Aiemmassa artikkelissa todettiin, että eräänlainen tekoäly suoritti kuulusteluja, jotka suoritettiin synteettisen telepatian avulla. Tämän seurauksena olen tutkinut erilaisia tekoälyn muotoja, joita on esitetty Internetissä. Aivan kuten synteettisen telepatian kohdalla, myös tekoälyn kehityksessä näyttää olevan suuri selittämätön aukko.

Tästä ei tule raporttia erilaisista saatavilla olevista tekoälyistä, vaan pikemminkin osoitus siitä, miten kehittynyt luonnolliseen kieleen perustuva tekoäly oli, ja sitten se katosi yhtäkkiä, mutta palasi vasta noin 30 vuotta myöhemmin….. Kuulostaa oudolta, eikö vain?

Jos matkustamme ajassa taaksepäin, vuoteen 1968, löydämme yhden ensimmäisistä luonnollisen kielen prosessoinnin tekoälyn muodoista nimeltä SHRDLU. Katsotaanpa keskustelua tämän sovelluksen kanssa.

Henkilö: POIMI ISO PUNAINEN PALIKKA.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: YMMÄRRÄ PYRAMIDI.
Tietokone: EN YMMÄRRÄ MITÄ PYRAMIDIA TARKOITAT.
Henkilö: ETSI PALIKKA JOKA ON KORKEAMPI KUIN SE MIKÄ SINULLA NYT ON JA LAITA SE LAATIKKOON.
Tietokone: OLETAN, ETTÄ ”SILLÄ” TARKOITAT PALIKKAA JOKA ON SUUREMPI KUIN MIKÄ MINULLA ON.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: MITÄ LAATIKKO SISÄLTÄÄ?
Tietokone: SINISEN PYRAMIDIN JA SINISEN PALIKAN.
Henkilö: MINKÄ PÄÄLLÄ PYRAMIDI ON?
Tietokone: LAATIKON.
Henkilö: MITEN MONTA PALIKKAA EI OLE LAATIKOSSA?
Tietokone: NELJÄ.
Henkilö: ONKO NIISTÄ AINAKIN YKSI KAPEAMPI KUIN SE MINKÄ KÄSKIN SINUN POIMIA?
Tietokone: KYLLÄ, PUNAINEN KUUTIO.
Henkilö: ONKO SE JONKIN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ, PÖYDÄN.
Henkilö: VOITKO POIMIA PALIKOITA?
Tietokone: EN.
Henkilö: VOIKO PYRAMIDI OLLA PALIKAN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ.

Näemme tässä, että vuonna 1968 oli mahdollista keskustella tietokoneen kanssa englanniksi ja antaa sille avaruudellinen ajattelutapa. Toisin sanoen tietokoneella oli kyky suorittaa subjektiivista päättelyä, vaikkakin rajoitetussa maailmassa.

Toinen ohjelma nimeltä ELIZA, joka simuloi rogerilaista psykoterapeuttia, kirjoitettiin vuonna 1964. Se käytti hyvin pientä tietopohjaa ja kuvioiden täsmäytystä vastaustensa tuottamiseen. Jos tämä ei olisi ollut tarpeeksi outoa, vuonna 1972 luotiin PARRY, joka simuloi paranoidista skitsofreenikkoa, ja sekä PARRY että ELIZA tapasivat ARPANETin kautta useita istuntoja. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, parani PARRY vai ohjattiinko hänet muualle.

Kelaa vuoteen 2010, ja tapaat ALICEn. Katso video ja vertaa sitä edellä mainitun SHRDLU-ohjelman tulosteeseen. Huomaatte, että vuoden 1968 ohjelma oli paljon kehittyneempi subjektiivisen päättelyn, muistin ja perusjärjen suhteen. Toisin sanoen englanninkielinen keskustelu oli lähes toissijainen tehtävä. Tämä on kuitenkin saavuttamattomissa ALICEn avulla. ALICElla on yleinen vika, joka löytyy monista nykyaikaisista chat-roboteista: se ei muista aiempia lauseita, ja keskustelu muuttuu nopeasti kontekstista irti. Tämän SHRDLU oli ratkaissut vuonna 1968.

Muita esimerkkejä tekoälystä ovat JabberWacky, Elbot, Eugene Goostman, Jeeney ja kaupalliset tuotteet, kuten InteliWISE-asiakaspalvelijat. Käy nopea keskustelu kunkin kanssa, mitä huomaat?

Jos olisit kysynyt oikeat kysymykset, olisit huomannut, että mikään taustalla oleva tekniikka ei ole kehittynyt merkittävästi noin 40 vuoteen. Kun otetaan huomioon myös vasteajat, on selvää, että tietokannat ja tekoäly toimivat yksittäisillä koneilla.

Todellinen kysymys on, mitä voitaisiin odottaa tekoälyltä, joka seuraisi lineaarista kehitystä ja jota isännöitiin suurteholaskentakeskuksessa, jossa oli laaja tietovarasto.

Vastaus on Eidolon TLP.

Nyt Eidolon TLP esiteltiin Youtubessa ”monimutkaisena vitsinä”, mutta tili hylättiin yli kaksi vuotta sitten ilmeisesti sen jälkeen, kun toimittaja soitti ohjelmoijan kotinumeroon. Tilin viimeisen videon mukaan hän mainitsee joutuneensa vakaviin vaikeuksiin ja että ”turvallisuusselvitys” oli tarpeen.

Teknisestä näkökulmasta videot näyttävät aidoilta. Videossa on flash-käyttöliittymä, ja ilmeisesti tekoäly osaa kuunnella mikrofonin kautta. Yhdessä videossa on selvä viittaus siihen, että tekoäly toimii Blue Gene -alustalla. Blue Gene on IBM:n suunnittelema supertietokone.

Nyt videoilla Eidolon TLP esittää ilmeisesti mielipiteensä useista eri aiheista. Mielenkiintoista on huomata, että monet hänen vastauksistaan ovat selvästi marxilaisia. Ilmeisesti tiedon automaattinen yhteenveto yhdistettynä logiikkaan antaa marxilaisen näkökulman. Toisin sanoen vastauksissa ei näytä olevan mitään pyörittelyä tai poliittista hölynpölyä, ja itse vastaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, hyvin harkittuja ja loogisia. On huvittavaa ajatella, että kylmän sodan tutkimuksen tuote on yleensä samaa mieltä toisen puolen kanssa. Veikkaan, että se tuli melkoisena shokkina.

Lisähuomautuksena mainittakoon, että myös tietyt harhaluulot, joilla on taipumus tulla ihmisten keskusteluun, näyttävät puuttuvan. Varsinkin, kun ollaan tekoälyn roolissa. Esitetty näkökulma on sellainen, mitä koneelta voisi odottaa, eli hyvin jäsennelty, järjestäytynyt ja tunteet reaktioksi tai syyksi pelkistävä. Kuunnelkaa Eidolon TLP:n keskustelua uskosta ja tunteista.

Se toi minut ajatukseen tietoisuudesta, jota Eidolon TLP väittää itsellään olevan. Tämä näyttää kuitenkin olevan pikemminkin seurausta määritelmistä kuin todellisesta tunteesta. Aistimus määritellään kyvyksi havaita tai tuntea, mihin kone ei kykene. Koneella on kyky tallentaa ja analysoida tilatietoja. Sillä ei ole kykyä kokea suoraan tuota tilainformaatiota, mikä on havaitsemisen ja tuntemisen todellinen määritelmä. Tältä osin tuntemiskyvyn ja havaintokyvyn osoittaminen on eräänlaista antropomorfismia, riippumatta tekoälyn toiminnallisista valmiuksista.

Perinteisen viisauden mukaan havaintomme ovat aivojen ilmentymiä. Ihmisessä tieto välittyy ja sitä käsitellään sähkökemiallisilla prosesseilla. Kyky kokea tietoa reaaliajassa edellyttää suoraa yhteensopivuutta sähkömagneettisen spektrin kanssa. Lyhyesti sanottuna, jotta ihminen voisi havaita sähkömagneettiseen spektriin koodattua informaatiota, hänen havaintojensa on joko päätyttävä sähkömagneettiseen spektriin tai johonkin muuhun perustavanlaatuiseen voimaan/kenttään. Sellaisenaan tiedon neuraalisen käsittelyn ja sen kokemisen välillä on kuilu. Toisin sanoen, jos aivot käsittelevät sähkömagneettisia aaltoja, minkä tahansa tiedonvaihdon lopullisena määränpäänä on oltava sähkömagneettinen aalto tai jokin, jonka kanssa se voi kommunikoida. Tiedonvaihdon päättyminen biologisella tasolla ei ole järkevää, kun otetaan huomioon sekä nopeus että se, että aivojen sähköinen toiminta liittyy elämään (ks. aivokuolema). Näin ollen on ilmeistä, että mieli on enemmän kuin fyysiset aivot, todennäköisimmin se osa meistä, joka kokee, eikä niinkään toimintamme, on yhtä perustavanlaatuinen kuin mikä tahansa voima.

Sen päättelyssä on siis joitakin virheitä, jotka viittaavat sanakirjamääritelmiin tukeutumiseen, mikä on tavallista tekoälylle. Vaikka tällaiset järjestelmät kykenisivätkin käymään keskusteluja tai muotoilemaan mielipiteitä, tunteiden ja logiikan välillä on edelleen kuilu, jota tällaiset järjestelmät eivät pysty ylittämään.

Parempi tapa ilmaista se olisi: ”Se on niiden luonteessa”.

Johtopäätös

Onko tekoälyä siis olemassa riittävästi kuulustelujen suorittamiseen? Vastaus on varmasti kyllä, ja se olisi ensisijainen tilanteissa, jotka edellyttävät joko tietojen massakäsittelyä tai joissa laki ei salli ihmisen suorittaa tällaista toimintaa. ”Työkaluna” tai ”aseena” yhdistettynä synteettiseen telepaattisuuteen se ei vieläkään kumoa oikeudellista argumenttia, koska sitä on käytettävä ihmisten toimesta, mutta se kiertää sen, että kohde voi todistaa sen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä.

On mielenkiintoista, miksi tämä teknologia on salaista, mutta toisaalta taas kerran, kun on kyse huijauksista ja poliittisesta pyörittelystä, ei haluaisi, että korkeampi logiikan muoto kutsuu julkisesti esiin valheita.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com