Oletko koskaan miettinyt onko todellisuus, eli se maailma jonka näet ympärilläsi, todellakin olemassa?

Idea siitä että saattaisimme elää virtuaalitodellisuudessa tietämättämme on tiedemiesten vakavasti ottama, mutta voivatko he osoittaa että elämme simuloidussa todellisuudessa?

Tunnettu filosofi Nick Bostrom Oxfordin yliopistosta on tehnyt ensimmäisen vakavan akateemisen tutkielman simulaatioargumentista.

Nick on anatanut esimerkkejä kuinka hänen mielestä voisimme elää simulaatiossa, kuten jokin joka on meidän tulevaisuuden itsemme pyörittämä, tai todennäköisemmin, jotain joka on jonkin superälyn pyörittämä, joka on tehnyt universumista simulaation.

Ihmiset ovat vain hiukkasten välisten vaikutusten sivutuotteita kosmisessa mittakaavassa, ja ihmiset eivät koskaan olisi olemassa simulaation ulkopuolella.

Idea siitä että elämme simulaatiossa kuulostaa uskottavalta, ottaen huomioon massiivisen vauhdin jolla tietokoneiden teho kasvaa. Ja se seikka että ihmiset jo luovat simulaatioita, olipa se tietokonepelejä tai vrituaalimaailmoja, tuntuu olevan ihmisten ajava voima luoda laajentuvia maailmoja joissa elämme ja toimimme.

Simuloitu tulevaisuuden maailma olisi paljon kehittyneempi, mutta me voimme vain arvata mitä ihmiset voisivat tehdä esim. sadassa vuodessa.

Siinä vaiheessa kehittyneet tietokonesimulaatiot olisivat niin aitoja että ne mahdollisesti eivät erottuisi reaalimaailmasta.

Ihmiset simulaatioiden sisällä saattaisivat luoda omia simulaatioitaan, joka johtaisi omituiseen peiliefektiin. Sen jälkeen kuka tietää kuinka syvälle jäniksenkolo jatkuu.

Todellisuutemme, todellakin suuri universumi, tuntuu ”tuunatulta” elämää varten, ja siten tuunattu ihmisiä varten. Se on kuin se olisi tehty, tai ohjelmoitu, sellaiseksi jostain syystä.