Tiedemiesten etsiessä elämää universumista kaksi astrofyysikkoa ovat ehdottamassa keinoa varmistaa ettemme sivuuta signaalia jonka uloavaruuden asukit ovat meille ensin lähettäneet.

René Heller ja Ralph Pudritz sanovat, että todennäköisyys löytää signaali jostain tuolta avaruusolentojen lähettämänä on olettaa, että niillä on samat keinot etsiä meitä kun mitä me käytämme elämän etsimiseen ulkoavaruudesta.

Täällä maapalolla avaruustutkijat keskittyvät etsimään planeetoilta ja kuista jotka ovat liian kaukana jotta voisimme ne nähdä suoraan. Sen sijaan he tutkivat niitä etsimällä niiden varjoja kun ne ohittavat meidät niiden omien tähtiensä kyydissä.

Mittaamalla tähtien valon himmentymää kun planeetta ohittaa tähden sen kiertoradalla tiedemiehet voivat kerätä kaikenlaista tietoa ilman että maailmoihin nähdään suoraan.

Näiden mallien avulla voidaan arvioida keskimääräistä tähtivalon voimakkuutta sekä lämpötiloja planeettojen pinnoilla. Tiedemiehet ovat näin kyenneet identifioimaan jo kymmeniä paikkoja joissa elämää voisi mahdollisesti olla.

Astrobiologia-journalissa julkaistussa paperissa Heller ja Pydritz kääntävät teleskoopin ympäri ja kysyvät mitä jos avaruusolennot löytäisivät Maapallon sillä tavoin, kun se ohittaa auringon?

Jos sellaisia tarkkailijoita olisi, jotka käyttävät samoja tieteellisiä menetelmiä kuin Maapallolla käytetään, ihmiskunnan tulisi kääntää korvansa kohti Maapallo ”kauttakulkualuetta”, ohutta siivua avaruudesta jossa planeetta ohittaa auringon ja se voidaan näin havaita.

”On mahdotonta ennustaa käyttävätkö avaruusolennot samoja tekniikoita kuin me”, Heller sanoo. ”Mutta niiden täytyy toimia samojen fysikaalisten periaatteiden kautta kuin me, ja maapallon aurinko-ohitukset ovat selkeä tapa havaita meidät”.

Tutkijoiden mukaan kauttakulkuvyöhykkeellä on runsaasti planeettajärjestelmien isäntätähtiä, ja se tarjoaa noin 100 000 potentiaalista kohdetta, joita kutakin saattaa kiertää asumiskelpoisia planeettoja ja kuita — ja tämä on vain se määrä, jonka pystymme näkemään nykyisillä radioteleskoopeilla.

“Jos jollakin näistä planeetoista on älykkäitä havaitsijoita, ne olisivat voineet tunnistaa Maan asumiskelpoiseksi, jopa eläväksi maailmaksi jo kauan sitten, ja me voisimme vastaanottaa heidän lähetyksiään tänään”, kirjoittavat Heller ja Pudritz.

Heller on tohtorikoulutettava, joka työskenteli McMasterissa fysiikan ja tähtitieteen professori Pudritzin kanssa. Heller työskentelee nyt Göttingenin astrofysiikan instituutissa Saksassa.

Kysymys yhteydenpidosta Maapallon ulkopuolisten kanssa on tuskin hypoteettinen, sillä meneillään on useita hankkeita sekä signaalien lähettämiseksi Maasta että sellaisten signaalien etsimiseksi, jotka on lähetetty suoraan tai jotka ovat ”vuotaneet” esteiden ohi ja mahdollisesti kulkeneet tuhansien vuosien ajan.

Heller ja Pudritz ehdottavat, että Breakthrough Listen -aloite, joka on osa kaikkien aikojen kattavinta Maan ulkopuolisen elämän etsintää, voi maksimoida menestymismahdollisuutensa keskittämällä etsinnät Maan kauttakulkuvyöhykkeelle.

 

Artikkelin julkaissut McMaster University