Vol 3:2 (heinäkuu 2009). ISSN 1938-1719

George LoBuono, M.A.

Tiivistelmä

Yhdysvaltain ensimmäinen suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa vuosikymmeniä sitten tapahtui kun harmaaihoiset ihmisten ja avaruusolentojen hybridit syöksyivät maahan New Mexicon tukikohdan lähellä. Yhdysvaltain armeijan pääteltyä, että avaruusolennot mahdollisesti olivat geneettisesti jossain määrin ihmisten sukulaisia, viranomaiset könysivät pystyttämään suojia näkymättömän tunnistamattomasta paikasta peräisin olevien avaruusolentojen salamyhkäisen intervention varalta. Avaruusolentojen tunkeilu kehittyneellä teknologialla ja heidän kyvykkyyksillään tapahtui kylmän sodan aikaan, mikä pakotti Trumanin hallinnon suojelemaan avaruusolennoista kertovia tietoja sotasalaisuutena. Neljän vuoden ajan Trumanilla oli suora kontrolli Yhdysvaltain avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Kuitenkin vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella uudelleen toimeenpanovallan turvallisuusrakenteet. Rockefeller lakkautti avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien virallisen kontrollin, mitä Eisenhower myöhemmin katui. Useat viralliset neuvonantajat sanoivat, että kuukausien sisällä avaruusolennoille sallittiin telakoitua Nelliksen ilmavoimien tukikohdan alueelle. Tätä seurannut avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien salailu mahdollisti rikollisten päästä näihin ohjelmiin, kun julkinen valta ei enää valvonut niitä. Tämän seurauksena ihmisten suhteet avaruusolentoihin määrittyivät suurimmaksi osaksi Roswellin harmaiden avaruusolentojen toimien pohjalta, eikä niinkään ihmisten. Näiden avaruusolentojen aikeista ja materiaalisista ambitioista esitettiin kysymyksiä. Niissä olosuhteissa tilanne olisi mahdollista korjata ainoastaan paljastamalla avaruusolennot ja tutkimalla avaruusolentoja ja niiden interaktioita riippumattomasti.

Johdanto

Varhaiset ihmisten kontaktit avaruusolentoihin ovat olleet varsin yksipuolisia. Kehittyneen tieteen ja teknologian avulla avaruusolennot ovat valinneet kanssakäymisen ehdot, ja he ovat kyenneet rajaamaan ja kontrolloimaan informaatiovirtoja. Ihmiset eivät kyenneet ymmärtämään mitä heille tapahtui, puhumattakaan avaruusolentojen kanssa kilpailemisesta. Heiltä puuttui asianmukainen tiede, ja ihmiset tuppasivat ajattelemaan, että kontakti avaruusolentojen kanssa oli Jumalan ilmestys, omituinen enkelimäinen kohtaaminen. Mutta kun ihka eläviä avaruusolentoja tipahteli taivaalta amerikkalaisen pommittajatukikohdan lähelle, asiat alkoivat muuttua.

Vuonna 1947 Yhdysvallat löysi neljän lyhyen, harmaaihoisen avaruusolennon ja heidän siiven muotoisen aluksen jäänteet Roswellin läheltä New Mexicosta ja he pitivät ne tieteellisiä tutkimuksia varten.¹ Kertoman mukaan viides avaruusolento selvisi ja myöhemmin kommunikoi — telepaattisesti — armeijan tutkijoiden kanssa.² Hämmentyneinä avaruusolentojen ilmaantumisesta, joilla oli tietoa ihmisten asioista, armeija työskenteli kolmessa vuorossa tutkiakseen Roswellin avaruusolentoja ja niiden tiedettä. Vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen amerikkalaiset viranomaiset pelkäsivät, että avaruusolennot voisivat olla vihamielisiä tai vehkeillä planeettamme menoksi. Joten keskustelut avaruusolennoista käytiin äärimmäisessä salassa. Eisenhowein kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsen eversti Philip Corso kirjoitti, “Heti ensimmäisestä päivästä lähtien armeija kohteli sen (Roswellista) noutamia romuja kuin kyseessä olisi sota-ajan taisteluolosuhteissa tehty operaatio.”³ Corso ei ollut ainoa avaruusolentoja nähnyt. Kymmenet ensikäden todistajat ovat myöntäneet, että he olivat nähneet Roswellin lähelle maahansyöksyneitä kuolleita ja haavoittuneita avaruusolentoja tai avaruusolentojen aluksen.

Näissä olosuhteissa tiukka puolustelu on ymmärrettävää. Kuitenkin avaruusolentoihin liittyneiden ohjelmien salailu on estänyt pätevän analyysin siitä mikä vaikuttaa olevan avaruusolentojen puuttuminen ihmisten asioihin. Presidentti Truman pidettiin tilanteen tasalla aiheesta, mutta vuonna 1953 Eisenhowerin astuessa virkaan, korporaatioiden manipulaattorit poistivat Yhdysvaltain presidentin ja muut vaaleilla valitut virkamiehet avaruusolento-ohjelmien johdosta.⁴ Pian salaiset ohjelmat korruptoituivat, ja potentiaaliset tietovuotajat ilmeisesti tapettiin ennen kuin he kerkesivät puhuakaan. Se oli tuhoon tuomittu alunalkaenkin.

Varhainen avaruusolento-ohjelmien demokraattinen hallinta

Vaikka me nyt tiedämme enemmän avaruusolennoista suorien silminnäkijätodistusten perusteella, vuonna 1947 — vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen — pelko ja puolustuskanta olivat arkipäiväisiä ilmiöitä. Eversti Corso, joka myöhemmin palveli Eisenhowerin Valkoisen talon turvallisuusneuvostossa, tiivisti armeijan tuntemukset Roswellin maahansyöksystä:

“Me emme tienneet mitä näiden alusten asukit halusivat, mutta me jouduimme olettamaan sen heidän käytöksestään, erityisesti heidän puuttumisensa ihmisten elämään ja raportoidut karjansilvonnan tapaukset, että he saattaisivat olla potentiaalisesti vihamiehiä. Se tarkoitti, että meillä oli vastassamme paljon kehittyneempi voima, jolla on aseita joilla he kykenisivät tuhoamaan meidät.”⁵

Se ei ollut vihamielisyysoletus. Sen sijaan, avaruusolentojen teknologia, jonka tasolle ihmiset eivät yltäneet, aiheutti pelkoa ja arkaluontoisuutta Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolentojen alusten rakentaminen ja huolto olisi vaatinut varsin suuren, mahdollisesti kasvavan teollisen infrastruktuurin. Se tarkoitti kaivoksia ja uusiutumattomien materiaalien käyttöä, turvaa jolla mahdollisesti estää kilpailevia avaruusolentoja viemästä heidän resurssejaan, ja suurta, mahdollisesti sortavaa hallintoa. Mutta mistä he sitten tulivatkaan, mitkä heidän aikeensa olivatkaan, avaruusolennot olivat kuitenkin saapuneet ja ne tiesivät enemmän ihmisistä kuin ihmiset tiesivät niistä.

Alustavassa analyysissa armeijan kenraali Nathan Twining näytti presidentti Trumanille ykstyiskohtaisia valokuvia ja kertoi hänelle omituisesta avaruusolentojen teknologiasta. Armeijan tieteentekijät eivät kyenneet löytämään moottoria tai voimanlähdettä Roswellin aluksesta. Vieläkin omituisempana, kuten Corso huomautti, maavoimien lääkärit tutkivat kuolleet avaruusolennot ja tekivät “ruumiinavarusraportteja, jotka vihjailivat niiden olevan liiankin inhimillisiä; niiden oli pakko olla ihmisten sukulaisia jollain tavoin.”⁶ Toisin sanoen, avaruusolennot olivat luoneet niinkutsuttuja ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Olivatko he tehneet niistä enemmän ihmisen näköisiä, ja jos kyllä, mitä avaruusolennot aikoivat tehdä sellaisilla hybrideillä?

Tuo ensimmäinen, odottamaton kontakti sai aikaan suuren kriisin Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolennot suoraan puuttuivat ihmisten asioihin, pörräsivät ydinasetukikohtien päällä ja joko veivät suoria ihmisiä tai sukusoluja heiltä, tarkoituksenaan luoda ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä. He eivät kysyneet lupaa. Sen sijaan he yrittivät piilotella kaiken. Eversti Corson mukaan, joka sanoi työskennelleensä Pentagonin suunnitelman parissa jolla kopioida Roswellin hylyn teknologiaa, Pentagonin viranomaiset huolestuivat enemmän avaruusolentojen tunkeutumisesta kuin mitä Neuvostoliiton hyökkäyksen uhasta. Corso kirjoitti, että osasyy ydinaseiden hamstraukselle tämän jälkeisinä vuosina oli kerätä suuri iskukyky avaruusolentojen laskeutumis- ja hyökkäysskenaarion tapauksessa. Myöhemmin Corso sai tietää, että neuvostodiktaattori Josef Stalin sai tietää Roswellin maahansyöksystä. Se oli etusivun juttu Roswell Daily Recordissa ja siitä kerrottiin myös ABC:n radiouutisissa — kunnes maavoimat päätti laittaa liikkeesse peitetarinan tämän faktan piilottamiseksi. Laivaston Tyynen valtameren komentajan tiedusteluavustaja William Cooper sanoi, että Yhdysvallat briiffasi Neuvostoliittoa ja omia liittolaisiaan avaruusolennoista pitääkseen yllä kansainvälisen turvan mahdollisten tunkeutumisten varalta.⁷

Alle kuukausi Roswellin jälkseen kirjoitettiin vuoden 1947 National Security Act. Se erotti ilmavoimat ja maavoimat ja loi sekä CIA:n että kansallisen turvallisuuden neuvoston. Lainsäätäjille sanottiin, että CIA suojelisi kansakuntaa, mutta he eivät epäilleet kenellekään vastuuttomasta vallasta olevan mitään uhkaa. Vaikka kongressin piti hyväksyä CIA:n ja vuonna 1952 luodun NSA:n budjetitm uutistoimistoilla oli salaiset budjetit ja omat liiketoimet, joita pyöritettiin ilman lainsäätäjien valvontaa. Niinkuin muinaisten monarkioiden kanssa oli tapahtunut aiemmin, korruptio alkoi uhata Yhdysvaltain lakia ja järjestystä.

Truman perusti työryhmän ylläpitämään salailua ja valvomaan Roswellin artifaktien tutkimuksia. Corso kirjoitti, että ryhmä suostui “sallimaan joidenkin kaikkein eniten kaukaa haettujen tietojen paljastuksen, olivatpa ne sitten totta tai ei, koska se auttaisi luomaan julkisen luottamuksen ilmapiiriä, joka auttaisi hyväksymään Maan ulkopuolisen elämän ilman että olisi koko kansan paniikkia.” Kenraali Twining sanoi, “Tapaus tulee olemaan sellainen, jossa asioiden salaaminen tarkoittaa paljastamista ja paljastus on salaus. Kiellä kaikki, mutta anna kansan julkisten aatosten viedä sitä eteenpäin. Anna skeptisismin tehdä työ meidän hyväksemme kunnes totuus hyväksytään yleisesti.”⁸

Se oli järkevää politiikkaa, kun ottaa huomioon kehittyneiden avaruusolentojen teknologioiden juuri pudonneen taivaasta ainoan ydintukikohdan lähelle USA:n maaperällä. Presidentti seuraisi projektia, ja kansa askel askeleelta saisi tietää siitä lisää.

Suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa Roswellin lähellä johti puolustusvoimien liikekannallepanoon ja ainakin joihinkin salassa pidettyihin ammuskelutapauksiin avaruusolentojen kanssa. Tämän seurauksena Yhdysvaltain armeija työskenteli avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksen parissa, jotta se pääsisi samalle tasolle. Johtavat tieteentekijät saisivat analysoida Roswellin artifakteja mikäli he vannoisivat valan olla hiljaa. Heidän alkuvaiheen analyysinsa olivat vakuuttavia. Ne puhuivat siitä, että Roswellin alus käytti eräänlaista Tesla-teknologiaa, jossa käytettiin Biefeld-Brownin vaikutuksen kaltaista ilmiötä, joka oltiin keksitty vuosikymmeniä aiemmin.⁹ Varhaiset löydökset olivat ainoastaan alustavia, mutta tutkimus johti omituisten, uusien teknologioiden (väärin)käyttöön. Kun ottaa huomioon sen, että Roswellin alus oli syöksynyt maahan ainoan ydinasetukikohdan lähellä, ihmisten alienteknologian käyttö asetarkoituksiin on saattanut olla sopiva tekosyy aggressiiviseen interventioon Roswellin harmaiden avaruusolentojen puolelta.

Heinäkuun 1952 Washingtonin UFO-ylilento

Jos harmaiden hybridiavaruusolennot olivat pörränneet Roswellin ilmatukikohdan lähellä monitoroimassa ydinasekäyttöä, heidän suuresti kehittyneemmät teknologianssa tukikohdan lähellä olisivat olleet suuri huoli. Kun otetaan huomioon heidän kyky tarkkailla ihmisten hallituksia, tekivätkö he jotain vaikuttaakseen ihmisten teknologiavasteeseen, joka saattaisi muuttua historian myötä? On uutta näyttöä siitä, että he tekivät niin. Viisi vuotta Roswellin jälkeen, heinäkuussa 1952, Washington Post, New York Times ja muut sanomalehdet puskivat ulos otsikoita ja valokuvia tunnistamattomista, lautasen näköisistä aluksista ryppäinä lentämässä Valkoisen talon lähellä Washington DC:ssa (ylläoleva valokuva).¹⁰ Niiden näkyminen taivaalla on tulkittu viestiksi Trumanille siitä, että Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikkaa Roswellin jälkeen on pidetty haitallisena sellaisille avaruusolennoille.

Ja mitä nuo samat avaruusolennot olivatkaan tehneet viisi pitkää vuotta vuodesta 1947 vuoteen 1952, kun Truman istui ihmetellen Valkoisessa talossa samalla kun avaruusolentojen lennosto pörrää maan pääkaupungissa? Kun ottaa huomioon avaruusolentojen mieltymyksen interventioille, eivätkö he olisi yrittäneet rajoittaa ihmisten reaktioita heidän tungetteluunsa, ja mikäli tarpeen, estää lisäpaljastukset hamaan tulevaisuuteen kunnes he ovat saaneet tehtävänsä loppuun heille myötämielisemmillä termeillä?

Rockefellerien kaappaus — rikollisjengi astuu valtaan

Armeijan tietovuotajien kuten Philip Corso ja William Cooper mukaan Roswellin harmaiden jengi yritti saada Yhdysvaltain hallintoa antamaan heille luvan interventioon planeetalla, mutta Yhdysvaltain armeijan mielestä ne olivat liian aggressiivisia ja tungettelevia, jotta niihin olisi voinut luottaa. Se ei estänyt avaruusolentoja mitenkään. Vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella ministeriöiden turvallisuusrakenteet uusiksi. Suuresti Eisenhowerin närkästykseksi Rockefellerin veljekset poistivat Yhdysvaltain presidentiltä kontrollin avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista.¹¹ Tohtori Michael Salla selittää mitä tapahtui:

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin pelkästään Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin.¹²

Muodostamalla PI-40 -ryhmän yksinomaan Rockefellerien kontrolloimasta Council on Foreign Relationsista, joka kontrolloi avaruusolento-ohjelmia, Rockefellerit kykenivät varastamaan ihmiskunnan tulevaisuudesta vaaleilla valituilta kansalaisilta, mistä kansa ei tiennyt yhtään mitään. Ja rakentamalla PI-40 -ryhmälle loisteliaat mestat, Rockefellerit syvensivät vaikutusvaltaansa avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Prikaatinkenraali Steven Lovekin, joka työskenteli Eisenhowerin Valkoisessa talossa, todisti että Eisenhower tunsi tulleensa petetyksi.¹³ Presidentti ja muut vaaleilla valitut viranomaiset oltiin sysätty sivuun perheen kädellä, joka tunnettiin Natsi-Saksan ja muiden brutaalien ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten rahoittamisesta. Nelson Rockefeller sitten keplotteli itsensä Eisenhowerin CIA-koordinaattoriksi, sekä rooliin salaisessa suunnitteluryhmässä, joka vehkeilisi vielä salaa likaisissa hommissa ilman että Eisenhower saisi koskaan tietää.¹⁴ Mutta miksi Rockefellerit olivat niin innokkaita nappaamaan itselleen ohjakset avaruusolentoasiassa, pois Amerikan presidentiltä ja piilottamaan ne kansalta? Michael Salla huomauttaa, että ”joulukuussa 1953 pääesikunta julkaisi aselajien yhteisjulkaisun numero 146, jossa tehtiin luvattomasta UFO-informaation paljastamisesta vakoilulain alainen rikos, josta rangaistuksena saattoi olla jopa 10 vuotta vankeutta ja 10 tuhannen dollarin sakko.” ¹⁵ Toisin sanoen, vaaleilla valitut virkamiehet oltiin suljettu pois avaruusolento-ohjelmista, mutta sen lisäksi se oli rikos keskustella siitä mitä valtio tietää avaruuolennoista ja heidän aluksistaan. Se oli ennennäkemätön vallankaappaus, ja se valmisteli näyttämön kulissit kaikkein omituisimmalle kehitykselle Yhdysvaltain historiassa: avaruusolentojen linnoittamisen suoraan USA:n maaperälle.

Avaruusolentoja USA:n tukikohdissa — miehitysvaihe

Ilmasotamies Charles Hall kirjoittaa, että hän näki omin silmin miten ilmavoimien päällystö oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan “Pitkien Valkoisten” avaruusolentojen kanssa, joille annettiin pieni tukikohta ja varusteita Nelliksen ilmavoimien tukikohdan kaakkoisosasta vuodesta 1954 eteenpäin, tai mahdollisesti aikaisemmin.¹⁶ Clifford Stone, Steven Wilson ja Michael Wolf kaikki sanoivat nähneensä avaruusolentojen työskentelevän Yhdysvaltain tukikohdissa heidän armeijauriensa aikana.¹⁷ Lisäksi jalkaväen kersantti Robert Dean sanoo nähneensä salaisen NATO-dokumentin, jossa luki että korkea-arvoiset poliittiset ja armeijan johtajat olivat sekoittuneet ihmisiltä näyttäviin avaruusolentoihin, jotka kykenivät pysymään piilossa ihmisryhmissä, huomaamatta. Dean sanoi, että NATO-komentajaa pelotti että sellaiset avaruusolennot voisivat soluttautua korkea-arvoisiin asemiin ilman että tätä huomataan, epäilys joka eversti Corson mukaan oli piinannut Pentagonia.¹⁸ Vähän enemmän hiljattain tietokonehakkeri Gary McKinnon väitti katselleensa Yhdysvaltain sisäisiä sotilasdokumentteja, joissa puhuttiin “Maan ulkopuolisista upseereista” ja “rahdeista laivastosta toiseen”.¹⁹ Epäilyksiä kärjistää Yhdysvaltojen McKinnonia kohtaan asettamat syytteet turvallisuusrikkomuksista. McKinnonin tarina on kuin Clark McClellandin, joka työskenteli NASAn avaruussukkulaohjelmassa vuoteen 1992 asti. McClelland muodollisesti sanoi, että hän näki livevideokuvaa kolmimetrisestä avaruusolennosta, joka työskenteli kahden ihmisastronautin kanssa avaruussukkulan aukinaisen lastiluukun luona samalla kun avaruusolennon siiven muotoinen alus leijaili hiljalleen lähistöllä.²⁰ Avaruusolentojen alus, joka näkyy kuvassa www.stargatechronicles.com/images/shuttle_alien.jpg, oli samanlaista designia kuin Roswellin avaruusolentojen alus.

Miten Yhdysvallat ajautui avaruusolentojen stealth-kolonisoijien epäilyistä ohjaamaan sellaisten avaruusolentojen tuomista tukikohtaan liittovaltion mailla? Rockefellerin kaappaus vaikuttaa olleen projektin johdossa. Roswellin harmaat ovat saattaneet pelätä, että Eisenhower, liittoutuneiden ylin komentaja toisen maailmansodan aikaan, jatkaisi suoraa valvontaansa presidenttinä ja he käyttivät veto-oikeuttaan avaruusolento-ohjelmiin. Näyttö viittaa siihen, että Roswellin harmaat ovat saattaneet kiertää presidentin taakse ja olla tekemisissä mustan budjetin ohjelmien pyörittäjien kuten Rockefellerien kanssa suoraan. Rockefellerit vakuuttelivat ilmavoimien päällystölle, että he hyötyisivät tällaisten avaruusolentojen kanssa toimimisesta. Ilmeisesti idea oli antaa ihmisille tietynlaista teknologiaa, jolla korvattaisiin riippumattomat ihmisten aloitteet ja luotaisiin riippuvuussuhde.²¹

Laivaston tiedustelu-upseeri William Cooper, joka piti briiffauksen Tyynen valtameren komentajalle osana hänen työtehtäviään, sanoi että palveluksessa ollessaan hän näki salaisia papereita, joissa luki että vuonna 1954 harmaiden avaruusolentojen pitempi laji oli laskeutunut Hollomanin ilmavoimien tukikohtaan käynnistämään neuvottelut Yhdysvaltain armeijan kanssa, oletettavasti ilmavoimien kenraalien kanssa.²² Yhdysvaltain ilmavoimat vaikuttaa olleen helpoin reitti avaruusolentojen lähestyä. Osittain siksi että Du Pont- ja Rockefeller-suvuilla oli intressejä lentokoneteollisuudessa, ilmavoimien faktio priorisoi liikevoittoa ja teknologiaa yli kansallisen turvallisuuden. DuPontit omistivat suurimman osan Boeingista, Rockwell-North Americanista ja GM:n kautta myöhemmin he saivat kontrolliinsa Hughes Aerospacen; Rockefellerit taas investoivat Lockheediin alkuvaiheessa.²³ Laivasto ja maavoimat vaikuttavat olleen tuolloin varovaisempia.

Joitain kuukausia myöhemmin Presidentti Eisenhowerin kerrotaan esittäneen vierailevansa hammaslääkärillä, mutta menikin Edwardsin ilmavoimien tukikohtaan lähelle Palm Springsiä Kaliforniassa. William Cooper väitti, että Eisenhower tapasi siellä avaruusolentoja harmaiden jengistä.²⁴ CSETI Disclosure Projectin todistaja Don Phillips, entinen ilmavoimien ja Skunkworksin työntekijä, myös luki vuoden 1954 tapaamisesta kertovat dokumentit.²⁵ Ilmeisesti oltiin allekirjoitettu sopimus, joka antoi avaruusolentojen jatkaa ihmisten sieppauksia ja implantointeja — niin kauan kunhan he vain kertoisivat Yhdysvaltain armeijalle ketkä oli otettu kohteeksi (ja että kohteilla ei olisi muistikuvia tapahtuneesta). Väitetty korkea-arvoinen sisäpiiriläinen Michael Wolf myös mainitsi sopimuksen. Cooper vihjaili, että pakon edessä Eisenhower antoi luvan rakentaa kaksi tukikohtaa avaruusolennoille, yksi Nevadaan Nellisin ilmavoimien tukikohta-alueelle ja toinen New Mexicoon.²⁶ Eisenhowerille on mahdollisesti sanottu, että jos tukikohtia ei rakennettaisi, avaruusolennot saattaisivat mennä sen sijaan Neuvostoliiton pakeille ja työskennellä heidän kanssaan. Kuitenkin jos häntä ei olisi petkuttanut ja painostanut ihmiset kuten Rockefeller, on vaikeaa kuvitella Eisenhowerin kaltaisen ihmisen sortuvan tukikohtien rakentamiseen avaruusolentomiehittäjille.

William Cooperin Behold a Pale Horse -kirjan kansi

Olivatko Roswellin harmaiden avaruusolentojen tuttavat pyrkineet ottamaan haltuun varhaiset ihmiskontaktit joko saadakseen heistä ylivallan tai ennaltaehkäisevästi toimimaan lajien välisten suhteiden hyväksi? Cooper sanoi, että vuoteen 1955 mennessä — yksi vuosi myöhemmin — Eisenhowerilla oli näyttöä siitä, että avaruusolennot olivat rikkoneet sopimuksen. Ilmeisesti avaruusolentojen tunkeutumiset ja ihmisten sieppaukset olivat ylittäneet suuresti kaikki odotukset. Tämän jälkeinen abduktiotutkijoiden työ puhuu sen puolesta, että ihmisiä on abduktoitu ja käytetty jonkinlaiseen risteytysohjelmaan.²⁷ Cooper lisäksi väitti, että Robert Deanin ja eversti Corson mainitsema soluttautumisvaihe johti salaseurojen ja kulttien manipulointiin, jotka työskentelivät tehokkaan ihmishallinnon murentamiseksi. *Cathy O’Brienin ensimmäinen kirja kertoo tästä, vaikkakin kansanomaisemmin.

Charles Hallin kohtaamien pitkien valkoisten avaruusolentojen paikaksi oli luovutettu pieni Indian Springsissa, Nevadassa sijaitseva ilmavoimien tukikohta joskus vuonna 1954 (vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen). Olennoilla sanottiin olevan vaaleankuultava iho, lankamainen tukka ja ylisuuret silmät. Hallin tarinaa osittain tukee kolmen muun ilmasotamiehen kertomukset, jotka olivat työskennelleet tukikohdassa.²⁸ Michael Wolf oli kertonut tutkija Chris Stonerille, että vuonna 1941 San Diegosta länteen päin mereen syöksyneen harmaiden avaruusolentojen aluksen palasia oli kuljetettu samaiseen Indian Springsin tukikohtaan. Charles Hall julkaisi neljä kirjaa hänen kohtaamisistaan Pitkien valkoisten kanssa vuosina 1965-1967, kun hän palveli Indian Springissa. Hall hillittyyn ja totiseen tyyliin kirjoittaen Hall kertoo, että Pitkät valkoiset olivat saaneet luvan olla tukikohdassa vuodesta 1954 eteenpäin, mahdollisesti jo aiemmin. Las Vegas Review Journalin artikkeli sanoo, että kolme ja puoli vuotta Roswellin törmäyksen jälkeen tammikuussa 1951 piskuinen Indian Springsin tukikohta ilmoitti, että se sijoitti $300 miljoonaa tukikohdan asumuksien rakentamiseen.²⁹ MeasuringWorth-verkkosivujen laskurin mukaan $300 miljoonaa vuonna 1951 vastasi $2.4 miljardia vuonna 2008. Kysymys kuuluukin, miksi Indian Springsin pieni, sivussa oleva sekundääritukikohta käyttäisi niin paljon asuinrakentamiseen?

Charles Hall kuvaa miten ilmavoimat antoi Pitkien valkoisten käyttöön maahan kaivetut elintilat ja suuren hangaarin, johon mahtui heidän 106-metrinen avaruusaluksensa, jolla he matkasivat Indian Springsin tukikohdan ja oman tähtijärjestelmänsä väliä. Hall ei koskaan saanut kuulla mistä Pitkät valkoiset olivat kotoisin alunperin, mutta hän oli kuullut että heillä saattoi olla etuvartioasema Arcturuksella. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset olivat kylmän asiallisia ja taipuvaisia väkivaltaan kun he tunsivat olonsa uhatuiksi. Heillä oli kynän muotoiset laitteet, joita voitiin tilanteen mukaan käyttää tainnuttamaan, aiheuttamaan kipua tai tappamaan ihminen. Arviolta 200-300 Pitkää valkoista tukikohdassa olivat ilmeisesti järjestäytyneet armeijan hierarkian tyylisesti. Ilmavoimien kerrotaan sallineen Pitkien valkoisten tappaa värvättyjä ilmasotamiehiä, jotka pelottivat heitä, vaikka värvätyt miehet eivät saaneet mitään briiffausta Pitkien valkoisten läsnäolosta tukikohta-alueella. Kerran, ilman minkäänlaista syytä, Pitkä valkoinen hyökkäsi Hallin kimppuun ja aiheutti syvän haavan hänen niskaansa, halvaannuttaen hänet osittain. Hall sanoo, että ainoa tapa estää verenvuoto ja selviytyä oli painaa hänen niskansa hiekkaiseen maaperään. Hallin maatessa vuotavana, hän kuuli Pitkän valkoisen kommentoivan että hän saattaisi selvitä, mutta mitään apua ei tämä antanut.³⁰

Pahempi oli Pitkän valkoisen käytös, jonka kerrotaan kiivenneen Washington DC:n virastotaloon tapaamaan pientä joukkoa amerikkalaisia lainsäätäjiä. Hall sanoi, että CIA-vartija yritti auttaa Pitkää valkoista naista portaita ylös kongressirakennuksessa, mutta vartia vahingossa satutti naista, joka uhkaili henkensä puolesta rukoilevaa CIA-vartijaa. Naisen kerrotaan uhanneen tappavan tämän kynälaitteellaan siihen paikkaan, portaisiin. Pitkien valkoisten ylimielisyys kuvastaa Pitkien harmaiden käytöstä, joiden ihmiset ovat nähneet abduktiotilanteissa komentavan lyhytkasvuisempia harmaita aluksella. Siitä syystä jotkut analyytikot ovat epäilleet, että Pitkät valkoiset ovat jollain tapaa harmaiden kanssa tekemisissä. Hall on varma, että ilmavoimien päällystöstä eräät ovat antaneet tukea Pitkille valkoisille. Neljän tähden ilmavoimien kenraali Pentagonista tapasi heitä useasti ja antoi Pitkille valkoisille mitä he tarvitsivat, ilmeisesti vaihdossa teknologiaa vastaan. Hall näki ilmavoimien kenraalin palaavan kaukaiselta tunteja kestäneeltä reissulta Pitkien valkoisten antigravitaatioaluksesta. Hall sanoi, “kun ilmavoimien kenraalit tulivat pois alukselta, he nauroivat kuin he olisivat tulleet huvipuiston parhaasta laitteesta.” ³¹

Lyhyt harmaa ET

Mutta keitä Pitkät valkoiset olivat ja mistä he tulivat — mikä heidän alkuperänsä on? Hall vihjailee, että ilmavoimien kenraalit luulivat Pitkien valkoisten olevan Harmaiden vihollisia. Hall: “Olen varsin varma, että Pitkät valkoiset ja Lyhyet harmaat vihaavat toisiaan. Olet varsin varma, että Pitkät valkoiset eivät koskaan sallisi Lyhyiden harmaiden tulla lähellekään heidän tukikohtiaan tai lähelle heidän asumuksiaan tai minnekään lähelle heidän lapsiaan.”³² Mutta mihin Hall perustaa oletuksensa? Kysyin häneltä tätä, ja hän vastasi, “Olin Pitkien valkoisten kanssa yli kaksi vuotta. He kommentoivat eri asioita, ja erityisesti Opettaja (Pitkä valkoinen) teki pointin selväksi minulle.”³³

Kuten Roswellin avaruusolennot, Pitkät valkoiset näyttivät liikaa ihmisiltä. He vaikuttivat olevan geneettisesti muokattu hybridirotu, joka oli asetettu tänne tietystä syystä. Hall jopa sanoo, että hän näki Pitkän valkoisen, joka piti aurinkolaseja ja kykeni sulautumaan Nevadassa olleen kasinon kävijöiden joukkoon. Tällä hetkellä ihmisten luettelo avaruusolennoista näyttää, että avaruusolennot kehittyivät eri eläinlajeista eri kokoisilla planeetoilla erilaisissa olosuhteissa. Avaruusolentojen kerrotaan olevan kaksijalkaisia, mutta niillä on erilaiset ihonvärit, silmän muodot, ihon ominaisuudet ja sormien lukumäärä. Toisin sanoen, ne näyttävät varsin muukalaisilta. Joten Pitkät valkoiset, joilla ei ole mitään erikoistarinaa omasta evoluutiostaan, ovat mahdollisesti avaruusolentojen luomia, jotka ovat ottaneet meidän planeetaltamme ihmisiä, sitten risteyttäneet ne ja luoneet Pitkät valkoiset. Roswellin Harmaiden kumppaneilla on suurin motiivi ollut luoda Pitkät valkoiset. Se, että Pitkät valkoiset joskus kohtelevat ihmisiä kuin karjaa ja yrittävät pelotella ihmisiä alistumaan, puhuu vain siitä että Pitkät valkoiset ovat saattaneet olla Harmaiden luomus, joilla on pitkä historia ihmisten sieppauksissa. Harmaiden avaruusolentojen liittolaiset saattaavat ajatella, että he voivat teknologialla muokata ihmisiä, sitten luoda salaisen regiimin joka on omistautunut tuon teknologian suojeluun, täysin piittaamatta ihmisille aiheutuvista menetyksistä. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset eivät kertoneet salaisuuksiaan antigravitaatioteknologiasta, mutta he kyllä kertoivat ilmavoimien päällystölle miten luoda ydinkäyttöinen raketti. Ironista kyllä, ilmavoimien tiedustelu-upseeri ja puolustusalan urakoitsija Edgar Rothschild Fouche sanoo, että avaruusolennot joko antoivat ydinteknologiaa Yhdysvaltain armeijalle tai menettivät sen, ja sitä käytettiin kolmion muotoisessa TR-3B -aluksessa.³⁴ Charles Hall taas näki lukemattomia todisteita siitä, että ilmavoimien upseerit antoivat Pitkille valkoisille tarvikkeita ja osia rakentaa pienen, pitkulaisen partioaluksen. Eräs Las Vegasin alueella elävä tutkija kertoi minulle nähneensä pitkulaisen partioaluksen lentämässä, kun hän oli telttaretkellä Indian Springsin alueella.³⁵

Tiivistelmänä, vuonna 1954 — vain vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, Pitkät valkoiset ovat saattaneet aloittaa teknologianvaihdannan Rockefellerien intressien mukaisesti, teknologian joka ilmeisesti annettiin ilmavoimille. Pitkien valkoisten annettiin asua tukikohdassa USA:n maaperällä, ilmeisesti väärin perustein: he esittivät olevansa Harmaita vastaan. JA jos tämä on asian laita, silloin Pitkät valkoiset ovat piikki harmaiden lihassa, jonka avulla on koitettu saada Yhdysvaltain puolustuspiirien luottamus ja jonne on koitettu soluttautua. Se oli ennennäkemätön askel ihmishistoriassa. Vain kuukausissa Yhdysvaltain presidentilta oli otettu pois suora kontrolli avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista, lailla joka oli luotu karskisti uhmaamaan ketä tahansa joka saattaisi kertoa presidentille tällaisten ohjelmien olemassaolosta tai USA:n maaperällä asuvista avaruusolennoista. Eversti Corson kirjoitukset puhuvat siitä, että armeija suhtautui tällaisiin järjestelyihin varauksella. Corso kirjoitti: “Ne meistä armeijassa, jotka tiesivät mitä oli tapahtumassa, kokivat myös että me saattaisimme kokea avaruusolentojen hyökkäyksen joka oli enemmänkin soluttautumista… Nämä olennot eivät olleet hyväntahtoisia, jotka olivat tulleet valistamaan ihmisolentoja.” Sen sijaan, Corson mukaan hänen kollegansa ajattelivat, että avaruusolennot olivat kylmän laskelmoivia, “kloonattuja biologisia olentoja, jotka keräsivät biologista materiaalia Maapallolta heidän omiin kokeisiinsa… Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan, kunhan vain me emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että me pelkäsimme paljastusta eniten.”³⁶ Toisin sanoen, Yhdysvaltain viranomaiset pelkäsivät sitä mitä saattaisi tapahtua jos Harmaiden porukka tekisi itsensä tunnetuksi ennen kuin kansa olisi riittävän informoitu ja valmis saamaan kuulla avaruusolennoista. Olivatko Yhdysvaltain viranomaiset huolissaan kansan peloista, vai olisiko kansa ollut myötämielinen sellaisia avaruusolentoja kohtaan? Lukijoiden tulisi muistaa, että Harmaiden joukon ulkopuolella olevat avaruusolennot ovat suurelta osin pidättäytyneet avoimesta kutsusta tulla tänne. Corson lausunto ei tarkoita, että Yhdysvaltain viranomaiset ajattelisivat kaikilla avaruusolennoilla olevan suunnitelmia Maapallon varalle. Sanalla sanoen, varhaisessa Yhdysvaltain politiikassa ja tulevissa ihmisten ja avaruusolentojen välisissä suhteissa tulee tehdä ero Roswellin Harmaiden joukon mielipiteiden ja muita avaruusolentoja koskettavien poliittisten linjavetojen välillä. Roswellin maahansyöksy herätteli ihmisiä toimintaan, jota journalisti Phillip Krapf pitää avaruusolentovalloittajien touhuina planeetallamme. VAikka meillä onkin paljon opittavaa avaruusolennoilta, mitä tulee ihmisten asioihin soluttautumiseen ja niiden manipulaatioon, meidän tulee olla varovaisia. Useat ihmisten kertomukset puhuvat siitä miten Harmaiden kotiplaneetta jollain tapaa tuhoutui siellä tehdyn intervention johdosta, intervention jonka teki olennot joiden kanssa Harmaat nyt työskentelevät.³⁷ Joten kysymys kuuluu: pitävätkö sellaiset valloittajat resurssitarpeitaan suuremmassa arvossa kuin kohdeplaneettojen ekologiaa? Jos, kuten tiede sanoo, universumi sisältää monia älykkäitä populaatioita, eivätkö kilpailevat avaruusolennot vastaisi jollain tavalla sellaiseen täällä tehtyyn interventioon? Ihmisten monenlaiset kertomukset puhuvat sen puolesta, että muut avaruusolennot ovat tarkkailleet tilannetta, mahdollisesti ajatellen että Harmaiden liiton mukanaan tuomat haasteet saavat ihmiskunnan käyttäytymään pätevämmin ja hiomaan kritiikkiämme avaruusolentoja kohtaan.³⁸

***

Kirjoittajasta: Suoritettuaan tutkinnon amerikkalaisesta historiasta, George LoBuono toimi toimittajana Suttertown Newsille Sacramentossa, ja myöhemmin Indonesiassa. Vuonna 1995 hän alkoi tutkia amerikkalaisten avaruusolentoihin liittyviä ohjelmia. Hän on työskennellyt poliittisten kampanjoiden parissa ja ydinaseiden vastaisena aktivistina sekä tehnyt rauhantyötä.

VIITTAUKSET

¹ Eversti Philip Corson kirja The Day After Roswell oli ensimmäinen sisäpiiriläisen kertomus Roswellista. Useat omin silmin asiaa nähneet ovat antaneet sitä tukevia todistuksia. Muut sisäpiiriläiset väittävät nähneensä virallisia briiffauspapereita, jotka mainitsevat Roswellin maahansyöksyn.

² Philip J. Corso, The Day After Roswell, 13-17,22,32,192.

³ Philip J. Corso, The Day After Roswell, 59.

⁴ William Cooper, Behold a Pale Horse, 207-210. Michael Sallan kirja Exopolitics parhaiten tiivistää tapahtuneen, p. 67-74. Katso myös kenraali Steven Lovekinin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 235.

⁵ Philip J. Corso, The Day After Roswell, 4.

⁶ Philip J. Corso, The Day After Roswell, 72.

⁷ Kts. William Cooperin puhe: youtube.com

⁸ Philip J. Corso, The Day After Roswell, 75

⁹ Philip J. Corso, The Day After Roswell, 110.

¹⁰ Kts. kuvat ja The Washington Postin etusivun juttu, http://www.ufocasebook.com/washingtondc1952.html

¹¹ Kts. viite 4.

¹² Michael Salla, Exopolitics, 71.

¹³ Kts. kenraali Lovekinin lausunto Steven Greerin Disclosuressa, 235.

¹⁴ Peter Collier & David Horowitz, The Rockefellers, p. 271-4.

¹⁵ Kts. Michael Salla, Eisenhower’s Meeting with Extraterrestrials; the Fiftieth Anniversary of First Contact? http://www.exopolitics.org/Study-Paper-8.htm

¹⁶ Charles Hall, Millennial Hospitality Vol. 1, 236. Kts. myös: Michael Sallan haastattelu Charles Hallin kanssa, joulukuu 2, 2004. http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-23.htm

¹⁷ Clifford Stone, sisäpiiriläinen: In His Own Words (kasetti) 2001. Richard Boylan, “The Man Who ‘Outed’ the US Saucer Program: Colonel Steven Wilson.” verkossa: http://www.drboylan.com/colbirb2.html. Richard Boylan, “Leaked Information From National Security Council’s ”MJ12” Special Studies Group Scientific Consultant Dr./Col. Michael Wolf.” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

¹⁸ Bob Hieronimuksen haastattelu Robert Deanin kanssa maaliskuun 24, 1996: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1156.htm Jotkut David Jaconsin haastattelemat siepatut sanovat ihmisiltä näyttävien “pohjoismaisten” avaruusolentojen olleen mukana heidän sieppauksissaan. Jacobs kirjoittaa, että ”näyttö selvästi puhuu sen puolesta, että pohjoismaiset avaruusolennot ovat todennäköisimmin ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.” (The Threat, p. 93) Budd Hopkins haastatteli naista nimeltä Brenda, joka sanoi että hänet oltiin siepattu ja viety tukikohtaan, jossa Harmaat ja pohjoismaiset avaruusolennot työskentelivät yhdessä. (C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind, p. 334) MIT:ssa pidetyssä konferenssissa tutkija Jenny Randles sanoi, että hänen tutkimuksensa näytti että Britanniassa 35% abduktioista on pohjoismaisten tekemiä, 6% USA:ssa on heidän tekemiään ja Euroopassa 25%. (Bryan, p. 68) Muut kontaktihenkilöt ovat sanoneet, että toinen ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen ryhmä nimeltään “Plejadit” ovat Harmaiden vihollisia. Niinkutsutut Pleijadit kuulemma sanovat olevansa osa “galaktista liittoa”, väite jonka myös Harmaat ovat tehneet. Seulasten tähtiryhmä, jota pidetään Plejadien kotina, on ainoastaan 100 miljoonaa vuotta vanha, joten elämä ei ole voinut kehittyä siellä. Lisätutkimuksia kaivataan pohjoismaisten avaruusolentojen alkuperästä ja suhteesta niinkutsuttuihin “Plejadeihin”.

¹⁹ David Griffin, “Gary McKinnon: Hacking Away at Truth and The Failings of the Disclosure Community?” http://www.ufodigest.com/news/0708/hackingaway2.html

²⁰ Clark McClelland, Stargate Chronicles 2008 -lausunto. http://www.stargate-chronicles.com/release_mitchell.html

²¹ Jotkut lähteet tästä aiheesta ovat ristiriitaisia. Michael Wolf raportoi, että Harmaat antoivat ainakin kaksi levyä ja jonkinlaisen harvinaisen alkuaineen sen polttoaineeksi. Bob Lazar väittää nähneensä raportin polttoaineesta. Kuitenkin nämä on saatettu antaa Yhdysvalloille vasta Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, ja sen jälkeen, kuten William Cooper on sannut, kun Yhdysvaltain hallitus oli noutanut useita avaruusolentojen maahan syöksyneitä lautasaluksia. Harmaiden jengin luovuttaessa sellaisen teknologian voidaan tulkita heidän olleen epätoivoisia tai peloissaan siitä, että heidän mahdollinen interventionsa menisi mönkään kun ihmisillä on kehittynyttä teknologiaa.

²² Kts. William Cooperin raportti vuoden 1953 kilvoittelusta ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen sekä Harmaiden välillä päästä tapaamaan amerikkalaisjohtajia: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

²³ Kuten Rockefellerit, DuPontin perhe teki bisnestä natsien kanssa. DuPont Chemical vaihtoi monopolipatentteja IG Farbenin kanssa, joka kaasutti avoimesti juutalaisia keskitysleireillä, kun taas DuPont-omisteinen Opel rakensi natseille miehistönkuljetusaluksia. DuPont-omisteinen United Fruit oli mukana JFK:n salamurhassa. Kts. Gerard Colby, Du Pont Dynasty. CSETI-todistaja Don Phillips, joka työskenteli Lockheed Skunkworksilla, sanoi että DuPont-korporaatio työskenteli maahansyöksyneen alienteknologian parissa. Kts. Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 382. Rockefeller Foundation rahoitti Josef Mengelen pomon eugeniikkatutkimusta 1930-luvulla. Kts. http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2003/11/09/ING9C2QSKB1.DTL

²⁴ Kts. Cooperin raportti: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html. Kersantti Charles L. Suggs, laivaston komentajan poika, väitti että arviolta samoihin aikoihin Eisenhower tapasi myös ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja. William Hamilton huomauttaa vuonna 1991 tehdystä Suggsin pojan kersantti Charles Suggs Jr:n haastattelusta.

²⁵ Kts. Don Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 379.

²⁶ Cooper, Behold a Pale Horse. Mainittu myös Cooperin 1989 MUFON-konferenssipuheessa, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, eksopolitiikka.github.io

²⁷ Kts. John Mack, David Jacobs, Budd Hopkins ja Karla Turner muiden muassa.

²⁸ David Cooten haastatteluista, http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-36.htm

²⁹ Kts. tri. Bob Woodin tarjoama dokumentti http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-36.htm

³⁰ Pitkien valkoisten yksityiskohtia ja hyvät grafiikat heidän tukikohtansa sijainnista, http://openseti.org/Hall.html

³¹ Michael Salla haastattelee Charles Hallia, joulukuu 2004. http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm

³² Gary Zeitlin haastattelee Charles Hallia, toukokuu 2005. http://karmapolis.be/pipeline/interview_hall_uk.htm

³³ Charles Hall, henk.koht. sähköposti kirjoittajalle 3-13-09.

³⁴ Edgar Rothschild Fouche, Alien Rapture, 95. Charles Hall sanoi Pitkien valkoisten antaneen ydinkäyttöisen suihkumoottorin Yhdysvalloille lentokoneisiin. Kts. Michael Sallan joulukuun 2004 haastattelu Hallin kanssa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm Hall sanoo Pitkien valkoisten antaneen Yhdysvalloille teknologiaa, mutta siihen ei kuulunut antigravitaatioteknologia. Edgar Fouchen mukaan kyseessä on Pitkien valkoisten versio kvasikiteisestä yliykseysmoottorista, josta ainoastaan mustan budjetin tutkijat ovat kuulleet. Vuonna 1984 fyysikko Mark Comings sanoi tehneen ensimmäisen kvasikidekokeensa (bariumtitanaatti) Lawrence Berkeleyn laboratorioilla. Apollo-tiedemies David Adair sanoo nähneensä samanlaisen kiteen linja-auton kokoisessa avaruusolentojen reaktorissa Nellisin ilmavoimien tukikohdassa maan alla, kun hän oli 17-vuotias.

³⁵ Henkilökohtainen sähköposti kirjoittajalle lasvegasilaiselta lähteeltä (yksityiskohdat saatavilla pyydettäessä).

³⁶ Philip Corso, The Day After Roswell, 268, 259.

³⁷ Kts. Phillip Krapfin kirjat ja muut kertomukset Harmaista. Kaikkein yksityiskohtaisimmat raportit Harmaista kertovat, että Harmaiden alkuperäinen kotiplaneetta tuhoutui elinkelvottomaksi energiateknologian väärinkäytöstä.

³⁸ Kts. Stefan Denaerden kertomus planeetasta nimeltä Iarga, Alec Newaldin kirja Coevolution, Jim Marrin tarina armeijan kaukokatselijoista hänen kirjassaan Alien Agenda, Marshal Vian Summersin kaksi Allies of Humanity -kirjaa sekä minun kirjani Alien Mind.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal