Betzin kuula tai Betzin orbi on joidenkin mielestä peräisin ulkoavaruudesta.
Oletko kuullut Betzin kuulasta? Se on yksi monista esineistä jotka maapallolta on löydetty jotka uhmaavat kaikkia selityksiä ja maalaisjärkeä.
Aikojen alusta asti ihmiset maapallolla ovat löytäneet mystisiä esineitä, jotka monien mielestä ovat ratkaisevaa todistusaineistoa siitä että ulkoavaruuden sivilisaatiot, aikamatkailijat ja kadonneet sivilisaatiot ovat olemassa.
Monia kertoja historia on osoittanut, että esi-isämme olivat paljon kehittyneempiä kuin mistä annamme heille tunnustusta. Kuitenkin monissa tapauksissa meidät on jätetty ymmälleen näiden kummallisten tarinoiden mysteerien jäljiltä, joista monia nykytiede ei kykene selittämään.
Monien omituisten löydösten joukossa maapallolla on niinkutsuttu Betzin kuula. Vuonna 1974 löydetty omituinen metallinen esine sai USA:ssa huomion.
Esinettä ei koskaan asiantuntijoiden taholta kyetty selittämään, vaikka monia teorioita esitettiinkin. Monien teorioiden joukossa oli myös muutama jotka ehdottivat esineen olevan peräisin ulkoavaruudesta, johtuen sen erikoislaatuisuudesta.
Kuulan löysi vuonna 1974 Terry Mathew Betz — josta nimi juontaa juurensa — lääketieteen opiskelija, joka löysi esineen suuren tulipalon tuhottua suuren alueen lähimetsää hänen kotinsa lähellä Jacksonvillessa.
Esine on noin 20cm läpimitaltaan, ja se oli täydellisessä kunnossa löydettäessä. Sen pinnalla oli mystinen kolmio.
Betzin perhe päätteli, että se oli mahdollisesti jonkin satelliitin tai sotilaskoneen jäännökset, kuitenkin ei ollut minkäänlaista kraateria tai osumapaikkaa tai minkäänlaista jälkeä vahingosta ympäristölle. Vain massiivinen tulipalo.
Sitten alkoi sattua omituisia asioita. Joidenkin perheen raporttien mukaan metallinen esine tuntui reagoivan tiettyihin musikaalisiin nuotteihin. Omituista?
Vielä mitä.
Betzin perhe raportoi perheen koiran omituisesta käyttäytymisestä. May uskoo että tämä käyttäytyminen johtuu esineestä lähtevästä korkeataajuisesta aallosta, joka on ihmiskorvan kuuloalueen ulkopuolella.
Aivan kuin tässä ei vielä olisi kaikki, perhe raportoi että jos orbi asetettiin lattialle ja sitä työnsi, se muutti suuntaansa itsestään, ja palasi lähtöpisteeseensä.
Jacksonville Journal lähetti valokuvaajan, Lou Egner. Rouva Betz sanoi hänelle että asettaa kuulan lattialle:
”Se kieri pois ja pysähtyi. Mitä sitten? Hän pyysi odottamaan hetken. Se kääntyi itsekseen ja pyöri takaisin jalkojemme juureen. Se pysähtyi. Sitten se kääntyi jälleen ja pyöri vasemmalle noin pari metriä, teki suuren kaaren ja tuli takaisin jalkojeni juureen.”
Lisäksi omituinen ääni kuului kuulan sivusta. Kaikki nämä lausunnot olivat Tampa Bay Timesin reportterin vahvistamia.
Media ei kuitenkaan ollut ainoa joka oli kuulasta kiinnostunut.
USA:n laivasto sekä NASA ovat ilmeisesti myös ilmaisseet kiinnostuksensa kuulan löytöä kohtaan, ja vaikka perhe kieltäytyi antamasta kuulaa NASAlle tai laivastolle aluksi, he päätyivät toimittamaan orbin laivastolle johtuen monista selittämättömistä ilmiöistä siihen liittyen.
Chris Berninger, USA:n laivaston edustaja sanoi saatuaan kuulan: “Ensimmäinen röntgensädeyrityksemme ei johtanut mihinkään. Aiomme käyttää tehokkaampaa konetta siihen ja ajaa myös spektrografinen testi jotta määritettäisiin mistä metallista se on tehty… Siinä todellakin on jotain outoa..”
Mitä enemmän testejä suoritettiin, sitä hämmentyneemmiksi se jätti ihmiset.
Jatkotestit paljastivat että ”avaruuspallon” kuori on noin puoli tuumaa paksu ja että kuula kestää noin 82 megapascalin painetta, ja he tulivat siihen tulokseen että se on ruostumatonta terästä, tarkemmin ferromagneettinen lejeerinki #431.
Ruostumaton 431 on konetyöstettävä teräs johon on lisätty nikkeliä antamaan kovuutta ja eliminoiden epätervetullut deltaferriitti.
Kiinnostavaa kyllä, tällä lejeeringillä on parempi korroosioresistanssi ja kovuus. Sen korroosionkestävyys tekee siitä ideaalisen varustamo- ja ilmasovelluksiin. Tätä metalliseosta käytetään lentokoneiden kiinnityksiin ja sitä kannattaa harkita myös rakenteellisiin osiin meriolosuhteissa.
Tri. James Albert Harder — hydrauliikan alan emeriittusprofessori Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksiköstä osoitti kiinnostuksensa mystistä kuulaa kohtaan.
“Hän [Tri. Harder] vakuutti, perustuen röntgentutkimuksiinsa, että kaksi sisäkuulaa on tehty alkuaineista jotka ovat paljon painavampia kuin mikään tieteen tuntema. Kaikkein raskaimmalla atomireaktorissa tuotetulla alkuaineella on järjestysluku 105, ja kaikkein raskaammalla luonnollisella alkuaineella on 92, joka on uraani. Harder väittää määrittäneensä Betzin kuulan järjestysluvut ja ne olivat yli 140. Jos kuulaan poraisi, hänen mukaansa, ’massat saattaisivat muuttua kriittisiksi’ ja räjähtää kuin atomipommi.”
Useiden testien lisäksi niinkutsuttu ”pallo avaruudesta” sai myös Omega Minus One -instituution tohtorin Carl Willistonin huomion hänen tutkiessaan sitä.
Kuuden tunnin testaamisen jälkeen tri Williston havaitsi että kuulalla on kolme magneettista napaa, ja mahdollisesti myös neljäs.
Tri Carl Williston sanoi että magneettikentän aspekti oli aikamoinen pähkinä purtavaksi, kentän vuon tiheys vaikutti vaihtelevan voimakkuudeltaan tuntemattoman kuvion mukaan.
Yksinkertaisesti sanottuna magneettikentän voimakkuus vaihteli ylösalas. Vuonna 1974 tämä ilmiö ei ollut osa tuntemaamme fysiikkaa. Sama pätee useisiin napoihin.
Röntgensäteet paljastivat lisää mysteereitä. Aivan kuin Betzin kuula olisi venäläinen maatuskanukke avaruudesta. Mysteeri toisensa sisässä.
Röntgensädetys paljasti kolmee samanlaista ympyrämuotoa pallon sisässä. Mielenkiintoisesti näillä kolmella muodolla oli ympäröivä ”halo”, aivan kuin niitä ympäröisi toisen tiheyksinen aine. Metalli oli samanlaista kuin ruostumaton teräs, mutta siinä oli tuntematonta ainetta, mikä teki siitä hieman erilaisen.
Asiantuntijat jäivät ymmälleen koostumuksesta ja ominaisuuksista, ja he tulivat tulokseen että epätavallinen pallo oli magneettikuula joka oli herkkä magneettikentille, useille ääniemissioille ja mekaaniselle stimulaatiolle. Se oli sekä passiivinen että aktiivinen. Jos se oli maan ulkopuolinen luotain, se oli mahdollisesti rikkinäinen.
Artikkelin julkaissut Educating Humanity