kirjoittanut Kevin Randle
Ottaen huomioon erään UFO-maailman kehittyvän tilanteen ajattelin tarkastella uudelleen kahden William Rhodesin heinäkuussa 1947 ottaman valokuvan ympärillä pyörivää tietoa. Tähän on kaksi syytä. Olen viime aikoina löytänyt Internetistä paljon väärää tietoa Rhodesista, ja havaintoa koskeva virallinen tutkinta osoittaa ennakkoluuloa silminnäkijöitä kohtaan, vaikka heillä olisi valokuvatodisteita, jotka tutkinnasta vastaavat tahot ovat jättäneet huomiotta. Tämä on jotakin, joka jatkuu jopa nykypäivän valistuneemmassa ympäristössä. Puhumattakaan NASA:n äskettäisestä raportista, jonka mukaan avaruusolentojen vierailusta ei ole löydetty mitään pitäviä todisteita. Jos ilmavoimien (kyllä, tiedän, että se oli tuolloin maavoimien ilmavoimat) tutkinta vuonna 1947 olisi suoritettu asianmukaisesti, valokuvat olisivat saattaneet tarjota NASA:n haluamia vankkoja todisteita, jos he olisivat halunneet tutkia UFOjen historiaa.
Toimittajille ja myöhemmin armeijan ja valtion tutkijoille kertomansa mukaan Rhodes oli matkalla takapihan laboratorioonsa, kun hänen huomionsa kiinnittyi ”pörisevään” ääneen. Hän luuli sitä suihkukoneeksi, mutta kun hän huomasi kohteen, hän tajusi erehtyneensä. Hän juoksi laboratorioonsa ja nappasi kameransa. Ulkona hän kuvasi UFOn.
Se oli musta, kantapään muotoinen esine, jonka keskellä oli hänen mukaansa kirkas kupoli. Hänen tekemässään piirroksessa se oli pikemminkin kupolimainen kiekko kuin kantapään muotoinen, mutta se saattaa olla näkökulmakysymys. Hän otti yhden kuvan ja huomasi, että filmillä oli jäljellä vain yksi ruutu. Hän toivoi, että kohde tulisi lähemmäksi, ja kun se ei tullut, hän otti viimeisen kuvan.
Ilmavoimat tutki asiaa, mutta Rhodesin elämäntapa ei vakuuttanut heitä, sillä he epäilivät, että mies eleli pikemminkin vaimonsa ammatin varassa kuin ansaitsi itse elantonsa. He totesivat, että hän soitti joskus pianoa paikallisessa baarissa, mutta en ole varma, miksi se olisi este. He eivät välittäneet hänen väitteestään olla Panorama Research Labin johtaja, joka oli hyvin varustettu laboratorio hänen takapihallaan. He virallisesti kirjasivat tapauksen huijaukseksi. Uskon, että se johtui pääasiassa siitä, että he eivät pitäneet hänestä.
Kenneth Arnold, mies, jonka havainto toi meille termin ”lentävä lautanen”, oli kuitenkin pyytänyt Ray Palmeria, erään tieteisfiktiolehden päätoimittajaa, tutkimaan Maury Islandin havaintoa kesäkuussa 1947. Tämä johtui siitä, että hänellä ja Arnoldilla oli jonkinlainen ammatillinen suhde, eli Arnold oli toimittanut lehdelle artikkelin havainnostaan. Arnold matkusti tapaamaan silminnäkijöitä, mutta huomasi olevansa tehtävänsä kanssa hukassa. Arnold kääntyi luutnantti Frank M. Brownin puoleen, joka oli tutkinut Arnoldin havaintoa.
Mikään tästä ei liity Rhodesin havaintoon, paitsi että Brown ja kapteeni William L. Davidson osallistuivat Arnoldin kanssa tutkimuksiin. Arnold kysyi Brownilta, mitä lentävän lautasen suhteen tapahtui. Luottamuksellisesti Brown kertoi hänelle Rhodesista. Arnold kysyi, mitä koko lentävän lautasen asialle tapahtui. Brown sanoi, että he eli maavoimien ilmavoimat olivat saaneet kaksi kuvaa, jotka näyttivät Arnoldin alkuperäiseltä kantapään muotoiselta esineeltä. Brown ei tosin toimittanut juurikaan tietoja, vaan mainitsi vain Phoenixissa olevat todisteet, mutta se oli selvä viittaus Rhodesiin.
Ilmavoimat mustamaalasi Rhodesia väitteillä hänen luonteestaan. He haastattelivat hänen naapureitaan, jotka sanoivat, että Rhodes ei pitänyt siitä, että heidän eläimensä juoksentelivat hänen tontillaan. Suurin osa siitä oli sellaista pikkujuttua. Tutkinnassa jätettiin huomiotta tietoja, jotka olisivat valottaneet Rhodesia myönteisemmin. Muut ovat sittemmin käyttäneet ilmavoimien asiakirjaa lähteenä kiistääkseen Rhodesin valokuvien arvon. Monet eivät ole tarkastelleet muuta kuin sitä, mitä Project Blue Book -asiakirjoista löytyy.
Olen oppinut enemmän Rhodesista. Hän väitti saaneensa tohtorin tutkinnon, mutta ei pystynyt esittämään muita asiakirjoja kuin tutkintotodistuksen jäljennöksen pienessä muovisessa sinetöidyssä kortissa. Rhodes kertoi, että palvellessaan laivastossa toisen maailmansodan alussa laivasto järjesti siviilihenkilöilleen testin. Tuloksesta riippuen heille myönnettiin kandidaatin, maisterin tai tohtorin tutkintoa vastaava tutkinto. Rhodes sai tarpeeksi hyvät pisteet tohtorin tutkintoon. Tämä saattaa olla sekaannuksen syy, vaikka Rhodes näyttääkin olevan asiasta hieman epämääräinen.
Puhuin Rhodesin ystävän kanssa, joka kertoi minulle, että Rhodes oli hiukan ärhäkkä persoona, mutta että hän oli myös nero. Rhodes tykkäsi ratkaista ongelmia, ja tämä mies kertoi, että Rhodes oli palkattu ratkaisemaan ongelma eräässä arizonalaisessa yliopistossa.
Kuten sanoin, olen kirjoittanut tästä enemmän täällä ja parissa UFO-kirjassani. Löydät nämä tiedot ilman erityistä järjestystä täältä:
http://kevinrandle.blogspot.com/2023/05/coast-to-coast-am-flir-and-william.html
http://kevinrandle.blogspot.com/2012/04/kenneth-arnold-william-rhodes-and-maury.html
http://kevinrandle.blogspot.com/2006/11/more-of-best-ufo-photographs.html
http://kevinrandle.blogspot.com/2010/10/beyond-rhodes-photographs.html
http://kevinrandle.blogspot.com/2010/10/william-rhodes-and-his-phd.html
Tässä on kyse siitä, että meillä on erittäin hyvää tietoa tietyistä UFO-havainnoista, mutta ne jätetään huomiotta kiistan vuoksi. Usein tämä kiista lisätään keinona poistaa vakuuttavia todisteita ja näyttöä ilman hyvää syytä. Rhodesin kohdalla ollaan juuri tässä tilanteessa, ja siihen ollaan menossa suurelta osin viimeisimpien todistusten kohdalla. Kukaan ei muista hyvää, vain huonoa. Kysykää vaikka Bill Bucknerilta.
Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com
