Tieteestä, toinen osuus

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli tiedettä. Tämä on toinen osuus kanavoinnista.


Sallikaa meidän puhua tieteen ideasta integroidusta näkökulmasta. Planeetallanne kvanttifysiikka on jo alkanut ymmärtää oman tietoisuutenne yhteyden siihen miten luotte todellisuuden. Vaikka tulette huomaamaan, että kun fyysikkonne kohtaavat suunnan, joka näyttää osoittavan varsin kirjaimellisesti ideaan siitä, että te luotte sen universumin jonka te havaitsette, monta kertaa he kavahtavat ja sanovat ”Voi, ei, no tämä on yksinkertaisesti tulkinta. Se on yksinkertaisesti paras tulkinta mikä voidaan antaa; mutta se ei ole se mitä todellisuudessa tapahtuu.” Askel askeleelta, kun he antavat itsensä integroitua enemmän, silloin he ymmärtävät että tämä on se mitä todella tapahtuu.

Aika, avaruus ja polariteetti ovat niitä mitkä sallivat teidän olla olemassa ja muodostaa määritelmänne fyysisestä todellisuudesta. Ne ovat määritelmiä, parametreja, viitekehyksiä jotka ovat mahdollistaneet teille luoda erillisyyden itsenne ja Kaiken Sen Mikä On välillä.

Kun sivilisaationne antaa itsensä tarkastella, hyödyntää mielenkiintoaan, ja luoda hyväksyttävät, sallittavat yhtälöt jotka ottavat mukaan tietoisuuden, aineettoman tietoisuuden, tieteellisiin tutkimuksiinne, silloin alatte ymmärtää, että iso osa siitä ”informaatiosta” tai datasta voidaan alkaa kietoa kaikkien olentojen tietoisuuteen, jotka luovat itselleen sen tyyppisen mielenkiinnon värähtelyn, mikä mahdollistaa heidän kutsua itseään tutkijoiksi ja tieteentekijöiksi.

Voitte luoda sellaisen tietämisen värähtelyn, että kun joku valitsee osallistua siihen värähtelyyn, he kykenevät tajuamaan kaikkien niiden perspektiivien todellisuuden, joita fysiikkanne kehittelee nyt. Jossain määrin olette esimerkkejä tästä ideasta, jota kutsutte yleiseksi kenttäteoriaksi. Tietoisuutenne on kenttä, ja se pitää ottaa mukaan kaiken teoriaan; vaikka kromodynaamiset kvanttiteoriat ovatkin yhdistäneet heikot, sähkömagneettiset ja vahvat voimat, joista gravitaatio edelleen pysyy ulkopuolella. Nämä selittävät vain noiden kenttien fyysiset ilmentymät.

Gravitaatiolla tulee silloinkin olemaan fyysinen ja ei-fyysinen vastineensa kaavaimessa, jonka kuvaamme kappaleessa seitsemän. Tietoisuuden kenttä on myös osa tätä kaavainta, jonka me määrittelemme myöhemmin. Yhtenäiskenttänne ulottuvat ei-fyysiseen, mikä antaa teidän tajuta, että tietoisuus ja kaavainperusta muodostavat kaksi viimeistä kenttää, jotka haluatte integroida. Näin yhdistettäviä energioita ei tule olemaan neljää, vaan kuusi, ja tämä tullaan näyttämään varsin ilmiselvin symbolisin esimerkein myöhemmin.

Antakaa meidän selventää erot kentän, energian, värähtelyn ja voiman välillä:

Energia voi kuvata säteilyä joko keskittyneesti tai diffusoituneesti.

Kenttä tyypillisesti viittaa diffuusiin energian ilmaisuun; siihen mikä täyttää avaruuden tilamitan.

Voima on matemaattinen ilmaisu, leikkaavien energioiden vektori.

Värähtely on taajuus; energiakentän modulaationopeus.

Tieteenne kyky tunnustaa se, että kaikki ideat ovat värähtelyjä, tulee luomaan avaruusmatkailun idean, joka mahdollistaa tajuta sen miten te ette ole jotain mikä on olemassa ajassa ja avaruudessa, vaan että avaruus ja aika ovat siinä olevien kappaleiden ominaisuus. Sekä viestintämme että avaruusmatkailumme perustuu värähtelylliseen ymmärrykseen, josta esitän nyt esimerkin.

Tässä ”ajatuskokeessa” sallikaa itsenne luoda itsellenne kaksi esinettä, identtisiä kaikilla mahdollisilla fyysisillä tavoilla, kaikissa mitoissa, jokainen molekyyli samanlainen, jokainen atomi samanlainen, jokainen kvarkki samanlainen. Tajuatte, että nämä kaksi ovat silti kaksi eri esinettä johtuen niiden sijainnista avaruudessa.

Lokaation värähtely on kunkin esineen ominaisuus; yhdellä esineellä on sijainti A; toisella on sijainti B. Tällä tavoin tietoisuutta ja kaavainta käyttämällä voitte luoda kentän, joka aukaisee kappaleen värähtelyn mistä tahansa fyysisestä todellisuudesta missä se sijaitseekin, ja voitte korvata sen lokaatiovärähtelyn toisella. Esimerkiksi: ottakaa sijainti A, korvatkaa se sijainnilla B. Tällä tavoin kun irroitatte tämän lukituskentän ja annatte kappaleen materialisoitua uudelleen, se tulee määritelmän mukaisesti siirtymään sijaintiin B. Se tulee näyttämään siltä kuin kappale olisi maagisesti siirtynyt matkoja, ilman että se on oikeasti liikkunut yhtään. Se on tavallaan luotu uudestaan toiseen pisteeseen.

Tämä ei ole mitään niin mystistä. Tätä tapahtuu kokoajan, koska aika on myös jotain minkä te luotte, ja avaruus ja aika ovat epäjatkuvia. Se ei ole sileä jatkumo. Se vilkkuu päälle ja pois, tai ei niinkään pois, vaan yksinkertaisesti sillä on yhteisiä hetkiä muiden ulottuvuuksien kanssa siten, että ne lomittuvat niin nopeasti että ette voi kokea toisia ulottuvuuksia ennenkuin synkronisoidutte niiden kanssa. Te synkronisoidutte johonkin koko ajan. Kaikki muut kokemuksen ulottuvuudet, myös menneisyyden ja tulevaisuuden ideat, ovat kaikki olemassa todellisuuden nykyhetkissänne.

Jos kävelette ulkona kadulla ja se näyttää jatkuvalta toiminnalta, te olette itse asiassa jatkuva sarja diskreettejä kuvia, jotka toistuvat niin nopeasti, että näette sen sileänä jatkumona. Voitte hypätä monen välivaiheen yli pisteiden A ja B välillä, ja olla ensin A:ssa ja sitten yksinkertaisesti olla B:ssä, ilman että teidän pitää havaita mitään liikettä näiden kahden välillä. Kaikki nämä ideat te kykenette testaamaan fyysisesti itse kun sallitte itsenne tietää, että tietoisuutenne on yksi värähtelyistä yhtenäiskentissä.

Voitte myös tajuta, että tiede on yksinkertaisesti pelkkä filosofia, ja että se voi sekoittua myös uskoon. Sillä ymmärrätte, että koska olette oman todellisuutenne värähtely, ja että luotte oman todellisuutenne heijastettavaksi takaisin persoonallenne, joka sisältää aistit sisältävän mentaalisuuden, te tajuatte myös integraation avulla, että tiede siten kuin te sen tunnette on postuloinut, että en usko ennen kuin näen, mutta että se tulee antamaan itselleen mahdollisuuden kokea kolikon kääntöpuolen: usko niin näet. Ja näin voitte tajuta itse polariteetin idean olevan värähtelyä, joka on luonut kyvyn erkaannuttaa oman itsen universumista. Te tulette olemaan kykeneväisiä mittaamaan värähtelyn ominaisuudet, niinkuin te kykenette ymmärtämään avaruus/ajan idean jossain fysiikan kaavassa.

Te tulette myös olemaan kykeneväisiä ymmärtämään sen miten kaikki uskonnon, sosiologian, talouden ja politiikan ideat mahtuvat kaikki matematiikan tieteeseen. Tulette myös ymmärtämään matematiikassa ja tieteessä, että kyse ei ole siitä että te havaitsijana havainnoitte ilmiötä, vaan että havaisemisen tapahtuma itse on se varsinainen tapahtuma.

Toisin sanoen, matematiikkanne ja tieteenne alkavat kuvata enemmän fyysisen universumin suhteita, eikä niinkään universumissa olevia kappaleita. Niistä tulee näin täydellisen konseptuaalisia. Ne muuttuvat kokonaisiksi konsepteiksi. Yhtälönne voidaan ja tullaan muuttamaan enemmän kirjoitetun kielen kaltaisiksi piktografeiksi, joita jotkut kulttuurit planeetallanne käyttävät, jossa yksi symboli ei ole pelkkä yksinkertainen foneettinen komponentti, vaan kokonainen käsite itsessään.

Matematiikkanne voi sisältää tämän idean, ja siksi kieli ja musiikki noudattavat matematiikan ideaa, koska ne sisältävät myös suhteita, joita voidaan ilmaista energian värähtelyllisillä ristikkäiskuvioilla, jotka luovat kaikki interaktiot ja relaatiot, ja synnyttävät kaikki diskreetit ja erilliset esineet ja partikkelit, joista kuvittelette fyysisen todellisuutenne koostuvan.

Seuraavassa kappaleessa ”Luovuus” me puhumme joistain tekniikoista ja menetelmistä, joilla tiede ja usko voidaan sekoittaa mielikuvitukseen ja edelleen nähdä molemmilta näkökannoilta todelliseksi, kokemukselliseksi todellisuudeksi. ”Luovuus”-kappaleessa me tutkailemme mielikuvitusta ja sen käyttöä työkaluna. Ei erillisyyden näkökulmasta, vaan integroidusta näkökulmasta, joka tieteessä on monta kertaa synnyttänyt keksinnöt ilman tarvetta lineaarisille todistuksille ja todisteille etukäteen, ja siinä me puhumme myös syyn ja seurauksen ideasta.

Nyt käykäämme kysymysten pariin tästä aiheesta.

Kysymys: Yhdeltä näkökantilta mieli esittää kaikkea tietoisuutta ja aivot esittävät sen fyysistä representaatiota. Voisitko kertoa näkökulmasi tästä ideasta?

Vastaus: Kiitos. Mieli, tavallaan, on tietoisuuden tuotosta, joka on filtteröity fyysisten aivojen luomuksen läpi. Mieli ei ole niinkään kaikki tietoisuus, vaan se edustaa fysiologista tietoisuutta, ja se käyttää hyväksi Maapallon sähkömagneettisia kenttiä luomaan mentaalisuuden idean. Tämän takia aivonne ovat sähköinen, magneettinen, kemiallinen ilmiö. Se on tietoisuuden prosessori ja se tuottaa sen tietoisuuden muodon, jonka kanssa kommunikoitte fyysisessä todellisuudessa.

Tämä tietoisuuden muoto on nimeltään mieli tai mentaalisuus, ja se edustaa fluktuaatioita ja värähtelyjä planeettanne sähkömagneettikentässä, joka kytkee teidät kaikki yhteen. Sen takia teillä on telepatian idea; koska te olette kaikki uppoutuneet siihen, ja aivot ovat yhteydessä siihen, ja aivot tulevat aina prosessoimaan ja kanavoimaan tätä sähkömagneettista kenttää itsensä läpi millä tavoilla tarvitseekin identifikaatioiden muodostamiseksi toisten henkilöiden kuvioihin. Näin se virtaa jokaiselle yleensä samalla tavoin, mikä mahdollistaa tunnustamisen, kongruenssin, tai identifikaation mielestä mieleen, kyvyn kääntää yhden henkilön samanlainen värähtely toiselle niin, että molemmat voivat kokea saman idean, yksittäisen ajatuksen mentaalisessa muodossa.

Kysymys: Voisitko puhua vähän mustan aukon ideasta aivoissa, siten kuin se liittyy mustaan aukkoon meissä itsessämme.

Vastaus: Ymmärrätte, että jokainen solu on metafyysisesti pienempi versio siitä mitä aivoissanne on, että niillä on samanlaisia funktioita tietyillä tasoilla, eli tietoisuuden kanavointi sähkökemiallisella, magneettisella tavalla.

Tajuatte, että teidän luodessa itsenne sähkömagneettisten värähtelyjen kaavoiksi, kun jokainen näistä sähkömagneettisen värähtelyn aalloista menee limittäin toisten kanssa, kaikki limittäin menevien aaltojen keskittymäpisteet tulevat esittämään mustaa aukkoa jokaisen solunne keskipisteessä. JA ne kanavoivat mustan aukon, niinkutsutun portin läpi, valkoisen aukon läpi aivoissanne, ja tulette huomaamaan että aivojenne keskuksessa on musta aukko, valkoinen aukko, jokaisen keskipisteen keskellä.

Suurin näistä on aivojenne keskellä, ja jokaisen solun keskipisteessä, ja se edustaa tietoisuutenne energian liikkeitä, positiivisia ja negatiivisia fluktuaatioita fyysisessä todellisuudessa, sillä fyysinen todellisuutenne, kuten tieteentekijänne ovat jo saaneet selville, on epäjatkuva. Se on olemassa toistuvina diskreetteinä ajanhetkinä.

Kysymys: Esittääkö DNA-kaksoiskierre mitään näistä ideoista mistä me nyt puhumme?

Vastaus: Kyllä, jossain määrin se edustaa energian virtausta, ja tämä näkyy aurassanne — energiakuviokentässänne — ja siksi akupunktio voi toimia; sillä akupunktio suuntaa uudelleen tai häiritsee tuota energian virtausta monin tavoin, koska virtauksella on oma suuntansa. Se on ulospäin ja sisäänpäin, spiraalimaisesti ylöspäin ja alaspäin samanaikaisesti.

Kysymys: Onko sillä idealla, josta puhuit aiemmin, mitään suhdetta avaruus/aikaan, joka oli vieläkin teoreettisempi kuin kvarkki, jonka me olimme löytäneet?

Vastaus: Tavallaan. Kaavaimen tasolla energia sallii itsensä olla olemassa, ja kaikki on spiraalimaisessa liikkeessä, se on kaikki sisäkkäisiä spiraaleita.

Kysymys: Kiitos. Atomeista puhuttaessa, määrittelisitkö relaation fyysisten lakien ja metafyysisten lakien välillä?

Vastaus: Ne ovat jossain määrin yksi ja sama asia. Te tajuatte universumin fysiikan lakien edustavan aineettomalla tasolla solmittuja sopimuksia, jotka kaikki tämän fyysisen universumin luomiseen osallistuvat tahot ovat solmineet. Näin tajuatte, että fyysiset lait ovat heijastusta jostain, joka aluksi vaikuttaa olevan varsin metafyysinen lähde. Sitten kaikki ”metafyysiset lait”, jos niitä sellaisiksi haluat kutsua, tulevat fysiikan lakien alaisuuteen ja muuttuvat yksinkertaisesti heijastuksiksi kaavaimen energian käytöstä, kun tietoisuus pingottaa itsensä kaavaimen päälle ja sallii energian ilmentyä eri muodoissaan. Fysiikan ja metafysiikan lait ovat varsin samansuuntaisia.

Se mitä te pidätte metafysiikan lakeina on yksinkertaisesti saman energian eri aspekteja; samat asiat joita olette havainneet fyysisesti, annatte vain niille eri nimiä kun tarkastelette niitä eri näkökanteilta. Suurimmaksi osaksi ne ovat yksi ja sama idea. Kun järjen idean annetaan päästä metafyysiseen ajatteluun, ja tietoisuuden idean annetaan päästä fyysiseen ajatteluun, näette molempien lähestymistapojen samankaltaisuudet ja synkronisiteetit.

Kysymys: Miten nämä lait suhtautuvat yksilötason inhimilliseen prosessiin?

Vastaus: Te olette kaikki mitä on olemassa. Koska olette luoneet tällaisen todellisuuden, jossa te koette olevanne erillään itsestänne, silloin koette jokaisen tilanteen polariteetin. Näin jokainen olento sivilisaatiossanne tulee kokemaan polariteetin kaikissa luomissanne tilanteissa.

Kysymys: Kiitos. Selittäisitkö fotonit ja niiden olemassaolon syklin?

Vastaus: Voitte tunnustaa fotonienergian olevan yksi niistä ideoista, joka määrittelee avaruus/ajan. Kaikki, kaikki, kaikki minkä näet todellisuudessasi, avaruus, aika ja kaikki aine ja energia ovat variaatioita fotonin ideasta, oli kyse sitten fyysisestä tai metafyysisestä. Nollapisteen keskeltä lähtee tetraedri, symbolinen yhtälörakenne joka antaa muodon kaksoistetraedrikiteen idealle. Se kuljettaa todellisuutta mukanaan. Fotoni kuljettaa ideaa todellisuudesta. Se on itseään heijastava kvantti. Se on oma polariteettinsa. Se on kaikki ja ei mitään. Se heijastelee molempia puolia, positiivista ja negatiivista. Se kantaa jokaisessa kvantissa, jokaisessa fotonissa ideaa kaiken sen mikä voi olla totaliteetista.

Tämän takia olette keksineet hologrammin idean valoa tarkastelemalla. Valo on itsessään holografisen universumin totaliteetti, ja se antaa kaikelle kyvyn olla olemassa missä päin universumia tahansa. Se on päälle-pois-kytkin, joka luo kaiken kaikkialle samanaikaisesti, se on ei-minkään-tietyn ilmaisu kaikkialla.

Kysymys: Mikä tekee yhdestä atomista yhteisen nimittäjän kaikille ulottuvuuksille?

Vastaus: Se ei ole yhteinen nimittäjä kaikille ulottuvuuksille. Se on yhteinen nimittäjä fyysiselle ulottuvuudelle ja monille muille eri tavoin, yksinkertaisesti koska se on yksi värähtelykuvio mikä mahdollistaa teidän nähdä universumin jonain mikä on teidän itsenne ulkopuolella. Se mahdollistaa myös teidän nähdä miten monimutkaiset asiat johdetaan yhdestä yksittäisestä energian ja tietoisuuden yhtenäisilmaisusta.

Me kiitämme teitä kysymyksistä. Ja sallikaa meidän muistuttaa teitä, että kun luotte kysymyksen idean, teillä on jo olemassa siihen vastaus. Kysymyksen muoto yksinkertaisesti on erotettu vastauksen ideasta, joka teillä jo on. Tällä tavoin me kiitämme teitä halukkuudesta ilmaista tutkimuksianne, sillä sivilisaationne ja omamme välinen jakaminen jatkuu ikuisesti.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.