Avainsana-arkisto: virologia

Tiede

Haaste: Virusväittelyn päättäminen

Kommentoi

johdannon virushaasteeseen kirjoittanut Jussi Siitarinen

Mitään väitettyä sairaaksi tekevää virusta kuten esimerkiksi SARS CoV-2, apinarokkovirus, HIV, ebolavirus, tuhkarokkovirus, influenssavirus jne ei ole koskaan eristetty suoraan ihmisestä, eläimestä, kasvista tai niiden nesteistä kuten viranomaisten vastaukset tietopyyntöihin osoittavat.

Kaikkien väitettyjen sairaaksi tekevien virusten genomit ovat keinotekoisesti kyhätty lyhyistä sekvensseistä jotka ovat peräisin SOLUVILJELMISTÄ monista eri geneettisistä lähteistä. Ne lyhyet sekvenssit on tietokoneella kyhätty kuvitteellisen viruksen teoreettiseen genomiin jollaista ei todellisuudessa ole olemassa.

Virologia on jo kumottu kontrollikokeilla

Virusten olemassaoloväitteet on kumottu jo ainakin kahdesti:

John Enders joka kehitti virologiassa käytettävän soluviljelymenettelyn teki tuhkarokkovirustutkimuksen soluviljelmistä kontrollikokeen jonka tuloksesta verrattuna alkuperäiseen kokeeseen hän sanoi: ”Tuloksia oli mahdoton erottaa toisistaan.”

Molekyylibiologi tri Stefan Lanka on tehnyt soluviljelmistä kontrollikokeen 21.4.2021. Soluviljelmät hajoavat virologien menettelystä (solujen näännyttämisestä ja myrkyttämisestä) johtuen eivätkä mistään oletetusta viruksesta. Lisäksi hän osoitti että hajonneen kontrollisoluviljelmän lyhyistä geenifragmenteista voidaan keinotekoisesti kyhätä minkä tahansa väitetyn viruksen in silico -genomi.

Elektronimikrokuvat joissa virologit väittävät näkyvän viruksia on otettu näännytetyistä ja myrkytetyistä soluviljelmistä ja näyttävät solujen hajoamistuotteita ja menettelyn tuottamia artefakteja eivätkä mitään viruksia.

Haaste virusväittelyn päättämiseksi

Haaste virusväittelyn päättämiseksi on tri Tom Cowanin, tri Mark Baileyn ja tri Kevin Corbettin luoma ja sen tarkoitus on laittaa virologian pseudotieteelliset menetelmät testiin. He haluavat virologien osoittavan virologian omilla menetelmillä että he kykenevät aidosti ja itsenäisesti – toisistaan riippumatta ja sokkona toistamaan ja monistamaan täsmälleen samat tulokset näytteistä joilla he työskentelevät.

Tri Michael Yeadon kommentoi haastetta ja allekirjoitustaan:
”Olen tietoinen että tämä kaksisivuinen taustatieto ja kokeiluehdotus tähtää osoittamaan onko viruksia olemassa vai ei ja keskittyy SARS-CoV-2:een. Olen allekirjoittajana koska ajateltuani paljon uskon nyt että se on jälleen yksi valhe jonka kohteena olemme olleet. Tutkijat, jopa ne jotka ovat keksimässä kaupallisia lääkkeitä, ovat pitäneet tosiasiana että viruksia on olemassa vaikka he eivät ole koskaan käyneet läpi alkuperäisiä tutkimuspapereita.”

Julkilausuman virusväittelyn päättämiseksi voi ladata tästä.

 

Artikkelin julkaissut Olennaisia Faktoja

14. heinäkuuta 2022

HAASTE: VIRUSVÄITTELYN PÄÄTTÄMINEN

“Pieni parasiitti, joka koostuu nukleiinihapoista (RNA tai DNA), jotka on koteloitu proteiinipinnoitteeseen, joka voi kopioida itseään ainoastaan isäntäsolun sisällä.” (viruksen määritelmä lainattu: Harvey Lodish, et al., Molecular Cell Biology, 4th ed, Freeman & Co., New York, NY, 2000: https://doi.org/10.1016/S1470-8175(01)00023-6)

Yli kaksi vuotta on kulunut siitä, kun “koronakriisi” sai alkunsa, mikä muutti maailmamme tulevaisuudensuuntaa. Tämän kriisin perusajatus on, että uusi ja kuolettava “virus”, SARS-CoV-2, on levinnyt ympäri maailman ja se vaikuttaa suureen osaan ihmiskuntaa negatiivisesti. Keskeistä tälle ajatukselle on perinteinen viisaus siitä, että virukset, jotka on määritelty itseään kopioivaksi proteiinipinnoitteiseksi geeneettiseksi materiaaliksi, joka on joko RNA:ta tai DNA:ta, elävät itsenäisinä olentoina reaalimaailmassa, ja että ne kykenevät toimimaan taudinaiheuttajina. Eli siis uskotaan, että proteiinipinnoitteesta ja geneettisestä sisustasta koostuva niinkutsuttu partikkeli voisi infektoida elävää kudosta ja eläviä soluja, replikoitua näissä elävissä kudoksissa, vahingoittaa kudosta viruksen siellä eläessä ja niin tehdessään uskotaan myös, että se aiheuttaa isännän sairauden ja joskus kuoleman — niinkutsuttu sairauden aiheutumisen kausaalinen virusteoria. Väitetyt viruspartikkelit sitten teorian mukaan kykenevät siirtymään muihin isäntiin ja aiheuttamaan myös näissä sairautta.

Vuosisadan ajan tehtyjen kokeiden ja tutkimusten ja lukemattomien ”virusten vastaiseen sotaan” upotettujen dollareiden jälkeen meidän tulee kysyä itseltämme olisiko aika pohtia uusiksi tätä teoriaa. Usean vuosikymmenen ajan monet lääkärit ja tieteentekijät ovat esittäneet, että tämä teoria siitä, että virukset aiheuttavat sairauksia, perustuu muutamaan perustavanlaatuiseen väärinkäsitykseen. Pohjimmiltaan, sen sijaan että “virukset” nähtäisiin riippumattomina, eksogeenisinä patogeeneina, nämä lääkärit ja tieteentekijät ovat ehdottaneet niiden olevan yksinkertaisesti tavallisia stressaantuneiden ja/tai kuolleiden ja kuolevien kudosten hajoamistuotteita. Siten ne eivät ole patogeeneja, ne eivät ole muille eläville olennoille haitallisia, eikä ole olemassa tieteellistä rationaalia pakottaa suojelemaan itseä tai muita niiltä. Väärinkäsitykset “viruksista” vaikuttavat suurelta osin johtuvan niiden kokeiden luonteesta, joita on käytetty todisteina väittämään, että sellaisia partikkeleita on olemassa ja että ne toimivat yllämainitulla patologisella tavalla. Olennaisesti virologian julkaisut ovat luonteeltaan deskriptiivisä, eivätkä niinkään kontrolloituja ja falsifioitavissa olevia hypoteeseihin perustuvia kokeita, jotka ovat tieteellisen metodin ytimessä.

Ehkäpä keskeisin näyttö siitä, että patogeeninen virusteoria on ongelmallinen, on että yksikään julkaistu tieteellinen paperi ei ole koskaan osoittanut, että viruksen määritelmän täyttäviä partikkeleita olisi eristetty ja puhdistettu mistään sairaan ihmisen tai eläimen kudoksista tai kehon eritteistä. Käyttäen yleisesti hyväksyttyä “eristämisen” määritelmää, joka on yhden asian erottaminen toisesta, on olemassa yleinen konsensus siitä, että tällaista ei ole tehty virologian historiassa. Partikkeleiden, jotka on menestyksellä eroteltu puhdistamisen avulla, ei ole osoitettu olevan kykeneviä replikoitumaan, infektoimaan muita tai tartuttamaan muihin sairauksia, ja täten niitä ei voi kutsua viruksiksi. Lisäksi, “genomien” ja eläinokeiden avulla esitetty “evidenssi” viruksista on käyttänyt menetelmiä, joissa kokeilla ei ole ollut riittäviä kontrolleja.

Alla esitetyt kokeet tulisi tehdä onnistuneesti ennen kuin virusteorian voidaan väittää olevan faktaa:

1. viruksen ominaisuudet omaava uniikki partikkeli eristetään sairaan elävän olennon kudoksista tai eritteistä. Käytetty puhdistusmenetelmä on virologien valittavissa, mutta elektronimikrografeja tulee käyttää varmistamaan, että ollaan puhdistettu morfologisesti identifioitavissa olevia viruspartikkeleja onnistuneesti;

2. puhdistettu partikkeli luokitellaan biokemiallisesti sen proteiinikomponenttien ja geenisekvenssin perusteella;

3. näiden samojen geenisekvenssien osoitetaan koodaavan proteiineja;

4. näiden puhdistettujen viruspartikkelien osoitetaan luonnollisen altistumisreitin kautta aiheuttavan identtisen sairauden koehenkilöille, asianmukaisia kontrolleja käyttäen;

5. partikkelit tulee eristää (puhdistamalla) uudelleen menestyksekkäästi neloskohdan koehenkilöistä, ja tulee osoittaa, että niillä on tarkalleen samat ominaisuudet kuin ykköskohdan partikkeleilla.

Me kuitenkin tajuamme, että virologit eivät välttämättä tee yllä esitetyn mukaisesti, todennäköisesti siksi koska kaikki yritykset tähän päivään mennessä niin tehdä ovat epäonnistuneet. Nyt he yksinkertaisesti välttelevät koko koetta, ja väittävät että heidän “viruksiksi” nimittämiään asioita löytyy sairaiden ihmisten tai eläimien kudoksista niin vähän, että tuo määrä ei ole riittävä sellaisen analyysin suorittamiseksi. Siksi me olemme päättäneet tulla virologeja vastaan puolimatkaan. Ensimmäisessä vaiheessa me ehdotamme, että käytetäänkin tällä hetkellä käytössä olevia menetelmiä. Virologit väittävät, että nämä patogeenivirukset ovat olemassa meidän kudoksissamme, soluissamme ja eritteissämme, koska he väittävät näkevänsä näiden uniikkien partikkelien oletetut vaikutukset useissa soluviljelmissä. Tätä prosessia he kutsivat viruksen “eristämiseksi”. He myös väittävät, että elektronimikroskoopin avulla on mahdollista nähdä näitä uniikkeja partikkeleja heidän soluviljelmissään. Viimeisenä he väittävät, että jokaisella näiden patogeenisten viruksien “lajilla” on oma uniikki genominsa, joka voidaan sekvensoida joko suoraan sairaan ihmisen ruumiineritteistä tai soluviljemän tuloksista. Nyt me pyydämme, että virologit osoittaisivat, että nämä väitteet ovat valideja, tieteellisiä ja toistettavissa. Sen sijaan että jäämme vääntämään verbaalista peistä asiasta, sovitellaan tämä asia lopullisesti tekemällä selkeitä, tarkkoja ja tieteellisiä kokeita, jotka tulevat epäilemättä näyttämään, että nämä väitteet ovat valideja.

Me ehdotamme seuraavaa koetta patogeenisen ihmisviruksen olemassaolon määrittämiseksi:

ENSIMMÄINE VAIHE

Viisi virologian laboratoriota ympäri maailman voisi ottaa osaa tähän kokeeseen eikä yksikään näistä saisi tietää, että toinen laboratorio on kokeessa mukana. Kaikkia vaiheita valvomaan pitää nimittää valvoja. Jokainen viidestä laboratoriosta saa viisi nenän kautta otettua näytettä neljältä ihmisryhmältä (eli yhteensä 20 näytettä), jotka ovat joko
1) tällä hetkellä terveitä eikä heitä hoideta minkään lääketieteellisen diagnoosin varalta;
2) saaneet keuhkosyöpädiagnoosin;
3) saaneet influenssa A -diagnoosin (olemassaolevien ohjeistusten mukaan); tai jotka
4) ovat saaneet ‘COVID-19’-diagnoosin (PCR-“testin” tai immunokromatografisella sivuvirtaustestillä.)

Jokaisen henkilön diagnoosi (tai diagnosoimattomuus) tullaan riippumattomasti verifioimaan, ja patologiset raportit tullaan julkaisemaan tutkimusraportissa. Laboratorioiden kokeet ovat sokkokokeita eivätkä he tiedä mitä näytteet ovat.

Jokainen laboratorio sitten yrittää “eristää” kyseisen viruksen (influenssa A tai SARS-CoV-2) näytteistä tai todeta, että mitään patogeenista virusta ei näytteestä löydy. Jokainen laboratorio näyttää valokuvatodisteet sytopaattisesta vaikutuksesta, mikäli sellaista on olemassa, ja selittävät selvästi jokaisen viljelyprosessin vaiheen ja käytetyt materiaalit, mukaanlukien täydellinen kuvaus kontrolleista tai “leikki-infektioista”. Seuraavaksi jokainen laboratorio hankkii riippumattomasti oikeaksi osoitettavissa olevat elektronimikroskooppikuvat “eristetystä” viruksesta, mikäli virusta on näytteessä, sekä kuvat joista käy ilmi ettei virusta löydy (oletettavasti terveiden ihmisten ja syöpätapausten kuvat). Elektronimikroskooppikuvaus on myös sokkona eivätkä mikroskooppikuvia analysoivat tiedä mitä he analysoivat. Kaikki prosessit dokumentoidaan ja niitä valvotaan.

TOINEN VAIHE

Kaikki näytteet lähetetään geenisekvensoitavaksi ja taaskin operaattorit sekvensoivat sokkona eivätkä tiedä näytteistä mitään. On odotettavissa, että jos 5 laboratoriota saa materiaalia samoiden potilaiden näytteistä, joilla on diagnosoitu COVID-19, jokaisen laboratorion tulisi kyetä tuottamaan IDENTTISET SEKVENSSIN väitetystä SARS-CoV-2 -genomista. Toisaalta, tämä genomi ei pitäisi löytyä muista näytteistä.

(Huom: tässä kokeet esitetään lyhyesti — yksityiskohtaiset protokollat tulisi sopia ja suunnitella laboratorioiden ja allekirjoittaneiden kesken.)

Jos virologit eivät onnistu saamaan tyydyttävää tulosta yllä esitetystä tutkimuksesta, silloin väitteet siitä, että on havaittu jotain “viruksia”, tulisi hylätä perusteettomina. Kaikki näiden väitteiden perusteella tehdyt varotoimet tulisi heti keskeyttää. Jos he onnistuvat tässä tutkimuksessa, silloin me rohkaisemme heitä jatkamaan puhdistuskokeita saadakseen todistusvoimaista näyttöä virusten olemassaolosta.

On kaikkien etu, että tämä eristysasia ja virusten kuten SARS-CoV-2 olemassaolokysymys ratkaistaan. Tämä edellyttää todisteita siitä, että morfologisesti ja biokemiallisesti viruksen kaltaisten hiukkasten pääsy eläviin soluihin on välttämätöntä ja riittävää, jotta syntyy identtisiä hiukkasia, jotka ovat tarttuvia ja tauteja aiheuttavia.

Me toivotamme tervetulleeksi palautteenne ja tukenne tälle aloitteelle.

Allekirjoittaneet

Thomas Cowan, MD
Mark Bailey, MD
Samantha Bailey, MD
Jitendra Banjara, MSc
Kelly Brogan, MD
Kevin Corbett, PhD
Mufassil Dingankar, BHMS
Michael Donio, MS
Jordan Grant, MD
Andrew Kaufman, MD
Valentina Kiseleva, MD
Christine Massey, MSc
Paul McSheehy, PhD
Prof. Timothy Noakes, MD
Sachin Pethkar, BAMS
Saeed Qureshi, PhD
Stefano Scoglio, PhD
Mike Stone, BEXSc
Amandha Vollmer, NDoc
Michael Yeadon, PhD

 

Artikkelin julkaissut drsambailey.com

 

Tiede

Onko SARS-Cov-2 edes olemassa?

Kommentoi
Edes Robert Koch Institute ja muut terveysviranomaiset eivät kykene esittämään ratkaisevaa näyttöä siitä, että uusi virus nimeltään SARS-CoV-2 piinaisi meitä. Tämä asia jo yksistään tekee vastuuttoman pelolla mässäilyn vaarallisista virusmutanteista ja niinkutsutusta SARS-CoV-2 PCR-testistä täysin turhaksi touhuksi.

Pyydettyään nähtäväksi tutkimusta, jossa näkyisi väitetyn SARS-Cov-2 -viruksen partikkelien eristys ja puhdistaminen, Michael Laue maailman yhdestä tärkeimmästä COVID-19 laitoksesta, saksalaisesta Robert Koch Institutesta (RKI) vastasi [1]:

Minulla ei ole tiedossa tutkimusta, jossa eristetty SARS-Cov-2 olisi puhdistettu.

Tämä on enemmän kuin huikea lausunto, se myöntää täydellisen epäonnistumisen. Tämä myöntö on yhdenmukainen omassa “COVID-19 PCR Tests Are Scientifically Meaningless”-artikkelissamme esitettyjen väitteiden kanssa, jonka OffGuardian julkaisi kesäkuun 27. päivä 2020 — teksti joka oli ensimmäinen maailmanlaajuinen läpikäynti siitä miksi SARS-CoV-2 PCR-testit eivät ole minkään veroisia virusinfektioiden diagnoosissa.

Yksi analyysin tärkeistä pointeista oli, että tutkimukset jotka väittävät SARS-CoV-2:n olevan uusi ja potentiaalisesti kuolettava virus eivät ole oikeutettuja näin väittämään, erityisesti siksi koska tutkimukset, jotka väittävät eristäneen niinkutsutun SARS-Cov-2 viruksen, eivät itse asiassa ole eristäneet (puhdistaneet) kyseisen viruksen viruspartikkeleja.

Kysyimme tutkijoilta asiaa ja saimme tätä tukevia vastauksia, jotka on listattu taulukkoon — niiden joukossa on maailman tärkein tutkimus SARS-Cov-2:n olemassaolon todistamisesta (tehnyt Zhu ym.), joka on julkaistu New England Journal of Medicinessa helmikuun 20. päivä 2020.

Sattumalta meillä on hallussamme muita samanlaisia vastauksia Australialaisen tutkimuksen tekijöiltä [2].

Etsitään: SARS-COV-2 -virus

Lisäksi Christine Massey, kanadalainen biotilastotieteilijä syöpätutkimuksen alalla, sekä hänen uusiseelantilainen kollegansa Michael Speth, sekä useat muut henkilöt ympäri maailman (joista useimmat haluavat pysyä anonyymeina) ovat jättäneet FOIA-tietopyyntöjä kymmenille terveydenhuoltoalan ja tieteen instituutioille sekä kouralliselle poliittisia toimistoja ympäri maailman.

He etsivät mitä tahansa näyttöä, joka kuvaisi SARS-Cov-2 -viruksen eristämisprosessin tartunnan saaneelta potilaalta otetuista koskemattomista näytteistä.

Mutta kaikki 46 vastannutta instituutiota/toimistoa jättivät kylmäksi eivätkä kyenneet tarjoamaan mitään todistetta tai viitettä todisteisiin siitä, että “SARS-COV-2” olisi eristetty; ja Saksan terveysministeriö sivuutti tietopyynnön kokonaan.

Saksalainen yrittäjä Samuel Eckert pyysi nn. Münchenin, Düsseldorfin ja Zürichin terveysviranomaisia tarjoamaan todisteet siitä, että niinkutsutttu SARS-CoV-2 olisi eristetty ja puhdistettu. Hän ei ole saanut sellaisia vielä.

Palkkio eristämisen ja kausaliteetin osoittavista todisteista

Samuel Eckert tarjosi jopa €230,000 Christian Drostenille jos hän kykenisi osoittamaan minkään tekstin kohdan mistään julkaisusta, jossa tieteellisesti kuvataan SARS-CoV-2:n geeniaineksen eristäminen. Deadline (joulukuun 31. 2020) on mennyt ilman että Drosten vastasi Eckertille.

Toinen deadline meni myös ilman haluttua dokumentaatiota. Tässä tapauksessa saksalainen journalisti Hans Tolzin tarjosi €100,000:n palkkiota tieteellisestä julkaisusta, jossa kuvataan onnistunut infektion aikaansaaminen SARS-CoV-2:n avulla, joka johtaa koehenkilöissä hengitystiesairauden syntymiseen.

Partikkelien koko vaihtelee ja se muuttaa virushypoteesin absurdiksi

Meitä on peloteltu väitetyillä uusilla “SARS-CoV-2”:n varianteilla, mutta nuo väitteet eivät perustu kunnolliseen tieteeseen.

Ensinnäkään ei voi määrittää viruksen varianttia jos alkuperäistä virusta ei ole koskaan eristetty.

Toiseksi, oletettuja uusia variantteja on jo löydetty kymmeniä tuhansia viime talven jälkeen ympäri maailman. Itse asiassa, GISAID-virustietopankissa on jo nyt yli 452,000 erilaista geenisekvenssiä jotka väittävät esittävänsä SARS-Cov2 -varianttia.

Joten sen väittäminen että meillä on yhtäkkiä “uusia variantteja” on höpöhöpöä, koska siitä perspektiivistä katsottuna virukset mutatoituvat muutenkin jatkuvasti. Näin he voivat jatkuvasti väittää löytäneensä uuden variantin ja jatkaa pelkopornon levittämistä.

Sellainen pelottelu on vieläkin absurdimpaa kun tarkastelee elektronimikrografikuvia, joita relevanteissa tutkimuksissa on esitelty, joissa näkyy partikkeleja joiden oletetaan esittävän SARS-CoV-2:a. Nämä kuvat paljastavat, että nämä partikkelit vaihtelevat kooltaan erittäin paljon. Itse asiassa, kaistanleveys vaihtelee 60-140 nanometrin (nm) välillä. Virus jonka koko vaihtelee näin suuresti ei oikeasti voi olla olemassa.

Esimerkiksi, voidaan sanoa että ihmisolennot kooltaan vaihtelevat arviolta 1.50 metristä 2.10 metriin, kun ihmiset ovat eri pituisia. Jos sanoo, että kaikki virukset yleisesti kooltaan vaihtelevat välilä 60-140 nm — niinkuin Zhu ym. tekivät — se voi olla järkeenkäypää, mutta jos sanoo että yksittäiset SARS-Cov2 virionit (eli viruspartikkelit) vaihtelisivat näin paljon, se olisi sama kuin sanoisi että John muuttaa kokoaan 1.60 metristä 2 metriin olosuhteista riippuen!

Voitaisiin vastata sanomalla, että virukset eivät ole ihmisolentoja, mutta virologian mukaan on myös totta, että jokaisella viruksella on varsin stabiili rakenne. Joten SARS-Cov-2:n kanssa he venyttävät määritelmän rajoja, mikä yhä vain enemmän puhuu sen puolesta että kaikki tämän tietyn viruksen kanssa on vieläkin satunnaisempaa kuin normaalisti. Ja lupa käyttää tuollaista rajoittamatonta määritelmää on johtanut siihen, että koronaviruksen Wikipediatekstiä on muutettu, ja siinä kerrotaan nyt, että “kukin SARS-CoV-2 virioni on läpimitaltaan arviolta 50-200 nm”.

Se olisi sama kuin väittäisi, että Johnin pituus vaihtelee metristä 4 metriin olosuhteista riippuen!

Se mitä on luultu SARS-Cov2:ksi on itse asiassa kaikenlaisia partikkeleja, kuten voidaan nähdä myös Zhu:n ja kumppaneiden tutkimuksesta. Alla on valokuva, jota Zhu ym. esittelevät valokuvana SARS-Cov2:sta

Ruudun kokomittauksen (FreeRuler) avulla kirjoittajien SARS-Cov-2:ksi kutsumat hiukkaset voidaan mitata. Suurennetut partikkelit vasemmalla ovat arviolta 100 nm kukin (100 nm:n asteikolla). Mutta oikeanpuoleisessa kuvassa kaikki pienet partikkelit, joita nuolilla on merkitty kuvaan SARS-CoV-2:ksi, ovat kokoluokassa 1 mikrometri (1000 nm), niiden kokoluokka on täysin eri.

Mustat nuolet osoittavat itse asiassa rakkuloita. Joidenkin näiden partikkelien mittaaminen mittarilla kertoo, että keskirakkulan ylin partikkeli keskellä on lähes 52nm, Zhun esittämän välin (60-140 nm) alle; heti sen oikealla puolella oleva partikkeli on arviolta 57.5nm, edelleen alle rajan; melkein keskellä oleva alin rakkula, sen suurin partikkeli (keltainen nuoli) on arviolta 73.7 nm, joka osuu Zhun ym. rajoihin; ja viimeisenä vasen alempi rakkula, suurin partikkeli on 155.6nm, eli huomattavasti Zhun ym. rajojen maksimin yläpuolella (140nm).

On todennäköistä, että Wikipedian korjaus on myöhemmin tehty tämän ongelman peittämiseksi.

On vahvoja viitteitä siitä, että SARS-CoV-2:na pidetyt partikkelit voivat olla harmittomia tai jopa hyödyllisiä partikkeleja, niinkutsuttuja “solun ulkopuolisia vesikkeleitä” (EV:t), joiden koko vaihtelee suuresti (20:sta 10 tuhanteen nanometriin), mutta jotka suurimmaksi osaksi vaihtelevat 20-200 nanometrin välillä, ja joihin kuuluu niiden alakategoriana “eksosomit”.

Eksosomit ovat omien solujemme tuottamia partikkeleita, jotka sisältävät nukleiinihappoja, lipidejä ja proteiineja. Ne ovat mukana eri kehomme toiminnoissa, kuten immuunimolekyylien ja kantasolujen siirroissa, sekä solun kuona-aineiden poistossa.

Eksosomit ovat mahdollisesti suurin EV-luokka, ja niitä on tutkittu paljon 50 vuoden ajan. Vaikka harvat ovat kuulleet näistä hyödyllisistä partikkeleista, tieteellinen kirjallisuus niistä on laaja, ja PubMedissa tutkimuksia hakusanalla tulee 14 tuhatta! Me emme voi syventyä eksosomeihin enempää tässä, mutta on tärkeää huomauttaa miten niitä ei voi erottaa viruksista, ja useat tieteentekijät ovat sitä mieltä, että vaarallisena viruksena pidetty asia ei todellisuudessa olekaan muuta kuin hyödyllinen eksosomi.

Elektronimikroskoopissa näkyy tällaista [3]:

Kuten voidaan havaita, suurin eksosomeista on saman kokoinen ja rakenteeltaan samanlainen kuin väitetty SARS-CoV-2, ja täten on uskottavaa, että COVID-19 -potilaan keuhkonestenäytteen suuressa partikkelimeressä sen pinnalla lilluvat asiat eivät olekaan virusta vaan eksosomeja.

Miksi puhdistus on tärkeää SARS-COV-2:n olemassaolon osoittamiseksi

Loogisesti, jos meillä on useiden erittäin samanlaisten partikkelien viljelmä, partikkelien puhdistuksen tulee olla ensimmäinen askel, jotta voisimme todella määrittää ovatko viruksena pitämämme partikkelit oikeasti viruksia (puhdistuksen lisäksi tulee myös määrittää aiheuttavatko partikkelit sairauksia oikean elämän olosuhteissa, eikä pelkästään laboratoriossa).

Jos mitään partikkelien “puhdistusta” ei ole missään tehty, miten voidaan väittää että RNA on saatu virusgenomista? Ja miten sellainen RNA sitten voisi olla laajassa käytössä uusien virusten diagnosointiin, joko PCR-testillä tai muulla menetelmällä? Olemme kysyneet näitä kysymyksiä useilta virallisen koronanarratiivin edustajilta ympäri maailmaa, mutta kukaan ei ole osannut vastata niihin.

Siispä, kuten olemme esittäneet aiemmassa artikkelissa, se että RNA-geenisekvenssit — joita tieteentekijät ovat keränneet kudosnäytteistä heidän in vitro -tutkimuksiinsa käytettäviksi ja joiden perusteella niinkutsutut SARS-CoV-2 RT-PCR-testit on “kalibroitu” — kuuluisivat uudelle patogeeniselle virukselle nimeltä SARS-CoV-2 perustuu pelkkään puhtaaseen uskoon, ei faktoihin.

Tämän seurauksena ei voida väittää, että RNA-geenisekvenssit, jotka on “kerätty” näitä tutkimuksia varten valmistelluista kudosnäytteistä, joiden päälle PCR-testit on “kalibroitu”, olisivat minkään tietyn viruksen sekvenssejä, tässä tapauksessa SARS-CoV-2:n.

Sen sijaan kaikissa tutkimuksissa, jotka väittävät eristäneensä tai edes testanneensa virusta, ovat tehneet jotain aivan täysin muuta: tutkijat ottivat näytteitä potilaiden kurkusta tai keuhkoista, ajoivat ne sentrifugin läpi (näytteitä pyöritetään suurella nopeudella) ja erottelivat raskaat molekyylit kevyistä, ja sitten ottivat pinnalle kellumaan jääneet hiukkaset tutkittavakseen.

Tätä he kutsuvat “isolaatiksi”, mihin he sitten käyttivät PCR-testiä. Mutta tämä pinnalla lillunut tavara sisältää kaikenlaisia molekyylejä, miljardeja eri mikro- ja nanopartikkeleita, mm. edellämainittuja solun ulkoisia vesikkeleitä (EV:t) sekä eksosomeja, joita oma kehomme tuottaa ja jotka ovat usein mahdottomia erottaa viruksista:

Nykyään on melkein mahdoton tehtävä erotella EV:t ja virukset millään kanonisella vesikkelien erottelumenetelmällä, kuten differentiaalisentrifugilla, koska ne kiinnittyvät yhteen useasti niiden samankaltaisen koon takia,

…sanotaan tutkimuksessa The Role of Extracellular Vesicles as Allies of HIV, HCV and SARS Viruses, joka on julkaistu toukokuussa 2020 Viruses-journaalissa.

Joten tieteentekijät “luovat” viruksen PCR:llä: otetaan alukkeita, eli aiemmin olemassaolevia geenisekvenssejä geenipankeista, muokataan niitä perustuen puhtaan hypoteettiseen päättelyyn, ja sitten asetetaan ne kosketuksiin erotellun pinnalla lilluneen liemen kanssa, kunnes ne kiinnittyvät (hehkutus) joihinkin liemen RNA-molekyyleihinM sitten käänteistranskriptaasientsyymillä muutetaan näin “kalastettu” RNA keinotekoiseksi tai komplementti-DNA:ksi (cDNA), jota voidaan sitten, ja vain ja ainoastaan sitten, prosessoida PCR:llä ja moninkertaistaa useiden PCR-testisyklien avulla.

(Jokainen sykli tuplaa DNA:n määrän, mutta mitä suurempi syklien määrä on tarpeen havaittavan “virusmateriaalin” tuottamiseksi, sitä matalampi PCR:n luotettavuus on — eli sen kyky oikeasti “tuottaa” mitään merkittävää sentrifugiliemen pinnalta kuoritusta tavaraasta. Syklien määrän ollessa yli 25, tulokset tuppaavat olemaan merkityksettömiä, ja kaikki nykyiset PCR-testit tai protokollat käyttävät aina yli 25 sykliä, monesti 35-45 sykliä.)

Asiaa ei helpota se, että alukkeet koostuvat 18-24 nukleotidista (emäspari) kukin; SARS-Cov-2 -viruksen oletetaan koostuvan 30 tuhannesta nukleotidista; joten alukkeet ovat ainoastaan 0.08 prosenttia viruksen genomista. Tämä tekee vieläkin mahdottomammaksi valita tietty virus mitä oikeasti etsitään niin hätäisin perustein, ja lisäksi miljardien erittäin samankaltaisten partikkelien keskeltä.

Mutta tämä ei vielä pääty tähän. Etsittävän viruksen ollessa uusi, selvästikään ei ole valmiita geenialukkeita joita vastaan verrata tiettyjä viruksen osia; joten otetaan alukkeita joiden uskotaan olevan lähimpänä hypoteettista viruksen rakennetta, mutta se on pelkkää arvailua, ja kun alukkeita sovelletaan sentrifugiliemeen, alukkeet voivat kiinnittyä mihin tahansa miljardeista liemen molekyyleistä, eikä sinulla ole oikeasti mitään ideaa siitä mitä olet saanut aikaan ja onko se nyt sitten etsimäsi virus. Se on, itse asiassa, uusi tutkijoiden luomus, jota he sitten kutsuvat SARS-Cov-2:ksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista kytköstä oletettuun “todelliseen” virukseen, joka on taudinaiheuttaja.

“Virusgenomi” ei ole MITÄÄN muuta kuin tietokonemalli

Täyttä SARS-Cov-2 -virusgenomia ei ole koskaan sekvensoitu ja sen sijaan se on “parsittu kasaan” tietokoneella. Kalifornialainen lääkäri Thomas Cowan kutsui tätä “tieteelliseksi huijaukseksi”. Eikä hän ole ainoa!

Cowan kirjoitti lokakuun 15. päivä 2020:

Tällä viikolla kollegani ja ystäväni Sally Fallon Morell toi tietooni CDC:n julkaiseman huikean artikkelin, julkaistu kesäkuussa 2020. Artikkelin tarkoitus oli, että 20 virologia kuvaisi uuden SARS-Cov-2 -viruksen eristämisen, puhdistamisen ja biologisen määrittelyn taustalla olevan tieteen, ja jakaisi tämän inforn muulle tiedeyhteisölle.

Läpikotainen tekstin lukeminen paljastaa shokeeraavia yksityiskohtia.

Artikkeli kohdassa, jonka alaotsikko on “Täyden genomin sekvensointi”, sanottiin että “sen sijaan että genomi olisi eristetty ja sekvensoitu alusta loppuun”, CDC “suunnitteli 37 paria sisäkkäisiä PCR-testejä, jotka ulottuvat koko genomin mitalle, jotka perustuvat koronaviruksen referenssisekvenssiin” (GenBank accession no. NC045512).

Joten voidaan kysyä, miten he sitten sekvensoivat viruksen, eli analysoivat sen geneettisesti?

No, he eivät analysoineet koko genomia, vaan sen sijaan ottivat joitain sekvenssejä, joita viljelyistä oltiin löydetty, väittivät ilman minkäänlaisia todisteita että ne kuuluivat tietylle virukselle, aj sitten tekivät jonkinlaisen geneettisen tietokonepalapelin, jolla täyttivät tyhjät aukot. “He käyttivät tietokonemallintamista käytännössä luomaan viruksen tyhjästä,” niinkuin Andrew Kaufman sanoo.

Ehkäpä ei olekaan kauhean yllättävää, että yksi näistä alukkeista on Pasteur Instituten kehittämä, joka vastaa tasan tarkkaan ihmisgenomin kromosomia nro. 8.

Ei todisteita SARS-Cov-2:n lentokyvystä

Oletettavasti uuden viruksen leviämisen estämiseksi meitä pakotetaan turvaväleihin, pysymään toisistamme kaukana ja pitämään maskeja. Tämän idean taustalla on, että virukset ja erityisesti SARS-Cov-2, jonka uskotaan olevan hengitystiesairaus COVID-19:n taustalla, leviävät pisaratartuntana niiden kautta, jotka yskivät tai niistävät, ja joidenkin mukaan myös niiden jotka pelkästään puhuvat.

Mutta totuus on, että kaikki nämä teoriat viruksen leviämisestä ovat pelkkiä hypoteeseja eikä niitä ole koskaan osoitettu todeksi.

Näyttö tälle uupui alusta alkaen. Kuten raportoitiin Naturen artikkelissa huhtikuussa 2020, asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä siitä, että SARS-CoV-2 leviäisi ilmassa, ja WHO:n itsensä mukaan “näyttö ei ole vakuuttavaa.”

Jopa kaikkein puhdasoppisimmassa mielessä ainoat tutkimukset, joissa koronaviruksen (ei siis SARS-Cov-2) leviäminen ilmateitse on “osoitettu” edes alustavasti, on tehty sairaaloissa ja hoivakodeissa, paikoissa joiden sanotaan tuottavan kaikenlaisia infektioita johtuen niiden hygieniaolosuhteista.

Mutta mikään tutkimus ei ole osoittanut, että virukset leviäisivät ilmateitse, tai suljetuissa mutta ilmastoiduissa tiloissa. Edes että olettaisi että ilmateitse leviäminen olisi mahdollista, pitää painottaa että “tartunnan” esiintymiseksi on tarpeen että oletetussa tartunnassa mukana olleet ovat lähikontaktissa vähintään 45 minuutin ajan.

Lyhyesti, radikaalit turvavälitoimet eivät perustu mihinkään tieteelliseen pohjaan.

Ei ole mitään oireetonta “infektiota”

Koska partikkelien puhdistaminen on korvaamaton vaatimus muille askelile, eli kausaliteetin ja testien “kalibroinnin” suorittamiselle, meillä on käsillämme testejä joiden diagnostinen merkitsevyys on nolla, ja täten WHO:n Tedros Adhanom Ghebreyesus’n hokema “testaa, testaa, testaa”-mantra, joka on mainittu kesäkuun 27. päivän artikkelissamme, on epätieteellinen ja harhaanjohtava.

Tämä pätee erityisesti ihmisten testaamiseen, joilla ei ole oireita. Tässä kontekstissa jopa kiinalainen tutkimus Wuhanista, joka julkaistiin Naturessa marraskuun 20. päivä 2020, jossa lähes 10 miljoonaa ihmistä oli testattu ja kaikki oireettomat positiiviset, uudelleen positiiviset ja heidän kanssaan lähikontaktissa olleet tapaukset eristettiin kahdeksi viikoksi kunnes PCR-testi oli negatiivinen, oli saanut selville, että:

Kaikki oireettomien positiivisten tapauksten kanssa lähikontaktissa olleet saivat negatiivisen testituloksen, mikä puhuu siitä että tässä tutkimuksessa selville saadut oireettomat positiiviset tapaukset eivät todennäköisesti olleet saaneet tartuntaa.

Jopa puhdasoppinen British Medical Journal hiljattain liittyi mukaan kritiikkiin.

Hieman ennen joulua tiedelehti oli julkaissut artikkelin otsikolla “COVID-19: Massatestaus on epätarkkaa ja antaa väärän turvallisuudentunteen, ministeri myöntää”, jossa selitettiin että eri puolilla Britanniaa käytössä olleet testit eivät olleet mitenkään tarkkoja oireettomien ihmisten tapauksessa. Artikkeli sanoi että se ei voi tarkasti määrittää onko jonkun testitulos positiivinen vai negatiivinen, niinkuin Collective Evolution kirjoitti. (WHO itse on myöntänyt tämän. Kahdesti. )

Ja viikkoja ennen oli mahdollista lukea BMJ:sta että:

COVID-19 -massatestaus on huonosti suunniteltu, huonosti arvioitu ja kallis sotku,

Ja että:

Ei ole tiedossa minkä arvoista terveiden populaatioiden testaaminen COVID-19:n varalta on, mutta sitä kuitenkin ollaan ottamassa käyttöön koko maan kattavasti

Ja että [tummennus oma]:

“UK:n pandemiatoimet nojaavat liian vahvasti tieteentekijöihin ja muihin valtion nimittämiin henkilöihin, joiden intressit ovat hämäräperäiset, mm. osakeomistuksia yhtiöissä jotka valmistavat diagnostisia COVID-19 testejä, hoitoja ja rokotteita

Tuon lisäksi lakimies Reiner Füllmich, Saksan ulkoparlamentaarisen “Stiftung Corona Ausschuss”-tutkimuskomitean jäsen, sanoi että Stefan Hockertz, farmakologia ja toksikologian professori, oli sanonut hänelle että tähän mennessä mitään tieteellistä näyttöä ei ole löydetty oireettomalle infektiolle.

Kun asiasta kysyttiin, Robert Koch Institute ei kyennyt mainitsemaan yhtäkään tutkimusta, joka olisi näyttänyt että (a) “positiivinen” oireeton kantaja olisi sairastuttanut jonkun toisen (ei ainoastaan jonkun toisen “positiivisen”), että (b) “positiiviset” henkilöt joilla on sairauden oireita olisivat sairastuttaneet jonkun toisen (ei ainoastaan “positiivisen”), ja että (c) kaikki ne jotka yleensäkään saivat “positiivisen” SARS-CoV-2 -testituloksen olisivat tehneet jostain toisesta henkilöstä “positiivisen”. [4]

“Jos ei enää testattaisi, korona katoaisi”

Jo muinoin toukokuussa suuret julkaisut kuten Journal of the American Medical Association sanoivat, että “positiivinen” PCR-testitulos ei välttämättä tarkoita että olisi virus”, kun taas The Lancetin tuore tutkimus sanoo että “RNA:n löytymistä ei voida käyttää tartuttavuuden päättelyssä“.

Tätä taustaa vasten voidaan vain olla yhtä mieltä Franz Kniepsin, monta vuotta Angela Merkelin lähipiirissä toimineen saksalaisten eläkerahastojen liiton johtajan, kanssa hänen tammikuun puolessa välissä annetusta lausunnostaan, että “jos ei enää testattaisi, korona katoaisi”.

Kiinnostavaa kyllä, jopa ylipuhdasoppinut saksalainen virustsaari ja valtion pääneuvonantaja karanteeneissa ja muissa keinoissa, Christian Drosten, on puhunut itsensä pussiin PCR-testin luotettavuudesta. Vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa niinkutsutun MERS-CoVin PCR-testauksesta Saudi-Arabiassa hän sanoi:

[PCR] metodi on niin herkkä, että se voi havaita viruksen yksittäisen perimämolekyylin. Esimerkiksi, jos sellainen patogeeni sattuisi pääsemään hoitajan nenän limakalvoille päiväksi ilman, että hän sairastuisi tai huomaisi mitään, silloin hän onkin yhtäkkiä MERS-tapaus. Siellä missä ennen raportoitiin kuolemantapauksia, raportoidaan nyt lieviä tapauksia ja ihmisiä, jotka ovat olleet täysin terveitä, otetaankin mukaan tilastoihin. Tämä selittäisi myös sen miksi Saudi-Arabiassa on yhtäkkiä niin paljon tapauksia. Paikallismedia on revitellyt ongelmaa aivan poskettomasti.”

Kuulostaako tutulta?

Ja jopa Olfert Landt kritisoi PCR-testituloksia, sanoen että vain puolet niistä jotka ovat saaneet “koronatartunnan” levittävät sitä. Tämä on enemmän kuin huikeaa, sillä Landt ei ole vain Drostenin työpari joka on ollut kirjoittamassa Corman et al. paperia — ensimmäistä PCR-testiprotokollaa jonka WHO hyväksyi, joka on julkaistu tammikuun 23. 2020 Eurosurveillancessa — vaan myös TIB Molbiolin toimitusjohtaja, yrityksen joka valmistaa testejä tuon protokollan mukaan.

Valitettavasti tämä eturistiriita ei ole mainittu missään Corman/Drosten et al. paperissa, kun 22 tieteentekijää — joiden mukana oli yksi tämän artikkelin kirjoittajista, Stefano Scoglio — kritisoi sitä hiljattain syväluotaavalla tavalla.

Scoglio ja hänen kollegansa saivat selville “useita eturistiriitoja ainakin neljällä kirjoittajalla”, Christian Drosten mukaanlukien, sekä muita perustavanlaatuisia tieteellisiä ongelmia. Tämän takia he totesivat, että “Eurosurveillancen tieteellinen toimitus ei voi tehdä muuta kuin vetää julkaisu pois.”

Tammikuun 11. päivä 2021, Eurosurveillancen toimitus vastasi Torsten Engelbrechtille sähköpostilla kommenttipyyntöön hänen analyysistaan:

Me olemme tietoisia sellaisesta pyynnöstä [vetää pois Corman/Drosten et al. paperi] mutta me toivomme että ymmärrätte että me emme tällä hetkellä kommentoi tätä asiaa. Kuitenkin, me työskentelemme päästäksemme sopuun tammikuun loppuun 2021 mennessä.

Tammikuun 27. päivänä Engelbrecht lähestyi tiedejulkaisua jälleen kerran: “Nyt on tammikuun loppu. Sallikaa minun kysyä uudelleen: Mikä on kantanne mainittuun analyysiin Corman/Drosten et al. paperista? Ja aiotteko vetää Cormanin et al. paperin pois — vai mitä aiotte tehdä?” Kaksi päivää myöhemmin Eurosurveillancen päätoimitus vastasi seuraavasti:

Tämä kestää koska useita ihmisiä on mukana. Me kommunikoimme päätöksemme tulevassa julkaisun numerossa.

Miljardeja ja miljardeja on haaskattu testeihin joilla ei ole mitään arvoa

Kun mietitään uuden viruksen havaitsemisen faktoja ja SARS-CoV-2 PCR-testien merkityksellisyyttä, se on täysi skandaali että testien kustannuksista ei puhuta julkisesti, sillä ne ovat järkyttävät. Usein me saamme kuulla poliitikkojen ja puhuvien päiden suista, että tietyt kriteerit määrittävät tilanteet mahdollistavat sen ettei testeistä tarvitse maksaa, mutta se on aivan täyttä valetta. He tarkoittavat, että sinä et maksa heti, vaan veroissasi.

Mutta huolimatta siitä miten maksat testeistä, Sveitsissä esimerkiksi, PCR-testin hinta vaihtelee välillä CHF140-CHF200 (€134 – €191). Joten lasketaampa. Kirjoittamisen aikaan Sveitsissä, jossa on 8.5 miljoonaa asukasta, tehtiin arviolta 3,730,000 SARS-CoV-2 PCR-testiä, ja lisäksi noin 500,000 antigeenitestiä, jotka ovat hieman halvempia.

Jos testin keskihinta on CHF170 (€162) per PCR-testi, siitä tulee hulppeat CHF634 miljoonaa, eli €607 miljoonaa. Ja huolimatta oireettomien ihmisten testaamisen absurdiudesta, tammikuun 27. päivä Sveitsin liittovaltioneuvosto jälleen kerran pyysi että ihmiset menisivät testeihin. Se ilmoitti, että seuraavasta päivästä alkaen Sveitsin on maksettava veroissa oireettomien ihmisten massatestaus. Sveitsin liittovaltioneuvosto arvioi, että tämän hinta on arviolta 1 miljardia Sveitsin frangia.

Epidemiologi tri. Tom Jefferson sanoi Daily Mailin haastattelussa:

Useimmat PCR-testipakkaukset silti maksavat yli £100 yksityiseltä ostettuna, esimerkiksi, ja [UK] valtio sanoo, että se nyt toimittaa 500,000 päivässä. Mutta silloinkin nämä luvut jäävät paitsioon £100 miljardin summasta jonka pääministeri on valmistellut kulutettavaksi ‘kuun taivaalta’ tavoittelemiseen jossa kaikelle kansalle annettaisiin testipakkauksia [PCR ja muunlaisia] enemmän tai vähemmän tarpeen mukaan — summa joka on ainoastaan £29 miljardia vähemmän kuin koko NHS:n vuosibudjetti.

Saksassa hinta vaihtelee hurjasti, riippuen siitä onko testi yksityiseltä vai julkiselta puolelta, mutta keskimäärin se on noin saman verran kuin Britanniassa, ja testejä on tähän päivään mennessä tehty arviolta 37.5 miljoonaa.

Eli, miljardeja ja miljardeja haaskataan testeihin, joilla ei ole mitään arvoa ja joilla etsitään ympäri maailman molekylaarisesti ja digitaalisesti virusta jota ei ole koskaan löydetty.

 

Artikkelin julkaissut biblescienceforum.com

Tiede

Lausunto viruksen eristämisestä (SOVI)

Kommentoi

Eristys: Eristämisen teko; eristäminen käsitteenä tai olosuhteena tai yksin oleminen; erillisyys muista asioista tai henkilöistä; yksinolo.

– Oxford English Dictionary

Kiistely siitä onko SARS-CoV-2 -virusta koskaan eristetty tai puhdistettu jatkuu. Kuitenkin, käyttäen yllä esitettyä määritelmää, maalaisjärkeä, logiikan sääntöjä sekä tieteen ohjenuoria, jokaisen puolueettoman henkilön tulee tulla johtopäätelmään, joka sanoo että SARS-Cov-2 -virusta ei koskaan ole eristetty tai puhdistettu. Tämän seurauksena viruksen olemassaololle ei löydy tukea. Tämän faktan loogiset, maalaisjärkiset ja tieteelliset seuraamukset ovat seuraavat:

  • jonkin sellaisen rakennetta ja koostumusta, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu, ei ole mahdollista tietää, tähän kuuluu kaikkien hypoteettisten piikkiproteiinien ja muiden proteiinien olemassaolo, rakenne ja toiminta;
  • jonkin sellaisen geenisekvenssi, jota ei ole koskaan löydetty, ei voi olla tiedossa;
  • jonkin sellaisen, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu, “variantteja” ei voida tuntea;
  • on mahdotonta osoittaa, että SARS-CoV-2 aiheuttaa Covid-19 -nimellä tunnettua sairautta.

Niin lyhytsanaisesti kuin mahdollista, tässä on oikea tapa eristää, määrittää ja havainnollistaa uusi virus. Ensin, otetaan näytteitä (verta, ysköksiä, eritteitä) monilta ihmisiltä (esim. viideltä sadalta), joilla esiintyy oireita jotka ovat uniikkeja ja tarpeeksi ominaisia, joilla voidaan luonnehtia sairautta. Ilman että näitä näytteitä sekoitetaan MINKÄÄN kudoksen tai tuotteen kanssa joka sisältää geneettistä materiaalia, virologi liottaa, suodattaa ja käyttää sentrifugissa, eli siis puhdistaa, näytteen. Tämä yleinen käytössä oleva virologian tekniikka, jota on tehty vuosikymmenten ajan eristämään bakteriofageja1 ja niinkutsuttuja jättiviruksia kaikissa virologian laboratorioissa, mahdollistaa virologin havainnollistaa elektronimikroskoopissa tuhannet identtisen kokoiset ja muotoiset partikkelit. Nämä partikkelit ovat eristettyjä ja puhdistettuja viruksia.

Nämä identtiset partikkelit sitten tarkastetaan että ne ovat fyysisesti yhtenäisiä fyysisillä ja/tai mikroskooppisilla tekniikoilla. Kun puhtaus on määritetty, partikkeleja voidaan edelleen jatkotutkia. Näihin tutkimuksiin kuuluu partikkelien rakenteen, morfologian ja kemiallisen koostumuksen tarkastelu. Seuraavaksi niiden geneettinen koostumus määritellään ottamalla suoraan puhdistetuista partikkeleista geneettistä materiaalia ja käyttämällä geenisekvensointitekniikoita, kuten Sangerin sekvensointi joka on ollut olemassa vuosikymmenten ajan. Sitten tehdään analyysi sen varmistamiseksi, että nämä yhtenäiset partikkelit ovat eksogeenisiä (ulkosyntyisiä) alkuperältään, niinkuin viruksen käsitetään olevan, eikä normaaleja hajoamistuotteita kuolevasta ja kuolleesta kudoksesta.2 (Toukokuuhun 2020 mennessä me emme tiedä ketään virologia, joka olisi kyennyt määrittämään ovatko heidän näkemänsä partikkelit viruksia vaiko vain normaaleja kuolleiden ja kuolevien kudosten hajoamistuotteita.)3

1  Isolation, characterization and analysis of bacteriophages from the haloalkaline lake Elmenteita, KenyaJuliah Khayeli Akhwale et al, PLOS One, Published: April 25, 2019. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0215734 — noudettu 2/15/21
2  “Extracellular Vesicles Derived From Apoptotic Cells: An Essential Link Between Death and Regeneration,” Maojiao Li1 et al, Frontiers in Cell and Developmental Biology, 2020 October 2. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fcell.2020.573511/full — noudettu 2/15/21
3  “The Role of Extracellular Vesicles as Allies of HIV, HCV and SARS Viruses,” Flavia Giannessi, et al, Viruses, 2020 May

Jos me olemme päässeet näin pitkälle, silloin meillä on täysin eristetty, määritetty ja geneettisesti sekvensoitu eksogeeninen viruspartikkeli. Kuitenkin edelleen pitäisi näyttää, että se on kausaalisuhteessa sairauteen. Tämä tapahtuu altistamalla ryhmä terveitä koehenkilöitä (eläimiä käytetään tähän yleensä) eristetylle, puhdistetulle virukselle tavalla, jolla taudin ajatellaan leviävän. Jos eläimet sairastuvat samaan tautiin, mikä määritetään kliinisillä kokeilla ja ruumiinavauksilla, silloin on näytetty että virus oikeasti aiheuttaa sairauden. Tämä demonstroi sairautta aiheuttavan taudinaiheuttajan infektiivisyyden ja välittymisen.

Yhtäkään näistä vaiheista ei ole yritetty SARS-CoV-2 -viruksen tapauksessa, eikä näitä askelia ole otettu yhdenkään niinkutsutun patogeenisen viruksen tapauksessa. Kirjallisuuskatsauksestamme käy ilmi, että yksikään tutkimus ei ole näyttänyt näitä askelia suoritetun lääketieteessä.

Sen sijaan vuodesta 1954 lähtien virologit ovat ottaneet puhdistamattomia näytteitä suhteellisen vähälukuiselta määrältä ihmisiä, usein kymmenen tai alle, joilla on ollut samankaltainen sairaus. Sitten he minimaalisesti prosessoivat tätä näytettä ja laittavat tätä puhdistamatonta näytettä kudosviljelmään, joka sisältää yleensä neljästä kuuteen muuntyyppistä materiaalia — joista kaikki sisältävät identtistä geneettistä materiaalia, jota kutsutaan “virukseksi”. Kudosviljelmää näännytetään ja myrkytetään ja se luonnollisesti hajoaa monentyyppisiksi partikkeleiksi, joista jotkut sisältävät geneettistä materiaalia. Kaiken järjen, logiikan, englanninkielen ja tieteellisen rehellisyyden vastaisesti tätä prosessia nimitetään “viruksen eristämiseksi”. Tämä uusi keitos sisältää geeninpalasia monista lähteistä, ja sille sitten tehdään geneettinen analyysi, josta luodaan tietokonesimulaatiolla väitetyn viruksen väitetty geenisekvenssi, niinkutsuttu in silico genome. Missään kohtaa oikeaa virusta ei tarkasteltu elektronimikroskoopilla. Missään kohtaa genomia tai sekvenssiä ei ole saatu oikeasta viruksesta. Tämä on tieteellinen petos.

Havainto siitä, että puhdistamaton näyte — joka laitetaan kudosviljelmään toksisten antibioottien, lehmän sikiökudoksen, vesikalvonesteen ja muiden kudosten kanssa — tuhoaa munuaiskudoksen jolle se asetetaan, tulkitaan todisteena viruksen olemassaolosta ja patogeenisuudesta. Tämä on tieteellinen petos.

Tästä eteenpäin, kun joku antaa sinulle tutkimuksen joka puhuu siitä miten SARS-Cov-2 -virus on eristetty, tarkasta menetelmäosuus. Jos tutkijat ovat käyttäneet verosoluja tai mitä tahansa muuta viljelymenetelmää, tiedät jo että heidän prosessinsa ei ollut eristäminen. Kuulet seuraavia tekosyitä sille miksi eristystä ei ole suoritettu:

  1. Potilaista ei löydetty tarpeeksi viruspartikkeleita analysoitavaksi.
  2. Virukset ovat solujen sisällä eläviä parasiitteja; niitä ei löydy solujen ulkopuolelta tällä tavoin.

Jos kohta numero 1 pitäisi paikkansa, ja me emme löytäisi virusta sairaiden ihmisten ysköksistä, mihin näyttöön he silloin luulevat perustavansa sen, että virus on vaarallinen tai jopa tappava? Jos kohta numero 2 pitäisi paikkansa, miten virus sitten leviäisi ihmisestä toiseen? Meille sanotaan, että se syntyy solussa ja infektoi muita. Miksi sitä siis ei olisi mahdollista löytää?

Näiden virologian tekniikoiden ja päätelmien kyseenalaistaminen ei ole jokin harhaanjohtava tai erimielisyyttä aiheuttava ongelma. Tämän totuuden valottaminen on olennaista sille, että voimme lopettaa tämän kauhean petoksen, joka ihmiskunnalla on tällä hetkellä vastassaan. Sillä, kuten me nyt tiedämme, jos virusta ei oltaisi koskaan eristetty, sekvensoitu tai osoitettu aiheuttavan sairautta, jos virus olisi mielikuvituksen tuotetta, miksi meidän tulisi pitää maskeja, turvavälejä ja laittaa koko maailma vankilaan?

Lopuksi, jos patogeenisia viruksia ei ole olemassa, mitä noihin injektoitaviin piikkeihin, joita me virheellisesti nimitämme “rokotteiksi”, on oikein laitettu ja mikä niiden todellinen tarkoitus on? Tämä tieteellinen kysymys on aikamme kaikkein kiireellisin ja relevantein ratkaistava ongelma.

Me olemme oikeassa. SARS-Cov-2 -virus ei ole olemassa.

Sally Fallon Morell

Sally Fallon Morell, MA

Thomas Cowan

Dr. Thomas Cowan, MD

Andy Kaufman

Dr. Andrew Kaufman, MD

 

Artikkelin julkaissut andrewkaufmanmd.com

Tekstin tueksi suomenkielinen video:

 

Tiede

Miljoonan rahapalkkio tarjottu sille, joka osoittaa Sars-Cov-2 -viruksen olevan olemassa

Yksi kommentti

Monet tutkimukset ja raportit on hiki päässä kirjoitettu ja julkaistu ympäri maailmaa tuhoisasta COVID-19 (eli CCP) -viruksesta, mutta kuitenkaan eräille ihmisille ja instituutioille mediavouhkaus ei ole ollut riittävä tae osoittamaan, että esiintyneet kuolemat voitaisiin liittää uuteen virustautiin.

Monta aloitetta myöhemmin, jotka ovat tarjonneet palkkioita sille joka kykenee eristämään viruksen joltain, jonka väitetään saaneen siitä tartunnan, evankelistapastori ja journalisti Samuel Eckertin vetämä ryhmä rikkoi ennätykset tarjoamalla miljoona euroa palkkioksi löytäjälle.

“1 miljoonaa € tieteellisestä näytöstä, joka osoittaa koronaviruksen olevan olemassa, mukaanlukien kaikista prosessin vaiheista dokumentoidut todisteet”, sivuilla ilmoitetaan. (toim. huom. palkkiota on nyt nostettu 1,5 miljoonaan euroon! https://www.samueleckert.net/isolate-truth-fund/ )

https://www.youtube.com/watch?v=N7VOpY4ZSME

Tulisi huomauttaa, että viruksen olemassaoloa ei tässä epäillä, vaan sen sijaan epäillään sitä, että virus olisi kuolinsyy kaikilla niillä ihmisillä, jotka siitä ovat tartunnan saaneet.

Verkkosivuilla lukee lisäksi: “Tämänhetkinen tarjous 1 miljoonaa EUROa tullaan maksamaan täysin Team Samuel Eckertin pussista. Kiitos paljon omistautumisestanne! Ottakaa yhteyttä.”

Hän oli jo kerännyt arviolta $13500, jotka tullaan palauttamaan lahjoittajille.

Eckert on vain yksi monista ihmisistä, jotka epäilevät koko CCP-viruksen narratiivia ja sitä kovaa pakottamista jolla rokotteita ollaan haluttu ihmisten ottavan ympäri planeettaa.

Hän on myös luonut kanavat Telegramiin ja muihin medioihin, jotka toimivat keskustelupalstoina kaikille samanmielisille. Yhdellä hänen Telegram-tilillään on 120 tuhatta seuraajaa.

Italialainen toimittaja Cesare Sacchetti kertoo hieman enemmän Eckertin palkkioon oikeuttavan kilpailusuoritteen vaatimuksista.

“Saksalainen journalisti Samuel Eckert tarjoaa 1 miljoonan dollarin palkkiota niille, jotka esittävät kiistämättömät näytöt COVID-19 -viruksen olemassaolosta”, hän kirjoittaa eräässä twiitssään.

“Näytöllä hän tarkoittaa viruksen eristämistä Kochin postulaattien mukaisesti. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole kyennyt vastaamaan Eckertin haasteeseen”, muistuttaen että käsillämme oleva pandemiavirus ei täytä klassisia Kochin 1900-luvun alussa luonnostelemia vaatimuksia virustaudin määritelmälle.

Robert Koch oli saksalainen lääkäri, joka voitti lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1905 hänen työstään tuberkuloosin parissa, ja hän määritteli viruksen sen tappavuuden perusteella, ei olemassaolon perusteella.

Monet kysymykset pandemian ympärillä sekä WHO:n ristiriidat ja vaikeudet viruksen alkuperän määrittämisessä Wuhanin laboratoriosta Kiinassa eivät selkiytä asiaa yhtään.

Yhä enemmän ja enemmän kysymyksiä jää avoimeksi, kuten Etelä-Kalifornialaisen immunologi-virologi tri. Derek Knaussin jättämä oikeusjuttu yhdessä hänen kollegoidensa kanssa 7 yliopistosta CDC:tä vastaan petoksesta.

Testattuaan 1500 näytetää “positiivisen” CCP-virustestituloksen saaneilta, nämä tieteentekijät saivat selville, että KAIKKI näytteet sisälsivät influenssa A:ta tai B:tä, mikä oltiin saatu selville muuallakin, eikä yhtään COVID-19:a.

“Kun labratiimini ja minä ajoimme näytteet Kochin postulaattien läpi ja tarkastelimme niitä elektronimikroskoopilla, kävi ilmi että näytteissä EI OLLUT YHTÄÄN COVIDia. Löysimme 1500 näytettä lähinnä influenssa A:ta tai B:tä, mutta ei COVIDia.”, sanoi Knauss.

Artikkelin julkaissut Principia Scientifica

 

Samuel Eckertin lupaus maksaa 1,5 miljoonaa euroa COVID-viruksen osoittamisesta kuolinsyyksi

Me olemme saaneet selville…

Kaikki virologit, ei ainoastaan tässä listatut, ovat petkuttaneet itseään ja kansaa kun he ovat väittäneet, että SARS-Cov-2 aiheuttaa sairautta. Virologit ovat tahattomasti tappaneet soluja koeputkessa, uskoen että tämä olisi näyttöä viruksen olemassaolosta ja sen eristyksestä. Virologit ovat konstruoineet ainoastaan mentaalisesti geenisekvenssin kuolleiden solujen palasista, ja esittäneet sen faktana. Testiproseduurit täten eivät ole päteviä tai merkityksellisiä. He ovat raportoineet tyypillisiä elektronimikroskoopilla nähtäviä kuolevan solun rakenteita. Tällaisia ​​rakenteita ei ole koskaan aikaisemmin voitu havaita tai tunnistaa ihmisestä!

Meidän tavoitteemme

Nämä erehdyksessä aikaansaadut tapahtumat ovat etäännyttäneet lääketieteen kauas todellisuudesta ja todellisen terveyden ymmärryksestä. Me haluamme tuoda oman panoksemme kattavaaan terveyden ja sairauksien ymmärrykseen kaikilla ihmisillä.

Me takaamme:

1,5 miljoonaa € virologille, joka esittää tieteelliset todisteet koronaviruksen olemassaolosta, mukaanlukien dokumentoidut kontrollikokeet kaikista todistuksen eri vaiheista.

Hienoa, veto on voimassa!

Nämä asiat on kumottava:

1. Virologit tulkitsevat solukuolemaa laboratoriossa ja sanovat sitä viruksen aiheuttamaksi. Johtuen kontrollikokeiden puutteesta, he sivuuttavat sen seikan että he itse tappavat soluja laboratoriossa ja tahattomasti, myrkyttämällä niitä ja pitämällä niitä ravinnotta. Tämä väärintulkinta perustuu yhteen ainoaan John Franklin Endersin ja hänen kollegoidensa tekemään tieteelliseen julkaisuun 6/1/1954. Tämä julkaisu on korkeimman oikeuden määräyksellä sanottu olevan pätemätön tuhkarokon tapauksessa, sekä myöskin kaikessa muussa virologiassa vuodesta 1954 eteenpäin ja erityisesti koronahysteriassa.

2. Virologit mentaalisesti/tietokoneilla kasaavat kuolleiden solujen niinkutsutusta geneettisestä informaatiosta lyhyitä pätkiä yhteensovittamalla pitkän geneettisen koodin, jonka he esittävät viruksen geneettisenä koodina. Mentaalista/laskennallista prosessia kutsutaan kohdistukseksi. Näin tekemällä he eivät ole tehneet kontrollikokeita, ja mentaalisesti/laskennallisesti halutun perimäketjun rakentamista lyhyistä pätkistä yrittämällä he ovat sovittaneet yhteen geneettisen tiedon palasia myös ei-tartunnan saaneista lähteistä.

3. Virologit tarvitsevat aina viruksen geneettisen koodin, jotta kohdistus voitaisiin suorittaa. Kuitenkin, he ovat käyttäneet perimäsäiettä, joka on luotu mentaalisesti/laskennallisesti eikä koskaan sellaista, joka olisi löydetty oikeasta elämästä. He eivät näin milloinkaan ole yrittäneet kontrolloida sitä voidaanko saatavilla olevan ”viruksen” perimätiedon datajoukolla myös konstruoida joitain muitakin aivan täysin asiaan liittymättömiä viruksia.

4. Virologit eivät koskaan ole nähneet tai eristäneet ”viruksia” ihmisistä, eläimistä, kasveista tai niiden nesteistä. He ovat tehneet tämän ilmeisesti ainoastaan epäsuorasti, ja aina erittäin erikoisin ja keinotekoisin solujärjestelmin laboratoriossa. He eivät koskaan ole maininneet tai dokumenteoineet kontrolliyrityksiä siitä ovatko he onnistuneet esittämään ja eristämään virusta myös ihmisistä, eläimistä, kasveista tai niiden nesteistä.

5. Virologit eivät koskaan ole eristäneet oletettuja viruksia, jotka he ovat valokuvanneet elektronimikrografeilla, määrittäneet biokemiallisesti tai joista he ovat saaneet oletetun geneettisen materiaalin. He eivät koskaan ole suorittaneet tai julkaisseet kontrollikokeita, joilla määritettäisiin ovatko he, näiden rakenteiden eristämisen jälkeen, voineet havaita ”virusproteiineja” (viruskuori) tai varsinkaan viruksen perimäketjua, jonka oletetaan olevan keskeinen komponentti viruksen ominaisuuksien joukossa.

6. Virologit pitävät viruksina tai viruskomponentteina virhehavaintoja kuolevista soluista/kudoksista ja tyypillisistä rakenteista, joita muodostuu kun solukomponentteja kuten proteiineja, lipidejä ja muita liuotinaineita ajetaan koneiden läpi. Jälleen kerran tässäkin kontrollikokeet puuttuvat, ja saman käsittelyn saaneita soluja/kudoksia ei-tartunnan-saaneilta ei verrata havaintoihin.

7. Niinkutsutut tartuntakokeet, joita virologit suorittavat osoittaakseen oletettujen virusten tarttuvuuden ja patogeenisuuden, vievät pohjan koko virologialta. On varsin selvää, että kokeet itsessään aiheuttavat oireita, jotka tulkitaan väärin eläinkokeissa todisteina oletettujen virusten olemassaolosta ja vaikutuksista. Taas kerran kontrollikokeet uupuvat, joissa tehtäisiin sama käsittely ei-infektoituneille tai steriloiduille materiaaleille.

 

Artikkelin julkaissut samueleckert.net

Tiede

Mikrobiologin viesti: COVID-19:n salaisuus paljastettu

6 kommenttia

Hei! Kiitos kun luet artikkelin ja olet kiinnostunut koronaviruksen hoidosta. Luethan myös tämän rokotteiden ongelmia käsittelevän tekstin:

http://eksopolitiikka.github.io/tiede/eurolaakarit-varoittavat-covid-rokotteen-ongelmista/

Viimeisen 3-5 päivän aikana on tullut esiin suuri määrä anekdoottitodisteita New Yorkista, Italiasta, Espanjasta jne. COVID-19:sta ja potilaiden ominaisuuksista, jotka sairastuvat vakavasti. Todisteita ei ainoastaan kasaannu huomattava määrä, vaan ne myös johtavat yleisen tason konsensukseen, jota tukee aiemmat vähän tunnetut tutkimukset siitä, että me olemme olleet väärässä koko ajan. No, muutama asia on hämmentävän tarkasti oikein, erityisesti atsitromysiinin hydroksiklorokiini, mutta mennään siihen kohta.

Mitään ‘keuhkokuumetta’ tai äkillistä hengitysoireyhtymää (ARDS) ei ole. Ainakaan sellaista ARDSia, johon olisi olemassa hoitoa, jota me tunnemme. Hengityskoneet eivät ole ainoa väärä ratkaisu, vaan korkean paineen intubointi voi itse asiassa saada aikaan enemmän vahinkoa kuin ilman sitä, puhumattakaan komplikaatioista, jotka aiheutuvat henkitorven naarmuuntumisesta ja intubaation aikaisista haavoista, joita se aiheuttaa… Kuitenkin voi olla käyttöä sellaiselle välittömässä lähitulevaisuudessa mikäli potilaita ei ole mahdollisuus saada takaisin uudella juuri saamallamme tiedolla, mutta uuden hoitoprotokollan kehittäminen on tarpeen, jotta me voisimme lakata hoitamasta väärän taudin potilaita.

Sairaalan hoito-ohje koronatapauksissa (lähde: FB)
Sairaalan hoito-ohje koronatapauksissa (lähde: FB)

Viimeiset 48 tuntia ovat olleet valtava paljastus: COVID-19 aiheuttaa pitkittynyttä ja asteittaista hypoksiaa (kehon happivajausta) kiinnittymällä hemoglobiinin hemiryhmiin veren punasoluissa. Ihmiset yksinkertaisesti desaturoituvat (menettävät O2:a veressään), ja se on se mikä lopulta tulee johtamaan heidät tappavaan elinten toiminnan lakkaamiseen, eikä mihinkään ARDSiin tai keuhkokuumeeseen. Kaikki keuhkoille aiheutuvat vauriot, jotka näkyvät tietokonetomografiakuvissa, johtuvat oksidatiivisen raudan vapautumisesta hemeistä. Tämä sekoittaa luonnollisia puolustusmekanismeja keuhkojen happistressiä vastaan ja aiheuttaa sen mukavan, aina kaksisuuntaisen keuhkojen lasittuneisuuden. Potilaat, jotka palaavat sairaalaan uudestaan päiviä tai viikkoja parantumisensa jälkeen, kärsivät pitkittyneestä post-hypoksisesta aivosairaudesta, mikä vahvistaa kuvaa siitä, että COVID-19 -potilaat sairastavat hypoksiaa huolimatta siitä, että heillä ei ole minkäänlaisia merkkejä hengityselinten ‘väsymisestä’.

Tässä on koko prosessin yksityiskohtainen kuvaus. Mukana on myös joitain ELI5-tason muistiinpanoja. Paljon on jätetty pois yksinkertaistamisen vuoksi, ja jotta pidettäisiin teksti maallikolle sopivana.

Sinun verisolusi kuljettavat happea keuhkoista kaikkiin elimiisi ja muualle kehoosi. Punaverisolusi voivat tehdä tämän hemoglobiinin ansiosta, joka on neljästä “hemistä” koostuva proteiini. Hemeillä on erityistyypin rautaioneita, jotka ovat varsin myrkyllisiä niiden vapaassa muodossa, jotka ovat kiinni sen keskuksessa porfyriinin toimiessa sen ‘astiana’. Tällä tavoin hemoglobiini voi ‘häkittää’ rautaionin ja kuljettaa turvallisesti sitä ympäri kehoa, ja sitä voidaan käyttää sitomaan happea kun se pääsee keuhkoihin.

Kun veren punasolut pääsevät keuhkorakkulaan jossa kaikki kaasunvaihdanta tapahtuu, tuo pieni rautaioni voi vaihtaa tilaansa FE2+ ja FE3+ välillä elektronia vaihtamalla ja sitoa happea. Sitten se kiitää pois toimittamaan O2:a muualle.

Tässä on se missä kohtaa COVID-19 astuu mukaan kuvioihin. Sen glykoproteiinit kiinnittyvät hemiin, ja näin tekemällä tuo erikoinen ja myrkyllinen oksidatiivinen rautaioni vapautuu. Se vapautuu häkistään ja nyt se voi vapaasti kiitää ympäriinsä itsekseen. Tämä on pahasta kahdesta syystä:

1) Ilman rautaionia hemoglobiini ei voi enää sitoa happea. Kun kaikki hemoglobiini on rikki, veren punasolut muuttuvat periaatteessa lastia kuljettavaksi rekaksi jolla ei ole perävaunua eikä kykyä varastoida sen lastia. Se on hyödytön ja pyörii ympäriinsä COVID-19 -viruksen kiinnittyessä sen porfyriiniin. Kaikki nämä hyödyttömät rekat pyörivät ympyrää eivätkä ne välitä happea, mikä johtaa desaturaatioon, eli potilaan SPO2-happisaturaatiotasojen laskuun. EI PIDÄ PAIKKAANSA olettaa, että kyseessä olisi perinteinen ARDS, koska niin tekemällä hoidetaan VÄÄRÄÄ SAIRAUTTA. Voit pitää tätä samana kuin häkämyrkytys, jossa hiilimonoksidi sitoutuu hemoglobiiniin, mikä ei enää mahdollista hapen kuljettamista. Näissä tapauksissa hengityskone ei hoida juurisyytä; potilaan keuhkot eivät ole ‘väsymässä’, ne pumppaavat ihan hyvin. Veren punasolut eivät vain kuljeta O2:a, piste. Tässä tapauksessa, toisin kuin CO-myrkytyksessä jossa CO voi lopulta irrota, vaikutuksen alainen hemoglobiini menettää lopullisesti kyvyn kuljettaa O2:a koska se on menettänyt rautansa. Keho kompensoi tätä hapen kuljetuksen puutetta vapauttamalla munuaisista hormoneja kuten erytropoietiini, mikä kertoo luuytimen tuottajille että lisätkää tuotantoa uusia veren punasoluja varten, jotta saataisiin lisää toimivaa hemoglobiinia. Tämä on yksi syistä sille miksi hemoglobiinia löytyy suuria määriä verestä, ja madaltunut happisaturaatio on yksi kolmesta indikaattorista sille osuuko paska tuulettimeen potilaan tapauksessa vaiko ei.

2) Se pikkuinen rautaioni, sekä sen miljoonat kaverit joita vapautuu muista hemeistä, leijailevat nyt veressä vapaina. Kuten mainittua aiemmin, tämän tyyppinen rautaioni on erittäin reaktiivinen ja aiheuttaa oksidatiivista vahinkoa. Osoittautuu, että tämä tapahtuu pienissä määrin luonnostaan kehoissamme, ja meillä on siivous- ja puolustusmekanismit joilla pitää se tasapainossa. Keuhkoilla, erityisesti, on kolme pääasiallista puolustusmekanismia pitää yllä “rautahomeostaasia”, joista kaksi ovat keuhkorakkuloissa. Ensimmäinen kahdesta on pienet makrofaagit, jotka pyörivät ympäriinsä ja keräävät kaikki vapaat radikaalit kuten tämän oksidatiivisen raudan. Toinen mekanismi on epiteelikudoksen seinämiin kertyminen, mikä on ohut nestekerros täynnä antioksidanttimolekyylejä… molekyylejä kuten askorbiinihappo (eli C-vitamiini) muiden muassa. Tämä yleensä riittää luonnostaan esiintyvien rautaionien keräämiseen, mutta COVID-19 pyörii kehossa vapaana ja nyt se on periaatteessa asteittain päästämässä vapaaksi kaikki vangit vankilastaan…. se on liian paljon rautaa, mikä alkaa rasittaa keuhkojen vastatoimenpiteitä, ja näin alkaa keuhkojen oksidatiivinen stressi. Tämä johtaa vaurioihin ja tulehdukseen, mikä johtaa kaikkiin niihin kauheisiin juttuihin joita näkee COVID-19 -potilaiden keuhkotomografiakuvissa. Oletko koskaan pannut merkille, että se on aina kaksisuuntainen (molemmat keuhkot samaan aikaan)? Keuhkokuume harvoin tekee noin, mutta COVID-19 tekee…. JOKA. IKINEN. KERTA.

Kun kehosi on lähtemässä lapasesta, ja kaikki happirekat pyörivät ympäriinsä ilman lastia, ja suuret määrät tätä toksista rautaa liikkuu ympäriinsä verenkierrossasi, muut puolustusmekanismit käynnistyvät. Kun keuhkosi ovat oksidatiivisen stressin kourissa, jonka kanssa sillä on vaikeaa, ja sisäelimiltäsi loppuu happi koska hemoglobiini ei sitä enää toimita, ja maksasi yrittää tehdä parhaansa poistaakseen rautaa kehosta ja säilöäkseen sitä ‘rautasäilöön’, se myös alkaa mennä sekaisin. Siltä puuttuu happi ja se taistelee hävittyä taistelua kun kaikki hemoglobiini päästää rautansa vapaaksi, ja alkaa huutaa ”apua, nyt tulee vahinkoa!” vapauttamalla entsyymiä nimeltä alaniiniaminotransferaasi. PAM, siinä on toinen kolmesta indikaattorista sille käykö potilaalle kylmät vaiko ei.

Lopulta, jos potilaan immuunijärjestelmä ei taistele virusta vastaan ajoissa ennen kuin hänen verensä happisaturaatio tippuu liian alas, joko hengityskoneella tai ilman, elimet alkavat lakata toimimasta. Ei polttoainetta, ei työtä. Ainoa tapa edes yrittää pitää niitä käynnissä on maksimoida happi, jopa ylipainehappihoito jos sellainen on mahdollista 100% hapella useassa ilmakehässä, jotta vain saataisiin annetuksi sitä mikä on jäljellä hemoglobiinista niin että O2:ta liikkuisi edes vähän elimille pitääkseen ne elossa. Niitä kammioita meillä ei ole tarpeeksi, joten jonkin verran tuoreita veren punasoluja, joissa on normaalisti hemoglobiinia, verensiirron muodossa on tarpeen.

Pointti on, että potilaiden, joilta puuttuu rauta heidän hemoglobiinistaan (mikä tekee siitä epänormaalisti toimivan), hoitaminen hengityskoneella intuboimalla on turhaa, ellei sitten toivo että potilaan immuunijärjestelmä toimii maagisesti ajoissa. Koko sairauden juurisyyhyn pitää tarttua.

Optimiskenaario? Hoitaa oireita ajoissa ennen kuin ne edistyvät liian pitkälle. Hydroksiklorokiini (siitä lisää ihan kohta) atsitromysiinissä on osoittautunut fantastiseksi, huolimatta kriitikoiden jatkuvasta ‘anekdoottien’ maininnasta kun kuvataan suurta määrää todisteita. Mutta unohdetaan puhdas veriplasma jossa on vasta-aineita, se saattaa toimia alkuvaiheessa jos potilas ei ole edistynyt liian pitkälle. He tarvitsevat kaiken veren: vasta-aineet ja veren punasolut. Ei ole avuksi lähettää ammuksia sotilaalle, joka on jo tajuton ja vuotaa verta kentällä, pitää lähettää ammukset joiden mukana on hemoglobiinia stimuloivaa magiaa, niin että me voimme herättää sotilaan ja ampua vihollisia.

Hydroksiklorokiinin tarina

Kaikki tuo hassun pihalla oleva ja täysin haitallinen kritiikki, jota media on suoltanut klorokiinin niskoille (puhtaasti poliittisista syistä) kelvollisena hoitona, kaatuu nyt Fake Newsin niskaan. Media aktiivisesti on mukana poliittisessa presidenttipelissä.

Miten klorokiini toimii? Samalla tavoin kuin se toimii malariaan. Nimittäin, malaria on pieni parasiitti, joka tunkeutuu veren punasoluihin ja alkaa syödä hemoglobiinia ruoaksi. Syy sille miksi klorokiini toimii malariaan on sama syy kuin miksi se toimii COVID-19:n — vaikka sitä ei täysin ymmärretä, oletetaan että se sitoutuu DNA:han ja häiritsee sen kykyä hyökätä hemoglobiinin kimppuun. Sama mekanismi, joka estää malariaa saamasta käsiinsä hemoglobiinia ja syömästä sitä, näyttää toimivan myös COVID-19:n (joka on olennaisesti pieniä DNA-palasia taskussa) ja estää sitä kiinnittymästä hemoglobiiniin. Sen lisäksi hydroksiklorokiini (joka on tavallisen klorokiinin johdannainen) madaltaa veren pH:ta, mikä voi häiritä viruksen replikaatiota. Vaikka kaikki yksityiskohdat eivät ole täysin tiedossa, koko oletus tälle mahdollisesti ‘vallankumoukselliselle’ hoidolle on estää hemoglobiinin toiminnan häirintä, oli kyseessä sitten malaria tai COVID-19.

Media ja nojatuolilääkärit eivät voi enää istua pienissä norsunluutorneissaan ja huudella “DURRRR niin tyhmää, malaria on bakteeri, COVID-19 on virus, bakteerilääkkeet eivät toimi viruksiin!” He eivät koskaan lukeneet muistiota, jossa sanottiin että lääkkeen ei tarvitse suoraan toimia patogeeniin ollakseen toimiva. Joskus riittää, että se vain pysäyttää sen mitä se tekee hemoglobiinille, huolimatta mekanismista.

Jokatapauksessa avautuminen saa nyt riittää. Mikä on kaiken lopputulos? Ensinnäkin, hengityskonehoito tarvitsee miettiä uusiksi. Jos laitat potilaan hengityskoneeseen, koska he vaipuvat koomaan ja tarvitsevat mekaanista hengitysapua pysyäkseen hengissä, okei selvä. Anna heille aikaa että heidän immuunijärjestelmänsä selviävät. Mutta jos he ovat tietoisia, valppaana, mukana hommassa — pidä heidät lisähapella. Laita se vaikka maksimiin jos on tarpeen. Jos sinun on PAKKO jossain kohtaa ventiloida, tee se pienellä paineella mutta maksimoi hapensaanti. Älä tuhoa heidän keuhkojaan maksimipaineella, teet enemmän harmia potilaalle koska hoidat väärää sairautta.

Ideaalisesti joitain hoitomuotoja tarvitaan:

  1. Estämään viruksen kasvu ja replikaatio. Tässä CHQ+ZPAK+SINKKI tai muu retrovirushoito auttaa. Mitä vähemmän virusta, sitä vähemmän hemoglobiinia joka menettää rautaa, ja sitä vähemmän vahinkoa ja sen vähemmän vakava tilanne.
  2. Hoidot, joita keneen tahansa voi soveltaa, joiden hemoglobiini on epänormaali tai ei veren punasolut eivät toimi. Verensiirrot. Mitä tahansa, en tiedä koko hoitovalikoiman laajuutta koska en ole lääkäri. Mutta jotain tuonsuuntaista, ja hoitaa todellista sairautta. Jos mietit antaa plasmaa missä on vasta-aineita, ehkä jos he ovat tosi huonossa kunnossa kannattaisi miettiä uudelleen ja antaa VERTA missä on vasta-aineita, tai ainakin verta ensin ja plasmaa sitten missä on vasta-aineita.
  3. Nyt kun tiedämme miten virus toimii ja miten se vaikuttaa kehoomme, kokonainen vaihtoehtojen määrä pitäisi avautua eteemme.

 

Artikkelin julkaissut medium.com

Koska tämä artikkeli on selvästi luetuin koko sivustolla, suositus on että käyttää omaa harkintakykyään ja tutkii myös muita selityksiä. Yksi selitys taudille on kehon myrkytystila, joka aiheutuu geenimuunneltujen elintarvikkeiden glyfosaatista. Kannattaa tsekata: http://eksopolitiikka.github.io/tiede/glyfosaatti-biopolttoaineet-covid-19/

Katso myös:

https://swprs.org/a-swiss-doctor-on-covid-19/

&

Tappavatko virukset ja bakteerit?

&

12 Experts Questioning the Coronavirus Panic