Eristys: Eristämisen teko; eristäminen käsitteenä tai olosuhteena tai yksin oleminen; erillisyys muista asioista tai henkilöistä; yksinolo.

Kiistely siitä onko SARS-CoV-2 -virusta koskaan eristetty tai puhdistettu jatkuu. Kuitenkin, käyttäen yllä esitettyä määritelmää, maalaisjärkeä, logiikan sääntöjä sekä tieteen ohjenuoria, jokaisen puolueettoman henkilön tulee tulla johtopäätelmään, joka sanoo että SARS-Cov-2 -virusta ei koskaan ole eristetty tai puhdistettu. Tämän seurauksena viruksen olemassaololle ei löydy tukea. Tämän faktan loogiset, maalaisjärkiset ja tieteelliset seuraamukset ovat seuraavat:

• jonkin sellaisen rakennetta ja koostumusta, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu, ei ole mahdollista tietää, tähän kuuluu kaikkien hypoteettisten piikkiproteiinien ja muiden proteiinien olemassaolo, rakenne ja toiminta;
• jonkin sellaisen geenisekvenssi, jota ei ole koskaan löydetty, ei voi olla tiedossa;
• jonkin sellaisen, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu, “variantteja” ei voida tuntea;
• on mahdotonta osoittaa, että SARS-CoV-2 aiheuttaa Covid-19 -nimellä tunnettua sairautta.

Niin lyhytsanaisesti kuin mahdollista, tässä on oikea tapa eristää, määrittää ja havainnollistaa uusi virus. Ensin, otetaan näytteitä (verta, ysköksiä, eritteitä) monilta ihmisiltä (esim. viideltä sadalta), joilla esiintyy oireita jotka ovat uniikkeja ja tarpeeksi ominaisia, joilla voidaan luonnehtia sairautta. Ilman että näitä näytteitä sekoitetaan MINKÄÄN kudoksen tai tuotteen kanssa joka sisältää geneettistä materiaalia, virologi liottaa, suodattaa ja käyttää sentrifugissa, eli siis puhdistaa, näytteen. Tämä yleinen käytössä oleva virologian tekniikka, jota on tehty vuosikymmenten ajan eristämään bakteriofageja¹ ja niinkutsuttuja jättiviruksia kaikissa virologian laboratorioissa, mahdollistaa virologin havainnollistaa elektronimikroskoopissa tuhannet identtisen kokoiset ja muotoiset partikkelit. Nämä partikkelit ovat eristettyjä ja puhdistettuja viruksia.

Nämä identtiset partikkelit sitten tarkastetaan että ne ovat fyysisesti yhtenäisiä fyysisillä ja/tai mikroskooppisilla tekniikoilla. Kun puhtaus on määritetty, partikkeleja voidaan edelleen jatkotutkia. Näihin tutkimuksiin kuuluu partikkelien rakenteen, morfologian ja kemiallisen koostumuksen tarkastelu. Seuraavaksi niiden geneettinen koostumus määritellään ottamalla suoraan puhdistetuista partikkeleista geneettistä materiaalia ja käyttämällä geenisekvensointitekniikoita, kuten Sangerin sekvensointi joka on ollut olemassa vuosikymmenten ajan. Sitten tehdään analyysi sen varmistamiseksi, että nämä yhtenäiset partikkelit ovat eksogeenisiä (ulkosyntyisiä) alkuperältään, niinkuin viruksen käsitetään olevan, eikä normaaleja hajoamistuotteita kuolevasta ja kuolleesta kudoksesta.² (Toukokuuhun 2020 mennessä me emme tiedä ketään virologia, joka olisi kyennyt määrittämään ovatko heidän näkemänsä partikkelit viruksia vaiko vain normaaleja kuolleiden ja kuolevien kudosten hajoamistuotteita.)³

¹  Isolation, characterization and analysis of bacteriophages from the haloalkaline lake Elmenteita, KenyaJuliah Khayeli Akhwale et al, PLOS One, Published: April 25, 2019. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0215734 — noudettu 2/15/21
²  “Extracellular Vesicles Derived From Apoptotic Cells: An Essential Link Between Death and Regeneration,” Maojiao Li1 et al, Frontiers in Cell and Developmental Biology, 2020 October 2. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fcell.2020.573511/full — noudettu 2/15/21
³  “The Role of Extracellular Vesicles as Allies of HIV, HCV and SARS Viruses,” Flavia Giannessi, et al, Viruses, 2020 May

Jos me olemme päässeet näin pitkälle, silloin meillä on täysin eristetty, määritetty ja geneettisesti sekvensoitu eksogeeninen viruspartikkeli. Kuitenkin edelleen pitäisi näyttää, että se on kausaalisuhteessa sairauteen. Tämä tapahtuu altistamalla ryhmä terveitä koehenkilöitä (eläimiä käytetään tähän yleensä) eristetylle, puhdistetulle virukselle tavalla, jolla taudin ajatellaan leviävän. Jos eläimet sairastuvat samaan tautiin, mikä määritetään kliinisillä kokeilla ja ruumiinavauksilla, silloin on näytetty että virus oikeasti aiheuttaa sairauden. Tämä demonstroi sairautta aiheuttavan taudinaiheuttajan infektiivisyyden ja välittymisen.

Yhtäkään näistä vaiheista ei ole yritetty SARS-CoV-2 -viruksen tapauksessa, eikä näitä askelia ole otettu yhdenkään niinkutsutun patogeenisen viruksen tapauksessa. Kirjallisuuskatsauksestamme käy ilmi, että yksikään tutkimus ei ole näyttänyt näitä askelia suoritetun lääketieteessä.

Sen sijaan vuodesta 1954 lähtien virologit ovat ottaneet puhdistamattomia näytteitä suhteellisen vähälukuiselta määrältä ihmisiä, usein kymmenen tai alle, joilla on ollut samankaltainen sairaus. Sitten he minimaalisesti prosessoivat tätä näytettä ja laittavat tätä puhdistamatonta näytettä kudosviljelmään, joka sisältää yleensä neljästä kuuteen muuntyyppistä materiaalia — joista kaikki sisältävät identtistä geneettistä materiaalia, jota kutsutaan “virukseksi”. Kudosviljelmää näännytetään ja myrkytetään ja se luonnollisesti hajoaa monentyyppisiksi partikkeleiksi, joista jotkut sisältävät geneettistä materiaalia. Kaiken järjen, logiikan, englanninkielen ja tieteellisen rehellisyyden vastaisesti tätä prosessia nimitetään “viruksen eristämiseksi”. Tämä uusi keitos sisältää geeninpalasia monista lähteistä, ja sille sitten tehdään geneettinen analyysi, josta luodaan tietokonesimulaatiolla väitetyn viruksen väitetty geenisekvenssi, niinkutsuttu in silico genome. Missään kohtaa oikeaa virusta ei tarkasteltu elektronimikroskoopilla. Missään kohtaa genomia tai sekvenssiä ei ole saatu oikeasta viruksesta. Tämä on tieteellinen petos.

Havainto siitä, että puhdistamaton näyte — joka laitetaan kudosviljelmään toksisten antibioottien, lehmän sikiökudoksen, vesikalvonesteen ja muiden kudosten kanssa — tuhoaa munuaiskudoksen jolle se asetetaan, tulkitaan todisteena viruksen olemassaolosta ja patogeenisuudesta. Tämä on tieteellinen petos.

Tästä eteenpäin, kun joku antaa sinulle tutkimuksen joka puhuu siitä miten SARS-Cov-2 -virus on eristetty, tarkasta menetelmäosuus. Jos tutkijat ovat käyttäneet verosoluja tai mitä tahansa muuta viljelymenetelmää, tiedät jo että heidän prosessinsa ei ollut eristäminen. Kuulet seuraavia tekosyitä sille miksi eristystä ei ole suoritettu:

1. Potilaista ei löydetty tarpeeksi viruspartikkeleita analysoitavaksi.
2. Virukset ovat solujen sisällä eläviä parasiitteja; niitä ei löydy solujen ulkopuolelta tällä tavoin.

Jos kohta numero 1 pitäisi paikkansa, ja me emme löytäisi virusta sairaiden ihmisten ysköksistä, mihin näyttöön he silloin luulevat perustavansa sen, että virus on vaarallinen tai jopa tappava? Jos kohta numero 2 pitäisi paikkansa, miten virus sitten leviäisi ihmisestä toiseen? Meille sanotaan, että se syntyy solussa ja infektoi muita. Miksi sitä siis ei olisi mahdollista löytää?

Näiden virologian tekniikoiden ja päätelmien kyseenalaistaminen ei ole jokin harhaanjohtava tai erimielisyyttä aiheuttava ongelma. Tämän totuuden valottaminen on olennaista sille, että voimme lopettaa tämän kauhean petoksen, joka ihmiskunnalla on tällä hetkellä vastassaan. Sillä, kuten me nyt tiedämme, jos virusta ei oltaisi koskaan eristetty, sekvensoitu tai osoitettu aiheuttavan sairautta, jos virus olisi mielikuvituksen tuotetta, miksi meidän tulisi pitää maskeja, turvavälejä ja laittaa koko maailma vankilaan?

Lopuksi, jos patogeenisia viruksia ei ole olemassa, mitä noihin injektoitaviin piikkeihin, joita me virheellisesti nimitämme “rokotteiksi”, on oikein laitettu ja mikä niiden todellinen tarkoitus on? Tämä tieteellinen kysymys on aikamme kaikkein kiireellisin ja relevantein ratkaistava ongelma.

Me olemme oikeassa. SARS-Cov-2 -virus ei ole olemassa.