Health Rangerin alkusanat: Yhdysvallat väittää olevansa maailman johtaja lääketieteessä. Mutta länsimaisella lääketieteellä on pimeä puolensa, jota harva haluaa tunnustaa: Karmeat lääketieteen ihmiskokeet, joita on tehty köyhillä ihmisillä ja heidän lapsillaan tieteellisen edistyksen nimissä. Monet näistä lääketieteen kokeista on tehty ihmisillä heidän tietämättään, ja useimmat on tehty osana liikevoiton tavoittelua juuri hyväksytystä lääkkeestä tai lääketieteellisestä teknologiasta.
Lääketieteen kokeet nykypäivänä jatkuvat amerikkalaisilla ja heidän lapsillaan. Lähtien psykiatrien keksimillä fiktiivisillä sairauksilla diagnosoitujen lasten massalääkitsemisestä aina FDA:n hyväksymiin massamarkkinoituihin lääkkeisiin, joita ei ole testattu mitenkään legitiimisti, populaatio tällä hetkellä on käsittämättömän lääketieteellisten kokeiden määrän kohteena. Nykypäivänä lähes 50% amerikkalaisista syö ainakin yhtä reseptilääkettä ja lähes 20% kouluikäisistä lapsista on Ritalinin kaltaisten amfetamiinijohdannaisten tai Prozacin kaltaisten masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena. Tämä massalääkitseminen on kaikin tavoin suuri ihmiskoe, joka on käynnissä tällä hetkellä.
Mutta jotta voisimme todella ymmärtää miten tämä massakokeilu on päässyt tähän tilanteeseen, on tarkasteltava perinteisen lääketieteen karmaisevaa historiaa, jossa ihmisiä käytetään hyväksi julmasti lääketieteen kokeissa.
VAROITUS: Se mitä nyt luet on todella karmeaa. Tätä American Medical Associationista tai lääkefirmoista kertovaa tietoa ei kerrota iltauutisissa. Sinulle ei opeteta totuutta länsimaisesta lääketieteestä koulussa, tai edes yliopistossa. Tämä on länsimaisen lääketieteen pimeä historia, ja luotto voi mennä aika herkästi lääkeyrityksiin tätä lukiessa. Tämä tieto on esitetty tässä viihdekäyttöön, sekä varoituksena ihmisille siitä mitä meille tai lapsillemme voi käydä ellemme saa Big Pharman ja modernin psykiatrian toimintaa kuriin.
Seuraavan aikajanan on koostanut Dani Veracity.
Länsimaisen lääketieteen ihmiskokeiden todellinen historia
Ihmiskokeet — eli, ihmisolentojen altistaminen tieteellisille kokeille, jotka ovat joskus julmia, joskus kivuliaita, joskus kuolettavia ja aina riski — on iso osa sitä historiaa Amerikassa, josta ei kuule historian tai tieteen oppikirjoissa. Yhdysvallat on epäilemättä vastuussa suuresta määrästä tieteellisiä läpimurtoja. Nämä edistysaskeleet, erityisesti lääketieteen alalla, ovat muuttaneet miljardien ihmisten elämää ympäri maailman — joskus parempaan, niinkuin malarialääkettä keksiessä, joskus huonompaan (esim. kouluikäisten lasten ”psykiatrinen” huumaaminen).
Kuitenkin, nämä läpimurtotapaukset tulevat suuren hintalapun kanssa: Tämän edistyksen mahdollistaneet kokeet ovat käyttäneet hyväksi ihmisolentoja. Viimeisen kahden vuosisadan aikana jotkut näistä koehenkilöistä ovat saaneet heidän henkiselle ja fyysiselle terveydelle aiheutuneista vahingoista korvauksia, mutta useimmat eivät ole. Monet ovat menettäneet henkensä johtuen kokeista, joihin he ovat usein tahtomattaan ja joskus pahaa-aavistamattaan osallistuneet, ja tokikaan he eivät voi saada korvausta kaikkein heille tärkeimmän asian menettämisestä: oman terveytensä.
Kun tätä listaa läpi lukee, saa kuulla tarinoita vastasyntyneiden piikittämisestä radioaktiivisilla aineilla, henkisesti sairaiden ihmisten asettamisesta jättiläismäisiin jääkaappeihin, armeijan henkilöstön altistamisesta kemiallisille aseille saman valtionhallinnon toimesta, joita nämä ovat palvelleet, sekä tarkoituksellisesta hepatiitin tartuttamisesta henkisesti jälkeenjääneille lapsille. Nämä tarinat ovat faktoja, eivät fiktiota: jokaiselle kertomukselle, huolimatta siitä miten karmea, on esitetty tukeva linkki tai lähdeviite.
Nämä tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi, koska ihmiskokeet jatkuvat edelleen tänäkin päivänä. Syyt näille kokeille saattavat olla erilaiset, mutta yleensä ihmiskoekaniinit ovat samoista ryhmistä: vähemmistöjen edustajat, köyhät ja vähäosaiset. Nämä ovat elämiä, joita me uhraamme lääke”tieteen” nimissä.
(1833)
Tri. William Beaumont, sotilaskirurgi, toimii vatsalaukun lääketieteen pioneerina tutkimalla potilasta, jota on ammuttu haulikolla vatsaan. Hän kirjoittaa ihmisillä tehtyjen lääketieteellisten kokeiden moraalisen koodin, ja esittää kokeiden tekemisen tärkeyden, mutta myös listaa vaatimukset sille, että ihmiskoehenkilöiden tulee antaa vapaasta tahdostaan informoitu suostumus ja heidän tulee voida päättää koe silloin kun he haluavat. Beaumontin koodisto listaa luvan antamiskeinoksi verbaalisen suostumuksen, eikä niinkään allekirjoitetun suostumuksen (Berdon).
(1845)
(1845 – 1849) J. Marion Sims, jota myöhemmin tituleerattiin ”gynekologian isäksi”, tekee lääketieteellisiä kokeita afrikkalaisilla naisorjilla ilman nukutusta. Nämä naiset kuolevat yleensä infektioon heti leikkauksen jälkeen. Koska hän uskoo, että vastasyntyneiden kallonluiden liikkuminen pitkittyneiden synnytysten aikana aiheuttaa trismusta, hän käyttää myös suutarin nuijaa, terävää työkalua, jolla suutarit tekevät reikiä nahkaan, harjoitellakseen orjaäideille syntyneiden vauvojen kallonluiden liikuttamista (Brinker).
(1895)
Newyorkilainen lastenlääkäri Henry Heiman infektoi 4-vuotiaan pojan, jota hän nimittää ”idiootiksi jolla on krooninen epilepsia”, tippurilla lääketieteellisessä kokeessa (”Human Experimentation: Before the Nazi Era and After”).
(1896)
Tri. Arthur Wentworth ottaa Bostonin lastensairaalasta 29 lasta koekaniineiksi, joille hän tekee selkäydinpunktion. Hän halusi kokeilla onko toimenpide vahingollinen (Sharav).
(1900)
Yhdysvaltain armeijan Filippiineillä työskentelevät lääkärit infektoivat viisi filippiiniläistä vankia rutolla ja jättävät ruokkimatta heitä asianmukaisesti tuottaakseen 29 vangille beriberin; neljä koehenkilöä kuolee (Merritte, et al.; Cockburn and St. Clair, eds.).
Amerikan lääkintöjohtajan pyynnöstä tri. Walter Reed menee Kuubaan ja käyttää 22:a espanjalaista maahanmuuttajatyöläistä osoittaakseen, että keltakuume leviää hyttysenpuremista. Teollaan hän käyttää ensimmäisenä terveitä koehenkilöitä, mutta lisäksi hän myös ottaa käyttöön kirjallisen informoidun suostumuksen antamisen käytännön koehenkilöillä. Tässä tutkimuksessa tri. Reed selvästi kertoo koehenkilöille, että vaikka hän tekee kaikkensa heitä auttaakseen, he saattavat myös kuolla kokeen johdosta. Hän maksaa heille $100 kullassa osallistumisesta, plus $100 lisää jos he saavat keltakuumeen (Berdon, Sharav).
(1906)
Harvardilaisprofessori tri. Richard Strong tartuttaa vangeille koleran tutkiakseen tautia, 13 heistä kuolee. Hän maksaa korvauksena taudista selvinneille sikareita ja tupakkaa. Nürnbergin oikeudenkäynneissä natsitohtorit siteeraavat tätä tutkimusta oikeuttaakseen omat lääketieteelliset kokeensa (Greger, Sharav).
(1911)
Tri. Hideyo Noguchi Rockefeller Institute for Medical Researchilta julkaisee dataa koskien epäaktiivisen kupan injektoimista 146:lle sairaalapotilaalle ja normaaleille lapsille tarkoituksenaan kehittää ihokoe kuppaan. Vuonna 1913 useat näiden lasten vanhemmista haastavat Noguchin oikeuteen kupan antamisesta heidän lapsilleen (”Reviews and Notes: History of Medicine: Subjected to Science: Human Experimentation in America before the Second World War”).
(1913)
Kokeiden tekijät ”testaavat” 15 lasta Philadelphiassa St. Vincent’s Housen lastenkodissa tuberkuliinilla, mikä johtaa pysyvään sokeuteen joillain lapsilla. Vaikka Pennsylvanian edustajainhuoneen arkistoissa tapauksesta onkin tietoja, tutkijoista ei rangaista kokeista (”Human Experimentation: Before the Nazi Era and After”).
(1915)
Tri. Joseph Goldberger, Yhdysvaltain terveysviranomaisten käskystä, tuottaa pellagran, vammauttavan keskushermostoon vaikuttavan sairauden, 12:lle mississippiläiselle vangille yrittäessään löytää lääkettä sairauteen. Eräs koehenkilö myöhemmin sanoo, että hän on käynyt läpi ”tuhat helvettiä”. Vuonna 1935 miljoonien kuoltua sairauteen, Yhdysvaltain terveysviranomaisten johtaja vihdoin myöntää, että viranomaiset olivat jo jonkin aikaa tienneet, että sairaus aiheutuu niasiinin puutteesta, mutta he eivät tehneet mitään koska se suurimmaksi osaksi oli köyhien afroamerikkalaisten sairaus. Nürnbergin oikeudenkäynneissä natsitohtorit siteeraavat tätä tutkimusta oikeuttaakseen omat lääketieteelliset kokeensa keskitysleirivangeilla (Greger; Cockburn and St. Clair, eds.).
(1918)
Vastauksena saksalaisten kemiallisten aseiden käyttöön ensimmäisessä maailmansodassa presidentti Wilson perustaa Chemical Warfare Servicen (CWS) osaksi Yhdysvaltain armeijaa. 24 vuotta myöhemmin vuonna 1942, CWS aloittaa kokeet sinappikaasulla ja lewisiitillä yli 4 tuhannella sotilaalla (Global Security, Goliszek).
(1919)
(1919 – 1922) Tutkijat tekevät kiveksensiirtokokeita kalifornialaisen San Quentinin osavaltiovankilan vangeilla. He siirtävät elävien vankien vatsalaukkuihin ja kivespusseihin teloitettujen vankien ja vuohien kiveksiä (Greger).
(1931)
Cornelius Rhoads, Rockefeller Institute for Medical Researchin patologi, tahallaan antaa syövän ihmiskoehenkilöille Puerto Ricossa syöpäsoluilla; heistä 13 kuolee. Vaikka puertoricolainen lääkäri myöhemmin saakin selville, että Rhoads tarkoituksella oli peitellyt joitain kokeittensa yksityiskohtia ja Rhoads itse oli antanut kirjallisen lausunnon sanoen uskovansa kaikkien puertoricolaisten tapetuksi tulemisen tarpeeseen, hän myöhemmin perustaa Yhdysvaltain armeijan biologisen sodankäynnin laitokset Marylandiin, Utahiin ja Panamaan. Hänet nimitetään Yhdysvaltain atomienergiakomissioon, jossa hän aloittaa säteilytyskokeet amerikkalaisilla sotilailla ja sairaalan siviilipotilailla (Sharav; Cockburn and St. Clair, eds.).
(1931 – 1933) Illinoisin Elginin osavaltiosairaalan mielisairaat potilaat saavat radium-266-ruiskeen kokeellisena hoitomuotona mielisairauteen (Goliszek).
(1932)
(1932-1972) Yhdysvaltain terveysviranomaiset Alabaman Tuskegeessa diagnosoivat 400:lla köyhällä, mustalla sadonkorjaajalla kupan, mutta eivät koskaan kerro heille sairaudesta tai hoida heitä; sen sijaan tutkijat käyttävät heitä ihmiskoekaniineina ja tarkkailevat oireita ja taudin etenemistä. Lopulta kaikki kuolevat kuppaan eivätkä heidän perheensä saa tietää, että heitä oltaisiin voitu hoitaa (Goliszek, University of Virginia Health System Health Sciences Library).
(1937)
Cornellin yliopiston lääketieteellisen tutkijat julkaisevat angiinalääketutkimuksen, joka käyttää sekä placeboa että sokkokoeasetelmaa ihmiskoehenkilöihin. He saavat selville, että placeboa saaneet koehenkilöt paranivat sairaudesta paremmin kuin oikeaa lääkettä saaneet. Tämä on ensimmäinen USA:ssa julkaistu placebovaikutustutkimus (”Placebo Effect”).
(1939)
Testatakseen teoriaansa änkytyksen syistä, kuuluisa puhepatologi tri. Wendell Johnson tekee kuuluisan ”hirviökokeensa” 22:lle lapselle Iowan sotilasorpokodissa Davenportissa. Tri. Johnson ja hänen kandioppilaansa laittavat lapset intensiivisen psykologisen paineen alle, minkä johdosta lasten puhe muuttuu normaalista änkytykseksi. Tuohon aikaan jotkut kandeista varoittivat tri. Johnsonia, että ”toisen maailmansodan jälkimainingeissa tarkkailijat saattavat verrata niitä natsien ihmiskokeisiin, mikä voisi tuhota hänen uran” (Alliance for Human Research Protection).
(1941)
Tri. William C. Black tartuttaa 12 kuukautta vanhaan vauvaan herpeksen lääketieteellisessä kokeessa. Journal of Experimental Medicinen päätoimittaja Francis Payton Rous kutsuu sitä ”vallan väärinkäytöksi, henkilöoikeuksien rikkomukseksi, anteeksiantamattomaksi johtuen siitä aiheutuneesta sairaudesta, jolla on seuraamuksia tieteelle” (Sharav).
Vuonna 1941 julkaistussa Archives of Pediatricsin artikkelissa kuvataan Vincentin angiinan vakavan iensairauden lääketieteellisiä kokeita, joissa lääkärit antoivat sairauden sairailta lapsilta terveille lapsille vanupuikoilla (Goliszek).
Tohtorit Francis & Salk sekä muut tutkijat Michiganin yliopistossa ruiskuttavat suuria määriä villiä influenssavirusta suoraan ”vapaaehtoisten” koehenkilöiden nenäreikiin Michiganin mielisairaaloissa. Koehenkilöt saivat influenssan erittäin lyhyen ajan päästä (Meiklejohn).
Tutkijat antavat 800:lle köyhälle raskaana olevalle naiselle Vanderbiltin yliopiston neuvolaklinikalla ”cocktaileja”, joissa on radioaktiivista rautaa, määrittääkseen raskaana olevien naisten rautavaatimukset (Pacchioli).
(1942)
Yhdysvallat perustaa Fort Detrickin, 92:n eekkerin laitoksen, jossa on töissä lähes 500 tieteentekijää biologisten aseiden parissa ja kehittämässä niille puolustuskeinoja. Fort Detrickin päätavoitteisiin kuuluu tutkia välittyvätkö sairaudet hengityksen, nielemisen tai ihon läpi absorboitumisen kautta; tottakai nämä biologisen sodankäynnin kokeet nojaavat vahvasti ihmiskoekaniinien käyttöön (Goliszek).
Yhdysvaltain maa- ja merivoimien lääkärit tartuttavat 400:lle vangille Chicagossa malarian tutkiakseen sairautta ja toivovansa kehittävän siihen hoidon. Vangeille kerrotaan, että he auttavat sodankäynnissä, mutta ei sitä että heille tartutetaan malaria. Nürnbergin oikeudenkäynneissä oikeudenkäynneissä natsitohtorit siteeraavat tätä tutkimusta oikeuttaakseen omat lääketieteelliset kokeensa (Cockburn and St. Clair, eds.).
Kemiallisen sodankäynnin osasto aloittaa sinappikaasu- ja lewisiittikokeet 4000 sotilaalla. Jotkut koehenkilöistä eivät tajua olevansa vapaaehtoisina kemiallisen altistumisen kokeille, niinkuin kävi 17-vuotiaalle Nathan Schnurmanille, joka vuonna 1944 luuli olevansa vapaaehtoisena kokeilemassa ”Yhdysvaltain laivaston kesävaatteita” (Goliszek).
Laivaston sponsoroimissa kokeissa Harvardin biokemisti Edward Cohn injektoi 64:lle vangille Massachusettsin osavaltion vankilassa lehmän verta (Sharav).
Merck Pharmaceuticalin hallituksen puheenjohtaja George Merck nimitetään War Research Servicen (WRS) johtoon, viraston jonka tehtävä on valvoa biologisen sodankäynnin ohjelman perustamista (Goliszek).
(1943)
Tutkiakseen ”kylmien lämpötilojen vaikutusta mielisairauksiin”, tutkijat Cincinnatin yliopistollisessa sairaalassa pitivät 16:a mielisairasta potilasta pakastimessa 120 tunnin ajan -1 celsiusasteen (30 Fahrenheitia) lämpötilassa (Sharav).
(1944)
Manhattan Projektissa, joka lopulta saisi kehitettyä atomipommin, tutkijat injektoivat 4.7 mikrogrammaa plutoniumia sotilaisiin Oak Ridgen laitoksella, 20 mailia Tennesseen Knoxvillesta länteen (”Manhattan Project: Oak Ridge”).
Kapteeni A. W. Frisch, kokenut mikrobiologi, aloittaa kokeet Michiganin osavaltion vankilan neljällä vapaaehtoisella, rokottaen vankeja hepatiitti-infektoiduilla aineilla, jotka on saatu Pohjois-Afrikasta. Yksi vangeista kuolee; kaksi muuta saavat hepatiitin mutta elävät; neljäs saa oireita mutta ei saa tautia (Meiklejohn).
Minnesotan ja Chicagon yliopistojen laboratoriotyöntekijät injektoivat ihmiskoehenkilöihin fosfori-32:a nähdäkseen miten se vaikuttaa hemoglobiiniaineenvaihduntaan (Goliszek).
(1944 – 1946) Kehittääkseen lääkkeen malariaan, joka hidasti liittoutuneiden voittoa toisessa maailmansodassa, Chicagon yliopiston lääketieteellisen professori tri. Alf Alving Illinoisin osavaltiosairaalassa tartuttaa psykoosipotilaisiin malarian verensiirroilla ja sitten kokeilee erilaisilla hoidoilla parantaa heitä (Sharav).
Lääkintäyksikön kapteeni antaa huhtikuussa 1944 muistion eversti Stanford Warrenille, Manhattan Projectin lääkintöosaston johtajalle, jossa ilmaistaan huolet atomipommin fluorikomponenttien vaikutuksesta keskushermostoon, ja pyydetään eläinkoetutkimuksia tehtäväksi näiden vaikutusten selvittämiseksi: ”Kliiniset todisteet näyttävät, että uraaniheksafluoridi voi vaikuttaa keskushermostoon varsin merkittävällä tavalla… Vaikuttaa siltä, että F [fluorikomponentti] eikä niinkään T [uraani] on kausaalitekijä… Koska työ näiden aineiden parissa on olennaista, on tarpeen tietää etukäteen mitä vaikutuksia niille altistuminen saattaa tuottaa.” Manhattan Project aloitti seuraavana vuonna ihmiskokeet tutkiakseen fluoridivaikutuksia (Griffiths and Bryson).
Manhattan Projectin lääkintätiimi, jota johtaa nyt kuuluisa Rochesterin yliopiston radiologi, eversti Safford Warren, injektoi plutoniumia suoraan potilaisiin yliopiston Strong Memorial -opetussairaalassa (Burton Report).
(1945)
Manhattan Project jatkuu, tutkijat injektoivat plutoniumia kolmeen potilaaseen Chicagon yliopiston Billings Hospitalissa (Sharav).
Yhdysvaltain ulkoministeriö, sotilastiedustelu ja CIA aloittavat Operation Paperclipin ja tarjoavat natsitieteilijöille koskemattomuutta ja salaidentiteettejä vaihdossa työstä huippusalaisissa aerodynamiikan ja kemiallisten aseiden projekteissa Yhdysvaltain leivissä (”Project Paperclip”).
Tutkijat tartuttavat 800 vankiin Atlantassa malarian tutkiakseen tautia (Sharav).
(1945 – 1955) New Yorkin Newburghissa Manhattan Projectiin kytköksissä olevat tutkijat aloittavat laajimmat tutkimukset koskaan juomaveden fluoraamisen terveysvaikutuksista (Griffiths and Bryson).
(1946)
Kenraali Douglas MacArthur solmii salaisen sopimuksen japanilaisen lääkärin tri. Shiro Ishiin kanssa. Ishii luovuttaa 10 tuhatta sivua informaatiota, jota on kerätty ihmiskokeita tekemällä, vastineeksi hän saa syytesuojan karmaisevista kokeista, joita hän on tehnyt kiinalaisille, venäläisille ja amerikkalaisille sotavangeille. Hän on mm. tehnyt tajuissaan oleville ihmisille vivisektioita (Goliszek, Sharav).
Mies- ja naiskoehenkilöt Chicagon Argonne National Laboratoriesilla saavat suonensisäisessä injektiossa arsenikki-76:a niin, että tutkijat voivat tutkia miten ihmiskeho absorboi, kuljettaa ja ulostaa arsenikkia (Goliszek).
Jatkona Newburgin vuoden 1945 tutkimukselle, Manhattan Project antaa toimeksi Rochesterin yliopistolle tutkia fluorin vaikutuksia eläimiin ja ihmisiin projektissa, jonka koodinimi on ”Program F.” New Yorkin osavaltion terveysviranomaisten avulla Program F:n tutkijat salaa keräävät ja analysoivat veri- ja kudosnäytteitä newburgilaisilta asukkailta. Tutkimuksia sponsoroi atomienergiakomissio ja ne tehdään Rochesterin yliopiston lääketieteellisen Strong Memorial Hospitalissa (Griffiths and Bryson).
(1946 – 1947) Rochesterin yliopiston tutkijat injektoivat neljälle mies- ja kahdelle naiskoehenkilölle uraani-234:ää ja uraani-235:a annoksina, jotka vaihtelevat välillä 6.4-70.7 mikrogrammaa per yksi elopainokilo tutkiakseen sitä miten paljon uraania he kykenisivät sietämään ennen munuaisvaurioita (Goliszek).
Chicagon metallurgisen laboratorion kuusi miestyöntekijää saavat juodakseen vettä, joka on kontaminoitu plutonium-239:lla, jotta tutkijat voisivat oppia miten plutonium absorboituu ruoansulatuksen kautta (Goliszek).
Tutkijat alkavat käyttää potilaita virginialaisissa sairaaloissa koekaniineina ihmiskokeisiin. Kokeet on välkysti sanailtu ”havainnoinniksi” lääketieteellisissä tutkimusraporteissa, jotta vältettäisiin negatiiviset konnotaatiot ja julkisuus (Sharav).
Amerikan kansa saa viimeinkin lukea bioasekokeista, joita tehdään Fort Detrickissa, sotaministeriön julkaisemasta raportista (Goliszek).
(1946 – 1953) Yhdysvaltain atomienergiakomissio sponsoroi tutkimuksia, joissa tutkijat Harvardin lääketieteellisestä, Massachusettsin yleissairaalasta sekä Bostonin lääketieteellisestä syöttävät Fernandin osavaltiokoulun henkisesti jälkeenjääneille potilaille Quaker Oatsin aamiaismuroja, joita on terästetty radioaktiivisilla jäljitysaineilla, joka aamu niin, että ravintotieteilijät voisivat tutkia sitä miten säilöntäaineet kulkeutuvat kehossa ja estävätkö ne vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä. Myöhemmin MIT:n tutkijat tekevät saman kokeet Wrenthamin osavaltiokoulussa (Sharav, Goliszek).
Ihmiskoehenkilöille annetaan yhdestä neljään injektiota arsenikki-76:a Chicagon lääketieteellisessä. Tutkijat ottavat kudosnäytteitä koehenkilöiltä ennen ja jälkeen injektioiden (Goliszek).
(1947)
Eversti E.E. Kirkpatrick atomienergiakomissiosta (AEC) kirjoittaa huippusalaiseen dokumenttiin (707075) päivämäärällä 8. tammikuuta, että ”tiettyjä radioaktiivisia aineita valmistellaan annettavaksi suonensisäisesti ihmiskoehenkilöille sopimuksen mukaisesti” (Goliszek).
Salaisessa AEC-dokumentissa päivämäärällä 17. huhtikuuta lukee, ”On toivottavaa, että mitään dokumentteja ei julkaistaisi, jotka viittaavat ihmisillä tehtyihin kokeisiin. Tällä saattaa olla negatiivinen vaikutus kansan mielipiteeseen tai se voi johtaa oikeusjuttuihin”. Dokumentti paljastaa, että Yhdysvaltain hallinto oli tietoinen ydinkokeiden terveysriskeistä armeijan henkilöstölle ja lähellä olleille siviileille kokeiden aikaan (Goliszek).
CIA alkaa tutkia LSD:n potentiaalia asekäytössä käyttämällä ihmiskoehenkilöitä armeijan sekä siviilien joukosta ilman heidän suostumustaan tai edes tietoaan kokeista. Lopulta nämä LSD-kokeet kehittyvät MKULTRA-ohjelmaksi vuonna 1953 (Sharav).
(1947 – 1953) Yhdysvaltain laivasto aloittaa Project Chatterin identifioidakseen ja testatakseen niinkutsuttuja ”totuusseerumeja”, kuten niitä joita esim. neuvostovakoojat ovat käyttäneet kuulusteluihin. Meskaliini ja keskushermostoon lamauttavasti vaikuttava skopolamiini olivat monien aineiden joukossa, joita testattiin ihmiskoehenkilöihin (Goliszek).
(1948)
New Yorkin Newburghin asukkaille tehtyjen salaisten kokeiden perusteella Project F:n tutkijat julkaisevat Journal of the American Dental Associationin elokuun 1948 numerossa raportin, jossa kuvataan fluoridin terveysvaaroja. Yhdysvaltain atomienergiakomissio nopeasti sensuroi sen ”kansallisen turvallisuuden” syillä (Griffiths and Bryson).
(1950)
(1950 – 1953) CIA sekä Office of Scientific Intelligence aloittavat Project Bluebirdin (joka uudelleennimetään Project Artichokeksi vuonna 1951) etsiäkseen keinoja ”puristaa” tietoja irti CIA-agenteilta, kontrolloidakseen henkilöitä ”erikoisilla kuulustelutekniikoilla”, ”parantaakseen muistia” ja käyttääkseen ”epätavallisia tekniikoita, mm. hypnoosia ja huumeita” hyökkäyskeinoina (Goliszek).
(1950 – 1953) Yhdysvaltain armeija päästää ilmoille kemiallisia kaasupilviä kuudessa amerikkalaisessa ja kanadalaisessa kaupungissa. Kanadan Winnipegissä kaasut ovat erittäin myrkyllistä kadmiumia, ja asukkaat saavat tämän jälkeen paljon hengitystiesairauksia (Cockburn and St. Clair, eds.).
Määrittääkseen miten herkkä amerikkalaiskaupunki on biologiselle hyökkäykselle, Yhdysvaltain laivasto ruiskuttaa Bacillus globigii -bakteeripilven aluksista San Fransiscon rannikolta. Ympäri kaupunkia on asetettu tarkkailulaitteita infektion mittaamiseksi, ja kahdeksan tuhatta sanfransiscolaista hengittää yli viisi tuhatta bakteeripartikkelia, ja monet heistä saavat keuhkokuumeen kaltaisia oireita (Goliszek).
Tri. Joseph Strokes Pennsylvanian yliopistosta tartuttaa 200 naisvangille hepatiitin viruksella tutkiakseen tautia (Sharav).
Clevelandin kaupunginsairaalan lääkärit tutkivat muutoksia aivojen verenkierrossa ruiskuttamalla koehenkilöihin selkäydinpuudutusta, asettamalla neuloja heidän kaulasuoniinsa ja rannevaltimoihinsa, kallistamalla heidän päätään alaspäin ja mittaamalla heidän verenpaineensa sen jälkeen, kun massiivinen verenhukka on aiheuttanut halvaantumisen ja pyörtymisen. Tämä koe tehdään usein useita kertoja samalle koehenkilölle (Goliszek).
Tri. D. Ewen Cameron, joka myöhemmin tulee kuuluisaksi MKULTRAsta hänen vuosina 1957-1964 kanadalaisilla tekemillään kokeilla, julkaisee artikkelin British Journal of Physical Medicinessa, jossa hän kuvaa kokeita joissa skitsofreniapotilaat Manitoban Brandon Mental Hospitalissa makaavat alasti 15-200 wattisten lämpölamppujen alla jopa kahdeksan tuntia päivässä. Hänen toiseen kokeeseensa kuuluu mielenterveyspotilaiden laittaminen sähköiseen häkkiin, joka lämmittää heidän kehonsa lämpötilaa 39.4 celsius-asteeseen (103 F), ja aiheuttaa kooman antamalla potilaille suuria injektioita insuliinia (Goliszek).
(1951)
Yhdysvaltain laivaston Project Bluebird uudelleennimetään Project Artichokeksi ja se aloittaa ihmiskokeet LSD:n, natriumpentothalin ja hypnoosin tehokkuuden testaamiseksi kuulustelukäytössä, mikä on yksi Project Bluebirdin tavoitteista (1950) (Goliszek).
Yhdysvaltain armeija salaa kontaminoi Norfolkin laivaston varusvarastokeskuksen Virginiassa sekä Washington DC:n kansallisen lentokentän bakteerikannalla, joka on valittu sen perusteella, että sen uskotaan tarttuvan afroamerikkalaisiin helpommin kuin valkoihoisiin. Koe aiheuttaa ruokamyrkytyksen, hengitysongelmia ja verenmyrkytyksen (Cockburn and St. Clair, eds.).
(1951 – 1952) Tutkijat panttaavat insuliinia diabeetikolta kahden päivän ajan tarkkaillakseen diabeteksen vaikutuksia; jotkut koehenkilöt vajoavat diabeettiseen koomaan (Goliszek).
(1951 – 1956) Ilmavoimien ilmalääkintäkoulun (Air Force’s School of Aviation Medicine, SAM) toimeksiannosta, Teksasin yliopiston Anderson Cancer Center Houstonissa aloittaa tutkimukset säteilyn vaikutuksesta syöpäpotilaisiin — monet näistä ovat vähemmistöjen tai alkuperäiskansojen edustajia — määrittääkseen säteilyn kyvyn hoitaa syöpää ja selvittääkseen säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia piloteille, jotka lentävät ydinkäyttöisillä lentokoneilla. Tutkimus kestää vuoteen 1956 asti, mukana on 263 syöpäpotilasta. Vuodesta 1953 eteenpäin koehenkilöiltä vaaditaan allekirjoitus lomakkeeseen, mutta siltikään tutkimus ei täytä suostumuksen antamisohjeita, jotka on kirjattu samana vuonna ilmestyneeseen Wilsonin muistioon. TBI-tutkimukset jatkuvat neljässä eri instituutiossa — Baylorin yliopiston lääkis, Memorial Sloan-Kettering Institute for Cancer Research, U.S. Naval Hospital Bethesdassa ja Cincinnatin yliopiston lääkis — aina vuoteen 1971 asti (U.S. Department of Energy, Goliszek).
Amerikan, Kanadan ja Britannian armeija ja tiedustelu-upseerit keräävät pienen ryhmän nimekkäitä psykologeja salaiseen tapaamiseen Ritz-Carlton Hotelliin Montrealissa, aiheena on kommunistien ”ajatuksen kontrollointitekniikat.” He ehdottavat huippusalaista tutkimusohjelmaa käyttäytymisen muokkauksesta — siinä käytettäisiin huumeita, hypnoosia, sähköshokkeja ja lobotomiaa ihmiskoekaniineihin (Barker).
(1952)
Armeijan tieteentekijät käyttävät Dugwayn ampuma-aluetta — joka sijaitsee 87 mailia Utahin Salt Lake Citysta lounaaseen — sarjassa kokeita määrittääkseen miten Brucella suis ja Brucella melitensis leviävät ihmispopulaatioissa. Nykypäivänä, yli puoli vuosisataa myöhemmin, jotkut asiantuntijat väittävät, että meillä on kaikilla kehoissamme näitä taudinaiheuttajia näiden kokeiden seurauksena (Goliszek).
Amerikkalaisen puolustusteollisuuden sponsoroimassa kokeessa Henry Blauer kuolee sen jälkeen, kun häneen ruiskutetaan meskaliinia Columbian yliopiston New York State Psychiatric Institutessa (Sharav).
Kuuluisassa Sloan-Ketterin Institutessa Chester M. Southam ruiskuttaa eläviä syöpäsoluja vankeihin Ohion osavaltiovankilassa tutkiakseen taudin etenemistä. Puolet vangeista tässä National Institutes of Healthin (NIH) sponsoroimassa tutkimuksessa ovat mustia, mikä herättää epäilyksiä rotuperustaisesta kokeesta joka on Tuskegeehen verrattavissa, joka oli myös NIH:n sponsoroima tutkimus (Merritte, et al.).
(1953)
(1953 – 1970) CIA aloittaa MKNAOMI-projektin ”varastoidakseen tappavia ja toimintakyvyttömäksi tekeviä materiaaleja, kehittääkseen kojeita näiden materiaalien levittämiseksi, ja tehdäkseen kokeita tietyillä huumeilla eläimiin ja ihmisiin.” Osana MKNAOMIa CIA ja armeijan bioaselaboratorion Special Operations Division Fort Detrickissa kehittävät kaksi vaihtoehtoa itsemurhapilleriksi standardille syaniditabletille, joita annetaan CIA-agenteille ja U-2 -piloteille. CIA-agentit ja U-2 -pilotit on tarkoitettu ottamaan näitä pillereitä kun he ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa he (ja kaikki informaatio joka heillä on tiedossaan) ovat vihollisen käsissä. He myös kehittävät ”mikrobiorokotteen” — laitteen jota agentit voivat käyttää ampumaan pieniä nuolia, jotka on pinnoitettu taudinaiheuttajilla, jotka pysyvät käyttökelpoisina viikkoja tai jopa kuukausia. Nämä nuolet voidaan ampua vaatteiden läpi, eikä niitä voi havaita ruumiinavauksessa. Lopulta 1960-luvun lopulla MKNAOMI mahdollistaa CIA:n varastoida biologisia myrkkyjä — tarttuvia viruksia, lamauttavaa äyriäistoksiinia, tappavaa botuliinia, käärmeen myrkkyä ja vakavia ihosairauksia aiheuttavaa Mircosporum gypseum –taudinaiheuttajaa. Kaikkien näiden ”kojeiden” kehittäminen vaatii tottakai ihmiskokeita (Goliszek).
(1953 – 1974) CIA-johtaja Allen Dulles valtuuttaa MKULTRA-ohjelman tuottamaan ja tekemään kokeita huumeilla ja biologisilla taudinaiheuttajilla, joita CIA voisi käyttää mielenhallintaan ja käyttäytymisen muokkaukseen. MKULTRAsta myöhemmin tulee tunnettu sen LSD-kokeista, joita tehtiin usein vangeille tai bordellien pitäjille, joita CIA perusti ja pyöritti. Bordellikokeet tunnettiin nimellä ”Operation Midnight Climax”. Niissä bordelliin oli pystytetty kaksisuuntainen peili niin, että CIA-agentit kykenivät tarkkailemaan LSD:n vaikutuksia seksuaalikäyttäytymiseen. Ironista kyllä, valtion henkilöille joskus sujautettiin LSD:tä juomaan ohjelmassa, mikä johti LSD-psykoosin aiheuttamaan itsemurhaan tri. Frank Olsonin tapauksessa, josta epäsuorasti oli vastuussa MKULTRA-johtaja tri. Sidney Gottlieb.
Kaikista sadoista MKULTRAssa käytetyistä ihmiskoekaniineista ainoastaan 14 sai koskaan tietää olleensa mukana ohjelmassa ja ainoastaan yksi sai korvauksia ($15 tuhatta). Useimmat MKULTRA-tiedostot lopulta tuhottiin vuonna 1973 (Elliston; Merritte, et al.; Barker).
Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) sponsoroi joditutkimuksia Iowan yliopistossa. Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkijat antavat raskaana olevalle naiselle 100-200 mikrocurien annoksen jodi-131:a, ja sitten tutkivat naisten abortoituja sikiöitä saadakseen tietää missä vaiheessa ja miten paljon radioaktiivinen jodi siirtyy istukasta sikiöön. Toisessa tutkimuksessa tutkijat antavat 12 poika- ja 13 tyttövauvalle, jotka ovat alle 36 tuntia vanhoja ja painavat 2,5-3,9 kiloa, jodi-131:a joko suullisesti tai lihasruiskeena. Myöhemmin jodikonsentraatiot mitattiin vauvojen kilpirauhasista (Goliszek).
Puolustusministeri Charles Wilson antaa Wilson-muistion, huippusalaisen dokumentin jossa Nürnbergin koodisto otetaan käyttöön osana puolustusministeriön ihmiskoekäytäntöä. Wilsonin muistio vaatii vapaaehtoista, kirjallista suostumusta ihmiskoehenkilöltä sen jälkeen kun hänelle on kerrottu ”kokeen luonteesta, kestosta ja tarkoituksesta; käytetyistä menetelmistä; kaikista rasitteista ja vaaroista, joita voidaan kohtuullisesti odottaa; sekä vaikutuksista hänen terveyteen tai henkilöön, joita saattaa mahdollisesti kokeeseen osallistumisesta aiheutua.” Siinä myös vaaditaan, että lääkärit käyttävät kokeellisia menetelmiä vasta sitten, kun muut menetelmät ovat epäonnistuneet (Berdon).
AEC-tutkimuksessa tutkijat syöttävät 28:lle terveelle lapselle Nebraskan yliopiston lääketieteellisessä jodi-131:a maharuokintaletkulla ja sitten mittaavat jodikonsentraatiot lasten kilpirauhasista 24 tuntia myöhemmin (Goliszek).
(1953 – 1957) 11 potilasta Massachusettsin yleissairaalassa Bostonissa saavat ruiskeena uraania osana Manhattan Projectia (Sharav).
AEC-sponsoroimassa tutkimuksessa Tennesseen yliopistossa tutkijat ruiskuttavat terveisiin 2-3 päivää vanhoihin vastasyntyneisiin arviolta 60 radia jodi-131:a (Goliszek).
Vastasyntynyt Daniel Burton sokeutuu kun lääkärit Brooklyn Doctors Hospitalissa tekevät kokeellisen happihoidon keskosten retinopatiaan, keskosten silmäsairauteen. Lääkärit antavat kokeellisen hoidon huolimatta aiemmista tutkimuksista, jotka näyttävät, että korkeat happitasot aiheuttavat sokeutta. Todistus tapauksessa Burton v. Brooklyn Doctors Hospital (452 N.Y.S.2d875) myöhemmin paljastaa, että tutkijat jatkoivat Burtonille ja muille keskosille ylimääräisen hapen antamista, jopa silloinkin kun heidän silmänsä olivat turvonneet vaarallisen paljon (Goliszek, Sharav).
CIA aloittaa Project MKDELTAn tutkiakseen biokemikaalien käyttöä ”häirintään, mustamaalaamiseen ja toimintakyvyttömäksi tekemiseen” (Goliszek).
Vuoden 1953 artikkeli Clinical Sciencessa kuvaa lääketieteellisiä kokeita, joissa tutkijat tarkoituksella tuottavat kantaridiinilla rakkoja 41 8-14v lapsen vatsaan tutkiakseen miten vakavasti aine ärsyttää ihoa (Goliszek).
AEC tekee sarjan kenttäkokeita nimellä ”Green Run”, jossa pudotetaan jodi-131:a ja ksenon-133:a Hanfordissa, Washingtonissa 500 tuhannen eekkerin alueelle, jossa on kolme pientä kuntaa (Hanford, White Bluffs ja Richland) Columbia-joen varrella (Sharav).
AEC:n sponsoroimassa tutkimuksessa selvitetään vaikuttaako radioaktiivinen jodi keskosiin eri tavalla kuin ajallaan syntyneisiin vauvoihin. Tutkijat detroitilaisessa Harperin sairaalassa antavat suullisesti jodi-131:a 65:lle vauvalle (keskosia ja ajallaan syntyneitä), jotka painavat 0,95-2,49kg (Goliszek).
(1954)
CIA aloittaa Project QKHILLTOP-tutkimukset selvittääkseen Kiinan kommunistipuolueen aivopesutekniikoita ja soveltaakseen niitä CIA:n omiin kuulustelumenetelmiin. Useimmat asiantuntijat spekuloivat, että Cornellin yliopiston lääketieteellisen ihmisekologiatutkimukset olivat Project QKHILLTOPin varhaisia kokeita (Goliszek).
(1954 – 1975) Yhdysvaltain ilmavoimien lääkintäupseerit Fort Detrickin kemiallisen sodankäynnin biologisessa laboratoriossa aloittavat Operation Whitecoatin — kokeet joissa ihmiskoekaniineja altistetaan hepatiitti A:lle, rutolle, keltakuumeelle, Venetsuelan hevosenkefaliitille, Rift Valleyn kuumeelle, riisitaudille ja sisäelinmikrobeille. Näihin koehenkilöihin kuuluu 2300 adventistikirkon sotilashenkilöä, jotka valitsevat ryhtyä ihmiskoekaniineiksi mieluummin kuin tappaa ketään taistelukentällä. Ainoastaan kaksi 2300:sta sanovat saaneensa pitkäaikaisia lääketieteellisiä komplikaatioita tutkimukseen osallistumisesta (”Operation Whitecoat”.)
Yleismuistiossa yliopistotutkijoille, jotka ovat sopimustyöntekijöitä armeijalle, Yhdysvaltain armeijan lääkintöjohtaja antaa ohjeistukset ihmiskokeita varten — mm. kirjallinen, informoitu suostumus — niinkuin turvaluokitellussa Wilsonin muistiossa luki (Goliszek).
(1955)
Yhdysvaltain armeijan sponsoroimissa kokeissa Tulanen yliopistossa mielisairaille potilaille annetaan LSD:tä ja muita huumeita, ja heidän aivokäyriään mitataan ohimoille kiinnitetyillä elektrodeilla (Barker, ”The Cold War Experiments”).
(1955 – 1957) Tutkiakseen sitä miten kylmä sää vaikuttaa ihmisen fysiologiaan, tutkijat antavat yhteensä 200 annosta jodi-131:a, radioaktiivista jäljitysainetta joka kerääntyy melkein heti kilpirauhasiin, 85:lle terveelle eskimolle ja 17:lle athapascalaiselle intiaanille, jotka elävät Alaskassa. He tutkivat jäljitysaineen leviämistä kehossa koehenkilöiden verestä, kilpirauhasnäytteistä, virtsasta ja sylkinäytteistä. Kielimuurin takia kukaan ei kerro koehenkilöille mitä heille tehdään, joten he eivät ole voineet antaa informoitua suostumustaan (Goliszek).
(1955 – 1965) CIA:n Project QKHILLTOPin mielenhallintakokeiden seurauksena Cornellin neurologit Harold Wolff ja Lawrence Hinkle perustavat Society for the Investigation of Human Ecologyn (joka myöhemmin uudelleennimetään Human Ecology Fundiksi) tutkimaan ”ihmisen suhdetta hänen sosiaaliseen ympäristöönsä siten kuin hän sen näkee” (Goliszek).
(1956)
(1956 – 1957) Yhdysvaltain armeijan salassa toimivat biologisten aseiden tutkijat päästävät hyttysiä, joihin on tartutettu dengue- ja keltakuumetta, Georgian Savannahiin ja Floridan Avon Parkiin testatakseen hyttysten kykyä kantaa sairautta. Jokaisen kokeen jälkeen armeijan agentit esiintyvät terveysviranomaisina ja mittaavat uhrien vaikutukset ja ottavat kuvia pahaa-aavistamattomista koehenkilöistä. Nämä kokeet johtavat moniin kuumeisiin, hengitystieoireisiin, raskauden keskeytymisiin, aivokalvontulehduksiin ja lavantautiin kaupunkien asukkailla, sekä useisiin kuolemantapauksiin (Cockburn and St. Clair, eds.).
(1957)
Yhdysvaltain armeija suorittaa Operation Plumbbobin Nevadan koealueella, 65 mailia Las Vegasista luoteeseen. Operation Pumbbob koostuu 29:sta ydinkokeesta, jotka tuottavat niin paljon säteilyä, että sen odotetaan johtavan 32 tuhanteen kilpirauhasen syöpätapaukseen alueella asuvien siviilien keskuudessa. 18 tuhatta sotilasta osallistuu Operation Pumbbobin Desert Rock VII:n ja VIII:n, jotka on suunniteltu selvittämään miten keskivertosotilaan fysiikka ja henkinen puoli reagoi ydinräjäytykseen taistelukentällä (”Operation Plumbbob”, Goliszek).
(1957 – 1964) CIA maksaa MKULTRAn nimissä McGillin yliopiston psykiatrian laitoksen perustajalle tri. D. Ewen Cameronille $69 tuhatta LSD-kokeiden sekä mahdollisesti tappavien kokeiden tekemisestä kanadalaisille, joita hoidetaan lievistä oireista kuten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta Allan Memorial Institutessa, jossa sijaitsee myös montrealilaisen Royal Victoria Hospitalin psykiatrian osasto. CIA rohkaisee tohtori Cameronia tutkimaan hänen ”psyykkisen pakon” konseptia, jossa hulluutta hoidetaan pyyhkimällä muisti kokonaan ja kirjoittamaan psyyke uudelleen. Nämä ”pakkokokeet” sisältävät ihmiskoehenkilöiden asettamista vegetatiiviseen tilaan jopa kolmen kuukauden ajaksi huumeilla, sähköshokeilla ja aistideprivaatiolla. Koehenkilöille soitetaan nauhalta joko suhinaa tai yksinkertaisia itseään toistavia lauseita viikkojen tai kuukausien ajan, jotta psyyke ”uudelleenkirjoitettaisiin” tai ”pyyhittäisiin”. Tri. Cameron antaa ihmiskoekaniineille myös lamaannuttavia huumeita ja vahvoja sähköshokkeja 30-40 kertaa hänen kokeissaan. Useimmat Cameronin koekaniinit kärsivät hänen työnsä seurauksena pysyvistä vammoista (Goliszek, ”Donald Ewan Cameron”).
Tutkiakseen sitä miten veri virtaa lasten aivoissa, tutkijat Philadelphian lastensairaalassa tekevät seuraavia kokeita terveillä 3-11v lapsilla: he tunkevat neuloja lasten reisivaltimoon ja kaulalaskimoon, ja laskevat verta alaspäin aivoista. Sitten he pakottavat lasten hengittämään erikoiskaasua kasvonaamiosta. Tutkimuksen Journal of Clinical Investigationissa julkaistussa artikkelissa tutkijat huomauttavat, että kokeen tehdäkseen heidän piti vyöttää jotkut lapset kiinni levyihin (Goliszek).
(1958)
Arviolta 300 laivaston sotilasta altistuu säteilylle kun laivaston sotalaiva Mansfield räjäyttää 30 ydinpommia Tyynen valtameren saarten lähellä Operation Hardtackissa (Goliszek).
Atomienergiakomissio AEC pudottaa radioaktiivista materiaalia Point Hopeen Alaskassa, inupiatien asuinalueelle, kenttäkokeessa nimeltä ”Project Chariot” (Sharav).
(1961)
Vastauksena Nürnbergin oikeudenkäynteihin, yalelainen psykologi Stanley Milgram tekee kuuluisan tottelevaisuustutkimuksensa vastatakseen kysymykseen ”Voisiko olla, että (Adolf) Eichmann ja hänen miljoona rikoskumppaniaan holokaustissa tottelivat vain käskyjä? Voisimmeko me kaikki olla rikoskumppaneita?” Mieskoehenkilöille, iältään 20-40 vuotta, kaikenlaisilla koulutustaustoilla, annetaan käsky antaa ”oppijoille” sähköshokkeja jokaisesta väärästä vastauksesta, jonka oppija antaa vastauksena sanaparikysymykseen. Todellisuudessa oppijat ovat näyytelijöitä, eivätkä he saa sähköshokkeja, mutta se mikä on merkitsevää on, että koehenkilöt eivät tätä tiedä. Hämmästyttävästi he jatkoivat käskyjen noudattamista ja sähköshokkien antamista, joiden voimakkuus kasvoi suuremmaksi, jopa silloinkin kun näyttelijät ilmensivät selvää fyysistä kipua (”Milgram Experiment”).
(1962)
Tutkijat Laurel Children’s Centerissa Marylandissa tekevät kokeita akneantibiooteilla lapsille, ja jatkoivat kokeiden tekoa senkin jälkeen kun puolet nuorista koehenkilöistä saivat vakavia maksavaurioita kokeellisesta lääkkeestä (Goliszek). Yhdysvaltain armeijan Deseretin koekeskus aloittaa Project 112:n. Siihen kuuluu SHAD (Shipboard Hazard and Defense), jossa laivaston ja maavoimien henkilöstöä altistetaan toksiineille ja kemiallisille myrkyille laivaston laivojen haavoittuvaisuuden kemiallisille ja biologisille aseille määrittämiseksi. Maavoimien henkilöstö ei ole koekaniineina; kokeiden suorittamine altistaa heidät. Monet osallistujista valittivat negatiivisista terveysvaikutuksista tuolloin, ja vuosikymmeniä myöhemmin kärsivät vakavista terveysongelmista altistumisen takia (Goliszek, Veterans Health Administration).
FDA alkaa vaatia, että uudet lääkkeet käyvät läpi kolmet kliiniset ihmiskokeet ennen lääkkeen hyväksyntää. Vuosina 1962-1980 lääkeyhtiöt noudattavat tätä vaatimusta suorittamalla vangeille ensimmäisen vaiheen kokeita, joissa määritetään lääkkeen toksisuus, antamalla heille pieniä rahasummia palkkioksi (Sharav).
(1963)
Chester M. Southam, joka injektoi Ohion osavaltiovankilan vankeihin eläviä syöpäsoluja vuonna 1952, tekee saman 22 seniilille afroamerikkalaiselle potilaalle Brooklyn juutalaisessa kroonisten sairauksien sairaalassa seuratakseen immunologisia vasteita. Southam sanoo potilaille, että he saavat ”joitain soluja”, mutta jättää mainitsematta niiden olevan syöpäsoluja. Hän väittää, että hän ei saa potilailta informoitua suostumusta, koska hän ei halua pelotella heitä kertomalla heille mitä hän tekee, mutta siitä huolimatta hetkellisesti hän menettää lääkärinlupansa sen takia. Ironista kyllä, hänestä lopulta tulee American Cancer Societyn johtaja (Greger, Merritte, et al.).
Tutkijat Washingtonin yliopistossa säteilyttävät 232:n vangin kiveksiä selvittääkseen säteilyn vaikutuksia kivesten toimintaan. Kun vangit lähtevät vankilasta ja saavat lapsia, ainakin neljän heistä lapsilla oli synnynnäinen sairaus. Tarkka luku ei ole tiedossa, koska tutkijat eivät seuranneet miehiä nähdäkseen kokeen pitkäaikaisia vaikutuksia (Goliszek).
National Institutes of Healthin (NIH) sponsoroimassa tutkimuksessa tutkija istuttaa simpanssin munuaisen ihmiseen. Koe epäonnistuu (Sharav).
(1963 – 1966) New York Universityn tutkija Saul Krugman lupaa henkisesti jälkeenjääneiden lasten vanhemmille paikan Willowbrookin osavaltiokoulusta New Yorkin Staten Islandilta, joka on tällaisten lasten laitos, vaihdossa allekirjoituksista papereihin, joissa annetaan suostumus toimille, jotka on vanhemmille esitetty ”rokotuksina”. Todellisuudessa toimet ovat lapsien tarkoituksellista hepatiittiviruksella tartuttamista ruokkimalla heitä tinktuuralla, joka on tehty hepatiittiin sairastuneiden potilaiden ulosteista. Näin Krugman voi tutkia hepatiittiviruksen leviämistä ja hepatiittirokotteen tehokkuutta (Hammer Breslow).
(1963 – 1971) Johtava endokrinologi tri. Carl Heller antaa 67:lle vangille Oregonin osavaltiovankilassa Salemissa $5 kuukaudessa ja $25 jokaisesta kiveskudosnäytteestä, jos hän saa suorittaa tehdä vangeille kokeita, joissa heidän kiveksiään säteilytetään. Jos he ottavat vasektomian tutkimuksen loputtua, vangit saavat ylimääräisen $100 (Sharav, Goliszek).
Tutkijat ruiskuttavat radioaktiivista tymidiiniä yli sadan Oregonin osavaltiovankilan vankiin tutkiakseen vaikuttaako steroidihormoneille altistuminen sperman tuotantoon (Greger).
Pediatrics-julkaisussa julkaistussa tutkimuksessa Kalifornian yliopiston lastenlääketieteen osaston tutkijat käyttävät 113:a vastasyntynyttä, iältään yhdestä tunnista kolmeen päivään, kokeissa tutkiakseen verenpaineen ja verenkierron muutoksia. Eräässä tutkimuksessa lääkärit tunkevat katetrin vastasyntyneen napaan ja heidän aorttaansa, ja sitten upottavat vastasyntyneiden jalat jääveteen ja mittaavat aortan painetta. Toisessa kokeessa tohtorit vyöttävät 50 vastasyntynyttä ympärileikkauspöytään, kääntävät pöydän niin, että kaikki veri valuu vauvojen päähän ja sitten mittaavat heidän verenpaineensa (Goliszek).
(1964)
(1964 – 1968) Yhdysvaltain armeija maksaa $386,486 (suurin summa koskaan, joka on ihmiskokeista maksettu) Pennsylvanian yliopiston professoreille Albert Kligman ja Herbert W. Copelan, jotta he tekisivät lääketieteellisiä kokeita 320:lla vangilla Holmesburgin vankilassa määrittääkseen seitsemän tajuntaa muuttavan huumeen vaikutukset. Tutkijoiden tavoitteena on määrittää pienin toimiva annos jokaiselle huumeelle, jotta voitaisiin tehdä toimintakyvyttömäksi 50 prosenttia mistä tahansa populaatiosta (MED-50). Vaikka professorit Kligman ja Copelan väittävät, että he eivät ole tietoisia mistään tajuntaan vaikuttavien huumeiden pitkäaikaisvaikutuksista vangeihin, dokumentit sanovat myöhemmin toista (Kaye).
(1964 – 1967) Dow Chemical Company maksaa professori Kligmanille $10,000 tutkiakseen miten dioksiini — erittäin myrkyllinen, karsinogeeninen Agent Orangen ainesosa — sekä muut rikkakasvimyrkyt vaikuttavat ihmisten ihoon, koska kemikaalitehtaan työntekijät ovat saaneet aknen kaltaisen klooriaknen ja yhtiö haluaisi tietää ovatko käsitellyt kemikaalit syynä tähän. Tutkimuksessa professori Kligman laittaa dioksiinia 60 Dow-työntekijän iholle, ja hän pettyy kun vangeille ei tulekaan klooriaknen oireita. Vuosina 1980 ja 1981 tässä tutkimuksessa käytetyt ihmiskoekaniinit kävivät oikeusprosesseihin Kligmania vastaan heille aiheutuneista komplikaatioista, mm. perhosreuman ja psykologisten kärsimysten takia (Kaye).
(1965)
Puolustusministeriö käyttää kumipukuisia ihmiskoekaniineja, joilla on M9A1-maskit, 35:ssä kokeessa lähellä Alabaman Fort Greelyä Elk Hunt -kokeissa, jotka on suunniteltu mittaamaan VX-hermomyrkkyaineen määrää VX:n saastuttamien alueiden läpi kulkevien tai saastuneisiin ajoneuvoihin koskettavien ihmisten vaatteissa sekä näiltä alueilta nousevan VX-höyryn määrää. Kokeiden jälkeen koehenkilöt dekontaminoitiin kuumalla höyryllä ja paineistetulla kylmällä vedellä (Goliszek).
”Big Tom”-kokeessa puolustusministeriö ruiskuttaa Hawaiin Oahulle, joka on kaikkein tiheimmin asuttu saari, Bacillus globigiia simuloidakseen saarijoukon päälle tapahtuvaa hyökkäystä. Bacillus globigii aiheuttaa ihmisten immuunijärjestelmän heikkenemistä, mutta tämä ei ollut tiedossa tieteentekijöille tuohon aikaan (Goliszek, Martin).
Artikkelin julkaissut Natural News
