Jos E.T. viimeinkin soittaa, on tärkeää ei ainoastaan ymmärtää viestin sisältö, mutta myös miksi se lähetetään. Tämä vaatii avaruusolentojen sosiaalisen käyttäytymisen ymmärtämistä, jota sosiologia tutkii.

”Me valitamme kuinka tiedämme avaruusolennoista niin vähän yleensä, ja vaikka sosiologia onkin mianittu Draken yhtälössä, sitä on yleensä pidetty vaikeimpana kohtana käsitellä” sanoo Morris Jones, itsenäinen avaruusanalyytikko.

Draken yhtälö on joukko muuttujia joita Frank Drake käytti estimoimaan kuinka monta älykästä ja viestivää sivilisaatiota universumista löytyy. Puhuessaan International Astronautical Congressissa keskiviikkona 1.10.2014 Jones huomautti, että suurin osa avaruusolentojen kommunikaatiotutkimuksesta keskittyy perusasioihin — kuinka ne siirtävät viestejä, mistä etsiä niitä ja voimmeko kuulla niitä. Mutta jos haluamme täysin ymmärtää viestin, meidän täytyy ymmärtää kuinka heidän yhteiskuntansa toimii.

Kuinka yhteiskunta toimii on osittain biologian funktio, Jones lataa. Jos ihmiset haluavat sisällyttää koneälyn ruumiiseensa, olisi järkevää olettaa yhteiskunnan muuttuvan sen takia. ”Koneyhteiskunta on täysin erilainen sosiologia ja sitä emme voi ennustaa”, Jones sanoi. Ulkoavaruuden sivilisaatio saattaa käyttää koneita, huumeita, geenitekniikkaa tai kirurgiaa muuttamaan perusluontoaan (jotain mitä ihmisetkin tekevät).

Luokkajärjestelmät saattavat olla myös käytössä. Lauma- ja parvisosiologia kertoo kuinka eläimet käyttäytyvät. Kyyhkyt esimerkiksi kerääntyvät yhteen suojautuakseen vaaroilta. Hyönteismaailmassa muurahaiset syntyvät tiettyihin psykologisiin rooleihin jotka valmentavat heitä eri tehtäviin — kuten kuningatas joka on toisten pesän muurahaisten äiti. Nämä yhteiskunnat ovat vaikeasti ennustettavia, mutta vielä kiinnostavampia ovat ne jotka ovat vaikeita ekstrapoloida ihmiskokemuksen tai havainnoinnin perusteella. Jonesia kiinnostaa erityisesti kryptososiologia. Se on konsepti joka spekuloi kuinka avaruuden sivilisaatiot käyttäytyvät, koska meillä ei vielä ole kykyä ennustaa mihin ne pystyvät.

Tämä on se missä vaara piilee, Jones sanoo: on mahdollista tehdä mihinkään perustumattomia oletuksia joita ei voida testata tieteellisesti. ”Jos ajattelumme on liian villiä se saattaa degeneroitua lohikäärmeiksi ja yksisarvisiksi, ja muuttua pseudotieteeksi. Jossain kohtaa täytyy olla… järjen ja todisteiden viitekehys.” Tässä kohtaa Jones kehoittaa käyttämään systeemiteoriaa joka voisi tehdä jokaisesta systeemistä konsistentin itsensä kanssa. Jos systeemi on ristiriidassa itsensä kanssa, se katoaa — kuten muinaiset sivilisaatiot tekivät.

Vaikka emme yksityiskohtaisesti käsitelleetkään sitä mitä nämä systeemit ovat — niiden ennustaminen voi olla vaikeaa, hän sanoo. Jones esittää, että voi olla vaikeaa todella tietää maan ulkopuolisen sivilisaation sosiologiasta kun emme tiedä mitään niitten biologiasta, ainoastaan omastamme.

 

Artikkelin julkaissut Universe Today.