Tutkijat ovat saaneet selville, että mystiset kallot ovat ainakin 2000 vuotta vanhoja, ja niissä on eurooppalaista ja Lähi-Idän perimää.
“Jos nämä tulokset pitävät paikkansa, Amerikan kansojen historia on paljon monimutkaisempi, kuin aiemmin meille on kerrottu”, sanoo Brien Foerster.
Monet ovat pitäneet kuuluisia Paracasin kalloja puuttuvana linkkinä ihmiskunnan alkuperässä.
Aina niiden löytämisestä lähtien, syvältä Paracasin niemimaan autiomaasta Perun lounaisosista, jonka teki perulainen arkeologi Julio Tello vuonna 1928, Paracasin kallot ovat aiheuttaneet hämmennystä tieeyhteisössä.
Kaivausten aikaan Tello löysi monimutkaisen ja hienostuneen hautausmaan, josta löytyi koko historian muuttavia luurankoja.
Vuonna 2014 Paracasin kallot tekivät historiaa, kun niiden alustavat geenitestit saivat selville, että niissä on mitokondrio-DNA:ta “mutaatioilla, joita ei tähän asti tunneta löytyvän yhdeltäkään ihmiseltä, kädelliseltä tai eläimeltä.”
Kallojen ympärillä pyörivä mysteeri ei laantunut vuonna 2014. Sen jälkeen saatiin valmiiksi uusi DNA-testi. Kuten monet odottivat, uudesta testistä kävi ilmi ristiriitaisia tuloksia.
Tutkijat saivat selville, että kallojen historia on ainakin 2000 vuotta vanha, ja niiden alkuperä on Euroopassa ja Lähi-Idässä.
Tämä fakta muuttaa jälleen kerran kaiken sen mitä me tiedämme Amerikan historiasta ja siitä miten Amerikan manner kansoittui.
Mitä ovat Paracasin kallot?
Vaikka monien mielestä Paracasin kallot ovat keinotekoisen kallonmuokkauksen tulosta, laboratiotulokset kertovat eri tarinaa.
Vaikka kallonpidennystapauksia tunnetaan historiasta, jotka on saatu aikaan erikoisilla päähineillä tai kallon tasoituksella, Paracasin kallot ovat poikkeus.
Keinotekoinen kallon pidentäminen saavutettiin sitomalla päähän kaksi puukappaletta kankaalla.
Vaikka tätä on tehty tuhansia vuosia sitten ja eri kulttuurien piireissä ympäri maailman, Paracasin kallot ovat paljon monimutkaisempia.
Vaikka kallonpidennyt muuttaa kallon muotoa, se ei muuta EIKÄ VOI muuttaa mitään muita ihmiskallon piirteitä.
LA Marzulli puhui Ancient Originsille Paracasin kalloista. Hän kuvaa miten ne eroavat tavallisesta ihmiskallosta:
“On mahdollisuus, että kalloja on pidetty puukappaleella, mutta syy sille miksi en usko niin tehdyn on, että kallon niska-aukon asento on kohti kallon takaosaa. Normaali niska-aukko olisi lähempänä leukaluuta….”
Haastattelussa Marzulli puhuu arkeologista, joka oli kirjoittanut tutkielman niska-aukon sijaintitutkimuksesta yli 1000 kallossa.
“Hän sanoo, että Paracasin kalloissa niska-aukon asento on täysin erilainen kuin normaalilla ihmisellä. Se on myös pienempi, mikä tukee teoriaa, että tämä ei ole keinotekoista kallonpidennystä, vaan geneettistä.”
Paracasin kalloista puuttuu sagittaalinen sauma
„Normaalissa ihmiskallossa pitäisi olla sauma, joka kulkee otsalevyltä… selvästi yli päälaen, joka erottaa takaraivolevyt toisistaan — kaksi erillistä levyä — ja yhdistyy niskalevyyn”, Marzulli sanoo. “Paracasin kalloja on monia, joista sagittaali puuttuu kokonaan“.
Vaikka sagittaalisen sauman puuttuminen voidaankin yhdistää kraniosynostoosi-nimiseen sairauteen, Marzulli sanoo, että sellaisesta sairaudesta ei ole viitteitä Paracasin kalloissa.
Kiinnostavat tulokset Paracasin kalloja koskien ovat saaneet monet ympäri maailman spekuloimaan, että sen lisäksi, että Paracasin kallot olivat luonnollisesti pitkulaisia, ne ovat kuuluneet myös muinaiselle lajille, joka on ollut olemassa Maapallolla tuhansia vuosia sitten.
Laboratorioraporteista kerrotaan LA Marzullin kirjassa Nephilim Hybrids.
Artikkelin julkaissut Ancient Code
