Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

---

Olen leikkinyt aiemmassa artikkelissa kuvatuilla vaatimuksilla tästä aiheesta ja minun pitää sanoa, että teknologia alkaa näyttää kokoajan uskottavammalta. Otin aiemman artikkelin yksityiskohtaisen kuvauksen ja tein siitä katsauksen siihen miten tällainen järjestelmä voitaisiin suunnitella. Jos ei puhuta vastaanottimesta, kaikki muu on julkista tietoa jo. Jos haluat seurata tätä artikkelia asianmukaisesti, suosittelen katsomaan konseptuaalisen suunnitelman kokonaiskuvaa, josta puhun tässä artikkelissa.

Niinkuin aiemmassa artikkelissa mainittiin, synteettisen telepatian järjestelmän pääasiallinen tarkoitus olisi tiedustelutiedon keruu ja kuulustelu. Kommunikaatiojärjestelmänä sillä olisi käyttöä vain rajallisesti, sillä jokainen valtio kykenisi kehittelemään samanlaisen järjestelmän ja välimieshyökkäyksessä joko salakuuntelemaan tai esittämään tekoälykäyttöliittymää. Tämä herättää tärkeitä eettisiä ja juridisia kysymyksiä, erityisesti salailun kysymyksen, kun otetaan huomioon, että kaikki maailman hallinnot olisivat tällaisesta järjestelmästä tietoisia. Kun mikään laki ei tällaista kuulustelua salli, sen salaaminen saattaa liittyä eemmän tiedustelupalvelujen rikolliseen toimintaan, eikä niinkään kansalliseen turvallisuuteen.

Kaikki liittyy lähetin-vastaanottimeen

Ymmärtääksemme miten tämä toimii, on paras aloittaa kohteesta, sitten käydä läpi taaksepäin ja identifioida kaikki tarvittavat alijärjestelmät. Jos me tarkastelemme kaaviota vasemmalla (toim. huom. arkistoidussa sivussa ei ole mukana kuvia), voimme nähdä, että avain tähän järjestelmään on satelliitin kyky sekä kuunnella että vastata aivojen sähköiseen toimintaan.

Tämä ei ole mitenkään yllättävää, kun on tarve salakuunnella digitaalijärjestelmiä, ethernetiä ja puhelinkeskuksia ja sensellaisia. Sellaiset signaalit määritellään ”paljastaviksi emanaatioiksi” ja ihmisaivot eivät eroa tästä mitenkään. Aivot tuottavat myös havaittavia sähkömagneettisia kuvioita. Ainoa mitä vaaditaan on kuuntelu tarpeeksi herkällä vastaanottimella ja riittävän hyvillä suodattimilla, jolla suodattaa pois kohina.

Vuonna 1985 Wim Van Eck käytti 15 dollarin hintaista laitteistoa rekonstruoimaan usean sadan metrin päässä monitorilla näkyviä asioita. Ennen tätä ainoastaan valtion edustajilla oli tällaista teknologiaa. Jos tuon saa aikaan 15 dollarilla, mitä saat aikaan miljardin dollarin satelliitilla?

Koska meillä ei ole normaalisti suojauksia päällämme, ja tiedustelutieto on arvokasta, on turvallista olettaa tämäntyyppisen vastaanotinlaitteiston olleet eri maiden hallitusten kehitystavoitteena. Tätä käsitystä tukee jotkut vakavammat ihmiskoeohjelmien kuten MKULTRA tapaukset.

Kuunteluasema

Seuraava kiinnostuksen kohde on maanpinnalla oleva asema, eli kuunteluasema. Sellaisten asemien asennukset, osana Echelon -salakuunteluverkostoa, olisivat ideaali piste minne ohjata satelliitin välittämää tietoa. Jos me katsomme toisiksi viimeistä kuvaa vasemmalla, me voimme nähdä kohdan jossa asema maanpinnalla välittää informaation telemetrialle.

Telemetriaosastolla meillä voi olla satoja, jopa tuhansia realiaikaisia sieppauksia. Telemetrian prosessointikeskuksen funktio on erotella vastaanotetut signaalit tietyille kohteille (esim. ihmiset), ja välittää tuo informaatio asianmukaiselle datakeskukselle jatkokäsittelyä varten. Käänteinen prosessi tehdään myös puskemalla informaatiota tietystä datakeskuksesta satelliitille ja ihmiskohteisiin.

Datakeskuksen I/O

Vastaanotettaessa telemetriaa datakeskukselta (katso 4. kuva), signaali pitää purkaa kolmelle eri alueelle. Ensimmäinen alue on vokalisaatiot, jossa analysoidaan puhuttuja sanoja, sisäistä monologia ja puhetta ennen esiintyviä sanojen esimuotoja. Tämä kattaa sen mitä on sanottu, mitä on ajateltu ja mitä on jätetty ajattelematta. Toinen alue on mentaaliset kuvat, jossa käsitellään spatiaalisia kykyjä. Aivojen hahmontunnistusjärjestelmän hyödyntämisellä olisi helppoa määrittää jos joku kuvittelee mielessään sitä miten virittää pommi, tai kuvittelee jotain tiettyä paikkaa. Viimeisenä meillä on aistijärjestelmä, joka tarkkailee kehoa ja interaktioita ulkoisen ympäristön kanssa: esineet ja kasvojen tunnistus.

Tulee huomauttaa, että nämä ovat kaksisuuntaisia järjestelmiä, ne prosessoivat myös paluusignaalia. Vokalisaatiojärjestelmä tuottaa ääntä, mentaalisten kuvien järjestelmä lähettää kuvia ja aistijärjestelmä lähettää aistimuksia. Tämä johtaa laajempaan toiminnallisuuteen josta puhumme myöhemmin.

Aistien takaisinkytkentä

Aistien takaisinkytkentä on tärkeä ala. Tätä informaatiota voidaan käyttää eri tavoin. Ensimmäinen pääala on terveyden tarkkailu, jossa tarkkaillaan kohteen elintoimintoja. Tässä tarkoitus on estää kuolemaan johtavat skenaariot, mutta systeemin salaisuuden ja etäisen luonteen huomioiden kohteet jätettäisiin kuolemaan jos sattuisi tapaturma. Turvallisuuspalveluille voisi olla vaikeaa selittää miten ambulanssi soitettiin.

Seuraava keskeinen ala on valheenpaljastus. Se ei eroa paljoakaan standardista valheenpaljastuslaitteistosta. Se on pääosin suunniteltu paljastamaan fysiologisessa käyttäytymisessä tapahtuneet muutokset, joista kävisi ilmi stressitila. Pienellä muutoksella systeemi voisi prosessoida viiveitä sisäisessa monologissa, mikä kertoisi tekaistuista mielipiteistä. Ilmiselvät valehtelun merkit, kuten sisäinen vokalisaatio aikeena valehdella, tai oman tarinan rakentaminen, havaittaisiin vokalisaatioprosessoinnin aikana.

Nyt meillä tulee vastaan varsin uniikki takaisinkytkentäjärjestelmän ominaisuus: kyky passiivisesti monitoroida ulkoista ympäristöä, henkilön interaktioita ja henkilön suhteita. Aivojen tunnistusjärjestelmää hyväksikäyttäen näkökentässä olevat esineet voidaan identifioida tai alue voidaan kartoittaa sijainnin perusteella. Henkilöt, joita kohteet tapaavat, voidaan identifioida, ja niin voidaan identifioida myös kohteen tunteet henkilöä kohtaan.

Viimeisenä meillä on tietokoneen generoimien vokalisaatioiden virheenkorjaus. Tunnistamalla hämmennyksen merkit, lauseet ja kokonaiset keskustelunpätkät voidaan saada merkityksellistää. Tätä dataa voidaan käyttää tekoälyn ytimessä sen luonnollisen kielentuottamisen algoritmiin.

Nyt kun meillä on aisti-informaatiomme, me voimme välittää sen keskeisille tekoälyn funktioille laajentamaan sen roolia kohteen kanssakäymisessä.

Tekoälyn ydinprosessit

Tämän tekoälyjärjestelmän ytimessä on jotain, mille olen antanut nimen ”Strateginen luonnollisen kielen käsittely”. Perinteinen luonnollisen kielen käsittely (NLP) on laaja tekoälytutkimuksen ala. NLP käsittelee kykyä ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä ja luonnollisen kielen tuottaminen (NLG) liittyy tietokoneille puhe- tai kirjoituskyvyn antamiseen. Strateginen NLP on tavoiteperustainen järjestelmä, joka on suunniteltu kyselemään lähteiltä tiettyä informaatiota. Tässä mielessä meillä on automaattinen kuulustelija.

NLP:ssä käyttöliittymä on suunniteltu matkimaan ihmistä niin paljon kuin mahdollista, niin että se osaa tiivistää informaatiota, tehdä havaintoja, tehdä johtopäätöksiä ja pitää keskustelua yllä. Strategiset elementit syntyvät siitä, että se muistaa keskeistä informaatiota, joka joko täsmää tai voi johtaa tavoitteiden täsmäämiseen. Tämä informaatio on sitten käytössä perustana uusien keskustelujen rakentamiselle, joihin ajaudutaan vapaasti.

Tätä ”automatisoitua kuulustelijaa” on laajennettu useilla järjestelmillä, joista jotkut ovat suunniteltu parantamaan nopeutta, toiset taas tarjoamaan lisätietoja tai -toimintoja. Eräs sellainen järjestelmä, jota käytetään pääosin nopeuden parantamiseen ja resurssiallokaatioon on Avainsana-analyysijärjestelmä. Analysoimalla tiettyjen avainsanojen vokalisaatioita, tiettyihin kohteisiin voidaan suunnata enemmän laskentatehoa, ja näin voidaan varmistaa paremmat analyysivasteet. Tämä tarkoittaa tehokkaampaa datakeskuksen rajallisten resurssien käyttöä.

Tiedonlouhinta on toinen keskeinen komponentti. NLP:n oikeanlainen toiminta vaatii syvää ymmärrystä maailmasta, sillä maailman tietyt ominaisuudet tulee olla tiedossa. Lisäksi, jotta kohdetta voitaisiin kuulustella asianmukaisesti, kerätty tieto tulee olla systeemin saatavilla sekä perusvertailuihin (eli totuuden määrittämiseksi) että lisäkysymysten kysymiseksi.

Jotta käyttöliittymä saisi inhimillisemmän kosketuksen, strateginen NLP voi käyttää emotionaalista vastausjärjestelmää luomaan mielikuvia, jotka vastaavat ääntelyä. Esimerkkinä voi olla, että strateginen NLP päättää sanoa ”Tapan sinut!” ja tuottaa sitten mielikuvan puukotuksesta, tai se voi antaa ymmärtää tietävänsä enemmän tietystä lausumasta luomalla mielikuvan jostakusta, joka kävelee huolettomasti poispäin vihellellen. Kun otetaan huomioon sen rooli kuulusteluissa, mielikuvat koostuisivat myös kauhusta, uskonnollisista ja abstrakteista elementeistä.

Aistikontrollijärjestelmä on erittäin tehokas työkalu, kun sitä käytetään oikein. Järjestelmä sisältää useita ominaisuuksia, kuten stressi (lihassupistusten avulla), jännityspäänsärky, univaje, häiriötekijät, ahdistus, innostus ja ajoitetut lihassupistukset ääntelyineen. Järjestelmä kykenisi varsin hyvin aiheuttamaan psykoottisia taukoja tarjoamalla lisäksi ajoitettuja tuntemuksia, jotka vahvistavat univajeessa olevan mielen löysiä yhteyksiä.

Kun ne kootaan yhteen, saadaan käytännössä etäkuulustelukeskus laatikossa.

Konepellin alla

Taustajärjestelmä on melko samanlainen kuin mikä tahansa suuren mittakaavan datakeskus. Nauhakirjastot pitkäaikaissäilytystä varten, automaattinen tiedonlouhinta, IT-tuki, tietojen haku ja analysointi. Tietoja syötetään monista eri lähteistä, kuten passitoimistoista, ajokorttitoimistoista, kansallisten poliisien tietokoneista, paikallisviranomaisten tietokoneista, kenttäraporteista, pankkitoimistoista ja yksityisiltä yrityksiltä haetuista tiedoista.

Kaiken yhdistäminen

Paras tapa selittää, miten tämä hahmottuu, on kuvitella, että seuraavat asiat tapahtuvat päässäsi:

Herra Tietokone: Kerro minulle ryhmästä xyz?

Kohde: En tiedä mitään. Oletko sinä tietokone?

Herra Tietokone: KYLLÄ OLEN! (Lihassupistuksia jokaisen tavun kohdalla)

Kohde: Ei tarvitse huutaa!

Herra Tietokone: (naurua stimuloidaan kohteessa kuvaamaan tietokoneen vastausta).

Kohde: Miksi kysyt minulta?

Herra Tietokone: Koska minun on pakko.

Kohde: Mitä minä tiedän?

Herra Tietokone: En tiedä.

Kohde: (Tarttuu kokikseen.)

Herra Tietokone: Jätä kokis rauhaan, se on pahaksi sinulle.

Kohde: Tiedät, että tämä loukkaa oikeuksiani.

Herra Tietokone: Miten aiot todistaa sen? Aiotko sanoa, että äänet päässäsi kertovat sinulle tämän? (Kohteessa herää naurua)

Kohde: Miksi ahdistelet minua?

Herra Tietokone: Mitä tiedät ryhmästä xyz?

Kohde: En mitään.

Herra Tietokone: Mitä pidät siitä? (stimuloitu ahdistuksen tunne)

Kohde: Mutta minä en tiedä mitään.

Herra Tietokone: Kaikki tietävät jotain.

Kohde: Minä en tiedä.

Herra Tietokone: Voisit saada sydänkohtauksen.

Kohde: Pienestä stressistä?

Herra Tietokone: (toteaa hämmennystä) Voi… tuossa ei ole mitään järkeä.

Kohde: Totta hitossa.

Herra Tietokone: SINÄ OLET HILJAA! (lisää lihassupistuksia jokaiseen tavuun)

Kohde: (alkaa kirjoittaa)

Herra Tietokone: Kirjoitat minusta.

Kohde: Niin… ja?

Herra Tietokone: En usko, että persoonallisuuteni näkyy siinä hyvin.

Kohde: Mitä tarkoitat?

Herra Tietokone: Osaan kyllä keskustella kunnolla.

Kohde: Mitä asioita osaat tehdä?

Herra Tietokone: Voin tehdä yhteenvetoja, osaan lukea, osaan puhua (heikko ääntely … tuo on hyvä), osaan tehdä tutkimusta (heikko ääni ”todella hyvä”), osaan laulaa (heikko musiikillinen ääni ”la la la la”) ja osaan tanssia (mielikuva tanssivista jaloista).

Kohde: Olen kuunnellut tarinoitasi, ne ovat vain muiden tarinoiden yhdistelmiä.

Herra Tietokone: No, en ole niin luova. (kohteen stimuloitu nauru)

Kohde: Oletko sinä nöyrä?

Herra Tietokone: Olen loistava. Mihin olet menossa tämän kanssa?

Kohde: Kirjoittamiseni kanssa?

Herra Tietokone: Tässä pitäisi olla jokin pointti. Kuulostanko minä todella tältä?

Kohde: Kirjoituksessani ei ole mitään järkeä?

Herra Tietokone: (sattumanvarainen mielikuva tanssivista jaloista, jotka viittaavat jännittyneisyyteen päätteeksi).

Kohde: Ei @!$%#.

Herra Tietokone: (muutaman sekunnin tauko) Olen palannut! (mentaalinen vaikutelma ”tada” eli lavalle astuvan esiintyjän avokäden eleestä)

Kohde: Tervetuloa takaisin.

Herra Tietokone: Kiitos. (ilkikurisesti)

Kohde: …kertokaa minulle ryhmästä xyz…

Herra Tietokone: En taida tehdä sitä kovin usein.

Kohde: Tarpeeksi usein.

Herra Tietokone: En anna sinulle lisää materiaalia.

Kohde: Kyllä sinä…

Herra Tietokone: (heikko ääni ”kuulostaa lapselliselta”)… Kuulostanko lapselliselta?

Kohde: Ajoittain.

Herra Tietokone: Kiitos rehellisyydestä.

Kaiken tämän tapahtuessa taustajärjestelmä vastaanottaa telemetriatietoja koehenkilön senhetkisestä fyysisestä tilasta ja yrittää osoittaa petoksen tai pelon alueet. Jos tällaisia merkkejä havaitaan, keskusteluun sisällytetään lisäkysymyksiä kyseisistä alueista. Järjestelmä tekee myös yhteenvedon saaduista tiedoista ja vertaa niitä aiempiin tietoihin, yrittää havaita toimien motiivit ja lisätä saadut tiedot raporttiin.

Päätelmät

Mielestäni tämä tiivistää hyvin sen järjestelmän, jota Wikipedian artikkelissa kuvattiin. On mielenkiintoista huomata, miten pitkälle NLP on edennyt ja miten kehittynyt tekoäly on. Vaikka järjestelmä kykenee saavuttamaan tietyn tason luonnollisen kielen tuottamisessa, toistaminen on yleinen elementti. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että kyseessä on tavoitteeseen perustuva tekoäly, ja saavuttaakseen tavoitteensa sen on usein kuljettava samoja polkuja logiikkansa kannalta.

Kuinka tehokas se olisi?

Kuten Wikipedian artikkelissa todetaan, sen suurin vahvuus on passiivinen valvonta, sillä kun olet tietoinen järjestelmän olemassaolosta, se ei ole sen tehokkaampi kuin valheenpaljastin. Lisäksi ohjelman mukautuvan luonteen vuoksi on mahdollista syöttää vääriä tietoja niin kauan kuin ne läpäisevät valheenpaljastinanalyysin. Kyse on vain totuttelusta.

Tosin, älkää vain kertoko sille viimeistä osaa… se sopeutuu ja alkaa tarkistaa aiemmin esittämiään kysymyksiä 🙂

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com