Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

---

Useimmat ihmiset, kun he kuulevat termin synteettinen telepatia, erityisesti satelliitin kautta toteutettuna, tekevät heti hätäisen johtopäätöksen että sellainen ei ole mahdollista. Jos se olisi, silloin he olisivat kuulleet siitä, eikö?

Kun katsotaan salaisen teknologian historiaa, paikat ja tapahtumat kertovat monista aikajaksoista, jolloin asioita on salailtu. Stealth-koneet ovat vain yksi esimerkki, F-117 Nighthawk ei ollut julkista tietoa ennen kuin vuonna 1988, vaikka se oli ollut käytössä kuuden vuoden ajan. ”Kansallisen turvallisuuden” nimissä sinetöidyt dokumentit on salattu jopa 70 vuodeksi. Joten, se olisi tosi yllättävää jos tietyt teknologiat eivät olisi turvaluokiteltuja tätä lukiessasi.

Vaikka voit piilotella teknologiaa tiettyyn pisteeseen asti, se mikä tulee olemaan vaikeaa salata ajan kuluessa on tietyn teknologian taustalla oleva fysiikka. Esimerkkinä vaikka ydinteknologia. Vaikka voisit teoriassa salata sen, että kansakunta kehittää ydinpommia, fysiikka kertoo silti että ydinfuusio/fissio on mahdollista. Niinpä, jos punnitset eri tekijöitä joita vaaditaan ydinpommin tekemiseen, voit tehdä valistuneita arvauksia kuinka suurella todennäköisyydellä kansakunnalla on sellaista teknologiaa.

Tämä mielessä pitäen päätin tarkastella vastaanotinta ja siihen liittyvää fysiikkaa. Voidaan esittää väite, että satelliitti voi lukea ajatuksiasi, mutta tukeeko fysiikka sellaista?

Lähettääkö aivot niinkuin radio?

Tämän ymmärtämiseksi meidän tulee ensin tarkastella sitä miten antennit toimivat, sekä niiden suhdetta neuroneihin ja minkälaisia samankaltaisuuksia näiden välillä on, jos on. QED-näkövinkkelistä tarkasteltuna, jos katsot kuvaa 1 (toim. huom. verkkosivun arkistokaappauksessa ei ollut mukana kuvia) me voimme saada paremman käsityksen siitä miten liikkuva varaus luo sähkömagneettisen aallon. Sähkökentän liikkuessa kohti kuvan alalaitaa, virtuaaliset fotonit säteilevät magneettista energiaa tyhjään avaruuteen. Maxwellin yhtälöiden mukaan magneettikentän muuttaminen indusoi muuttuvan sähkökentän, mikä johtaa seisovaan sähkömagneettiseen aaltoon. Tässä on hyvä java-appletti, joka näyttää liikkuvan varauksen tuottaman sähkömagneettisen säteilyn.

Mikä tämän yhteys neuroneihin on? Aivot prosessoivat informaatiota sähkökemiallisten interaktioiden muodossa. Jokainen havainto lähettää sähkösignaaleja aivoihin, jotka reititetään tietyille alueille ja niitä käsitellään. Neuronilla on pitkä rihma nimeltään aksoni, tätä aksonia pitkin sähkövaraus kulkee. Lepopotentiaali on -70mV, ja aktiopotentiaali liikkuu aksonia pitkin, millisekunnissa, nostaen jännitteen +30mV:n ja sitten se hiipuu muutamassa millisekunnissa. Tämä tekee aktiopotentiaalista vaihtovirtaa, jolla on melkein kolmiomainen aaltomuoto. Tämä tuottaa erittäin heikkoa moduloitua sähkömagneettista säteilyä eli se toimii radiolähettimenä.

Tarkkasilmäiselle lukijalle tämä tarkoittaa, että neuroni on eräänlainen lähetin.

Kuuletteko minua nyt?

Aina kun ajattelet, tunnet, puhut jotain tai sydämesi lyö, pikkuinen radiolähetys syntyy aivoista ja kulkee kohti ympärillä olevaa avaruutta. Todelliset kysymykset ovat: voiko modernilla teknologialla havaita näitä signaaleja ja onko olemassa menetelmää, jolla assosioida ne tiettyihin funktioihin? Eli, vaikka signaalit tällä tehoalueella saattavatkin olla havaittavissa, onko näissä signaaleissa olemassa jotain uniikkia, jota voidaan käyttää erottelemaan ne erilaisiin rooleihin?

Käsitellään ensimmäistä ongelmaa, havaitsemista. Etsin esimerkin satelliitin herkkyydestä radiotaajuuksille, minkä tulisi toimia perustapauksena. Seuraava data on NASAn Jet Propulsion Labista:

Syväavaruuden tarkkailuantennien herkkyys on todella huikea. Antennien tulee siepata Voyager-informaatiota signaalista, joka on niin heikko että antenniin osuvan signaalin teho on 10 potenssiin -16 wattia (1 per 10 kvadriljoonaa). Modernit sähköiset digitaalikellot toimivat 20 miljardia kertaa suuremmilla tehotasoilla.

Joten, emittoiko aivot radioaaltoja tehotasoilla, jotka ovat suurempia kuin 0.0000000000000001 Wattia usean sadan kilomterin päähän?

Tähän kysymykseen vastaamiseksi meidän tulee kääntyä tämän tieteellisen tutkimuksen puoleen. Tästä tutkimuksesta me voimme havaita, että muutos neliösenttimetriä kohden on arviolta 22-29 mikroamppeeria. Me voimme laskea karkeasti näillä luvuilla saadaksemme vastauksen kysymykseemme. Yhtälöt ovat karkeita ja jättävät pois paljon tekijöitä, mutta lopulliset luvut eivät ole kauhean kaukana totuudesta ja todennäköisesti aliarvioivat nykyisen salaisen teknologian kykyjä.

Käyttäen kaavaa teho P = jännite U x virta I, me saamme seuraavan huipputehon:

0.003 V x 0.0000029 A = 0.0000000087 Watts/cm2

Lähteen kohdalla heikko radioemissio yhtä aivomassan kuutiosenttimetriä kohden on hyvinkin satelliitille havaittavissa olevien lukemien sisällä. Meidän tulee nyt projisoida tuo avaruuteen ja määrittää signaalin vahvuus kiertoradalla. Tämän tehdäksemme meidän pitää soveltaa käänteisen neliön lakia emissioon. Näin saamme (vahvistusta ei oteta huomioon):

(0.000087 Watts/m2) / (4PI x (500000m^2)) =

0.000087 / 3141592653589.7932384626433832795 =

2.7692960097989788423785774826817e-17 Watts/m2

Tämä on ookoo, se on jonkin verran suurempi kuin perustasomme, mutta ei mitään mitä ei voitaisi selittää. Ensinnäkin, meidän tulee identifioida taajuuskaista. Kuten mainittua, Maxwellin yhtälöistä johtuen aktiopotentiaalien kulku synnyttää muuttuvan sähkökentän. Tämä taas johtaa muuttuvaan magneettikenttään ja näin tyhjiössä kulkeviin radioaaltoihin.

Tyypilliset taajuudet aktiopotentiaaleille ovat kaistalla 0-500Hz, mikä johtaa tällä kaistalla oleviin tyhjiössä kulkeviin aaltoihin, jotka tunnetaan SLF- ja ELF-aaltoina. Tämä sopii kokeelliseen näyttöön, josta käy ilmi että ihmiset lähettävät signaaleja ELF-kaistalla. Tämä tieteellinen paperi sekä muut näyttävät, että SLF/ELF-vastaanotinlaitteet ja -antennit ovat sen muotoisia, että ne voidaan asettaa satelliitin päälle. Sellaisten satelliittien antenniryhmä käyttäisi apertuurisynteesin periaatetta luomaan erittäin suuren antenniryhmän (Very Large Array) avaruuteen.

Jos oletetaan, että Ohion osavaltion radioteleskooppi olisi riittävän herkkä, vuonna 1977, 2 ×10^-22 W m-2 per kanava ja VLA:n kerrotaan olevan 100 kertaa niin herkkä, mikä tahansa meidän tuottama signaali kuuluisi avaruuden antenniryhmälle selkeästi. Tämä järjestely tarjoaisi erittäin tarkan resoluution aivotoiminnalle.

Lisäksi tämä teknologia on jo 1970-luvulla osannut erotella aivoaaltoja. Oletetaan, että keskimääräisen satelliitin elinikä vuosina on 5v, ja että ensimmäiset satelliitit on saatu taivaille 1970-luvulla, silloin satelliittiteknologia voisi olla nykypäivänä sen 8:lla sukupolvella.

Silloin me voimme havaita signaalit, mutta ne pitää myös prosessoida.

Infoähky

On merkittävä ero signaalin havaitsemisen ja informaation prosessointikyvyn välillä. Prosessointiin pitää selvittää uniikit kaavat signaalissa, mikä mahdollistaa meidän erotella henkilöt toisistaan ja erotella tunnistettavissa oleva neuraaliaktiviteetti.

Aallon kolme pääominaisuutta ovat sen amplitudi, taajuus ja vaihe. Jotta yksittäinen henkilö voitaisiin havaita, esimerkiksi ihmismassan keskeltä, meidän tulee löytää hänestä emittoituvista aalloista jotain uniikkia. Tämä mahdollistaa meidän eliminoida kohina ja näin saada informaatiota yksittäisestä henkilöstä. Tämän aikaansaaminen on mahdollista usealla eri tavalla. Satelliittiantenniryhmässä vastaanotettujen signaalien ajoituksen tarkastelu yli koko ryhmän (tietyllä taajuuskaistalla) kertoo meille sekä sijainnin (kolmessa ulottuvuudessa) että neuronirakenteen koodauksen. Tästä voimme päätellä klusterin funktion vertailemalla tietokannan yleistettävissä oleviin signaaleihin.

Neuronien rypäs lähettää koko taajuuskaistalla, hiukan eri vaiheissa ja pienellä amplitudivaihtelulla. Ominaisuudet määrittyvät neuronien liipaisunopeudesta, neuronien liipaisun ajoituksesta ja neuronin käyttämästä energiamäärästä tietyllä aikajaksolla. Koska neuronit ovat biologisia ja ryppään uniikki rakenne, aallon ominaisuuksien tilastollinen todennäköisyys olla identtinen kahden ihmisen välillä olisi varsin pieni. Näin teknisestä näkökulmasta katsottuna hahmontunnistusanalyysi on tämän kaiken keskiössä.

Nyt meillä on signaalit, me tiedämme mitä ne tarkoittavat, ainoa mikä on jäljellä on skaalata prosessi niin, että voidaan tarkkailla kymmeniä tuhansia kohteita samanaikaisesti. Ainoa todellinen rajoite tässä on prosessointiteho ja satelliittien määrä.

Lopuksi

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseemme: satelliitin on teknisesti mahdollista havaita ajatuksemme, emootiomme ja havaintomme ja välittää tuo informaatio tietokoneelle tulkittavaksi. Veikkaan että tämä on monelle shokki.

Ainoa todellinen rajoite on vastaanottimen herkkyys SLF/ELF-taajuuskaistalla. Koko foliohattujoukko tulee olemaan tyytyväinen, mutta heistä tuntuu typerältä, koska foliohatut eivät estä SLF/ELF-taajuuskaistaa. Jopa syvimmällä maan uumenissa metroasemilla ajatukset olisi luettavissa kiertoradan etäisyydeltä.

Huomaatko tämän kaiken hyödyt tiedustelutiedon keräämisessä?

Jos se on teknisesti mahdollista, kysymys kuuluukin nyt: mitkä hallitukset käyttävät sitä ja miksi kansalle ei ole kerrottu?

Silmäkulmia nostellaan ympäri maailmaa tätä kysymystä pohdittaessa.