapseen autonpuskuritarran kanssa. Ja tätä vain jatkettiin ja jatkettiin.

Komiteaa on tässä patistettu tätä seuranneiden tapausten myötä, lähtien NYPD:n rauhallisten muslimiyhteisön vakoilusta suuriin määriin korkean teknologian sodankäyntiin tarkoitettua laitteistoa, jota on annettu paikallisille poliisiasemille.

Millään tavalla systeeminvastaiset ovat todennäköisiä kohteita

Standardipuolustus valtion valvonnalle on, että “jos sinulla ei ole mitään salattavaa, sinulla ei ole mitään pelättävää.” Useimmille tämä on helppo kanta, ottaen huomioon että kokonaisuutena suurin osa ihmisistä ei ole valtion valvonnan kohteita. Churchin komitean loppuraportissa valtarakenteita kyseenalaistavat, tai edes yksinkertaisella tavalla valtanormeista poikkeavat ovat niitä, jotka nähdään todennäköisesti vihollisina.

Olipa kyseessä sitten FBI, CIA, NSA tai armeija, eri komitean tietoonsa saamat kotimaan vastatiedusteluohjelmat pyrkivät yleensä käytännössä valvomaan samoja kohteita. He olivat “Uuden Vasemmiston” jäseniä — jota FBI ei kyennyt määrittelemään, paitsi “enemmän tai vähemmän asenteena” — eri kommunististen ja sosialististen puolueiden jäseniä, kotimaan niskoittelijoita ja sodan vastaisia mielenosoittajia. Vaikka ohjelmat kohdistettiin myös valkoisen ylivallan ryhmiin kuten KKK, he olivat paljon enemmän kiinnostuneita yhä vain militantimman vasemmiston jäsenistä, joiden he epäilivät toimivan ulkovallan vaikutuksen alaisina.

Näiden laajojen leimojen takia valtion vastatiedusteluohjelmien kohteet päätyivät kattamaan tieteentekijät, Neuvostoliittoa tutkivat akateemikot kuten John Steinbeck ja kaksi sananvapauden kannattakaa, jotka puolustivat “klassisen nelikirjaimisen sanan käyttöä”, koska se “näytti ilmiselvää keskisormea hyveellisyydelle ja yleiselle moraalisuudelle.” Siihen kuului jopa jotain niinkin pikkumaista kuin opiskelijalehtien painostaminen muuttamaan niiden sisältöä.

Kuitenkin siviilioikeuksien ja yksityisyyden jatkuvasti ollessa vain valkoisten, keskiluokkaisten ongelmana, nämä ohjelmat keskittyivät kansalaisoikeusryhmiin ja “mustien nationalistisiin vihapuheryhmiin” (joihin FBI:n mielestä kuului Martin Luther Kingin Southern Christian Leadership Conference ja “suurin osa mustien ryhmistä”).

Useimmat nykypäivänä tietävät FBI:n Martin Luther Kingin niskaan hönkäilevästä ahdistelusta, jonka komitea sai selville. Siihen kuului kaikki mahdollinen Kingin vakoilusta myllykirjeiden lähettämiseen hänelle ja hänen nimensä mustamaalaamiseen hänen tukijoiden silmissä. Mutta tämä oli vain jäävuoren huippu. FBI laittomasti salakuunteli Malcolm X:ää, Huey Newtonia ja muita “mustia ekstremistijohtajia” sekä puertoricolaista nationalistiryhmää ja Palestiinaa kannattavia organisaatiota. Sen tavoitteena oli “neutralisoida” rauhanomaiset kansalaisoikeusryhmät kuten Student Nonviolent Coordinating Committee ja CORE, samalla kun armeija vakoili ja piti tiedostoja aktivisteista kuten Julian Bond ja Walter Fauntroy.

Black Lives Matter -liikkeen edistyessä ja organisaatioiden kuten BYP 100 ja maahanmuuttajaoikeuksia ajavien ryhmien jatkaessa valtaapitävien haastamista, on hyödyksi muistaa, että tiedustelupalvelut ovat perinteisesti nähneet ei-valkoiset kapinalliset erityisen uhkaavina ja heidän huomionsa arvoisina. (Journalistit ovat paljastaneet että nämä liikkeet ovat joutuneet viime vuosina valtion viranomaisten tarkan valvonnan kohteiksi.)

Valvonta on uhka vapaalle lehdistölle

Huolimatta tuoreesta vapaan lehdistön suitsutuksesta, presidentti Obama on ollut suurelta osin vihamielinen journalismin roolia kohtaan nykypäivän Yhdysvalloissa. Hän on käynyt tietovuotajien ja sisäpiiriläisten kimppuun pahemmin kuin kukaan muu Nixonin jälkeen, ja hän on jopa käyttänyt USA:n turvallisuusviranomaista lehdistön edustajia vastaan. Ja nyt Trumpin nousun myötä ihmiset ovat alkaneet miettiä mitä lehdistön vapaus tarkoittaisi paranoidin, lehdistöä vihaavan öykkärin alaisuudessa, jolla on kaikki modernin valvontavaltion voimat käytössään.

Churchin komitean löydökset antavat meille jotain viitteitä. Komitean loppuraportin mukaan lähes 30 amerikkalaista joutui FBI:n salakuunteluun vuosina 1960-1972 osana salaisen informaation tietovuotajien etsintää. Näistä seitsemän oli journalisteja. Nixon oli vastuussa 17:sta salakuuntelusta, sen jälkeen kun New York Times julkaisi raportin hallinnon Kamputsean salapommituksesta. Nixon jopa salakuunteli omaa puheidensa kirjoittajaa sen jälkeen, kun hän suostui kertomaan toimittajalle taustoja sosiaalitukireformia käsitelleestä puheesta.

Olisi virhe pitää tätä käytöstä vain Nixonille tyypillisenä. Kennedy seurasi Newsweekin toimittajaa sen jälkeen, kun tämä kirjoitti artikkelin, joka hallinnon mukaan perustui salaiseen tiedustelutietoon, kun taas Johnsonin valtakunnansyyttäjä salakuunteli kommunismin vastaisen uutiskirjeen päätoimittajaa samasta rikkeestä.

Läksy on selvä: kun annetaan kyky tutkia vuotoja väijymällä lehdistöä, valassaolijat käyttävät sitä.

Sota ja taistelufiilis kasvattavat väärinkäytösten todennäköisyyttä

Churchin komitean löydökset tekivät selväksi, että Yhdysvaltain pystyttävä valvontasysteemi ja sen väärinkäytön taustalla oleva mentaliteetti ei olisi voinut olla olemassa ilman Yhdysvaltain ikuisen sodan politiikkaa.

William C. Sullivan, FBI:n johtajan entinen assistentti, kertoi komitealle FBI:n kotimaan ryhmien vastaisiin ohjelmiin liittyen: “Me olemme käyttäneet (näitä tekniikoita) neuvostoagentteja vastaan… (Samat menetelmät) tuotiin kotiin mitään organisaatiota vastaan, joita me vastustimme.” Kuten raportti sen sano, “mikä toimii yhtä vihollista vastaan, toimii toista vihollista vastaan.”

Sullivan selitti, että viraston välinpitämättömyys lakia kohtaan oli perintöä “sotapsykologiasta” 1940-luvulta, jolloin “laillisuus ei ollut mikään kysymys.” Hän täsmentää:

Sitten tuli kylmä sota. Me ajoimme samaa asiaa Korean sodassa, ja kylmä sota jatkui, sitten Vietnamin sota. Me emme koskaan vapauttanet itseämme siitä psykologiasta, jolla meidät oltiin indoktrinoitu, juuri Pearl Harborin jälkeen.

Kun vanha valta näytti romahtavan kotona, tämä loi räjähdysherkän sekoituksen. Vaikka amerikkalaiset näkevät terrorismin eräänä pahimmista uhista heidän elämäntyylilleen nykyään, terrori-iskujen määrä USA:ssa nykyään kalpenee verrattaessa sitä 1970-lukuun, kun sodanvastaiset, uskonnolliset ja kansallismieliset organisaatiot toteuttivat kymmenittäin pommi-iskuja ja hyökkäyksiä poliisia vastaan.

Kun tämä yhdistetään protestiliikkeiden kasvuun ja niiden lisääntyneeseen radikalismiin sekä sarjaan mellakoita 1970-luvulla, on selvää että valtion viranomaiset alkoivat nähdä siviilipopulaation vihollisena. “Varmasti sadat, mahdollisesti tuhannet amerikkalaiset — jotka suurin osa olivat alle 3-kymppisiä — olivat päättäneet tuhota yhteiskuntamme”, lukee paperissa, joka on tuotettu presidentille vuonna 1970. FBI-johtaja Clarence M. Kelley sanoi komitealle, että “sarja tilanteita on tapahtunut menneisyydessä ja tulee tapahtuman tulevaisuudessa kun valtio on erkaantunut sen perinteisestä roolista…. ja kun se ottaa askelia joita tarvitaan välittömään uhkaan vastaamiseen ihmiselämälle tai omaisuudelle.”

Sellaiset asenteet tuottavat yhtälailla radikaaleja toimia. Armeija on oikeuttanut laittoman kotimaan valvontaohjelmansa sillä perusteella, että se “tarvitsi sellaista informaatiota 1960-luvun lopulla, joka mahdollistaisi sen valmistautua tilanteisiin joissa se kutsuttaisiin tukahduttamaan kansan väkivaltaisuudet.” Hänen keskustellessaan Nixonin kanssa mahdollisuudesta antaa lupa “salamyhkäiselle sisääntulolle”, Tom Huston myönsi, että se oli “selvästi laitonta: sitä voidaan verrata asuntomurtoon” mutta että “se on myös mitä hedelmällisin työkalu.”

Vaikka yhteiskunnan romahtamisen todennäköisyys ei olekaan 1970-luvun vertainen, se mikä on tärkeämpää on mielikuva. Yhdysvaltain hallitus on jo rakentanut vuosittain yli $1 biljoonan arvoisen kansallisen turvallisuuden valtion yhden terroristi-iskun jälkeen, kun islamofobia on kasvussa kiitos jatkuvan varoittelun terroristien soluttautumisesta ja nukkuvista soluista, mikä saattaa tavalliset muslimit “vihollisena” näkemisen vaaraan. Niin kauan kuin “terrorismin vastainen sota” jatkuu, niin kauan jatkuu myös väärinkäytösten potentiaali.

Kun puhutaan Churchin komitean havaitsemista laittomuuksista tiedusteluyhteisössä, on houkutus nähdä sellaiset asiat tapahtuneen vain kerran ja pitää niitä nyt mahdottomina. Kuitenkin väärinkäytökset, joista me tiedämme jo — oli kyse sitten FBI:n nuorten muslimimiesten vangitsemisesta, Obaman hallinnon erääseen Fox Newsin toimittajaan kohdistamasta valvonnasta tai NSA:n työntekijöiden nakukuvien levittämisestä ja rakkauselämän kiinnostusten vakoilusta — osoittavat että Churchin komitean pelot neljä vuosikymmentä sitten ovat yhtä relevantteja tänä päivänä. Jokaista pelottaa Donald Trumpin muuttuminen seuraavaksi Hitleriksi. Miksi emme ole huolissamme siitä, että tiedusteluyhteisö palaa vanhojen jekkujensa pariin?

Artikkelin julkaissut In These Times