Avi Loeb: Miljoonat avaruusolennot pyörivät aurinkokunnassamme

Alla Lab360:n Avi Loebia ja Oumuamuaa käsittelevän videon transkriptio.

Päivä oli 14. lokakuuta 2017.

Outo kosminen esine lensi planeettamme ohi, eikä kenelläkään ollut pienintäkään aavistusta.

Viisi päivää myöhemmin tähtienvälinen kohde oli matkalla ulos aurinkokunnastamme, kun Havaijin yliopiston tähtitieteilijä Robert Weryk havaitsi sen Havaijilla sijaitsevalla Panoramic Survey Telescope and Rapid Response System -järjestelmällä (Pan-STARRS).

Se oli löytöhetkestään lähtien outo kohde – outo rata, outo nopeus, outoja ominaisuuksia.

Outo kohde sai nimekseen Oumuamua, ensimmäinen tunnettu tähtienvälinen kohde, joka on vieraillut aurinkokunnassa. Mutta tässä on se juttu, että se poistui aurinkokunnasta nopeammin kuin se oli saapunut sinne, eikä enää koskaan palannut.

Ja tässä kohtaa se muuttuu todella mielenkiintoiseksi: Kun seurasimme Oumuamuaa, odotimme, ehkä naiivisti, että se seuraisi hyperbolista rataa, ikään kuin ainoa siihen vaikuttava voima olisi painovoima. Havaitsimme kuitenkin, että normaali, täydellisen hyperbolinen rata ei aivan sopinut siihen, mitä havaitsimme.

Aivan kuin siinä olisi ollut ylimääräinen kiihtyvyys, aivan kuin jokin havaitsematon asia työntäisi sitä painovoiman vaikutuksen lisäksi. Kun se havaittiin, se oli pitkänomaisen sikarin muotoinen, se oli jo kiitänyt oman aurinkomme ohi, tehnyt ovelan hiusneulakäännöksen ja alkanut syöksyä toiseen suuntaan.

Tutkijoita kiinnosti erityisesti kaksi asiaa.

Ensimmäinen oli sen mystinen kiihtyvyys poispäin Auringosta, jota oli vaikea sovittaa yhteen monien ajatusten kanssa siitä, mitä se olisi voinut olla, mistä se olisi tehty.

Toinen oli sen erikoinen muoto — joidenkin arvioiden mukaan se oli 10 kertaa niin pitkä kuin se oli leveä.

Seuraavina vuosina tiedelehdet ja tiedotusvälineet ympäri maailmaa olivat täynnä spekulaatioita. Oliko se kiinteästä vedystä koostuva kappale? Olisiko se voinut olla romu? Vai oliko se, kuten arvostettu Harvardin tähtitieteilijä Avi Loeb ehdotti, älykkään maan ulkopuolisen sivilisaation tekemä keinotekoinen rakennelma?

Pitäkää kiinni hevosistanne, sillä nyt on tulossa hurja tilanne.

No, Avi Loeb on palannut jälleen, ja tällä kertaa Oumuamuan vuoden 2017 vierailua koskevan jatkotutkimuksen kanssa. Tällä kertaa hän ehdottaa, että galaksissamme ei ole vain avaruusolentoja, vaan aurinkokuntamme halki kiitäviä avaruusaluksia on itse asiassa neljä kvintiljoonaa.

Loeb ei suoraan sano, että Oumuamua oli sinänsä avaruusalus, mutta hän sanoo, että meidän pitäisi olla avoimia tälle mahdollisuudelle. Tämän näkemyksen valossa hän periaatteessa kysyy sitä, mitä ”kunnialliset” tiedemiehet eivät koskaan tekisi.

Kuinka monta mahdollista Oumuamuaa voisi olla aurinkokunnassamme, jotka jäävät huomaamatta?

Loeb ja Harvardin tähtitieteilijä Carson Ezell tutkivat, kuinka monta tähtienvälistä vierailijaa olemme jo havainneet.

”Tähtienvälisten kohteiden viimeaikaisten havaitsemisnopeuksien ja tunnettujen kykyjen avulla voidaan arvioida samankaltaisten kohteiden tiheyttä Auringon naapurustossa”, tähtitieteilijät kirjoittavat tutkimuksessaan The Daily Beastin siteeraamana.

Oumuamuan jälkeen tähtitieteilijät ovat havainneet kolme muuta tähtienvälistä kohdetta, eli kahdeksan vuoden aikana neljä. Tällä vauhdilla Loeb ja Ezeller laskivat, että koko aurinkokunnassa voi olla jopa huikeat 40 miljardia tähtienvälistä kohdetta, mukaan lukien alueet, jotka ovat mittalaitteidemme ulottumattomissa.

Luku laskee vaatimattomampaan 4 kvintiljoonaan, kun tarkastelu rajataan Auringon lähellä olevaan ”asumiskelpoiseen vyöhykkeeseen”, mikä on potentiaalisesti jännittävää, sillä jos jotkut niistä ovat avaruusolentoja, ne olisi helpompi havaita. Jotkin Loebin teorioista ovat rajoja rikkovia, mutta hän tuo aina esiin kiehtovia näkökohtia.

Vaikka suurin osa 4 kvintiljoonasta tähtienvälisestä kohteesta osoittautuisi vain avaruuskivien palasiksi, minkä Loeb myöntää olevan todennäköistä, jää silti melko paljon tilaa sille, että osa niistä olisi avaruusolentojen avaruusaluksia.

Mutta missä ne ovat?

Ensimmäisenä mieleeni tulee Kuiperin vyöhyke, kylmä, pimeä ja kaukainen avaruus Aurinkokunnan ulkopuolella. Se koostuu pääasiassa jäisistä kappaleista, kääpiöplaneetoista, pölystä ja komeetoista. Tähän mennessä on luetteloitu yli 2 000 Kuiperin vyöhykkeen kohdetta. Tutkijat uskovat, että nämä ovat vain pieni murto-osa siitä kokonaismäärästä, jonka tutkijat uskovat olevan olemassa.

Yksi Kuiperin vyöhykkeellä NASAa kiehtonut kohde on kuitenkin 15810 Arawn. Nopea Google-haku kertoo, että Arawn on Kuiperin vyön kohde, suuri kivi, joka kiertää Neptunuksen radan ulkopuolella. Mutta onko se kivi?

Huhtikuussa 2016 NASAn New Horizon -avaruusalus saavutti Kuiperin vyön. Kaapattuaan ensimmäisen kohteensa, Pluton, luotain käänsi katseensa kohti outoa rataa kulkevaa suurta kohdetta. Kyseessä on 15810 Arawn, joka on nimetty kelttiläisen kuoleman, sodan ja tuonpuoleisen jumalan mukaan.

Miksi se on niin erikoinen, kysytte?

Suurin osa Kuiperin vyöhykkeen kohteista on tehty kivestä ja jäästä. Mutta Arawn ei liiku kuten mikään muu vyöhykkeen luetteloitu kohde. Tämä on saanut tutkijat miettimään, onko se tehty jostain aivan muusta, jostain paljon vahvemmasta, koska se pyörii niin nopeasti, että keskipakovoiman olisi pitänyt repiä se kappaleiksi.

Miten jokin voi pyöriä niin nopeasti ja pysyä ehjänä?

Tutkijat uskovat, että nopea pyöriminen luo keinotekoista painovoimaa, ja painovoima olisi kaikkein tärkein asia, jota tarvitaan pitkiin tähtienvälisiin matkoihin. Astronautit eivät voi leijua avaruusaluksen ympärillä kulkiessaan satoja valovuosia. Tämä luotasi New Horizonin tarkastelemaan kohdetta lähemmin.

Ja tässä kohtaa asiat muuttuvat oudoiksi.

Kun luotain yritti päästä lähemmäs, yhtäkkiä kaikki sen sensorit sammuivat, lähetykset katkesivat. Aivan kuin joku olisi tarkkaillut läsnäoloamme; joku tai jokin, joka ei halunnut meidän tietävän siitä. Mutta juuri ennen yhteyden katkeamista NASA havaitsi
että Arawn pyöri kuin suuri avaruusalus.

Nyt voi sanoa, että se saattoi olla tekninen häiriö, mutta tässä kohtaa asiat muuttuvat hullummiksi.

Vasta kun New Horizon etääntyi Arawnista, se heräsi yhtäkkiä henkiin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Nyt jätän teidän tehtäväksenne olettaa, mikä se oli, mutta jos se on älykäs muukalaisyhteiskunta, on täysin järkevää pysyä kaukana Maasta ja tarkkailla meitä hiljaa Kuiperin vyön kylmästä ja pimeästä avaruudesta.

Ja aina kun on tarvetta tarkempaan tarkasteluun, hyppäävät avaruusalukseen ja naamioivat sen, jotta se näyttäisi planeetan olentojen silmissä pelkältä avaruuskiveltä.

Lisäksi Loeb ehdotti aiemmin myös, että Oumuamua voisi olla muukalaisten avaruusromua, käytöstä poistunut purjealus, joka on vahingossa löytänyt tiensä luoksemme. Tai se voi olla aktiivinen tiedustelualus, joka on lähetetty tänne tutkimaan aurinkokuntaamme, hän oli kirjoittanut tutkimuksessaan.

On syitä suosia jälkimmäistä selitystä, Loeb sanoi.

Ensinnäkin Oumuamuan löytyminen itsessään oli jonkinlainen poikkeus. Omassa aurinkokunnassamme, ei irtoa niin paljon ’Oumuamuan kaltaisia kohteita. Lisäksi ’Oumuamuan liike on suunnilleen yhteneväinen Linnunradan galaksissa sijaitsevan alueemme materiaalin keskimääräisen liikkeen kanssa, joka on kinemaattinen tila, jota kutsutaan paikalliseksi lepotilaksi.

Tämän vuoksi kohteen alkuperäjärjestelmää on ollut niin vaikea määrittää.

”Jos loisin instrumentin, jonka henkilöllisyyden haluaisin salata, sijoittaisin sen paikalliseen leposykliin”, Loeb sanoi.

Tähtitieteilijät ovat käyttäneet Länsi-Virginiassa sijaitsevaa Green Bank -teleskooppia ja Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevaa Allen Telescope Array -teleskooppiryhmää kuunnellakseen mahdollisia ’Oumuamuan lähettämiä piippauksia.

Tähän mennessä kohde on pysynyt vaiti. Mitä mieltä te olette? Onko Avi Loeb mielestäsi mennyt tällä kertaa liian pitkälle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *