“Jos menet illanistujaisiin ja sanot ‘En usko, että aika kuluu’, sinua pidettäisiin hulluna”, sanoo Brad Skow, MIT:n filosofian professori.

Skow itse ei usko, että aika kuluu, ei ainakaan sillä tavalla kuin me sitä kuvaamme, metaforisina kuvauksina joissa me sanomme, että “aika virtaa kuin joki, tai että me kuljemme ajassa kuin alukset seilaavat merellä.”

Skow ei usko, että aika etenee näin. Hänen mukaansa ensinnäkään aikaa ei tulisi pitää aika-avaruuden ulottuvuutena, niinkuin suhteellisuusteoria sitä pitää — se ei kulje meidän lävitsemme, koska aika-avaruutta ei ole olemassa. Sen sijaan, aika on osa universumin suurempaa yhtenäistä kudelmaa, se ei ole jotain mikä kulkee universumin sisällä.

Kirjassaan “Objective Becoming”, joka on julkaistu Oxford University Pressin kautta, Skow kuvaa tätä näkemystä, jota filosofit kutsuvat “blokkiuniversumin” aikateoriaksi.

Tietyssä mielessä blokkiuniversumin teoria näyttää omalle intuitiollemme myötämieliseltä: kun Skow sanoo ettei aika kulu, hän ei usko, että mitään ei tapahtuisi. Asioita tapahtuu, ihmiset ikääntyvät ja niin edelleen. “Asiat muuttuvat”, hän sanoo.

Sen sijaan, Skow uskoo, että tapahtumat eivät seilaa ohitsemme ja katoa ikuisesti, ne ovat olemassa eri puolilla aika-avaruutta. Jotkut fysiikan opiskelijat, jotka opettelevat piirtämään avaruusajan diagrammeja pitävät tätä näkemystä intuitiivisena. Skow’n näkemys ajasta johtaa hänet tarjoamaan hieman epätavallisemmalta kuulostavia päätelmiä.

Esimerkiksi: Me olemme olemassa “ajallisesti sirottuneessa” tilassa, hän kirjoittaa kirjassaan.

“Blokkuniversumin teoria sanoo, että olet levittäytynyt ajassa, samalla tavoin kuin kaiken sanotaan levittäytyneet tilassa”, Skow sanoo. “Me emme sijaitse tietyssä yhdessä ajankohdassa.”

Parrasvalojen tarkastelua

Kirjassa “Objective Becoming” Skow pyrkii vakuuttelemaan lukijaa siitä, että asiat eivät voisi olla toisella tavalla. Hän käyttää paljon vaivaa kilpailevien ajan teorioiden tarkasteluun — jotka olettavat, että aika kuluu, tai jollain tavalla virtaa. “Minua kiinnosti tarkastella minkälaisia näkemyksiä universumista ihmisillä olisi, jos he ottaisivat nämä metaforat ajan kulumisesta erittäin, erittäin vakavasti”, Skow sanoo.

Lopussa Skow pitää näitä vaihtoehtoja puutteellisina, mm. erästä suosittua näkemystä ajasta, joka tunnetaan nimellä “presentismi”, jonka mukaan ainoastaan tapahtumat ja asiat nykyhetkessä voidaan tulkita olevan olemassa — ja että Skow’n itsensä mielestä sellainen uhmaa avaruusajan fysiikkaa.

Skow on enemmän mieltynyt vaihtoehtoiseen ideaan nimeltä “liikkuvien parrasvalojen teoria” (moving spotlight theory), joka mahdollistaa menneisyyden ja tulevaisuuden olemassaolon samanaikaisesti nykyisyyden kanssa. Teorian mukaan ainoastaan yksi ainoa hetki kunakin aikana on absoluuttisesti läsnä, ja että tuo hetki muuttuu jatkuvasti, aivan kuin parrasvaloja liikuteltaisiin sen päällä. Skow’n mukaan tämä on yhdenmukaista suhteellisuuden kanssa — mutta se edelleen pitää nykyhetkeä liian erilaisena, aivan kuin nykyisyys leikattaisiin eri materiaalista verrattuna muuhun universumin kudelmaan.

“Mielestäni teoria on fantastinen”, Skow kirjoittaa liikkuvien parrasvalojen ideasta. “Eli siis, pidän sitä fantasiana. Mutta minulla on myös paljon sympatiaa sitä kohtaan.” Liikkuvien parrasvalojen idea vastaa omiin tuntemuksiimme siitä, että nykyhetki on jollain tavalla erityinen.

“Paras argumentti liikkuvien parrasvalojen teorialle keskittyy siihen, mistä blokkiuniversumin teoria sanoo oman ajan kokemuksemme luonteen olevan uskomatonta”, Skow lisää.

Hän kuitenkin sanoo, että argumentti “perustuu suureen hämmennykseen siitä mitä blokkiuniversumin teoria sanoo. Vaikka blokkiuniversumin teoria onkin samaa mieltä… että ainoat kokemukset joita minulla on ovat ne mitkä minulla on juuri tässä huoneessa.” Kymmenen vuotta sitten koetut kokemukset ovat aivan yhtä todellisia, Skow esittää; ne ovat aivan yhtä “saavuttamattomia” koska nyt sijaitsemme eri kohdassa avaruusaikaa.

Tuo voi olla iso pala nieltäväksi. Mutta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden pitäminen materiaalisesti identtisinä tarkoittaa, että teoria on yhdenmukainen fysiikan lakien kanssa siten kuin me ne ymmärrämme. Ja MIT:llä sellainen ei kuulosta mitenkään hullulta.

 

Artikkelin julkaissut mit.edu