Yhdysvaltain laivasto tuoreeltaan on myöntänyt, että kyllä, hävittäjälentäjien kuvaamat omituisesti käyttäytyvien kappaleiden videot ovat aidosti hämmentäviä. Nämä silminnäkijäkertomukset ovat perua sekä piloteilta, että tutkaoperaattoreilta ja teknikoilta.

Elokuussa laivasto perusti UAP-toimikunnan (Unidentified Aerial Phenomena Task Force) tutkimaan näiden omituisten havaintojen alkuperää ja luonnetta ja määrittämään voisivatko ne olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.

UAP:t oletettavasti ovat kiihdyttäneet kiihtyvyyksillä 100-1000 G:tä — paljon suurempi kuin mitä ihmispilotti kestäisi koskaan. Minkäänlaista ilmahäiriötä tai liikkeitä ei näy. Ne eivät näytä tuottavan äänivallin murtumista. Nämä ja kaikki muut omituisuudet ovat saaneet UFO-uskovaiset sanomaan ”mitäs mä sanoin, ne on täällä”.

Mutta tämän ilmiön oikeasta tieteellisestä tutkimisesta esitetään yhä äänekkäämpiä kutsuhuutoja — jopa käyttäen satelliitteja valvomaan tulevia mahdollisia UAP-tapauksia.

Etsitään: laadukasta todistusaineistoa

Philippe Ailleris on projektitalouspäällikkö European Space Agencyn Space Research and Technology Centerissa Alankomaissa. Hän on myös johtava hahmo Unidentified Aerospace Phenomena Observations Reporting Schemen taustalla, projekti jonka tarkoitus on auttaa UAP-raporttien keräämistä sekä amatööreiltä että ammattilaisastronomeilta.

UAP-tutkimukselle on tarve ja vaatimus kerätä luotettavaa tutkimusaineistoa, jotain jota tiede ei voisi niin helposti sivuuttaa höpönä, Ailleris kertoi Space.comille.

On tarpeen tuoda tieteentekijöille objektiivista ja korkealaatuista dataa, Ailleris sanoo. ”Kukaan ei tiedä missä ja milloin UAP saattaa mahdollisesti tulla esiin, ja tämän takia tieteellinen tutkimus tästä ilmiöstä on vaikeaa.”

Viime vuosina IT- ja kommunikaatioteknologiat ovat kehittyneet — esim. avoimet työkalut ja softa, pilvipalvelut ja tekoäly, Ailleris sanoo. Nämä työkalut tarjoavat tieteentekijöille uusia mahdollisuuksia kerätä, tallentaa, muokata ja välittää dataa.

Ailleris esittää toisen tehokkaan työkalun. ”Ylläolevien satelliittien sijainti on täydellinen mahdollisuus mahdollisesti havaita jotain,” hän sanoo.

Aillerikselle tuli mieleen, että Maapalloa tarkkailevat siviilisatelliitit voitaisiin valjastaa etsimään UAP:ta. Yksi mahdollisuus on kehittää ilmainen kuvapalvelu Euroopan Unionin Copernicus-satelliittien keräämistä kuvista, joka on ESAn ja Euroopan komission yhteinen Maapallon tarkkailuohjelma.

Lisäksi on muitakin Maapalloa skannailevia aluksia, joita laukaistaan kiertämään planeettaa. Sellainen työ ei ole enää rajoittunut maailman suurimpiin valtoihin, Ailleris sanoo, sillä yksityiset toimijat ovat myös tulleet mukaan kentälle.

”Tämä evoluutio tulee stimuloimaan tulevaisuuteen katsovia ideoita eri aloilla, myös kiistanalaisia aihepiirejä”, Ailleris sanoo. ”Ja miksei myös UAP-tutkimusta?”

UAP-tutkimusmatka

Kevin Knuth työskentelee Aillerisin kanssa satelliittikuvien avulla UAP: iden havaitsemiseksi ja seuraamiseksi. Knuth on ennen ollut töissä NASAn Ames Research Centerissä Kalifornian Piilaaksossa. Nyt hän on fysiikan professori Albanyn yliopistossa New Yorkissa.

”Me pohdimme satelliittien käyttöä merialueen monitoroinnissa, joka sijaitsee etelään Catalina Islandista, jossa vuoden 2004 Nimitzin kohtaamiset tapahtuivat”, Knuth sanoo, viitaten pilottien ja tutkaoperaattorien raportoimiin havaintoihin lentotukialus USS Nimitzillä.

Tuo alue on myös vuoden 2021 UAP-tutkimusmatkan kohteena, jonne lähtevät Knuth ja muut tutkijat. Tavoite on ”tarjota kiistämätöntä tieteellistä näyttöä UAP-kappaleiden aitoudesta, siitä että UAP-kappaleet ovat löydettävissä ja UAP-kappaleet ovat tunnettavissa”, sanoo projektin verkkosivu, jota kutsutaan myös nimellä UAPx.

UAPx-tiimiin kuuluu sotilasveteraaneja ja fyysikoita, sekä tutkijoita ja koulutettuja tarkkailijoita, jotka käyttävät erikoisia laitteita havaitsemaan kaikki mahdolliset UAP:t.

”Me toivomme havaitsevamme UAP:ta, määrittämään niiden piirteitä, lentokuvioita ja mitä tahansa aktiivisuudesta kertovia kaavoja jotka mahdollistavat meidän tutkia niitä tehokkaammin”,  Knuth kertoi Space.comille. ”Alueen UAP:den varalta tarkkailun lisäksi me tarkkailemme myös satelliitteja saadaksemme riippumattomia varmistuksia mahdollisista UAP-havainnoista ja saadaksemme mitattavissa olevaa informaatioita UAP:sta.”

Tiedeongelma

”Varmasti haluaisin pitää UAP-ongelmaa tutkimisen arvoisena, aivan kuten mitä tahansa muuta tieteen ongelmaa”, sanoi Jacob Haqq-Misra, astrobiologi Blue Marble Space Institute of Sciencessa Seattlessa, Washingtonissa.

Elokuussa Haqq-Misra auttoi järjestämään NASAn sponsoroimaa monitieteellistä työpajaa nimeltään TechnoClimes 2020, joka pyrki prioritisoimaan ja ohjaamaan tulevaisuuden teoreettista ja havaintoihin perustuvaa tutkimusta ”teknomerkeistä” — eli siis teknologiahavainnoista, erityisesti niistä jotka voidaan havaita astronomisilla tai muilla keinoilla.

Haqq-Misra sanoo tämän UAP:ta koskettavan tiedon olevan perua julkisuudesta, kuten juuri julkaistut laivaston videot ja puolustusministeriön kommentit. Mutta muutoin hän ei ole tehnyt mitään omaa tutkimusta aiheesta.

”Olen pysynyt myös agnostikkona kaikenlaisista hypoteeseista, jotka saattaisivat selittää UAP-ilmiön, ainakin kunnes meillä on enemmän dataa mitä tarkastella”, Haqq-Misra sanoi. ”Ei-inhimillisen älyn hypoteesi on suosittu, mutta minulla ei välttämättä ole mitään viitteitä siitä että se olisi todennäköisempi kuin mikään muukaan hypoteesi tällä hetkellä.”

Fysiikan ’lainsuojattomat’

Ravi Kopparapu on planeettatieteilijä NASAn Goddard Space Flight Centerissa Greenbeltissa, Marylandissa. Hän tutkii planeetan asuttavuutta, ilmastomallinnusta ja kemiaa eksoplaneettojen ilmakehän määrityksen kontekstissa. Hän pitää UAP/UFO-ilmiötä tieteellisesti kiinnostavana ongelmana, jota osittain ajaa havainnot, jotka uhmaavat fysiikan lakeja.

Siitä huolimatta Kopparapu sanoi olevansa varovainen tuomaan termiä ”avaruusolento” mukaan keskusteluun. ”Se johtuu siitä, että en tiedä että olisi olemassa mitään konkreettista näyttöä siitä, että ne olisivat Maan ulkopuolelta”, hän sanoo.

”Perusongelma on, että meidän on nyt tieteellisesti tutkittava UAP:ta”, Kopparapu snoo. ”Meillä ei ole kunnon datankeruuta tästä ilmiöstä, jota voitaisiin sitten jakaa kiinnostuneiden kesken vahvistamaan väitteet ja suodattamaan todelliset selittämättömät tapaukset.”

Lisäksi koko UAP-aihepiiri on paljolti sotkettu avaruusolentoihin, Kopparapu lisää. Tämä yhteys estää läpikotaisen tieteellisen tutkimuksen, lähinnä johtuen ET-väitteistä.

”Mielestäni ihmiset välittömästi miettivät ’alieneja’ kun he kuulevat UFOista/UAP:sta, ja haluan että tieteentekijät eivät lankeaisi siihen”, Kopparapu sanoo. ”Ole tiukasti agnostikko äläkä anna ennakkoluulojen sumentaa arviokykyä. Ole avoimin mielin. Pidä tätä tieteellisenä ongelmana. Jos se osoittautuu, että näille on maallisemmat selitykset, sitten se on niin.”

Kopparapu ja samanmieliset kollegat ehdottavat täysin puolueetonta agnostikkotapaa nähdä UAP:t. ”Annetaan datan johdattaa meidät sen ääreen mitä ne todella ovat.”

 

Artikkelin julkaissut space.com