Ei ole poissa mahdollisuuksien rajoista, että näiden vierailujen jälkeisiä artefakteja on edelleen olemassa, tai että jonkinlaista tukikohtaa ylläpidetään (mahdollisesti automatiikalla) aurinkokunnassamme, jolla tuetaan myöhempien tutkimusmatkojen jatkuvuutta. Johtuen sääolosuhteista ja havaituksi tulemisen mahdollisuudesta, sekä Maapallon asukkaiden väliintulosta, olisi suotavaa että sellaista tukikohtaa ei pystytettäisi Maan pinnalle. Kuu tuntuu olevan järkeenkäypä vaihtoehto. Tulevat avaruuslentojen ottamat korkean resoluution kuvat Kuun pinnasta — erityisesti Kuun toiselta puolelta — saattavat kertoa näistä mahdollisuuksista. —Carl Sagan
Kuusta ollaan kiistelty erittäin pitkän aikaa. Meillä on tietovuotoja, tutkimusta ja informaatiota erittäin uskottavista lähteistä jotka ovat, vuosikymmenten ajan, kertoneet kansalle kuinka Kuu ei ole sitä mitä me sen kuvittelemme olevan, ja että avaruusolennoilla on siellä toimintaa.
Eräs esimerkki tällaisesta todistajasta on eversti Ross Dedrickson, joka oli vastuussa ydinaseiden inventaariosta. Hänellä oli pitkä ura USA:n atomienergiakomissiossa, ja voit lukea hänen muistokirjoituksensa täältä.
Vähän ennen hänen kuolemaansa Dedrickson kertoi maailmalle että USA yritti räjäyttää ydinaseita Kuussa tieteen ja mittausten nimissä, ja että tämä projekti tyssäsi avaruusolentojen väliintuloon, jotka eivät antaisi meidän räjäyttää ydinasetta avaruudessa. Kiinnostavia kommentteja lausuttiin, sillä hän on yksi sadoista korkea-arvoisista armeijan upseereista jotka ovat viitanneet sellaisiin asioihin, ja meillä on myös ollut ilmavoimien ydinasekeskuksen julkiseksi tekemä raportti kesäkuulta 1959, joka näyttää miten vakavasti he harkitsivat suunnitelmaa. Raportti on nimeltään Project A119.
Me tiedämme varmasti, että USA halusi tutkia aseiden toimintaa avaruudessa, ja jos he niin menivät tekemään, me tiedämme myös että meille ei koskaan kerrottu siitä, samaan tapaan kuin testaus jatkui täällä planeettamme pinnalla.
Meillä on myös kaukokatselijoita STARGATE-ohjelmasta jotka ovat nähneet omituisia rakenteita ja humanoideja Kuussa, kuten Ingo Swann (kirjassaan nimeltä Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy
Olemme julkaisseet useita artikkeleja tästä ja voit lukea lisää kaukokatseluohjelmasta täältä. Monet sisäpiiriläiset ovat myös puhuneet omituisista rakennuksista kuussa, ja siitä on tullut niin ilmiselvää että jotkut akateemikot yrittävät tehdä kaikkensa suunnatakseen huomion siihen. Esimerkiksi jokin aika sitten Journal of Space Explorationissa julkaistussa tutkimuksessa puhutaan Kuun pimeällä puolella olevista piirteistä, jotka esiintyvät Paracelsus C -kraaterissa. Tutkimuksen otsikko “Image Analysis of Unusual Structures on the Far Side of the Moon in the Crater Paracelsus C,” väittää että nämä piirteet saattavat olla keinotekoisia, mikä tarkoittaa että joku muu kuin ihminen on ne sinne asettanut.
Eikä kyse ole vain Kuusta, fyysikko University of Tennessee Space Institutesta, tri. Horace Crater, jokin aika sitten julkaisi tutkimuksen The Journal of Space Explorationissa joka, NASAn Viking -kuvien lisäksi, vihjailee ”vahvasti pinnalla oleviin keinotekoisiin interventioihin”.
Mutta tämä artikkeli ei puhu nyt siitä mitä Kuussa on, tämä puhuu siitä mikä Kuu oikeasti on.
Mikä Kuu on?
Ehkäpä omituisin kaikista anomalioista ovat ne viitteet siitä, että Kuu olisi ontto. Kuukivien tutkimus viittaa siihen, että Kuun sisäpuoli eroaa Maapallon manttelista monin tavoin, mikä viittaisi siihen että Kuussa on joko pieni ydin tai ei sellaista ollenkaan. Vuoden 1962 tutkimus sai selville, että Kuun sisäpuoli on paljon vähemmän tiheä kuin sen ulkopuoli.
— Jim Marrs, kirjassaan Our Occulted History: Do the Global Elite Conceal Ancient Aliens?
Onko Kuu ontto? Monet intellektuaalit mielet tuntuvat ajattelevan niin, mutta huolimatta kaikesta puheesta nämä teoriat ovat silti valtavirralle varsin tuntemattomia. Massamedia haluaa puskea omia teorioitaan ja opettaa niitä faktana.
Ehkäpä syy sille miksi USA ei ole paljastanut artefakteja kuusta on se että se mitä meillä on jo tutkimusten perusteella kuukivistä selvitetty, on että Kuun sisäpuoli on paljon erilaisempi verrattuna Maan vastaavaan, joka viittaa erittäin pieneen ytimeen tai sen olemassaolemattomuuteen.
Vuonna 1963 Gordon MacDonald, NASAn tiedemies, julkaisi tutkimuksen joka totesi, ”Todellakin, näyttäisi siltä että Kuu on enemmän ontto kuin homogeeninen pallo”.
Sean C. Solomonin mukaan, ”Kuunkiertokokeet paransivat tietämystämme Kuun gravitaatiokentästä… mikä viittaisisi siihen pelottavaan mahdollisuuteen, että Kuu voi olla ontto”. (Our Occulted History)
Solomon on Lamont-Doherty Earth Observatoryn johtaja Columbia Universityssa. Hän on myös NASAn Merkuriukseen tähtäävän MESSENGER-tehtävän päätutkija.
Tässä on Solomonin tutkimus aiheesta, joka on julkaistu vuonna 2014. Siinä puhutaan siitä miten vuosikymmenien datan hankinnan jälkeen heillä ei siltikään ole ideaa Kuun ytimestä tai siitä mistä se koostuu. Monia teorioita on, mm. nestemäinen ydin.
Marrs syventyy aiheeseen kirjassaan:
“Kaikkein hämmästyttävintä evidenssiä siitä että Kuu voisi olla ontto saatiin marraskuun 20. päivä 1969 kun Apollo 12:n miehistä, palattuaan komentoalukseensa, lähetti kuumoduulin (LM) nousuun jolloin se törmäsi takaisin Kuuhun. Tämä sai aikaan keinotekoisen kuunjäristyksen. LM osui pintaan noin 40 mailia Apollo 12:n laskeutumispaikasta, jossa superherkät seismiset laitteet tallensivat jotain yhtä aikaa odottamatonta ja hämmästyttävää — kuu kaikui kuin kello yli tunnin ajan. Frank Press MIT:sta sanoi, ”Kukaan meistä ei ole nähnyt mitään tuon kaltaista Maapallolla. Kaikkien meidän kokemus on että se oli varsin epätavallinen tilanne. Että tuo varsin pieni osuma…. tuotti signaalin joka kesti 30 minuuttia on kokemusmaailmamme tuolla puolen.”
Miten Kuu päätyi nykyiseen sijaintiinsa?
Perinteinen viisaus sanoo meille että kyllä, Kuu on voinut saada alkunsa muualla ja jossain kohtaa se alkoi kiertää planeettaamme. Se kertoo meille, että Kuu muodostui avaruudessa olevasta romusta kappaleen törmätessä Maapalloon, kun taas toinen teoria sanoo että Maapallon on kaapannut Kuun sen gravitaatiovoimalla kun Kuu haahuili aurinkokunnassamme.
Nykyiset teoriat hyväksytään faktoina, vaikka ei ole minkäänlaista todistusaineistoa näille hypoteeseille, Isaac Asimovin mukaan.
Se on liian suuri ollakseen Maapallon kaappaama. Sellaisen kaappauksen mahdollisuuden toteutuminen ja Kuun ajautuminen tämän seurauksena lähes ympyrämäiselle kiertoradalle Maan ympärille ovat yksinkertaisesti liian pieniä todennäköisyyksiltään ollakseen uskottavia tapahtumia.
Asimov painottaa myös, että
Me emme voi muuta kuin tulla lopputulemaan että Kuun, oikeastaan, ei kuuluisi olla tuolla. Fakta on, että kyseessä on sellainen onnenpotku joka on melkein liian hieno hyväksyttäväksi.
Eräät Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsenet (Vasin ja Scherbakov, 1970), julkaisivat artikkelin otsikolla ”Onko kuu Maan ulkopuolisen älyn luomus?” Tämä artikkeli tarjosi toisen selityksen sille miten Kuu on saattanut syntyä. Tämä tuntui olevan parempi hypoteesi koska on itse asiassa huomattavan paljon todisteita siitä että jotain epäilyttävää on käynnissä Kuussa.
On helpompaa selittää Kuun olemassa olemattomuus kuin sen olemassaolo –NASAn tiedemies Robin Brett
Paras selitys Kuusta on havaintovirhe, Kuu ei ole olemassa –Irwin Shapiro, Harvard Astrophysicist
Mieti… Kuu on lähes täydellisen pyöreä. Mitä tulee sen alkuperään, se osoittaa aina samaan suuntaan Maata kohti.
Kuten Marrs huomauttaa,
Tämä kiertorata on erityisen omituinen ottaen huomioon, että Kuun massakeskipiste sijaitsee mailin verran lähempänä Maata kuin sen geometrinen keskipiste. Pelkästään tämä seikka yksistään tulisi tuottaa epävakaan, heiluvan kiertoradan, paljon samaan tapaan kuin pallo joka ei pyöri suoraa viivaa pitkin.
Olivatko sumerilaiset oikeilla jäljillä?
Monet tällä alalla ovat kiinnostuneita kreikkalaisesta ja muinaisesta sumerilaisesta tarustosta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Apollo 12:n astronautti Al Worden, joka kommentoi kiinnostavalla tavalla sumerilaisia sekä avaruusolentoja täällä.
1960-luvun lopulla Planetary Science Instituten vanhempi tiedemies William Kenneth Harmann sanoi uskovansa Kuun olevan seurausta Marsin kokoisen planeetan törmäyksestä Maan kanssa. Tämä tunnetaan nimellä Big Whack -teoria, ja se vastaa tarinaa joka Sumerian tableteissa on.
Usean tulkinnan mukaan, joista kaikkein tunnetuin on Zacharia Sitchinin tulkinta, yli 4 miljardia vuotta sitten maailma nimeltä Tiamat kiersi Marsin ja Jupiterin välistä avaruutta. Nibiru, planeetta joka oletettavasti saapuu aurinkokuntaan kerran 3600 vuodessa, sai aikaan Tiamatin hajoamisen gravitaatiovoimien vaikutuksesta. Tiamat hajosi kahtia kun Nibiru osui siihen, mikä myös töytäisi isoa osaa Marsista.
Tämä on kiinnostavaa, koska tiedemiehet ovat vahvistaneet Marsin olleen ennen vesimaailma, Maan kaltainen planeetta. Marsissa olleesta elämästä on myös paljon todisteita. Planeetta on ilmeisesti kokenut suuren mullistuksen. Tiedemiesten hypoteesi on, että törmäyksestä seurasi ilmastonmuutos, kun iso osa Tiamatia muuttui Maapalloksi.
Mutta takaisin Kuuhun!
“On tärkeää muistaa, että jonkin täytyi asettaa Kuu lähelle sen nykyistä kiertorataa Maan ympäri. Kun Apollo-avaruusalus kiertää Maan 90 minuutin välein 100 mailin korkeudella, sen nopeus täytyy olla arviolta 18 mailia tunnissa pysyäkseen kiertoradalla, joten jonkin on täytynyt antaa Kuulle sen massan ja etäisyyden vaatima nopeus… Pointti — ja tämä varsin harvoin tajutaan Kuun alkuperästä — on se että on äärimmäisen epätodennäköistä että mikään kappale olisi vain saanut vahingossa oikean kombinaation tekijöitä jolla se pysyy kiertoradalla. ’Jonkin’ on ollut pakko asettaa Kuu sen korkeudelle, sen kurssille ja sen nopeudelle. Kysymys kuuluu: mikä tuo ’jokin’ oli?” — Marrs
On vaikeaa uskoa, että tarkka stationaarinen kiertorata Kuulle on yksinkertaisesti sattumaa…
“Onko myös sattumaa että Kuu on juuri oikealla etäisyydellä Maasta peittääkseen täysin auringon sen pimennyksen aikana? Vaikka Kuun läpimitta on vain 2160 mailia vs. auringon jättiläismäiset 864 000 mailia, se on kuitenkin oikeassa kohtaa blokkaamasa kaiken paitsi auringon liekehtivän koronan sen liikkuessa Maan ja auringon välillä. — Marrs
Asimovin mukaan,
“Ei ole astronomista syytä sille miksi Kuu ja aurinko osuvat niin hyvin yhteen. Se on mitä puhtain sattuma, ja vain Maa kaikista planeetoista on tällä tapaa siunattu.”
Kaiken tämän todistusaineiston ilmestyessä kertomaan avaruusolennoista Kuussa avaruusalusteoria, jonka yllämainitut Michael Vasin ja Alexander Scherbakov esittivät, on ehkä kaikista järkeenkäyvin.
Marrsin mukaan,
Avaruusalus-Kuu -teoria voi osua lähemmäksi kuin mikään muu sen sovittaessa yhteen Kuun alkuperästä ja kiertoradasta aiheutuvat ristiriidat. Kuitenkin sellainen tarkastelu on näemmä koulutetttujen ja rationaalisten ihmisten keskustelun ulkopuolella. Perinteisen Kuun alkuperää tutkivan tieteen kehäpäätelmä menee jotenkin näin: Me tiedämme että avaruusolennot eivät ole olemassa, mutta me tiedämme että Kuu on olemassa ja on ollut koko ihmiskunnan historian ajan mainittu jossain. Me ihmiset emme luoneet sitä emmekä asettaneet Maan kiertolaiseksi, sen on täytynyt olla avaruusolennot. Mutta koska me tiedämme että avaruusolennot eivät ole olemassa, me kutsumme sitä yksinkertaisesti anomaliaksi ja emme julkisesti puhu siitä mitään.
Lähteet:
Our Occulted History, Do The Global Elite Conceal Ancient Aliens? — Jim Marrs
Artikkelin julkaissut Collective Evolution
