Marraskuun 29. päivänä 2020 Maata kiertävät satelliitit havaitsivat suurimman auringonpurkauksen kolmeen vuoteen.
NASAn Solar Dynamics Observatory kuvasi äärimmäisen magnitudiltaan 4.4 purkauksen, joka lähti liikkeelle Auringon itäiseltä puolelta.
kuva: NASA’s Solar Dynamics Observatory.
NOAA:n GOES-röntgensädemittari vahvisti purkauksen:
NOAA:n GOES X-Ray Flux (1 minuutin data, 3 päivää) [swpc.noaa.gov].
Röntgensäteet ja UV-säteily purkauksesta ionisoivat Maapallon ilmakehän reunaa, mikä sai aikaan lyhytaaltoradiopimennyksen Etelä-Atlantin ylle. Lyhytaaltoradion operaattorit ja merenkulkijat alueella huomasivat omituisia purkausvaikutuksia taajuuksilla alle 20 MHz, ja jotkut lähetykset alle 10 MHz:n taajuuksilla olivat kokonaan pimeinä.
Tämä purkaus oli jopa suurempi kuin miltä vaikuttaa, kirjoittaa tri. Tony Phillips spaceweather.comista. Purkauspaikka sijaitsi Auringon kaakkoisalueella. Tämän seurauksena Aurinko tuli itse purkauksen väliin osittain. Se olisi voinut olla jopa X-luokan tapahtuma.
Purkaus sai aikaan koronanpurkauksen (coronal mass ejection, CME) avaruuteen, mikä näkyy allaolevassa SOHOn (Solar and Heliospheric Observatory) koronagraafissa:
LASCO C3 [swpc.noaa.gov].
Aluksi vaikutti siltä kuin CME menisi kokonaan Maapallosta ohi.
Another look at the coronal mass ejection launched by the M4.4 flare earlier today. These images come from SOHO which is a space craft that looks at CMEs from earth’s point of view. A fast and impressive CME can be seen but as mentioned earlier, it is not directed towards Earth. pic.twitter.com/mVvOGebuon
— SpaceWeatherLive (@_SpaceWeather_) November 29, 2020
Kuitenkin NOAAn analyytikot uskovat nyt, että pilvien reunoilla voi näkyä “jälkihehkua” Maan magneettikentässä joulukuun 1.-2. päivinä (ehkä jopa kolmantena), mikä näkyy visualisoituna allaolevassa kuvassa, jossa Maapallo on pieni keltainen piste suoraan oikealla suuremmasta keskellä olevasta Auringosta:
NOAA’s WSA-ENLIL -ennuste [swpc.noaa.gov].
Impakti tulee saamaan maksimissaan aikaan pienen G1-luokan geomagneettisen myrskyn, josta aiheutuu revontulia pohjoisen pallonpuoliskon maihin kuten Kanada, Islanti (myös Suomi!). Kuitenkin asia voisi olla todella erilailla mikäli CME olisi kulkeutunut Maapalloa kohti. Silloin olisimme voineet odottaa voimakasta geomagneettista myrskyä ja mahdollisesti sähköverkkojen paikallisia pimenemisiä.
Tämä tuleva CME on mahdollisesti varoituslaukaus siitä mitä odotetaan tapahtuvaksi. Kaikki häiriöt joulukuun alussa ovat alkusoittoa kahdennenkymmenennenviidennen aurinkosyklin jatkaessa kiihtymistään. Seuraavalla kerralla emme ole välttämättä niin onnekkaita. Ja “seuraava kerta” voi olla vain päivien päässä: salainen auringonpilkku, joka tuotti tämän suuren purkauksen liikkuu kohti kasvotusten Maapalloa seuraavan 24 tunnin aikana.
Katse taivaalle…
Artikkelin julkaissut Electroverse
