NASA on perustamassa tutkimustiimiä, joka aloittaa syksyllä tutkimaan tunnistamattomia ilmailmiöitä (UAP) — eli havaintoja taivaalla joita ei voida tunnistaa luonnonilmiöiksi tai lentokoneiksi — tieteellisestä perspektiivistä. Tutkimus keskittyy saatavilla olevan datan identifiointiin, siihen miten parhaiten kerätä dataa tulevaisuudessa sekä siihen miten NASA voi käyttää dataa viemään eteenpäin tieteellistä ymmärrystä UAP-ilmiöstä.
UAP-havaintojen rajallinen määrä tekee tieteellisten päätelmien tekemisestä vaikeaa ilmiön luonnetta koskien. Tunnistamattomat ilmiöt ilmakehässä ovat kiinnostavia sekä kansallisen turvallisuuden että ilmailuturvallisuuden mielessä. Luonnollisten ilmiöiden tunnistaminen on tärkeä ensiaskel sellaisten ilmiöiden tunnistamisessa sekä lieventämisessä, joka on linjassa NASAn tavoitteiden kanssa varmistaa lentämisen turvallisus.
“NASA uskoo, että tieteellisen tutkimuksen työkalut ovat tehokkaita ja soveltuvat myös tähän” sanoo Thomas Zurbuchen, NASAn päämajan tiedevastaava Washingtonissa. “Meillä on pääsy monenlaisiin avaruudesta tehtyihin havaintoihin Maapallolta — ja havainnot ovat tieteellisen tutkimuksen ydin. Meillä on työkalut ja tiimi joka voi auttaa meitä parantamaan ymmärrystämme tuntemattomasta. Se on tieteen määritelmän mukaista. Sitä me teemme.”
Virasto ei ole osa puolustusministeriön UAP-toimikuntaa tai sen seuraajaa Airborne Object Identification and Management Synchronization Groupia. NASA on kuitenkin koordinoinut laajalti valtionhallinnon eri toimijoiden kanssa koskien sitä miten soveltaa tieteellisiä työkaluja tunnistamattomien ilmailmiöiden luonteen ja alkuperän valaisemiseksi.
Viraston riippumatonta tutkimustiimiä vetää astrofyysikko David Spergel, joka on Simons Foundationin johtaja New Yorkissa, ja aiemmin hän on ollut newjerseyläisen Princetonin yliopiston astrofysiikan laitoksen johtaja. Daniel Evans, NASAn tieteellinen apulaishallintoavustaja, toimii NASAn virallisena vastuuhenkilönä tutkimuksen johdossa.
“Kun otetaan huomioon havaintojen vähäisyys, ensimmäinen tehtävämme on yksinkertaisesti kerätä enemmän robusteja datajoukkoja”, sanoo Spergel. “Me identifioimme minkälaista dataa on kerättävissä — siviileiltä, valtiolta, kolmannelta sektorilta, yrityksiltä — sekä mitä muuta me voisimme yrittää kerätä, ja miten parhaiten analysoida sitä.”
Tutkimuksen odotetaan kestävän 9 kuukautta. Tutkimus hyödyntää tieteen, ilmailun ja data-analytiikan asiantuntijoita ja keskittyy siihen miten parhaiten kerätä uutta dataa ja parantaa UAP-havaintoja.
“NASAn avoimuuden, läpinäkyvyyden ja tieteellisen suoraselkäisyyden periaatteiden mukaisesti tämä raportti tulee olemaan julkinen”, Evans sanoo. “Kaikki NASAn data on kansan saatavilla — me otamme velvoitteemme vakavasti — ja me tuomme sen helposti kenen tahansa saataville, joka sitä haluaa tutkia.”
NASAlla on aktiivinen astrobiologian ohjelma, joka keskittyy Maan ulkopuolisen elämän alkuperään, evoluutioon ja levinneisyyteen. Ohjelma tutkii mm. Marsin vesialueita sekä Titanin ja Europan kaltaisia lupaavia “merimaailmoja”. Sen tavoitteena on löytää elämää Maan ulkopuolelta.
Virasto etsii elämäää myös Transiting Exoplanet Survey Satellitella sekä Hubble-avaruusteleskoopilla asuttavilta eksoplaneetoilta, kun taas James Webb -avaruusteleskooppi pyrkii löytämään biologisen elämän merkkejä muiden planeettojen ilmakehistä — se etsii happea ja hiilidioksidia, jotka voivat tarkoittaa eksoplaneettojen tukevan elämää ja sisältävän elämää niinkuin omamme. NASA rahoittaa myös avaruustutkimusta, jossa etsitään merkkejä teknologiasta — merkkejä kehittyneestä teknologiasta ulkoavaruudessa.
NASAn astrobiologian ohjelma:
