Arkeologit löytävät muinaisia raunioita ympäri maailman, mutta näiden paikkojen rakentamiseen käytetty teknologia on paljon kehittyneempää kuin tiedemiehet ovat olettaneet. Itse asiassa, nämä muinaiset rakentajat käyttivät tekniikoita, joita rakentajilla nykypäivänä olisi vaikeaa toisintaa.
Useissa Ancient Aliensin jaksoissa, modernit ekspertit ovat käyneet läpi joitain muinaisten avaruusolentojen paikkoja, jotka edelleen jättävät meidät hämmentyneiksi. He ovat kommentoineet monimutkaisia arkkitehtonisia suunnitelmia ja verranneet teknologiaa, joka oli tuohon aikaan saatavilla, nykypäivän kehitykseen — ja mitä ilmeisimmin — kaikki ei nyt sovi yhteen.
Katselijoille on käynyt selväksi lähes heti, että näiden temppelien rakentaminen olisi vaikeaa jopa nykypäivän teknologisilla saavutuksilla. Ancient Aliensin asiantuntijat, kuitenkin, uskovat esi-isillämme olleen paljon syvempi ymmärrys sekä rakentamistekniikoista että ilmailuteknologiasta kuin mitä meillä on nykyään — kiitos avaruusolentojen.
Teoreetikot epäilevät tuon tiedon lähteen olevan peräisin avaruusolennoilta, jotka ovat vierailleet Maapallolla toisesta galaksista. Ei voi muuta kuin ihmetellä onko esi-isiemme teknologinen tieto peräisin Maan ulkopuoliselta taholta. Ja koska me emme voi uusintaa sitä mitä muinaiset rakensivat ikuisuuksia sitten, miten ihmeessä he kykenivät rakentamaan nämä kaupungit käyttäen ainoastaan karkeita työkaluja, jotka heille oli tarjolla tuohon aikaan?
Paikat kuten Monte Alban — muinainen kaupunki Oaxacassa, Meksikossa — oli yhteen aikaan Zapotec-kulttuurin keskipiste 100-luvulta e.Kr. 8. vuosisadalle j.Kr. Se mikä tekee tästä kaupungista niin mielenkiintoisen on siitä jääneet rauniot ja niiden arkkitehtuuri.
Monte Albanin rakentamiseen käytetyt kivipaadet leikattiin ja sulatettiin tiettyjen matemaattisten yhtälöiden mukaan. Nuo paadet kasattiin niin tiiviiksi yhteen, että välikköjä paasien välillä tuskin oli. Sellainen tarkkuus on vaikeaa jopa nykypäivän standardein, joten miten oli mahdollista, että esi-isämme saivat tuon kaiken aikaan alkeellisemmilla työkaluilla?
Toinen esimerkki selittämättömästä muinaisesta arkeologiasta voidaan löytää Jupiterin temppelistä Baalbekissa, Libanonissa. Se on kaksi tuhatta vuotta vanha temppeli, joka on omistettu jumalten kuninkaalle itselleen: Olympuksen Jupiterille.
Temppeliä pidetään uniikkina sen suurien pilarien takia, pääosin koska rakenne seisoo kolmen tuhannen tonnin kivipaasien päällä. Saadaksemme paremman kuvan — Stonehengen pilarit painavat tuosta noin neljäskymmenesosan. Joten, miten ne nostettiin tuonne ja miten ne liikuteltiin paikalle?
Pinkistä graniitista leikatut pilarit oletettavasti on tuotu Aswanin louhimosta Egyptistä, yli 1400 kilometrin päästä. Tämä pakostakin saa kysymään miten kolmen tuhannen tonnin graniittipilarit siirrettiin puolitoista tuhatta kilometriä?
Yhden tuhannen tonnin paaden vetämiseen menisi kaksi rekkaa ja työntämiseen viisi rekkaa nykypäivän teknologialla ja tämä kaikki vain yhdelle paadelle — kuvittele miten kuljettaa kolme graniittipilaria — käyttäen muinaista teknologiaa.
Muinaiset tiedemiehet keksivät lentämisen tuhansia vuosia sitten
Sen lisäksi, että he kehittivät huippuunsa muinaiset rakennustekniikat, muinaiset esi-isämme ovat nähtävästi myös osanneet lentää.
Vuonna 1898 löydettiin kaiverrettu puinen lintukeppi Saqqaran haudasta Egyptissä. Se, mikä tästä löydöksestä tekee mielenkiintoisen, on että löytö ei näytä linnulta. Se näyttää enemmänkin pienoismallilentokoneelta, koska sillä ei ole höyheniä tai pyrstöä vaan se näyttää lentokoneen peräsimeltä.
Pienoismallissa oli hieroglyfejä, joissa luki ”Amonin lahja” ja se löydettiin kolmen papyruskäärön kanssa, joissa luki ”Haluan lentää”. Saqqaran lintu on 2200 vuotta vanha. Kuitenkin Egyptillä ei ollut teknologiaa tuolloin, eihän? Oliko? Mistä lintu tuli? Ja mikä on ollut linnun esikuva?
When you realize that maybe you should have paid attention in math class 😕 #AncientAliens pic.twitter.com/xtyDoqggIu
— Ancient Aliens (@AncientAliens) March 22, 2019
Lennetään Egyptistä Atlantin yli 11 tuhannen kilometrin päähän Kolumbiaan, Tolimaan. Kymmenet viisisenttiset kultahahmot nimeltään Quimbayan (Toliman) lentokoneet löydettiin haudasta. Se mikä on ihmeellistä näissä hahmoissa on, että ne näyttivät moderneilta suihkuhävittäjiltä, ja sen lisäksi aerodynaamisesti oikeilta.
Kaksi saksalaista ilmailuinsinööriä, Peter Belting ja Conrad Lubbers, rakensivat suuremmat versiot malleista vuonna 1994. He eivät muuttaneet mitään figuriinien fyysisistä ominaisuuksista kun he rakensivat niiden suuremmat versiot. He halusivat vain näyttää, että figuriinit olivat aerodynaamisesti oikeita. Mikä osoitettiin kun he kykenivät saamaan mallikoneet lentoon.
Mistä Tolimat saivat tietonsa lentävistä koneista ja miten he kykenivät ne rakentamaan? Kehittivätkö nämä kulttuurit tietonsa toisistaan riippumatta ja sitten jotenkin me kadotimme pätkän kehityshistoriaamme? Vai saivatko muinaiset apua Maan ulkopuolisilta?
Lisätodisteita voidaan löytää Kebra Nagastista, Salomon dynastian etiopialaisesta käännöksestä. Siinä teksti mainitsee kuningas Salomon lentäneen taikamatolla, joka oli 18 metriä leveä ja 18 metriä pitkä. Hän ilmeisesti antoi jopa Sheban kuningattarelle oman lentävän mattonsa.
Kebra Nagastin mukaan hän toistuvasti lensi eri paikkoihin taikamatollaan. Tämä taikamatolla lentämisen konsepti tuhannen ja yhden yön tarinoissa kerrotaan vielä nykypäivänäkin — joka voi olla tarkka kuvaus Salomonin lentokoneesta.
Teoriat sikseen, me emme siltikään ole lähempänä sitä että olisimme oppineet mistä taikamatto tuli ja ohjastiko Salomo sitä itse. Kummin päin vain, tämä muinainen tarina herättää joukon kysymyksiä.
Artikkelin julkaissut huluwatcher.com
