Tämä on kolmas osa sarjassamme lääketieteen ihmiskokeista. Sarjan kaksi edellistä osaa ovat osa1, osa 2 ja osa 3.
Lapsiin kohdistuneet rikokset määrittelevät osan holokaustin moraalisesti halveksittavimmista kauhuista. It’s My Story -dokumentissa Palmer kertoi Handscombille 13-vuotiaana Auschwitzissa saamistaan pahoinpitelyistä. Auschwitzissa pakotettujen ehkäisylääkekokeiden aiheuttamien vaurioiden seurauksena hän joutui heti sodan jälkeen useisiin kivuliaisiin leikkauksiin, ja leikkausten jälkeenkin Palmer ei pystynyt synnyttämään lapsia koko loppuelämänsä ajan. Nykyään, 70-vuotiaana, Palmerilla on syöpä.
Kukaan ei voi sanoa varmasti, liittyykö Palmerin syöpä lääketieteellisiin kokeisiin, joihin hän joutui noin 60 vuotta aiemmin, mutta se on todennäköinen mahdollisuus. Altistuminen lääkkeille ja muille kemikaaleille aiheuttaa erittäin kielteisiä vaikutuksia lapsiin, erityisesti niihin, jotka ovat vielä nuorempia kuin Palmer oli kokeiden aikana.
Huhtikuussa 2004 ilmestyneessä Pediatrics-artikkelissa ”Trends in Environmentally Related Childhood Diseases” Tracey Woodruff ym. kirjoittavat: ”Lapset voivat olla erityisen alttiita altistuksille kohdussa tai varhaiselämän aikana, koska sikiön tai pikkulapsen fysiologia on nopeassa kehityksessä, kuten solujen nopea jakautuminen, muuttuva aineenvaihdunta ja kehittyvät hormonijärjestelmät.”
Näin ollen kokeellisten lääketutkimusten tekeminen lapsilla vaikuttaa erityisen vaaralliselta ja siten kauhistuttavalta, mutta se on silti yleistä jopa nyky-yhteiskunnassa. BBC Newsin 30. marraskuuta 2004 ilmestyneessä artikkelissa ”Guinea Pig Kids” ja myöhemmin samannimisessä dokumenttielokuvassaan Jamie Doran paljastaa New Yorkin lastensuojeluhallinnon (ACS) vähän tunnetun käytännön, jossa kaupungin orpokodeissa ja sijaiskodeissa pidettyjä HIV-positiivisia lapsia käytetään koe-eläiminä kokeellisten aids-lääkkeiden koekaniineina. Doran haastatteli dokumenttiaan ja artikkeliaan varten Jacklyn Hoergeria, lastenhoitajaa, joka työskenteli katolisen kirkon ylläpitämässä Incarnation Children’s Home -lastenkodissa Harlemissa. Hoerger väittää, että sosiaaliviranomaiset eivät koskaan kertoneet hänelle, että lääkkeet, joita hän ja muut Incarnationin työntekijät antoivat orvoille ja sijaiskotilapsille, olivat kokeellisia. ”Meille kerrottiin, että jos he oksentavat, jos he menettävät kävelykykynsä, jos heillä on ripuli, jos he kuolevat, kaikki tämä johtuu heidän HIV-tartunnastaan”, hän sanoi BBC:lle.
Todellisuudessa nämä oireet johtuivat kokeellisista lääkkeistä, joita työntekijät antoivat heille. Kun BBC kysyi häneltä mielipidettä New Yorkin orvoille ja sijaislapsille tehdyistä kokeellisista lääketutkimuksista, Berkeleyn yliopiston vieraileva tutkija tohtori David Rasnick selitti: ”Kyse on vakavista, vakavista sivuvaikutuksista. Näistä lapsista tulee aivan onnettomia. Heillä tulee olemaan kramppeja, ripulia ja heidän nivelensä turpoavat. He pyörivät maassa, eikä heihin voi koskea.” BBC:n toimittajan Doranin mukaan tohtori Rasnick kutsui edelleen lapsille annettuja kokeellisia AIDS-lääkkeitä ”tappaviksi”. Jos lapset kieltäytyivät ottamasta lääkkeitä suun kautta, Incarnationin työntekijät syöttivät heille lääkkeitä väkisin vatsaan työnnettyjen syöttöletkujen kautta.
Ei ole epäilystäkään siitä, että nämä HIV-positiiviset ja aids-oireiset lapset tarvitsivat lääkitystä. Kysymys kuuluukin, miksi heille annettiin kokeellisia lääkkeitä eikä samoja lääkkeitä, joita Upper East Siden kalliissa Brownstone-kodissa asuva lapsi olisi saanut? Alliance for Human Research Protection -järjestön tiedottaja Vera Sheravin sanoin: ”He testasivat näitä erittäin kokeellisia lääkkeitä. Mikseivät he antaneet lapsille nykyistä parasta hoitoa? Tämä on meidän kysymyksemme. Miksi he altistivat heidät riskeille ja kivulle, kun he olivat avuttomia? Olisivatko he tehneet näitä kokeita omilla lapsillaan? Epäilen sitä.” Lisäksi – kun otetaan huomioon, että BBC:n artikkelin mukaan 99 prosenttia New Yorkin lastenkotien lapsista on joko afroamerikkalaisia tai latinalaisamerikkalaisia – myös rotuun ja ennakkoluuloihin liittyvät kysymykset tulevat esiin.
Hoerger kertoi BBC:lle, että hän ei tajunnut, mistä oli kyse, ennen kuin otti myöhemmin kaksi Incarnationin lasta sijaislapsiksi. Koulutettuna lastensairaanhoitajana hän päätti ottaa kahdelta kotonaan hoitamaltaan lapselta pois lääkkeet, joita heille annettiin Incarnationissa ollessaan. Tämä johti BBC:n mukaan siihen, että ”heidän terveytensä ja onnellisuutensa paranivat välittömästi”. Pian hänen päätöksensä jälkeen ACS tuli kuitenkin hänen kotiinsa ja otti lapset pois hänen hoidostaan. Tämän jälkeen hänet leimattiin oikeudessa lasten hyväksikäyttäjäksi, eikä hän sen jälkeen enää koskaan nähnyt lapsia.
Lääketieteellisten kokeiden tekeminen lapsilla on vakava syytös. Doran ymmärsi tämän dokumenttielokuvaansa ja artikkeliaan työstäessään ja kysyi Incarnationilta, mikä on sen puoli, mutta Incarnation ohjasi hänet vain PR-yhtiönsä puoleen. Kallis manhattanilainen yritys kertoi hänelle, ettei se anna kommentteja siitä, mitä kodin sisällä tapahtuu. Näiden syytösten perusteella ACS:n entinen komissaari John B. Mattingly määräsi ACS:n kaikkien asiakirjojen kattavan tarkistuksen. Huhtikuun alkuun mennessä ACS:n henkilökunta paljasti tutkimiensa asiakirjojen perusteella, kuinka yleistä Hoergerin kuvaamat kokeilut Incarnationissa olivat koko kaupungissa:
- Vuosien 1988 ja 2001 välillä 465 sijaiskotilasta ja orpoa käytettiin AIDS-lääkekokeissa.
- Suurin osa näistä lapsista osallistui ennen vuotta 1996.
- Suurin osa New Yorkissa asuvista HIV-positiivisista lapsista sai diagnoosin 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin.
- Eniten aidsiin liittyviä kuolemantapauksia New Yorkin lasten keskuudessa oli vuosina 1990-1995.
- Tutkimuksissa käytetyt 465 lasta olivat noin kahdessa kymmenessä eri riippumattomassa virastossa, jotka toimivat ACS:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Sitten 22. huhtikuuta 2005 ACS lähetti lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti, että se oli ”tehnyt Vera Institute of Justicen kanssa sopimuksen, jonka mukaan se tekee riippumattoman tarkastelun ACS:n politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat sijaishuollossa olevien HIV-positiivisten lasten osallistumista kliinisiin lääketutkimuksiin 1980- ja 1990-luvun lopulla”. Se väitti myös seuraavaa: ”Viimeinen lapsi, joka osallistui HIV:hen liittyvään kliiniseen lääketutkimukseen sijaishuollossa ollessaan, teki sen vuonna 2001. New Yorkissa ei ole meneillään hiviin liittyviä kliinisiä tutkimuksia, joihin osallistuisi sijaishuollossa olevia lapsia.” Tämä on suoraan ristiriidassa sen johtopäätöksen kanssa, jonka Doran kirjoittaa vuoden 2004 artikkelissaan: ”Kokeet jatkuvat edelleen New Yorkin köyhillä lapsilla.”
ACS väittää, että se tilasi tutkimukset HIV-positiivisten lasten parasta etua silmällä pitäen. ”Lääketutkimusten tarkoituksena oli kehittää tehokkaita hoitoja lasten aidsia varten aikana, jolloin ei ollut olemassa tunnettuja, FDA:n hyväksymiä lääkkeitä tautia sairastavien lasten hoitoon, ja monet lapset kuolivat”, lehdistötiedotteessa sanotaan. Todisteena aids-kriisin vakavuudesta, jonka ACS kohtasi kokeita tehdessään, lehdistötiedotteessa mainitaan seuraavat New Yorkin terveys- ja mielenterveysministeriön luvut:
- Ennen vuotta 2003 (CDC:n arvioiden mukaan) valtakunnallisesti 13 927:stä alle 13-vuotiaasta HIV-positiivisesta lapsesta New York Cityssä HIV-positiivisten lasten prosenttiosuus oli ”ylivoimaisesti korkein kaikista maan alueista”.
- Vuosina 1979-2003 New Yorkissa asui 3 634 alle 13-vuotiasta hiv-positiivista lasta.
Vaikka ACS uskoo, että sen päätös kokeellisten AIDS-lääkkeiden antamisesta 465 sijaislapselle ja orpolapselle ei ollut virheellinen, se kuitenkin tilaa Vera Institute -instituutilta riippumattoman tutkimuksen, jotta yleisö ja tiedotusvälineet saisivat varmuuden. Kuten komissaari Mattingly selitti: ”Ryhdymme tähän toimenpiteeseen, koska vaikka uskomme, että tuolloin käytössä olleet toimintatavat kuvastivat hyviä käytäntöjä, tunnustamme, että avoimuus on tarpeen kaikessa kanssakäymisessämme yleisön kanssa. Jotta voisimme tehokkaasti hoitaa tehtävämme New Yorkin lasten suojelemiseksi, meidän on voitava luottaa molemminpuolisesti niihin perheisiin, joita pyrimme palvelemaan.” Lehdistötiedotteen mukaan Vera Institute ”tutkii ACS:n toimintatapoja ja menettelytapoja sen varmistamiseksi, että ACS:n hoidossa olleet HIV-positiiviset ja aids-lapset on asianmukaisesti kirjattu oikeisiin kliinisiin lääketutkimuksiin”. Tähän sisältyy sen selvittäminen, onko:
- ACS hankkinut lasten vanhemmilta tai muilta huoltajilta suostumuksen ennen kuin lapset otettiin mukaan kokeellisiin lääketutkimuksiin.
- Tutkimuksiin osallistuneet lapset täyttäneet lääketieteelliset kriteerit.
- ACS valvonut riittävästi ja asianmukaisesti tutkimuksiin osallistuneita lapsia.
- Tutkimuksiin osallistuminen ollut ”tarkoituksenmukaista silloisen lääketieteellisen tietämyksen perusteella”.
Vera-instituutti ei ollut vieläkään saanut tutkimustaan valmiiksi, kun se päivitti analyysia koskevaa verkkosivustoaan 5. lokakuuta 2005. Se kirjoittaa, että se ”kokoaa neuvoa-antavaa lautakuntaa, joka koostuu lääketieteen, lastensuojelun, oikeusalan ja yhteiskunnan asiantuntijoista, jotta se voi tarkastella havaintojamme ja taata yleisölle tutkimuksemme riippumattomuuden”. Hankkeen kuvauksessa Vera Institute tunnustaa kiistan molemmat puolet:
”Vastustajat, jotka vastustavat sijaislasten ottamista mukaan kliinisiin tutkimuksiin – joissa riskit ja hyödyt ovat usein tuntemattomia – ovat huolissaan siitä, että tätä erittäin haavoittuvaa väestöryhmää saatetaan liian helposti laiminlyödä tai jopa käyttää hyväksi. Erityisesti värillisten lasten kohdalla he viittaavat historiallisiin esimerkkeihin, joissa terveydenhuoltojärjestelmä on toiminut syrjivästi ja ennakkoluuloisesti.
”Toisaalta ne, jotka kannattavat sijaislasten ottamista mukaan kliinisiin tutkimuksiin, väittävät, että ilmoittautuminen voi tarjota laadukasta hoitoa ja huippuluokan lääketiedettä lapsille, jotka muutoin saisivat vain rutiininomaisia lääketieteellisiä palveluja. Tämän näkemyksen mukaan sijaislasten poissulkeminen epäoikeudenmukaisesti estää heitä saamasta parasta, mitä lääketieteen ammattikunnalla on tarjota.”
On erittäin mielenkiintoista nähdä Vera Instituten tulokset, jotka instituutin itsensä mukaan ovat ”osa Veran tehtävää parantaa hallintojärjestelmiä”. ”Toivomme, että tarjoamamme tiedot edistävät julkista keskustelua, joka auttaa muokkaamaan tulevaa politiikkaa koskien kliinisiä kokeita ja valtion huostassa olevia lapsia”, sivustolla lukee. Kansallisella tasolla 12 000-13 000 alle 13-vuotiasta lasta on osallistunut National Institutes of Healthin rahoittamiin AIDS-lääkekokeisiin vuosina 1986-2005.
Vaikka Vera-instituutin tutkimustulokset eivät ole vielä valmiita, ympäristönsuojeluviraston (EPA) 8. huhtikuuta 2005 peruuttama lasten terveyttä koskeva ympäristöaltistustutkimus (Children’s Health Environmental Exposure Research Study, CHEERS) on osoitus siitä, mitä ympäristö- ja kansanterveysryhmien voimakas vastarinta (sekä kongressin pieni apu) voi saada aikaan köyhyydestä kärsiviin lapsiin kohdistuvien kokeiden lopettamiseksi.
EPA:n kokeet lapsilla
Lokakuussa 2005 American Chemistry Council antoi EPA:lle 2,1 miljoonaa dollaria sen tutkimiseksi, miten imeväisikäiset ja kolmevuotiaat lapset nielevät, hengittävät tai imevät kemikaaleja. Kuten IG Farben oli natsi-Saksan saksalaisille lääkeyhtiöille, American Chemistry Council toimii paljolti kemianteollisuuden suuryritysten, kuten Bayerin (joka oli muuten myös IG Farbenin jäsen), BP:n, Chevronin, Dow’n, DuPontin, Exxonin, Honeywellin, 3M:n, Monsanton ja Procter & Gamblen, peiteryhtiönä. Tutkimukset ovat jo osoittaneet, että näiden yritysten valmistamilla kemikaaleilla on pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin ja aikuisiin. CHEERSin kaltainen lyhyt kaksivuotinen tutkimus ei tietenkään paljastaisi näitä pitkäaikaisvaikutuksia, ja American Chemistry Council voisi sitten julkaista nämä tulokset ”todisteena” siitä, että sen kemikaalit ovat turvallisia.
Tämä on jo sinänsä eettinen ongelma, mutta ehdotettujen lasten koehenkilöiden demografinen koostumus pahentaa ongelmaa, etenkin kun otetaan huomioon, että sekä New Yorkin ACS:ssä että Tuskegeen syfilistutkimuksessa käytettiin sijaislapsia (joista suurin osa oli afroamerikkalaisia ja latinalaisamerikkalaisia). EPA:n alkuperäisen tutkimusehdotuksen mukaan, josta Organic Consumers Association on painanut osia uudelleen, koehenkilöt valittaisiin kuudesta terveysklinikasta Duvallin piirikunnassa, Flacassa. Näiden terveyskeskusten ominaispiirteet huomioon ottaen tutkimusehdotuksen sivulla 23 korostetaan, että koehenkilöt olisivat todennäköisesti pienituloisista perheistä peräisin olevia vähemmistölapsia: ”Vaikka kaikki Duvalin piirikunnan asukkaat ovat oikeutettuja käyttämään [terveydenhuollon] keskuksia, ne palvelevat ensisijaisesti pienituloisia henkilöitä. Vuonna 2000 seitsemänkymmentäviisi prosenttia klinikoiden käyttäjistä raskauskysymyksissä oli köyhyysrajalla tai sen alapuolella …”. Yhdysvaltain väestönlaskennassa mustiksi luokiteltujen henkilöiden synnytysten osuus on näissä kolmessa sairaalassa suurempi kuin koko piirikunnassa.”
Itse asiassa terveyskeskukset raportoivat, että 51 prosenttia niiden synnytyksistä on muiden kuin valkoihoisten äitien synnyttämiä ja että 62 prosenttia äideistä on saanut vain peruskoulun tai keskiasteen koulutuksen. Jos EPA olisi jatkanut CHEERS-ohjelman toteuttamista, näissä terveyskeskuksissa syntyneitä lapsia olisi käytetty ihmiskoekaniineina vain siksi, että he kuuluvat vähemmistöryhmiin ja köyhiin perheisiin. Vastineeksi siitä, että perheet olisivat antaneet lastensa altistua myrkyllisille kemikaaleille, perheet olisivat saaneet 970 dollaria, ilmaisen videokameran, t-paidan ja kehystetyn kiitostodistuksen.
Onneksi EPA päätti olla toteuttamatta CHEERSiä, kun Yhdysvaltain senaattorit Bill Nelson (D-Fla.) ja Barbara Boxer (D-Calif.) päättivät laittaa jalat alta ja estää presidentti Bushin nimityksen Stephen Johnsonin nimittämisestä EPA:n johtoon. Johnson kumosi 8. huhtikuuta antamassaan lausunnossa EPA:n aiemman päätöksen odottaa riippumattoman tieteellisen neuvoa-antavan paneelin raporttia ennen CHEERSiä koskevan päätöksen tekemistä. Hän selitti päätöksensä johtuvan siitä, että julkisuudessa ja tiedotusvälineissä oli esitetty tutkimuksesta virheellisiä tietoja:
”Viime syksynä tutkimussuunnitelmaan liittyvien kysymysten vuoksi määräsin, että kaikki tutkimustyöt on lopetettava välittömästi, ja pyysin riippumatonta arviointia. Sen jälkeen tutkimuksesta on esitetty monia vääristeltyjä tietoja. EPA:n johtavat tutkijat ovat kertoneet minulle, miten nämä vääristelyt ovat vaikuttaneet siihen, että tutkimusta on voitu jatkaa.
”Olen tullut siihen tulokseen, että tutkimusta ei voida jatkaa riippumattoman tarkastelun tuloksesta riippumatta. EPA:n on tehtävä laadukasta ja uskottavaa tutkimusta ilmapiirissä, jossa ei ole törkeitä vääristelyjä ja kiistoja.”
Boxer, joka sanoo vastustavansa jatkossakin myrkkyjen testaamista ihmisillä, kutsui CHEERS-ohjelmaa ”moraalittomaksi ohjelmaksi testata torjunta-aineita lapsilla” ja ”tuomittavaksi ideaksi, jonka ei olisi koskaan pitänyt päästä ulos neuvotteluhuoneesta” Associated Pressille antamassaan lausunnossa Johnsonin päätöksen jälkeen. Onneksi, toisin kuin Tuskegee-tutkimus, tutkimus lopetettiin ennen kuin kukaan loukkaantui.
Artikkelin julkaissut Natural News
