Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli kansaa itseään. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Halusin kysyä sinulta toisen määritelmän tunteelle. Havaitsin että ajatuksenvaihtonne kanssamme on erilaista verrattuna, sanotaanko, amerikkalaisten ajatuksenvaihtoon nälkäänäkevien afrikkalaisten kanssa. Mikä se tunne on, sääli?

A: Sääli on tuomitsemista. Se ei ole emootio. Se on tuomitsemista. Se on toisen pitämistä vähempiarvoisena kuin itse.

Q: Kiitos.

A: Tunnustakaa, jälleen kerran, yksinkertaisesti, ideassa vaihdannasta jonka kuvasit ja määrittelit, että vaikka he ovat luoneet heille idean fyysestä nälästä, teidän halunne olla interaktiossa heidän kanssaan sallii teidän ruokkia heitä fyysisesti; kun taas he vuorostaan sallivat teidän täyttää henkisen nälkiintymisen aukon jonka te olette luoneet yhteiskuntaanne. Te ruokitte toinen toisianne. Kerro!

Q: Onko mahdollista että me voisimme saada kommunikaation Arkturukselta tänä iltana?

A: Unitilassa.

Q: Kiitos.

A: Erityisesti kaikkien teidän keskuudessa jotka luotte itsenne osan manifestaation jota nimitätte lapseksi. Kerro!

Q: Voitko sanoa minulle kuinka planeettanne huolehtii lasten kasvattamisesta?

A: Tällä tavoin, huomaatte että, ensinnäkin, me olemme kommunikaatiossa tietoisuuden kanssa ennenkuin se syntyy, syntymän aikana ja syntymän jälkeen. Ja tällä tavoin, huomaatte että me olemme aina yhteydessä siihen ymmärrykseen miksi yksilö on valinnut syntyä yhteiskuntaamme alunperinkään. Siksi mikä tahansa kasvatus, jota yleensäkään tehdään, tehdään vain orientaatioprosessina siihen ulottuvuuteen johon tietoisuus on itsensä projisoinut, noin kolmeen ikävuoteen asti, sen jälkeen he ovat itse omillaan suurimmaksi osaksi.

Q: Joten tuolloin he kasvavat meidän termein aikuiseksi?

A: Ei. Mutta tällä tavoin, kolmeen ikävuoteen mennessä, he ovat kehittäneet idean tarvittavasta kyvystä olla interaktiossa yhteiskunnan kanssa yksinkertaisesti vetämällä puoleensa itselleen sen mitä heidän tarvitsee vetää puoleensa, oppia se mitä heidän tulee oppia.

Q: Öhh. Kiitos. Mielenkiintoista.

A: Kerro!

Q: Matkaatteko yhteiskunnassanne fyysisessä avaruudessa?

A: Tavallaan, meillä on tietyn tyyppinen fyysisyys jota te kutsuisitte neljänneksi tiheydeksi.

Q: Kun te tulette vierailulle tänne, tuletteko avaruuden halki vaiko ilmaannutteko vain tänne?

A: Nyt, idea kommunikaatiosta jonka havaitset tänä iltana aikaanne ei ole ”matkustamista” sen yleisessä merkityksessä, tällä tavoin. En ole tullut teidän pallollenne, paitsi projisoimalla mieleni, tietoisuuteni tällä tavoin.

Idea matkustamisesta siinä mitä te nimitätte avaruusalukseksi ei myöskään ole varsinaista matkustamista, niinkuin te sen ymmärrätte. Se matkustamisen idea ei ole meille tarpeellinen jotta tämänkaltainen yhteydenpito voisi olla mahdollista. Idea tietoisuudesta muodostuu, niinkutsutusti, ajan ja paikan tuolla puolen. Siten mikä tahansa tämänkaltainen yhteys tarvitsee vain uskomuksen ja luottamuksen ja uskon siihen mekanismiin mielikuvituksen ulottuvuudessa jotta se tapahtuisi.

Nyt, tämä on myös osa siitä miten avaruusalus toimii, sillä ne ovat myös projektioita omasta tietoisuudestamme, kuten mikä tahansa fyysinen universumi. Mutta, tällä tavoin, monta kertaa teemme eron teidän kanssa kommunikoimisesta, kun taas minä olen avaruusaluksessamme omassa tähtijärjestelmässämme ja olen teidän kanssa yhteydessä tällä tavoin. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Sillä on ollut joitain tarpeellisia värähtelyllisiä siirtymiä jotta voisimme olla olemassa teidän viitekehyksessänne ollenkaan. Huomaatte että toisensuuntaisten samanlaisten siirtymien kautta te kykenisitte selviytymään meidän planeettamme ilmakehässä. Se ei ole niin erilainen.

Q: Fyysisesti?

A: Kyllä. Tunnustakaa että kun matkustatte meidän avaruusaluksissamme, te automaattisesti, lähes alitajuisesti, tekisitte siirtymän jota ette tietäisi tekevänne. Te mukaudutte matkan aikana. Koska idea on, että ollaksenne olemassa meidän sivilisaatiossa, tai edes kyetä havainnoimaan mikä tahansa muu sivilisaatio millään muulla planeetalla, teidän tulee muuttaa tietoisuutenne värähtelytaajuutta jokatapauksessa.

Q: Vau.

A: Niin tekeminen sallii teidän mukautua tuon sivilisaation olemukseen.

Q: Jos minun on tarpeellista muuttaa värähtelytaajuuttani havaitakseni teidät…

A: Kyllä.

Q: … onko minun mahdollista tulla avaruusalukseenne ja nähdä vain tiettyjä yksilöitä teistä?

A: Kyllä se tapahtuu varsin usein itseasiassa. Sillä huomaatte että johtuen tietoisuuden oikuista, koska muututte jatkuvasti, monta kertaa ympärillänne on yksinkertaisesti aluksia joista ette ole tietoisia. Ja joskus tietyt yksilöt, koska he yksinkertaisesti hetkeksi, jostain syystä, virittäytyvät tiettyyn värähtelytaajuuteen, yhtäkkiä saavat sen vaikuttamaan siltä kuin alus olisi ilmaantunut vaikka se on ollut siellä kokoajan. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä. Minulla on yksi lisäksysyms.

A: Selvä.

Q: Öh, onko materia, sisältääkö se tietoisuuden?

A: Kyllä. Materia on tietoisuutta. Energia on tietoisuutta.

Q: Kaikki energia.

A: Kaikki on tietoisuutta. Kaikki Se Mikä On on tietoisuutta.

Q: Joten koska kaikki on tietoisuutta ja se on kaikkialla…

A: Ja kaikkina aikoina.

Q: … silloin voit… siten voit virittäytyä erilaiseen värähtelytaajuuteen.

A: Kyllä. Universumi on, kuten sitä nimitätte, holografinen. Ymmärrätkö terminologian?

Q: Ei. En.

A: Holografinen, miten tämä ymmärretään teidän yhteiskunnassanne, yksinkertaisesti viittaa ideaan siitä että mikä tahansa piste universumissa sisältää kokonaisen universumin mahdollisuuden.

Q: Miten se toimii?

A: Varsin hyvin, kiitos kysymästä. (Yleisö nauraa) Idea voidaan ilmaista tällä tavoin: on olemassa, jälleen kerran, siinä mitä te kutsutte maapallon mytologiaksi, idea nimeltä Indran verkko, joka on yksinkertaisesti helminauhojen verkko. Nyt, jokainen helmi on pyöreä ja heijastava ja silllä on kyky heijastaa jokaista muuta helmeä verkossa. Täten voidaan sanoa että jokainen helmi sisältää informaatiota kokonaisverkosta. Tämä on tapa jolla universumi on rakennettu niinkutsutusti.

Tämän takia me matkaamme tavallamme. Koska idea on yksinkertaisesti se, että me emme ajattele avaruusaluksen tai minkään muun esineen olevan jotain joka on olemassa ajassa ja avaruudessa, vaan me pidämme avaruus/aikaa esineen itsensä ominaisuutena. Täten, kun me muutamme avaruus/ajan värähtelyjälkiominaisuutta esineessä ja korvaamme sen toisella värähtelyllä, silloin, määritelmän mukaisesti, esineen täytyy lakata olemasta entisessä sijainnissaan ja siirtyä jälkimmäiseen — aivan sama kuinka kaukana ajassa tai avaruudessa se on.

Q: Ilman että matkustetaan välimatkaa, aivan automaattisesti?

A: Oikein. Kyllä. Ymmärtäkää nyt, tämä on se jota tekin teette, silloinkin kun liikutte huoneen läpi. Sillä jokainen hetki on oma uniikki hetkensä, ja se ei ole kytkeytynyt seuraavaan hetkeen ennenkuin muodostatte jatkumon mielessänne. Joten olette jatkuvasti uudelleenmäärittelemässä ajan ja avaruuden ominaisuuksia, niin että luotte illuusion liikkeestä. Mikään oikeasti ei liiku minnekään. (Yleisö nauraa) Se on kaikki täällä. Oletko mukana?

Q: Kyllä. Joten se tarkoittaa että voisin lakata luomasta tuota…

A: Jatkumoa.

Q: Kyllä.

A: Kyllä. Voit tehdä niin. Innostaako tämä sinua?

Q: Luulen niin.

A: Kiitos. Silloin voitte havaita luovanne vähemmän aikaa, mikä tuntuu kiihtyvyydeltä. Mutta se on se mitä te kirjaimellisesti teette kun olette kiihdyttämässä. Hetkessä eläminen luo vähemmän aikaa, joten asiat tuntuvat nopeutuvan.

Q: Kiitos.