Kirjoittanut Bryce Zabel

UFO/UAP-todellisuuden muuttuessa valtavirtaisemmaksi, se tulee synnyttämään uutissyklikilpailun tutkivien journalistien keskuuteen, jotka tavottelevat yhä syväluotaavampia ja analyyttisempia juttuja.

Julkisen UFO/UAP-aiheen paljastuksen eteenpäin vievä voima on, toki, ilmiön itsensä luonne. Seuraavaksi tulee sotateollinen kompleksi, joka on tutkinut sitä seitsemän vuosikymmenen ajan. Heti perässä tulee kuitenkin journalismi, jolla on kyky ja historia muuttua voimaksi, joka saa homman oikeasti tehtyä.

Murto demokraattipuolueen toimistoon Watergate-rakennuksessa tapahtui melkein 50 vuotta sitten, ja monet lukijoista eivät olleet tuolloin edes syntyneet. Muistin virkistämiseksi pidätetyt murtautujat osoittautuivat Nixonin työntekijöiksi Valkoisesta talosta. Yksinkertainen murtautuminen muuttui poliittiseksi skandaaliksi, joka tuhosi presidenttiyden. Ensin kongressi raportoi asiasta, sitten se tutki sitä, ja lopulta Nixon oli matkalla virkarikossyytteeseen hänen erotessaan.

Tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman, että muistetaan skandaalin olleen erottamattomasti kytköksissä kahteen aiheesta kirjoittaneeseen nuoreen Washington Postin toimittajaan, Bob Woodwardiin ja Carl Bernsteiniin. He ovat synonyymi Watergatelle kun minä olin journalismia opiskelemassa Oregonin yliopistossa. He olivat sankareita kaikille meille, jotka halusimme korjata maailman ja tulla samalla kuuluisiksi. Tarinassa on kuitenkin koukku, ja se heijastelee suoraan UFO/UAP-todellisuudesta kertovien juttujen trendejä.

Woodward ja Bernstein julkaisivat jutun ensimmäisinä, raportoivat siitä sitkeästi, mutta he eivät pitäneet juttua omanaan kauaakaan kun kilpailijoita alkoi esiintyä. Kun Washington Post mursi jään, kaikki muutkin hyppäsivät mukaan, vaikka ainoastaan tukemaan alkuperäisten kirjoittajien sanomaa. Jokainen itseään kunnioittava media halusi kirjoittaa siitä, erityisesti New York Times.

Ja miksipä ei? Se oli herkullinen peli vallasta ja korruptiosta, jota pelattiin elämää suurempien persoonallisuuksien kesken jättiläispanoksilla. Kansa oli koukussa heti alusta lähtien Nixonin skandaalin sikailuihin, mutta pysyi kiinnostuneena uusien todistajien astuessa laumana esiin ja puhuessaan hämäräperäisestä käytöksestä, joka paljasti riettaan korruption maailman pinnan alla meidän silmiemme edessä. Se oli suuri saippuaooppera isolla näyttämöllä.

Kuvittele nyt sama prosessi, mutta UFO/UAP-aiheesta.

Edesmennyt UFO-tutkija Stanton Friedman otti käyttöön fraasin Kosminen Watergate vuosia sitten. On sääli, että hän ei ole näkemässä sitä miten kaukonäköinen se oli. Friedman määritteli sen mitä hän tällä tarkoitti vuoden 2008 kirjassaan “Flying Saucers and Science.”

“Tällä tarkoitetaan, että muutamat ihmiset suurten valtioiden hallituksissa ovat tienneet aina vuodesta 1947 saakka, että todellakin jotkut UFOt ovat älykkäässä ohjauksessa olevia avaruusolentojen aluksia. Se varmastikaan ei tarkoita sitä, että kaikki valtiolla tietäisivät mitä tapahtuu; salaisuuksia ei pidetä salassa kertomalla kaikille siitä mitä tapahtuu ja toivoen että kukaan ei lirkuttelisi. Salaisuuksia kontrolloidaan monimutkaisella turvallisuusluokitusjärjestelmällä ja asettamalla käsiksipääsylle tiukat kriteerit tietotarpeiden avulla.”

Toisin sanoen, täydellinen tarina tutkivalle journalistille johon uppoutua, jotain mikä mahdollistaa lähteiden kultivoinnin, oppia salaisuuksia ja kertoa näistä kansalle.

UAP-tapaukset ja -tutkimukset osoittautuvat uutisjutuiksi, jotka jatkavat antamistaan. Mitä tulee niiden pelkkään impaktiin, Watergate, pandemia, vaalitulosten kiistäminen ja kaikki muutkin lyödään samaan pinoon. Ja toimittajat, ainakin vuodesta 2017 lähtien, ovat alkaneet antaa itselleen luvan kirjoittaa aiheesta 2020-luvulla.

Siinä kaikki mitä vaaditaan. Totuuden julkituonti demokratiassa, aikana jolloin totuudesta on puutetta korkeilla tasoilla, on ihana kutsumusammatti.

Donald Trumpin toistuvat yritykset kategorisoida uutisia, joista hän ei pitänyt, feikeiksi ei ole auttanut UFO-paljastuksen asiaa. Kun USA:n presidentti katsoo faktoja ja pitää niitä valheina niinkin arkipäiväisissä asioissa kuin ihmisjoukkojen koossa, aina lääkehoitoihin ja vaalien laskentaan asti, on varsin helppoa nähdä miten todistustaakka tulee olemaan murskaava UFOista puhuttaessa.

On vahvoja merkkejä siitä, että taakkaa ei jakseta kantaa. Kaikki jotka ovat kiinnittäneet huomiota nykytilaan, tietävät että vaikka UFO-asia on kärsinyt huijauksista ja valehtelusta vuosikymmenten ajan, se on todellinen ilmiö.

Tiivistelmänä, tietoisuus on kasvussa siitä, että nämä raportoidut UAP:t ovat teknologiaa, jota meillä ei ole nykyään hallussamme, ja varmastikaan meillä ei ollut sitä 1940-luvulla, jolloin tämä kaikki alkoi. Lisäksi ne eivät ole historiallinen oikku kulttuurissa, sotilasvoimat kokevat niitä jatkuvasti arkipäivässä reaaliajassa. Kuka näitä sitten lentääkään (tai upottaa veden alle), on näyttänyt meille olevansa kiinnostunut ydinaseista.

Tämä on varsin helppoa ymmärtää perustasolla, vaikka ei syvennykään sen pahemmin yksityiskohtiin. Se on kiehtova tarina. Syy sille, ettei sitä käsitelty kunnolla vuosikymmeniin on salailun kaksoistornit — kieltäminen ja pilkkaaminen — tulivat yhteen täydellisesti, toimittajien penätessä vakavaa käsittelyä niille, sivuuttamaan toimittajia hulluina tai perättöminä.

Toimittajat ovat alkaneet käsitellä aihetta, ja nyt näkevät että he eivät välttämättä kärsi koko uran päättävästä maineen menetyksestä. Heidän pomonsa, päätoimittajansa ja julkaisijansa ovat oppimassa samaan aikaan että kansa haluaa oikeasti tietää faktat tästä asiasta.

Uusi “moderni” UFO-aika alkoi New York Timesin reportoidessa joulukuussa 2017, että Yhdysvaltain laivasto oli kohdannut UAP:ta ja että valtion virastot myös tutkivat asiaa. Times, Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanen johdolla, on kirjoittanut lisää, tuoreimmassa artikkelissaan he vihjaavat että valtiolla saattaisi olla hallussaan myös törmäyksestä jäänyt hylky.

Ovatko he uudet Woodward & Bernstein? Olen varma, että Blumenthal ja Keane eivät pane pahakseen vertausta. Kuka tietää?

Jos he ovat, silloin tarina ei ole enää heidän hanskassaan. Muutama päivä sitten uusi tulokas, The Debrief, julkaisi pari omaa jymyjuttuaan. He eivät ole yksin. Me olemme lukeneet alkuperäistä raportointia tahoilta kuten Politico, Popular Mechanics, Scientific American, The Drive ja muut. Ja monet muut näiden lisäksi ovat liittyneet kuoroon vahvistamaan viestiä pelkästään raportoimalla jo julkaistuista jutuista.

En aina ole uskonut siihen, että journalismi kykenisi vastaamaan UFO-paljastuksen haasteeseen. Silloin kun Richard Dolan ja minä kirjoitimme kirjan A.D. After Disclosure, me kutsuimme sitä “ennen ylpeäksi ja nyt katoavaksi ammatiksi.”

Nuo sanat kirjoitettiin ennen journalismin shokkia hereille haasteesta vastata syytöksiin fake newsista. He alkoivat kultivoida omia lähteitään ja sitten käydä töihin. Kirjoitetut jutut olivat sekalainen soppa erilaisia ääniä.

Nyt on useampikin toimittaja, joka on opiskellut vanhanmallisten työkalujen kuten tutkiva journalismi käyttöä UFO-todellisuuden aiheessa. Se ei vaadi uudenlaista ajattelua siitä miten raportoida jutuista, ja se saa toimittajat keskittymään itse aiheeseen.

• Hanki ystäviä yhteiskunnan jokaisesta kerroksesta.
• Käytä anonyymeja lähteitä tarinan kertomiseen ja anna heidän ohjata sinut oikeaan suuntaan.
• Pane niin monen muun nimi tekstiin kuin mahdollista.
• Kasvata liikemäärää tasaisilla uutisjutuilla.
• Brändää journalismisi.
• Pelaa kilpailijat kebab-kioskille.
• Älä koskaan lakkaa tsemppaamasta.
• Yksi tarina johtaa toiseen.
• Toista sama uudestaan.

2020 jarrutteli melkein kaikkea kuviteltavissa olevaa. Voit odottaa vuodelta 2021 uusia tulokkaita estradille UFO/UAP-jutuissa.

Palaamme A.D. After Disclosureen. Silloin me spekuloimme myös neljännen valtiomahdin tulevaisuuden toiveilla —

Jossain kohtaa jokaisen tutkijan on tehtävä valinta. Pysyäkö tutun ja turvallisen sisäpuolella vai hypätäkö tuntemattomaan. Jokainen hyppy tulee tehdä yksin, uuden paradigman pimeyteen. Menestynyt toimittaja, joka vartioi omaa mainettaan kaiken muun yli, ei pelkää mitään muuta enempää. Ja kuitenkin muutamat toimittajat tulevat tajuamaan. Muutamat tekevät hypyn. Sitten kun tarina tulee julki, se palaa kirkkaan valkoisena monia vuosia. Ensimmäisellä vuosikymmenellä paljastuksen älkeen tulee olemaan niin paljon käsiteltävää ja puhuttavaa kuin kukaan meistä koskaan kuvittelikaan mahdolliseksi.

Pointti tässä on, että voi olla vaikeaa saada mediaa käsittelemään aihetta, mutta sitten kun he sen tekevät, parasta varoa. Silloin raha, se aika jonka sillä saa, ja kovanahkaisten journalistien kokemukset tulevat keskittymään tarinan julkaisuun.

Tarina tässä on totuus. Mitä nämä taivaillamme ja merissämme lentävät UAP:t ovat? Mistä ne tulevat? Mitä nämä luonut äly haluaa meiltä?

Me olemme käyttäneet seitsemän vuosikymmentä, enemmän tai vähemmän, siihen että meille kerrotaan että jos haluatte totuuden tunnistamattomista lentävistä esineistä, silloin teidän on tehtävä se itse ja kärsittävä mainetappiot. Nyt me olemme suuren siirtymän vaiheessa, jossa media (valtavirta, ontuva virta, feikki, perinteinen media, uudet digitaaliset äänet ja kaikki muutkin) tulevat pääsemään peliin mukaan suurella tavalla.

He tulevat kilpailemaan keskenään jutusta johon kukaan heistä ei aiemmin ole koskenut. Se tulee olemaan ennennäkemätöntä.

Valmistautukaa ihmiset.

 

Artikkelin julkaissut medium.com