Breakthrough Discuss -tapaamisessa puhuttiin aiheesta.

Tällä hetkellä keskeisin kehittyneen ja älykkään muualla universumissa olevan elämän etsijäorganisaatio on Breakthrough Initiatives -ohjelma, jonka miljardööri Juri Milner perusti vuonna 2015. Joka vuosi ohjelma pitää konferenssin nimeltä Breakthrough Discuss, jossa puhutaan alan kehityksestä, eikä pandemiavuosi ollut poikkeus. Virtuaalikeskustelut osoittautuivat yleisölle edullisemmaksi, ja he pystyivät katsomaan livesessioita Youtubesta. Alpha Centauri oli vuoden 2021 konferenssin pääteema, mikä on järkeenkäypää koska yksi Breakthrough’n tavoitteista on lähettää avaruusalus naapuritähtijärjestelmäämme seuraavan sukupolven aikana.

Tapaamisen avasi John Grunsfeld, entinen astronautti ja NASAn tiedeohjelman johtaja, joka kävi läpi aiempaa avaruustutkimusta. Sitten keskustelu siirtyi siihen miten Alpha Centaurin järjestelmää kartoitetaan. Tämän ensimmäisen session valopilkkuja oli ohjaaja James Cameronin esitys siitä miten tiede vie eteenpäin hänen elokuvantekoaan (hän myös paljasti kuvaavansa tällä hetkellä elokuvia Avatar 2 ja Avatar 3 Uudessa Seelannissa).

Toinen sessio “Elämän mahdollisuuksista Alpha Centaurissa” alkoi Universidad Nacional Autónoma de Méxicon edustajan Antígona Seguran puhella siitä mite tähden emittoima valo voi vaikuttaa kasvien fotosynteesiin eksoplaneetalla. Itse asiassa kasvit toisissa maailmoissa eivät välttämättä ole edes vihreitä — muut värit ovat mahdollisia. Sarah Rugheimer Oxford Universitysta oli seuraavana, ja hän huomautti että eksoplaneettojen biomerkit — jotka ovat merkkejä elämästä näillä planeetoilla — muuttuisivat ajan mittaan. Maapallon oma historia paljastaa miten monta eri ilmakehätyyppiä planeetalla voi olla ajan mittaan, mikä oletettavasti pätisi myös Alpha Centaurin kolmoistähtijärjestelmään.

Sitten sessio käsitteli teknomerkkejä — merkkejä avaruusolentojen teknologiasta — teoreetikko Brian Lackin kysyessä joitain ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Voisiko olla niin, että ensimmäinen älykäs yhteisö kosmisessa piirissämme olemme me itse? Vai osaisivatko muinaiset älykkäät avaruusolennot Centaurin järjestelmästä muokata muita planetttoja, ehkäpä jopa meidän omaamme. Tämä “suunnatun panspermian” mahdollisuus on kuuluisien molekyylibiologien Francis Crick ja Leslie Orgel ehdotus uraauurtavassa vuoden 1973 tutkimuksessa.

Minulle kaikkein silmäkulmia nostattavimman puheen piti Sofia Sheikh Penn State Universitysta, joka kuljetti yleisön läpi BLC1-radiosignaalin tarinan, joka pääsi viime vuonna uutisiin sen takia, että se on mahdollisesti peräisin Centaurin järjestelmästä. Signaali oli kapean kaistan signaali (lähellä 982 MHz), joka havaittiin huhti- ja toukokuussa 2019. Se tuntui siirtyvän ajan mittaan, sillä oli nollasta poikkeava taajuussiirtymä ja se kesti muutaman tunnin jonka aikana havainto tehtiin toistuvasti. Kaikkien näiden ominaisuuksien kanssa voisi olettaa, että kyseessä on keinotekoinen kappale, joka kiertää Alpha Centauria, mutta valitettavasti se ei ollut mitään niin innostavaa. Analyysi paljasti, että kyse oli “patologinen esimerkki [radio] interferenssistä”, joka oli peräisin omalta planeetaltamme tai Maapallon kiertoradalta.

Iltapäivän sessio päättyi galluppiin mikä kiinnosti minua. Gallupit eivät juurikaan merkkaa mitään tieteessä, jossa faktat menevät ohi äänestyksien. Mutta oli kiinnostavaa että 69 prosenttia tapaamiseen virtuaalisesti osaa ottaneista ajatteli, että kestäisi 5-25 vuotta ennen kuin löydämme elämää Maapallon ulkopuolelta. Useimmat (44 prosenttia) olivat sitä mieltä, että se löytyisi omasta aurinkokunnastamme, vaikka useimmat osanottajat olivatkin eksoplaneettojen tutkijoita.

Vaikka kello oli 2 aamuyöllä kotonani Saksassa, en voinut jättää väliin Jurin yöllistä paneelikeskustelua mahdollisesta elämästä Venuksen pilvissä. Ristiriita ei millään muotoa ole ratkennut, mutta on rohkaisevaa että ilmakehänäytteiden keräystehtävää Venukselle harkitaan jälleen. Itse asiassa, Janusz Petkowski MIT:sta raportoi, että Breakthrough Initiatives sponsoroi MIT:n johtamaa tutkimusta Venukseen tähtäävästä missiosta, joka etsisi elämän merkkejä, ellei jopa elämää itsessään.

Kolmas ja viimeinen sessio, joka pidettiin tiistaina, keskittyi siihen miten me itse asiassa saatamme joku päivä päästä itse Alpha Centauriin. Artur Davoyan UCLA:sta painotti, että kevyt retkikuntasysteemi saattaa periaatteessa olla mahdollista niinkin pian kuin 20 vuodessa. Mutta suuren painolastin (ja mahdollisesti tulevaisuudessa ihmisten) vieminen Alpha Centauriin saattaa vaatia ydinvoimaa. Michael Paluszek Princeton Satellite Systemsista kävi läpi nykyistä tuon teknologian tilaa. Se on haastavaa, mutta tuntui mukavalta kuulla sellaisista visioista!

Katso tapahtuman tallenteet: https://www.youtube.com/c/breakthroughprize/videos  

 

Artikkelin julkaissut airspacemag.com