Takaisin sisällä Loeb kertoo vaimolleen mitä on nähnyt. Vaimo sanoo hänelle että olisi OK jos mies lähtee avaruusolentojen matkaan — tietyin ehdoin.

”Jos siellä on avaruusolento, varmista vain että ne jättävät auton avaimet minulle”, Loebin vaimo sanoo. ”Ja älä herätä koiraa takapihalla”. Miten voimme saada selvyyden onko universumi täynnä elämää? Mitä työkaluja tutkimuksessa on mahdollista käyttää?

Loeb, Frank B. Baird Jr. -tiedeprofessori ja Institute for Theory and Computationin johtaja, otti kantaa näihin kysymyksiin tiedekeskuksessa pitämässään tunninmittaisessa puheessa otsikolla ”Kaukana Maapallosta Olevan Primitiivisen ja Älykkään Elämän  Etsimisen Uudet Metodit”. Puhe oli viimeisin kuukausittaisessa sarjassa joka tuo yhteen kansalaiset ja tieteentutkimuksen uusimmat kuulumiset. Mallinckrodt Fysiikan Professori Melissa Franklin  toimi keskustelun vetäjänä. Kysymys siitä olemmeko yksin voi mahdollisesti muokata kaikkia elämänaloja, ja sillä on seurauksia biologiassa, historiassa, lingvistiikassa, politiikassa ja monella muulla alalla.

Uskonnolliset uskomuksemme haastettaisiin.

Monet tiedemiehet olettavat että maapallo on biologisen universumin keskipiste ja että muut galaksit ovat elämättömiä, mutta oletukset haittaavat tutkimusta, Loeb on havainnut. ”Oli joskus yleistietoa että raskaat kappaleet putoavat nopeammin kuin kevyet”, hän sanoo. ”Meidän tulisi yksinkertaisesti tarkistaa oletuksemme eikä vain tehdä niitä, erityisesti älykkään elämän etsimisessä.”

Eräs sellainen oletus: kappaleet Kuiperin vyöllä, aurinkokunnan alueella Neptunuksen kiertoradan takana, emittoivat luonnollista valoa joka heijastuu auringosta. Se voi olla keinotekoista valoa, Loeb sanoo. Loebin mukaan Tokion kokoinen kaupunki voi säteillä valoa joka näkyy tuolta etäisyydeltä — jos etsisimme sitä.

Valo voisi olla avainasemassa elämän havaitsemisessa aurinkokunnan ulkopuolelta, Loeb sanoo. Planeetat ovat asuttavia alueita, oikealla etäisyydellä tähdestä jotta niillä on oikea lämpötila veden nestemuodolle. Voimakkaita teleskooppeja käyttävien tiedemiesten tulisi kyetä havaitsemaan tähden valo planeetan ilmakehästä jotta he voisivat havaita todisteita hapesta ja metaanista, Loeb sanoo.

Sellaiset teleskoopit ovat jo löytäneet havaintokandidaatteja. Syväavaruuden Kepler-satelliitti on löytänyt 3500 objektia. Mutta Loeb sanoo että Hubble-avaruusteleskoopin jälkeläinen, James Webb -avaruusteleskooppi, joka on tarkoitus laukaista 2018, tulee olemaan vielä tehokkaampi tutkimusväline.

”Jos me haluamme havaita biologisia elämän molekyylejä avaruudessa ensi vuosikymmenellä, tämä on paras instrumentti”, hän sanoo.

On myös olemassa matalataajuisia observatorioita jotka pyrkivät salakuuntelemaan radiosignaaleita ulkoavaruuden sivilisaatioiden havaitsemiseksi (samalla kun signaalimme sinkoutuvat avaruuteen jotta muut voisivat ne havaita). Mikä tekisimme jos havaitsisimme sellaisen signaalin ja saisimme yhteyden sivilisaatioon joka on miljardeja vuosia meitä vanhempi?

”Voisimme kysyä ’mikä on pimeän aineen ja pimeän energian luonne?'”, Loeb sanoo. ”Mutta se tuntuisi samalta kuin lunttaaminen kokeessa.”

Artikkelin julkaissut Educating Humanity