On jo niitä jotka sanovat että ne ovat jo täällä. Mutta todennäköisesti vaaditaan elämän tunnistaminen jossain tuolla jotta valtavirran tiede suostuu avautumaan UFO-evidenssille jota maapallolla on näkynyt vuosisatoja.
Miksi astronomit ovat niin innoissaan
Kun radioteleskoopit poimivat signaaleja jotka toistuvat nopeina purskeina, se saa astronomit innostuneiksi — tämänkaltaiset signaalit eivät ole super-yleisiä luonnossa. Suurin osa näistä purskeista on kuitenkin lyhytaikaisia.
Vuonna 2016 he havaitsivat nopean signaalipurskeen (fast signal burst, FSB) jonka he kutsuvat nimellä FRB 121102. Se on signaali joka toistuu. Mutta jos se kuulostaa siltä kuin se voisi olla avaruusolentojen signaali, silloin ajattelet samaa kuin astronomit. “Nämä radiosignaalit ovat vaatineet uskomattoman määrän energiaa tullakseen näkyviin [tuolta etäisyydeltä]”, sanoo astronomi Shami Chatterjee.
Tiedemiesten on onnannut osoittaa alue avaruudesta, josta nämä signaalit ovat peräisin — ja ilmeisesti on ollut kymmenen muuta nopeaa signaalipursketta jotka samalta avaruuden alueelta on havaittu. On varsin todennäköistä että tämä on sama signaali, joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Tälle voi olla luonnollinenkin selitys, mutta ottaen huomioon signaalien suuren energian, avaruusolennot kuulostavat paremmalta selitykseltä.
Emme sano että se on avaruusolentojen signaali — mutta se on avaruusolentojen signaali
Tiedeyhteisön super-skeptikot pilkkasivat alkuun, niinkuin niiden luonteen mukaista on. Selkäydinreaktio oli että signaalit olivat mahdollisesti paikallista mikroaaltosäteilyä eikä edes kaukaisesta galaksista.
Kun uusi todistusaineisto osoittaa signaalin lähteen, skeptikot ovat alkaneet juosta häntä koipien välissä karkuun. “Hetken aikaa en ollut vara olivatko nämä asiat aidosti astrofyysisiä”, sanoo Harvardin astronomi Peter Williams. “Tämä… vastaa kysymykseen.”
Samaan aikaan kahden tunnetun tieteilijän uusi julkaistu tutkimus edistää ideaa siitä että nämä signaalit tulevat maapallon ulkopuoliselta älyltä. Abraham Loeb ja Manasvi Lingam ehdottavat kahta uskottavaa mahdollisuutta lähteeksi nopeille purskesignaaleille: pitkän matkan radiomerkki jonka tarkoitus on ilmooittaa avaruusolentojen olemassaolosta muulle universumille, tai ne voisivat olla säteitä joilla tuotetaan virtaa avaruusalukseen. Molemmat ideat ovat kiinnostavia ilmiselvästä syystä: ne olisivat kehittyneen maapallon ulkopuolisen sivilisaation aikaansaannoksia.
Joten mistä avaruusolentojen signaalit ovat peräisin?
Tiedemiehet ovat osoittaneet kaukasten signaalien lähteen — ne tulevat ”kääpiö”galaksista yli kolmen miljardin valovuoden päässä meistä. Tämä ei ainoastaan tarkoita että signaalit ovat uskoattoman voimakkaita jotta ne edes päätyvät näin kauas, mutta lisäksi ne ovat myös erittäin, erittäin vanhoja. Kesti kolme miljardia vuotta signaaleille päätyä maapallolle — kun ne lähtivät kääpiögalaksista, maapallo oli tuore planeetta. Elämää oli täällä, mutta se oli karua kasvillisuutta. Monisoluista elämää nähtäisiin vasta miljoonien vuosien päästä.
Onko tuossa kääpiögalaksissa edelleen elämää? Surullista kyllä tieteen nykytila ei vastaa tähän kysymykseen. Ellemme löydä keinoa päästä valtavien matkojen päähän valoa nopeammalla teknologialla, meillä ei ole keinoja saada tietää kääpiögalaksin tilasta (ja sen mahdollisista asukkaista). Me voisimme kyllä yrittää lähettää signaaleja takaisin (”me kuulemme teitä!”) mutta se kestäisi toiset kolme miljardia vuotta päätyä perille,
