Avainsana-arkisto: vapaa energia

Tiede

Nollapistekenttä: Kuinka ajatukset muuttuvat materiaksi

Kommentoi

Kirjoittanut Peter Baksa

Koska olen maininnut nollapistekentän (ZPF) niin paljon aiemmissa HuffPost-artikkeleissani, ja koska se on elintärkeä osa sitä, mitä on meneillään, on järkevää esittää yksityiskohtaisempi analyysi kaikille niille kvanttiharrastajille, jotka kamppailevat teoriani kanssa, jonka mukaan ajatukset ovat yhtä kuin materia. Aloitetaan siis perusasioista ja näytetään, mitä ZPF:stä tiedetään ja miten sen löytäminen tapahtui.

ZPF:n perusteet

Kvanttikenttäteoriassa tyhjiötila on kvanttitila, jolla on pienin mahdollinen energia; se ei sisällä fyysisiä hiukkasia, ja se on perustilan energia. Tätä kutsutaan myös nollapiste-energiaksi; systeemin energia nollalämpötilassa. Kvanttimekaniikan mukaan kaikki järjestelmät ovat kuitenkin myös perustilassaan vaihtelevia ja niillä on aaltomaisen luonteensa vuoksi siihen liittyvä nollapiste-energia. Näin ollen jopa absoluuttiseen nollapisteeseen jäähdytetyssä hiukkasessa on edelleen jonkin verran värähtelyä.

Nestemäinen helium-4 on hyvä esimerkki: Ilmakehän paineessa, jopa absoluuttisessa nollapisteessä, se ei jäädy kiinteäksi ja pysyy nesteenä. Tämä johtuu siitä, että sen nollapiste-energia on riittävän suuri, jotta se pysyy nesteenä, vaikka se olisikin hyvin kylmä. Kaikella kaikkialla on nollapiste-energiaa, hiukkasista sähkömagneettisiin kenttiin ja minkä tahansa muun tyyppisiin kenttiin. Kun ne kaikki yhdistetään, saadaan tyhjiöenergia eli kaikkien avaruuden kenttien energia.

Tämä näyttäisi merkitsevän sitä, että tyhjiötila — tai yksinkertaisesti tyhjiö — ei ole lainkaan tyhjä, vaan kaikkien avaruuden kenttien perustilan energia, ja sitä voidaan kutsua kollektiivisesti nollapistekentäksi. Kvanttimekaniikan mukaan tyhjiötila sisältää ohikiitäviä sähkömagneettisia aaltoja ja virtuaalihiukkasia, jotka ilmestyvät ja katoavat olemassaolostaan hetken mielijohteesta. Meidän on siis kysyttävä, voidaanko tätä energiaa mitata? Tai edes laskea?

Fysiikassa on olemassa niin sanottu Casimirin vaikutus. Tässä kokeessa kaksi johtavaa levyä viedään rinnakkain, ja niiden välissä pidetään sähkömagneettista kenttää. Levyjen välissä oleva ontelo ei kestä kaikkia sähkömagneettisen kentän taajuusmuotoja, varsinkaan levyjen väliseen etäisyyteen verrattavia aallonpituuksia. Tämä luo levyjen ulkopuolelle nollapistepainetta, joka yrittää työntää levyt yhteen, aivan kuten auringon säteilypaine työntää komeetan pyrstöä pois sen ytimestä. Tuloksena syntyvää vaikutusta kutsutaan Casimirin voimaksi, ja se voimistuu, mitä lähemmäksi levyt tulevat, mutta häviää, kun levyt ovat fyysisesti kosketuksissa toisiinsa — tai kun levyt ovat niin lähellä toisiaan, että nollapisteen aallonpituus ei enää näe täydellisesti johtavaa pintaa.

Tätä Casimir-ilmiötä pidetään usein todisteena nollapiste-energiameren olemassaolosta koko maailmankaikkeudessa. Toinen mahdollinen ZPF:n ilmenemismuoto voisi olla kosmologinen vakio, jota käytetään niin paljon kosmologiassa; jotkut sanovat, että se voisi olla tämän nollapiste-energian mitta. Erään laskelman mukaan tyhjän avaruuden kuutiosenttimetrin energia on jopa noin erg:n triljoonasosa; se ei ole paljon, mutta jos tämä lasketaan koko avaruuteen, saadaan silti ääretön. Vuonna 1913 Albert Einstein ja Otto Stern tekivät analyysin vedyn ominaislämmöstä alhaisissa lämpötiloissa ja havaitsivat, että käytettävissä olevat tiedot sopivat parhaiten, jos värähtelyenergiaa esitettiin yhtälöllä:

Jopa lämpötilan T ollessa absoluuttinen nollapiste voit nähdä, kuinka ensimmäinen termi putoaa myös nollaan, mutta jäljelle jää toinen termi, joka on pienin säilytettävä energia. Tämä on vedyn nollapiste-energia — ja avaruus on täynnä vetyä — joka yksinään täyttäisi tyhjiön nollapisteen sähkömagneettisella säteilyllä.

Toinen ZPF:n johdannainen tulee, kuten edellä mainittiin, epätarkkuusperiaatteesta. Tietylle hiukkaselle ei voida tietää sekä sen sijaintia että sen impulssia samanaikaisesti — pienin mahdollinen epävarmuus on verrannollinen Planckin vakioon. Tämä epävarmuus liittyy energian ja aineen luontaiseen kvanttitarkkuuteen, joka johtuu niiden aaltomaisesta luonteesta. Näin ollen hiukkanen ei voi olla liikkumatta potentiaalikaivonsa pohjalla, sillä silloin tiedettäisiin sekä hiukkasen sijainti että energia täydellä varmuudella.

Tietyn systeemin pienimmän mahdollisen energian on siis oltava suurempi kuin kaivon minimipotentiaali — sen nollapiste-energia. Tämä johtaa meidät postuloimaan kaikkien hiukkasten kollektiivisen potentiaalin kaikkialla, jolloin niiden yksittäiset nollapiste-energiat sulautuvat yhdeksi universaaliksi nollapistekentäksi. Tämän erityisen kvanttifysiikan alueen teoriat ja tieteellinen tutkimus luovat pohjan sille, että voidaan yrittää selittää, miten mieli/aivot/aivoaallot käynnistävät tapahtumia luonnossa; miten ajatuksemme sekoittuvat kaikkeen muuhun ja saavat aikaan sen, että materia ilmenee elämässämme. Mitä enemmän tarkastelemme tätä aluetta, sitä selvemmäksi Jumalan ja tieteen yhteys tulee. Jos ajatukset ovat yhtä kuin energia ja energia on yhtä kuin aine, niin ajatuksista tulee ainetta. Tarkkaile ajatuksiasi, sillä ne ilmenevät elämässäsi luonnollisesti ZPF:n kautta.

 

Artikkelin julkaissut Huffington Post

Eksopolitiikka

Vapaan energian ja uusien teknologioiden tukahduttamisen voittaminen

Kommentoi

Dan Willis on työskennellyt usean vuosikymmenen ajan läpimurtoteknologioiden, kuten vapaan energian, antigravitaation ja parantavien kristalliteknologioiden, parissa. Tässä haastattelussa hän paljastaa ensi kertaa suoran mukanaolonsa tri. Steven Greerin Advanced Energy Research Organizationin (AERO) projektissa yli vuosikymmenen ajalta, joka oli pioneerityötä, jolla pyrittiin tukemaan vapaan energian keksijöitä, jotta he voisivat tuoda markkinoille läpimurtoteknologioitaan.

Tämä sai alkunsa vuoden 2001 National Press Club Disclosure Projectin tapahtumasta, joka toi satoja armeijan ja tiedustelupalvelujen silminnäkijöitä todistamaan ja pyytämään kongressia järjestämään kuulemisen tunnustamattomista SAP-projekteista. He kykenisivät osoittamaan, että meillä on teknologioita, joiden olemassaolosta ollaan oltu hiljaa, kuten nollapiste-energia, jotka eliminoisivat tarpeen käyttää vanhentuneita, vaarallisia ja saastuttavia energianlähteitä kuten ydinvoima, öljy ja hiili. Bushin hallinto eväsi pyynnön järjestää kongressin kuuleminen, jonka jälkeen tieteentekijät ja keksijät siviilisektorilla pyrkivät tuomaan ratkaisuja markkinoille.

Willis aloitti työnsä ryhmän parissa vuonna 2003, jolloin hän työskenteli kymmenien tieteentekijöiden ja keksijöiden kanssa teknisenä neuvonantajana. Vuonna 2014, koettuaan monen vuoden ajan Deep Staten ja muiden vastustusta näiden teknologioiden vapauttamiseksi, projekti hylättiin kun tajuttiin, että näitä teknologioita ei anneta tuoda markkinoille ennen kuin Deep Staten kontrollielementit on ensin poistettu.

Meillä on onni saada eräs näistä välkyistä tieteentekijöistä, tohtori James Schwartz, kertomaan tarinansa siitä miten hän on vuosikymmenten aikana ollut vapaan energian ja vaihtoehtolääketieteen tutkimuksen eturintamassa. Tri Schwartzin erästä keksintöä vastaan on annettu kansallinen salassapitomääräys, ja hänet vangittiin Japanissa hänen pioneeritutkimuksestaan.

Tässä haastattelussa Willis ja Schwartz keskustelevat omasta historiastaan vapaan energian, työntövoimaenergian ja vaihtoehtoisen lääketieteen parissa, sekä siitä miten he ovat omin silmin nähneet tai kokeneet Deep Staten salailua. He keskustelevat useista läpimurtoteknologioiden pioneereista, jotka Deep State on murhannut omien intressiensä vuoksi. Willis ja Schwartz kertovat oivalluksiaan siitä miten Yhdysvaltain patenttitoimiston salassapitomääräykset vaikuttavat sellaisten teknologioiden kuten vapaa energia ja antigravitaatio poissa pysymiseen markkinoilta.

Dan Williksen verkkosivu: thewebmatrix.net/disclosure/technologysuppression.html

Tri James Schwartzin verkkosivu: fluxpowertechnology.com

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Tiede

Nollapiste-energian hyödyntäminen

Kommentoi

Chas Blakemore
10. joulukuuta 2017

Kurssityö kurssille PH240, Stanfordin yliopisto, syksy 2017

 

Johdanto

Stargate Atlantiksen ja Marvel-sarjakuvien Realm of Kingsin fiktiivisestä maailmasta NASAn Eagleworks Propulsiolaboratorioon, nollapiste-energiaa, jota kutsutaan myös vakuumienergiaksi, pidetään potentiaalisesti rajattomana ja kaikkialla läsnäolevana energianlähteenä, jos löydetään vain keino ottaa se käyttöön. [1] Nollapiste-energia voidaan kuvata eri tavoin, mutta sen perusmuodossaan se on minimaalinen, mutta nollasta poikkeava kvanttimekaanisen systeemin energia. Kvanttikenttäteoriassa nollapiste-energia voidaan laskea nollafotonimoodin odotusarvoisena energiana. [2] Systeemissä, jossa ei ole fyysisiä rajoja, odotusarvoinen nollafotonimoodin energia eroaa nollasta! Ja kuitenkin, jos tämä energia on kaikkialla avaruus-ajassa läsnä, sitä ei pystytä suoraan havaitsemaan.

Kuva 1: Voima, joka syntyy vakuumitilojen välisistä eroista, ja näin reunoille vaikuttaa paine. (Lähde: Wikimedia Commons)

 

Konseptuaalinen viitekehys

Pedagogisista syistä tarkastelemme nollapiste-energian populaaria muotoilua. Kaikkein kiinnostavin ja relevantein viitekehys nollapiste-energialle voidaan ymmärtää kvanttielektrodynamiikan, fotonien ja elektronien kvanttikenttäteorian, avulla. Kaunistelemalla poikkeuksellista matemaattista ja konseptuaalista taustaa, kvanttikenttäteoriassa tilaenergia lasketaan Hamiltonin operaattorin. <H>, odotusarvona, joka kuvaa energiatilaa operaattorien avulla, joita sovelletaan aaltofunktioon. Lopullinen lasku yleensä vaatii tilassa olevien partikkelien liikemäärämomenttien yli integrointia.

Schwartzia mukaillen, me voimme laskea nollafotonivakuumitilan energian, jolla on äärettömät rajat, systeemi joka ei ole millään tavalla fysikaalinen, realisoitavissa tai kuvaukseltaan täydellinen, mutta yhtä kaikki pedagoginen. [2] Jälleen kaunistelemalla paljon matemaattista taustatietoa (jota myös rohkaisemme kiinnostuneen lukijan tutkimaan viitteestä [2]), huomaamme, että

Evac = <H> ∝ ∫ k3 dk → ∞.

Ja näin me voimme nähdä, että vakuumitilan odotusarvoinen energia divergoi! Tottakai tämä ei ole oikea fysikaalinen systeemi, sillä mitään hiukkasia ei ole läsnä, eikä ole myöskään rajoja, mutta se kuvaa ideaa tyhjässä avaruudessa läsnä olevasta energiasta.

Hollantilainen fyysikko Hendrik Casimir vei tämän formalismin pidemmälle ja tutki hieman fysikaalisempaa systeemiä vakuumissa, joka koostuu ontosta ja johtavasta kuutiosta, jonka sivun pituus on L. [3]  Kuution vieressä on neliön muotoinen johtava sivulevy, jonka pituus on L, yhdensuuntaisesti ja asetettu lähelle yhtä kuution sivua. Sitten hän laski kaksi energiaa: nollafotonitilan energian, eli sähkömagneettisen vakuumitilan energian, alueella joka on rajoitettu kahden toisiaan lähellä olevan tason väliin; sekä vakuumitilan energian muualla kuutiossa. Kaksi suuretta eroavat toisistaan, sillä rajoitusehdot sallivat ainoastaan tietyt moodit, eli seisovat aallot, kummassakaan alueessa.

Muodollisesti molemmat energiat divergoivat, mutta ero näiden kahden lausekkeen välillä on hyvin määritelty, ja sitä voidaan manipuloida voimien laskemiseksi. Casimir tulkitsi tämän interaktiona kahde toisiaan lähellä olevan levyn välillä, ja sai selville, että siinä esiintyy vetovoima, joka pienenee nopeasti levyjen välimatkan kasvaessa. Kahden levyn poikkileikkausgeometria ja siitä seuraava voima kuvataan kuvassa 1, jossa voima on ilmaistu varsin yksinkertaisella kaavalla F = (π2ℏc/240a4) L2 jollekin etäisyydelle a. Vaikka vaikutus on poikkeuksellisen pieni, hän ennusti, että ”kokeellinen vahvistus ei vaikuta mahdottomalta, ja se saattaisi olla jossain määrin kiinnostavaa”. [3]

Tässä laskennassa ei ole otettu mukaan useita merkittäviä muita asioita, kuten Casimirin laatikon metallien fyysisiä ominaisuuksia. Kuitenkin eri materiaalit, joko metallit tai epämetallit, yksinkertaisesti muuttavat lasketun voiman suuruutta, kun taas riippuvuus etäisyydestä ja pinta-alasta säilyy samana.

Kokeellinen vahvistaminen

Olemme nähneet, että on olemassa järkevä teoreettinen viitekehys energialle, joka liittyy sähkömagneettisiin vakuumitiloihin, ja että elektrodien tietyillä geometrioilla voidaan saada epäsuorasti keino havaita näitä vakuumienergioita. Voitaisiin kysyä, onko sellaista vahvistettu kokeellisesti. Vaikka vuonna 1958 M. J. Sparnaay teki mittauksen, hän sai ainoastaan selville, että hänen mittauksensa eivät olleet Casimirin ennusteen kanssa ristiriidassa, ja että ne olivat todella kaukana tarkoista lukemista. [4]

Tuoreemmalti vuonna 1997, Washingtonin yliopiston fyysikko käytti torsioheiluria mittaamaan kahden johtimen välistä voimaa: yksi levymäinen ja toinen puolipallon muotoinen. [5] Hän sai selville, että alle 1 mikronin etäisyyksillä, kahden levyn välillä oli verrattain merkittävä voima, jota ei voitu selittää Casimirin ennustamalla interaktiolla. Hän otti huomioon muutokset voimaan geometrian eroista, oikeiden metallien rajallisen johtavuuden sekä lämpö- ja sähköstaattiset taustavaikutukset. Tämä oli ensimmäinen suora havainto ja tilastollisesti eheä analyysi, jolla vahvistettiin voima, jonka Casimir oli postuloinut melkein 50 vuotta sitä ennen.

Vuodesta 1997 eteenpäin on ollut useita kokeita, jotka ovat tarkastelleet hienovaraisempia Casimirin ilmiön yksityiskohtia, sekä tutkimuksia, joissa on havainnoitu muita vakuumienergiaan liittyviä ilmiöitä, joita usein kutsutaan alkuperäisen Casimir-ilmiön korollaareiksi. Aiheesta kiinnostunut lukija voi tutkia plasmamallia vs. Drude-mallia eli dynaamista Casimir-ilmiötä.

Lopullinen tavoite: työntövoima ilman polttoainetta

Kahden metallilevyn välillä olevan voiman mittaaminen on ihan ookoo (itse asiassa poikkeuksellista), mutta pragmaatikot ihmettelevät mitä käyttöä tällä mittauksella on, mihin sitä edes voitaisiin soveltaa. Tällaisessa ajattelussa me palaamme ensimmäiseen viitteeseemme: väitettyyn ”Casimirin raketin” työntövoimaan, jota tutkittiin NASAn Eagleworks-laboratoriossa. [1] Tutkimalla suhteellisen uutta kvanttivakuumifluktuaatioiden havaittavaa maailmaa, ja käyttämällä avaruusinsinöörejä, NASA toivoo rakentavansa työntövoimajärjestelmän, joka ei vaadi polttoainetta, ainoastaan sähkövoiman muodossa olevaa energiaa.

Kuva. 2: Valokuva työntömoottorin ontelosta (kuparinen, vasemmalla), sen tukirakenteesta ja vakuumikammiosta, joka sitä ympäröi (taustalla). (Kuva: Wikimedia Commons)

 

Rakettien työntövoimaksi käytettäessä, nykyiset avaruusteknologiat riippuvat melkein täysin kemikaalien käytöstä polttoaineina, mm. nestemäinen happi, hydratsiini, kiinteät komposiittipolttoaineet ja paljon muuta. Kaikkein merkittävin haittapuoli sellaiselle polttoaineelle on kiinteä työntövoima suhteessa painoon. Jos haluaa enemmän työntövoimaa, tai pidempiä aikoja, silloin pitää tuoda enemmän polttoainetta. Olisi paljon kivempaa, jos voisi tuoda aurinkovoimakäyttöisen avaruusmoottorin, kiinteäpainoisen, ja antaa sen työntää avaruusalusta. Mutta mikä voisi tarjota työntövoimaa?

NASAn vastaus: kvanttivakuumifluktuaatiot. Ja näin Eagleworks sai alkunsa. Heidän tarkoituksensa on käyttää monimutkaisia ja erittäin erityislaatuisia johtavia onteloita generoimaan työntövoimaa, joka ”puskee” avaruuden vakuumia vastaan ohjaamalla virtuaalista elektronien ja positronien virtaa, jota syntyy seisovista radiotaajuuksisista aalloista, jotka ovat suljetussa ontelossa. Jos tämä on mahdollista, ainoa mitä tarvittaisiin on hieman sähköä ja silloin ainoa ihmiskunnan este päästä tähtiin olisi sinne matkaamiseen kuluva aika.

Eagleworks on julkaissut paperin, jossa kuvataan oletettu ja ylenpalttisen kiistanalainen mitattu työntövoima, jota syntyy sähkömagneettimoottorin (EM) prototyypistä kuvassa 2. [1] Heidän alkuvaiheen koetta vuonna 2014 ei tehty vakuumissa, mikä sai useat vastaväittäjät esittämään, että työntövoima johtui todennäköisesti lämpösiirtymästä, joka indusoitui sähkömagneettikentästä. Tuoreessa julkaisussa on tarkempi mittaus, joka on suoritettu vakuumissa, joka voi olla paljon ratkaisevampi. Suuren vuoden 2011 Superluminaalisen Kuumotuksen jälkeen, NASAn tulokset vaativat äärimmäisen tarkkaa syynäystä, ja jos mahdollista, kokeen toistamista.

Vastalauseet

Kuten aiemmin mainittua, tällä työntövoiman mittauksella, joka syntyy avaruusajan vakuumia vasten puskemisesta, on paljon vihamiehiä fyysikoiden yhteisössä, ja ihan aiheesta. Kaikkein ilmiselvin ongelma on liikemäärän säilymislain rikkominen. NASA on väittänyt rakentaneensa ”työntömoottorin”, joka ainakin teoriassa voi työntää itsensä lepotilasta ilman, että se sylkee ulos ainetta tai fotoneja. Triviaalisti ploppu ≠ palku joka on ongelma! On mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, että moottori tuottaa työntövoimaa sylkemällä jotain toisen tyyppisiä heikosti vaikuttavia hiukkasia, ehkä jopa mekanismilla, jota nykyhetken standardimalli ei edes tunnista.

Kaikki fysiikan argumentit sikseen, mittaus väitti oletettavasti havainneen kymmenien mikronewtoneiden työntövoiman ja hitaan  (1/f) ajelehtimisen kertaluokkaa satoja mikronewtoneita. [1] Puhtaan mittateknisestä katsantokannasta tämän tyyppinen mittaaminen on täynnä virhettä, vaikka käytettäisiin tekniikoita, joilla signaali identifioitaisiin spektrin ominaisuuksista. Ajan mittaan on mahdollista mitata paremmin.

Johtopäätökset

Energian ja työntövoiman kerääminen avaruuden tyhjiöstä voi olla kiistämättä hämmästyttävää, ja se on NASAn Eagleworks-laboratorion päätavoite. Sellaisen idean tulee noudattaa fysiikan lakeja kuten yksinkertainen liikemäärän säilyminen, ja olisi hyvä, jos se on tarkasti kuvattu mekanismi, vaikka se olisi pelkkä kuvaus.

Vuonna 2017, vakuumifluktuaatioiden on väitetysti osoitettu tarjoavan EM-prototyyppimoottorille työntövoimaa. Tämä posketon mittaus on tyypillisesti mahdoton, sekä fundamentaalisten argumenttien että mittateoreettisen katsantokannan näkökulmasta, niinkuin yllä esitetty lyhyt käsittely osoitti.

© Chas Blakemore. The author warrants that the work is the author’s own and that Stanford University provided no input other than typesetting and referencing guidelines. The author grants permission to copy, distribute and display this work in unaltered form, with attribution to the author, for noncommercial purposes only. All other rights, including commercial rights, are reserved to the author.

Lähdeviitteet

[1] H. White et al., ”Measurement of Impulsive Thrust from a Closed Radio-Frequency Cavity in Vacuum,” J. Propul. Power 33, 830 (2017).

[2] M. D. Schwartz, Quantum Field Theory and The Standard Model (Cambridge University Press, 2013).

[3] H. B. G. Casimir, ”On the Attraction Between Two Perfectly Conducting Plates,” Kon. Ned. Akad. Wetensch. Proc. 51, 793 (1948).

[4] M. J. Sparnaay, ”Measurements of the Attractive Forces Between Flat Plates,” Physica 24, 751 (1958).

[5] S. K. Lamoreaux, ”Demonstration of the Casimir Force in the 0.6 to 6 μm Range,” Phys. Rev. Lett. 78, 5 (1997).

 

Artikkelin julkaissut stanford.edu

Tiede

Vapaa energia ja ikiliikkujat

Kommentoi

Jos käyttää tarpeeksi aikaa YouTubessa, löytää lopulta itsensä sen pimeistä nurkista. en puhu tässä kommenttiosiosta, vaan tarkoitan videoita, jotka on omistettu vapaalle energialle, ylikseyslaitteille, ikiliikkujille tai mille tahansa mikä rikkoo termodynamiikan lakeja yrittämällä saada laitteesta enemmän energiaa ulos kuin siihen laitetaan sisään. Ihmisrotu on tavoitellut mahdotonta ikuisen liikkeen ja vapaan energian unelmaa koko olemassaolonsa ajan. Nyt on kätevää löytää kaikki tiedot yhdestä paikasta.

Videoita läpikäymällä on helppoa laittaa vapaan energian videot kahteen suurempaan ryhmään: harrastelijat ja huijarit. Huijarin löytäminen on helppoa — he haluavat rahaa. Jossain kohtaa videolla tai kuvauksessa on linkki verkkosivuille, jossa on lisätietoa. Lopulta se johtaa paikkaan, jossa huijari yrittää vongata rahaa.

searl_effect_generator-shot0001

Nimet kuten John Searl, Muammer Yildiz ja M. T. Keshe kuuluvat tähän. Searl erityisesti ansaitsee maininnan, koska hän on ollut mukana hommassa vuosikymmenten ajan. Oletettavasti hänen “Searl-vaikutusgeneraattorinsa” (Searl Effect Generator, SEG) on rakennettu useampaan otteeseen, mutta prototyypit tuottavat niin paljon energiaa, että ne luovat oman antigravitaatiokenttänsä, ja laitteet lentävät avaruuteen. Ilmiselvästi tämä kaveri kaipaa rahojasi, jotta hän voi jatkaa työtään. Huijarit ansaitsevat julkisen pilkan. Nämä ovat ihmisiä, joiden ”keksinnöt” eivät ole mitään muuta kuin käärmeöljyä.

Kolikon toisella puolella ovat harrastelijat. Nämä ovat varastossa vääntäjiä, jotka laittavat tietokoneet syrjään, ottavat työkalut esiin ja alkavat rakentaa jotain. Kuulostaa siltä mitä keskiverto Hackadayn lukijakin tekee, eikö? On myönnettävä, että kirjoitin tätä artikkelia harrastelijoista samalla halveksunnalla kuin mitä minulla on huijareita kohtaan. Useimmissa tapauksissa nämä ovat ihmisiä, jotka aidosti uskovat, että he voivat rikkoa termodynamiikan lakeja. Väistämättä nämä ihmiset epäonnistuvat vapaan energian generaattorin rakentamisessa, mutta he näyttävät kuitenkin oppivan jotain prosessin aikana. Paljon voidaan sanoa itse laitteista. Jotkut niistä ovat uskomattoman hienoja. Vaikka ne eivät edes toimisikaan, ne ovat hienoja magnetismin tai kemian taidonnäytteitä. Tässä kohtaa minulta löytyi sydän. Jos joku haluaa käyttää aikansa rakentaakseen mahdottoman hakkerilaitteen, silloin heille pitäisi antaa lisää pointseja. En välttämättä usko, että heillä on mahdollisuuksia onnistua, mutta ainakin he oppivat rakentamaan.

magmotor

Hyvä esimerkki tästä on tämä vuoden 2008 video käyttäjältä [theDaftman]. [TheDaftman] rakentaa Newman-moottoria. Vuonna 1979 huijari Joseph Newman “suunnitteli” moottorin, joka käyttää käämejä, magneetteja ja yksinkertaista kommutaattoria tuottamaan tasavirtaa. Kyllä, se on tasavirtamoottori. Perusversio näkyy tällä videolla. [TheDaftmanin] versio käyttää neljää “kattilaa” (moottoria), jotka on kiinnitetty yhteiseen mäntään. Hän käyttää kytkimiä kytkemään neljä moottoriaan päälle ja pois päältä. Järjestelmä on samanlainen kuin nelitahtimoottori. Oikean elämän moninapamoottorit sisältävät kaikki käämit yhdessä roottorissa (tai staattorissa riippuen moottorin tyypistä). On kuitenkin kiinnostavaa nähdä sen hajoittaminen osiin tällä tavalla. Newman itse edelleen koittaa puskea teknologiaansa omalla Youtube-kanavallaan.

Monet Youtuben laitteista perustuvat magneetteihin. Harrastelijat väärin perustein uskovat, että magneetit tuottavat näkymättömiä voimia, jotka ovat olennaisia vapaan energian käyttämiseksi. Tämä on johtanut varsin monimutkaisiin rakennelmiin, joissa käytetään käämejä ja kestomagneetteja. [The Openminded Skeptic] on luonut oman laitteensa, mm. tämän 3D-printatun magneettimoottorin.  Vaikka moottori ei toiminutkaan, se on vaikuttavasti rakennettu, ja  [The Openminded Skeptic] itse on sanonut, että hän paljon rakentaessaan. [jzsd14me] on myös rakentanut hienoja esimerkkejä magneettimoottoreista, jotka on rakennettu sekä muovista että puusta. Moottorit pyörivät, mutta ne eivät tuota enemmän kuin kuluttavat.

Toinen ryhmä harrastelijoita keskittyy veden hajottamiseen vedyksi ja hapeksi. Happivesi on tottakai aito asia. Idea on, että Brownin kaasu, joka on toinen nimi vesihöyrylle, jota veden elektrolyysi tuottaa (HHO-kaasu), voisi olla käytössä autojen voimanlähteenä. Muokkaamaton hiilihydraulibensamoottori toimii varsin iloisesti vedyllä. Ongelma on, että vaaditaan enemmän energiaa veden elektrolyysin tuottamiseen kuin mitä vedystä saadaan energiana. HHO-generaattorilla toimiva saattaisi löytyä tienposkesta sen akun hajoamisen takia.

hho-1

Tämä ei kuitenkaan pysäytä HHO-harrastelijoita. Erilaisille generaattoreille löytyy netistä monenlaisia piirustuksia. Käyttäjällä  [Alexthe2nd] on video, jossa näytetään hänen 60-levyinen generaattori. [delvis11] paransi tätä  354 levyyn. Vaikka HHO ei ole hyvä ratkaisu autoteollisuudelle, sillä on käyttökohteita hakkerimaailmassa. Brownin kaasua voidaan käyttää tekemään hitsipillistä teräsleikkuri. Tubettaja [CarsAndWater] aloitti homman HHO-generaattoreilla. Hänen Red Hot Nickel Ball (RHNB) -sarjansa toimii HHO-voimalla.

Huom: vetykaasu on erittäin räjähtävää, mutta se palaa niin paljon kuin sille on tarjolla happea. Brownin kaasu yhdistää ennalta nämä kaksi oikeassa suhteessa: yksi kipinä ja koko homma voi räjähtää. Tämä on jotain minkä [omahaturbo] sai selville, kun hän epäonnistui kipinän eston asentamisessa.

Joten ensi kerralla, kun koitat löytää Youtubesta jotain omituista, ei tarvitse katsoa kauas. Saatat löytää hienoja (mutta tarpeettomia) keksintöjä kaikkien huijareiden ja trollien keskeltä.

 

Artikkelin julkaissut hackaday.com

 

Tiede

Johdanto vapaan energian vallankumoukseen

Kommentoi

Yleensä kun ihmiset kuulevat termin ”vapaa energia” (englanniksi free energy), heille tulee mielikuvia ikiliikkujista — toisin sanoen, se on typerä idea joka ei koskaan toteudu muuten kuin unissa tai elokuvissa.

Kun Pure Energy Systems Network (http://PESWiki.com) puhuu ”vapaasta energiasta”, tarkoitetaan järjestelmiä jotka keräävät luonnossa esiintyvää vapaata energiaa, eli siis sanan free merkityksessä ”ilmainen”.

Aurinkovoima on vapaata energiaa. Sinun ei tarvitse maksaa päällemme päivittäin paistavista auringonsäteistä. Tuulivoima on vapaata energiaa. Niin on myös maalämpö, aaltovoima, vuorovesivoima, merivirtavoima, vesivoima. On vain kyse turbiinin laittamisesta oikeaan paikkaan ja voilà, vapaata energiaa.

Laitteet eivät ole ilmaisia, mutta energianlähde on ilmainen. Idea onkin innovoida keinoja ottaa haltuun energia (kustannus)tehokkaasti, luotettavasti ja niin vähällä luonnon kuormittamisella kuin mahdollista.

Ei tässä olla sanomassa, että ”vapaa energia” olisi vain yksi uusi tapa kutsua perinteisiä edellämainittuja puhtaita energiamuotoja.

Syy näiden mainitsemiselle on osoittaa, että vapaan energian hyödyntäminen ei ole taikuutta. Kyse on vain siitä, että on avoinna mahdollisuuksille ja niiden toteutumiselle.

Monet vapaan energian eksoottisista genreistä nostavat niskakarvat pystyyn yliopiston professorilla, joka nopeasti tyrmää ajatuksen ”mahdottomana” tai fysiikan lakien vastaisena — niiden samojen lakien, jotka ovat olleet jatkuvan uudistamisen alaisia siitä asti kun niistä alettiin puhua. Tiede on sanonut lentämistäkin mahdottomaksi.

Syyllä, miksi muut genret luokitellaan ”roskatieteeksi”, ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan vallan ja politiikan. Korruptoituneet ihmiset luovat typeriä sääntöjä estääkseen sen, etteivät kilpailevat ideat tee niitä vanhentuneiksi.

Niin kauan kun me olemme riippuvaisia sähköverkosta ja vallassaolijoista, he voivat hallita meitä ja kohdella meitä kuin orjia.

Sillä eivät nämä ”eksoottiset” vapaan energian muodot ole ainoastaan puhtaita, monet niistä ovat myös paljon halvempia kuin nykyiset energianlähteet. Niiden käyttöönotto on järkevää niin ekologisesti kuin ekonomisestikin.

Se on valtaa kansalle.

Vapaan energian muotoja on niin ”eksoottisia” kuin ”tavallisiakin”, molempia on ainakin 25. Joten ei ole mitään yksittäistä hörhöideaa, joka olisi nostamassa päätään. On 25 täysin erilaista tutkimusalaa, joilta löytyy laitteita eri suunnitteluvaiheista ja sovellusasteista.

Sivulla Top5Energy.com voit nähdä listan vapaan energian teknologioista ja ryhmistä, jotka pääsevät todennäköisesti markkinoille aikaisimmin.

Listalta löytyy asioita kuten yliyhtenäinen sähkömagneettinen ilmiö, täysimagneettiset moottorit, ja kylmäfuusio, jonka oikeampi nimi on vähäenergiset ydinreaktiot — LENR, joka viittaa tavallista pienempään ydinreaktioiden syöte-energiaan; monet niistä ovat säteilyturvallisia.

Kuvittele jos voisit asentaa kellariisi pienen reaktorin, joka tuottaa sähkövoimaa koko taloosi, tai autoon niin ettei sinun tarvitse pysähtyä lataamaan sitä, tai kannettavaan elektroniikkaan niin ettei sinun tarvitse laittaa sähköjohtoa seinään, tai kodinkoneisiin niin etteivät ne tarvitse sähköjohtoja. Kuvittele lämpöpatteri joka ei tarvitse sähköä tai öljyä. Kaikki nämä ovat tulossa.

Kuinka nopeasti ne tulevat, se riippuu yhteiskunnasta. Tarvitseeko yhteiskunnan romahtaa ennenkuin havahdumme nykyisten tapojemme ongelmiin, vai heräämmekö ennen romahdusta ja vaihdamme suuntaa ennenkuin ajaudumme niin pitkälle?

Vapaan energia ala ei ole heikkohermoisille. Sinun täytyy olla valmis sietämään pilkkaa, joka on pääasiallinen käytetty keino aina kun nykytila pyritään kyseenalaistamaan. Sinun täytyy sietää pettymyksiä, kun asiat vievätkin paljon enemmän aikaa tai maksavat paljon enemmän kuin oltiin suunniteltu. Ja sinun täytyy kyetä pääsemään yli valheellisiksi tai vääriksi osoittautuvien asioiden tuottamista pettymyksistä. Ja ehkäpä kaikkein vaikeinta on kestää rankkoja yhteenottoja muiden alalla toimivien kanssa. He eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan susia lammasten vaatteissa. Henkilökonfliktien aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempi este kuin ulkoiset tukahduttamisyritykset.

Tukahduttamisesta puheenollen, se on suuresti liioiteltua. Kyllä, sitä tapahtuu. Mutta kiusaajat saavat valtansa pelon kautta. Jos emme pelkää, niillä ei ole mitään sanottavaa. Ja täydellinen rakkaus voittaa kaiken pelon. Joten todellakin, ongelma korjataan enemmänkin tietoisuudella kuin millään muulla.

Vallankumous kohti kestävää, rauhallista, yltäkylläistä, ja vastuullista tulevaisuutta on enemmän rohkeuden ja valistuksen kuin teknologian asia, vaikka vapaan energian teknologia näytteleekin suurta osaa tässä kaikessa.

On monia tapoja lähteä mukaan toimintaan. Kuuntele sydäntäsi ja mieltäsi, yin-yang -tasapainon mukaisesti.

Artikkelin kirjoittanut Sterling D. Allan Pure Energy Blogissa.