Vuosikymmenien ajan akateemiset tutkijat ovat sivuuttaneet UFOjen tutkimuksen pseudotieteenä. Mutta todisteiden muuttuessa kovemmiksi ja kovemmiksi ohittaa, jotkut organisaatiot ovat viimeinkin alkaneet ottaa askelia tehdäkseen alasta legitiimin.
Niin kauan kuin ihmiset ovat väittäneet nähneensä UFOja — ja se on pitkä, pitkä aika — vakiintunut tiedeyhteisö on enemmän tai vähemmän pitänyt niitä höpöhöpönä. Vaikka se ei olekaan muuttunut paljoakaan, jopa edes kun me olemme keskellä modernia ufologian renesanssia, jotkut kapinalliset tieteentekijät ovat kamppailleet tuodakseen akateemisen uskottavuuden UFO-tutkimukseen.
Richard Hoffman, 25-vuotias IT-asiantuntija USA:n armeijan varusvarastolla Redstone Arsenalissa, Huntsvillessa, Alabamassa on pääarkkitehti. Hän ylläpitää armeijan digitaalista arkkitehtuuria ja suojelee sitä hyökkäyksiltä.
Hän on myös UFO-tutkija.
”Tiedeyhteisöllä on silti tehtävää vuosikymmenien stigman kanssa, joka liittyy siihen mitä he pitävät pseudo- ja hörhötieteenä”, Hoffman kertoo Popular Mechanicsille. “Monet tieteentekijät ovat kiinnostuneet ilmiöstä, mutta usein lannistuvat muitten sanomisista, joten he piilottavat tämän”.
Hoffman on yksi kolmesta johtokunnan jäsenestä, joka pyörittää voittoa tavoittelematonta tiedejärjestöä nimeltään Scientific Coalition for UAP Studies (SCU). Tuntematon tai tunnistamaton ilmailmiö (UAP) on nykyinen tunnistamattoman lentävän esineen (UFO) uudelleenbrändäys, termi jolla monien mielestä on liikaa kulttuurillista painolastia.
“UFO-organisaatioita on jäljellä nykypäivänä vain muutamia”, Hoffman sanoo. “Niistä muutamista jotka ovat jäljellä, jokaisella niistä on omat uniikit kontribuutionsa ilmiöihin, mutta useimmissa tapauksissa kyse on datankeruuroolista vs. pitkän aikavälin tapaustutkimuksesta.”
Ero SCU:n — ja se on iso — on, että se kerää dataa jota voidaan analysoida ja tutkia tiedeasiantuntijoiden voimin, ja tästä sitten saadaan vertaisarvioituja tutkimuksia journaaleihin ja verkkosivuille, sanoo Hoffman. SCI ei kerää päivittäisiä UFO-havaintoja, vaan se kaivaa monimutkaisempia tapauksia, joissa voi olla usean anturin dataa, kuten tutkahavaintoja ja videoita.
SCU oli tärkeässä osassa tutkittaessa Nimitzin UFO-tapausta, kun se julkaisi lähes 300-sivuisen raportin tapauksesta. Kaksi vuotta sitten New York Times julkaisi jutun laivaston piloteista, jotka torjuivat omituisen kappaleen San Diegon rannikolla marraskuussa 2004 ja kuvasivat videon kappaleesta F-18:n asekameralla.
Popular Mechanics julkaisi jutun useasta muusta kantahenkilökunnan työntekijästä, jotka ovat myös nähneet Nimitzin kohtaamisen omissa tutkissaan ja aluksen videojärjestelmässä.
SCU:n paperi tutki tarjolla olevaa dataa ja todistuksia koskien tapausta ja he tulivat tulokseen, että ”tulokset viittaavat siihen, että ottaen huomioon saatavilla oleva informaatio, AAV:n kyvykkyydet ylittävät kaiken tunnetun teknologian.”
SCU ei tullut tulokseen, että jokin ei-ihmisäly olisi tästä vastuussa. Täysin tietoisena merkittävistä aukoista datassa organisaatio ehdotti, että ”kaikkien laivaston tietojen julkistaminen, jotka liittyvät tähän tapaukseen mahdollistaisivat täyden, tieteellisen ja avoimen tutkimuksen ja se on vahvasti suotavaa.”
UFO-tutkijayhteisö on tottunut niukkaan ja vähäiseen dataan UFO-tapauksista. Suurin osa tapauksista ovat puhtaasti anekdootteja. Kun fyysistä todistusaineistoa on saatavilla, syvälle juurtunut ufologinen salaliitto- ja myyttikoneisto alkaa vaarantaa tuota dataa.
“Tähän päivään asti ei ole ollut laajaa ja hyvin rahoitettua tieteellistä tutkimusta näistä ilmiöistä ajantasaisilla työkaluilla ja asialleen omistautuineilla tutkijatiimeillä” sanoo Robert Powell, SCU:n hallituksen jäsen, Popular Mechanicsille. SCU pyrkii muuttamaan tämän. Jäsenyys organisaatiossa vaatii CV:n jättämistä ja komitea käy tarkkaan läpi kaikki hakijat.
Ketkä sitten ovat SCU:n 69 aktiivista jäsentä? Suurimmaksi osaksi tiedemiehiä, entisiä armeijan virkamiehiä ja entisiä poliiseja joilla on teknistä osaamista ja taustaa tutkimuksessa, Powell sanoo. Ja suositukset ovat vakuuttavia: ”kaksi nykyistä ja yksi entinen NASAn tohtori, Lockheedin, NORADin ja USA:n avaruussotilasjohdon taustoista tulevia ihmisiä”, hän sanoo.
UFO-tutkimusyhteisön ja tiedeyhteisön välisen aukon umpeen kuromiseksi SCU:lla on tiimi joka perustaa vertaisarvioidun tiedejulkaisun. “Alkuvaiheen suunnitelmat julkaisulle ovat, että se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, ja ensimmäinen julkaisu tapahtuu vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla”, Powell sanoo. “Kuka tahansa, joka haluaa jättää tutkimuksen julkaisuun, tulisi ohjata ottamaan yhteyttä SCU:n.”
Stigmaa vastaan
SCU ja samanlaiset organisaatiot edelleen kamppailevat kovasti huolimatta kaikesta lupaavasta edistyksestä. Vuosikymmenten kestänyt tabu koskien UFOja ja niiden tutkimusta on täysin perinteisen tiede- ja akateemisen yhteisön käsissä. Ne ovat, perimmiltään, likainen aihe joka voi lopettaa uran kuin seinään.
Vuonna 1953 Robertsonin paneeli muodostettiin käymään läpi UFO-raportteja valtion käskystä johtuen omituisesta sarjasta ilmahavaintoja, jotka tehtiin Washington DC:n yllä aiempana vuonna.
Paneeli tuli tulokseen sen salaisessa raportissa että UFOt eivät olleet uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja esittivät että kansallisen turvallisuuden neuvosto aktiivisesti alkaisi debunkkaamaan UFO-raportteja tarkoituksenaan ideologisesti rokottaa kansa varmistaakseen, että UFOista tulee aihe joka on aina naurunalaisena. Paneeli jopa suositti, että UFO-tutkijat ja tutkimusryhmät joutuisivat tiedustelupalvelujen valvonnan alaisiksi vallankumouksellisesta toiminnasta.
17 vuotta myöhemmin kuuluisa Condonin raportti, joka oli USA:n ilmavoimien ja Coloradon yliopiston tuote, oli vastuussa ilmavoimien UFO-tutkimusohjelman Project Blue Bookin lakkauttamisesta. Raportti sai epäilyttävää julkisuutta kun muistio julkaistiin jossa selitettiin, että raportti itsessään joutui “huijaamaan” kansan ajattelemaan tutkimuksen olevan objektiivinen, mutta se varmistaisi sen että lopullinen kanta on että UFO-tapaukset ovat huijausta, harhaa ja ihmisten virheitä.
Virallisesti UFOt muuttuivat naurunalaiseksi. Lisätään tähän vielä new age UFO-profeetat ja kultit, tarinat Venuksen avaruusolennoista, Etelänapamantereen tukikohdista ja UFO- sekä salaliittokulttuurien sekoittuminen keskenään ja ne joilla on empiiristä dataa tai rationaalis-looginen tulokulma tähän aiheeseen lyötiin samaan joukkoon ja samaan alakulttuuriin kuin he, jotka väittivät kanavoivansa avaruusolentoja tai olevansa aikamatkaavia avaruusolentojen suurlähettiläitä, jotka käyttävät ihmisten hyväsuskoisuutta tienatakseen elantonsa.
Ei ole ihmekään, että akateemikot, asiantuntijat ja tiedemiehet julkisesti jänistävät pois aiheen piiristä. Taustatyössä tätä artikkelia varten eräs fyysikko New Yorkin yliopistosta ilmaisi vaivaantuneisuutensa ja pyysi että hänen nimensä jätetään mainitsematta, sillä hän yritti edelleen päästä tutkijan uralle.
“Minulla ei tule sellaista fiilistä tiedeyhteisöstä, että se olisi yhtään enempää kiinnostuneempi tai avoimempi kuin mitä se oli ennen”, sanoo Alexander Wendt, poliittisen tieteen professori Ohion osavaltion yliopistosta Popular Mechanicsille. “Mutta se mikä on muuttunut, mielestäni, on politiikka. Mielestäni tuuli on kääntymässä tässä, aivan kuten monessa muussakin asiassa. Ja se on mahdollisesti erityisesti nuoret jotka vievät muutosta eteenpäin ja ovat avoimempia.”
Tieteen tulevaisuuden takominen
Wendt, joka on tehnyt akateemista työtä UFO-aiheen piirissä ja luennoinut TEDx Columbuksessa UFOjen tieteestä, istuu UFODatan hallituksessa, joka on projekti jolla luodaan korkean teknologian havaintojärjestelmiä monitoroimaan taivaita ja tarkkailemaan anomalioita. Hän tietää, että UFO-tutkimuksen ympärillä on tabu, ja minkä tahansa rahoituksen saaminen UFO-tutkimukseen on edelleen vaikeaa. Wendtin mukaan ei valtio eikä tiedeorganisaatiot aio rahoittaa UFO-tutkimusta. Ratkaisu tuntuu olevan joukkorahoitus tai löytää yksityisiä lahjoittajia jotka investoivat näihin projekteihin.
UFOData ei ole ainoa ryhmä, joka on mukana havaintotutkimuksissa. Kolmen vuosikymmenen ajan Project Hessdalen, pieni valoilmiöitä tarkkaileva observatorio Norjassa, on saanut yhteisrahoitusta Østfold University Collegelta ja henkilökohtaisilta lahjoittajilta. Toinen organisaatio, UFO Data Acquisition Project (UFODAP), rakentaa myös pieniä tietokoneyksiköitä joilla monitoroida ilmailmiöitä. Monien sensorien avulla UFO Data Acquisition Unit voi seurata UAP:ta ja tarjota metadataa jota voidaan analysoida.
Hoffman tunnustaa, että nykypäivän ufologia silti saa akateemikot ja tieteilijät hermostuneiksi. Laivaston tuoreen ilmoituksen myötä siitä että UAP:t eivät riko amerikkalaista ilmatilaa ja että Pentagon pyörittää AATIP:ia, ihmiset ovat alkaneet kysyä enemmän kysymyksiä ja jotkut tieteentekijät ovat alkaneet osallistua.
“Tämä rohkaisee meitä ja uskomme, että sen kehitys jatkuu, kuitenkin UFO-yhteisö itsessään koostuu faktioista, jotka jatkavat tieteentekijöiden pilkkaamista”, Hoffman sanoo. “SCU yrittää tukea tieteentekijöitä ja vakavia tutkijoita keskittymällä siihen mitä tiede voi tehdä edistääkseen heidän intressejään. He näkevät meidät turvallisessa paikassa missä salaliittoteorioita ei ole ja tieteelliset menetelmät voittavat.”
Joten vaikka UFOjen olemassaolo ei enää ole debatin keskiössä, niiden lähde on edelleen. UFO-yhteisö on aina koostunut kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti kapinallisista, jotka väijyvät valtavirran kulttuurin laitamilla. He ovat enemmän naurun kuin kunnioituksen kohteita. Vaikka jotkut edelleen virnistelevät ajatukselle tunnistamattomista lentävistä esineistä taivaillamme, informaatio hitaasti alkaa tulla julki ja se näyttää muillekin, että nämä kappaleet eivät ole naurun asia.
Olipa UFO-tapausten alkuperä hallituksen teknologiassa, Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden teknologiassa tai sitten jotain vallan muuta mitä fyysinen tai filosofinen ymmärryksemme ei käsitä, meille jää osaksemme ihmetys, niinkuin lukemattomat ajattelijat ja tiedemiehet ovat aiemmin pohtineet: “Mitä jos?”
Artikkelin julkaissut Popular Mechanics
