Uskomaton kuva jättiläismäisestä avaruusolentojen aluksesta on SDO AIA304 -satelliitin ottama heinäkuun 18. päivänä 2016. Kuvassa alus näyttää lähtevän liikkeelle auringosta. Kuva on saanut jälleen huhumyllyn liikkeelle siitä että avaruusolennot lähettävät aluksensa aurinkoon, keräävät auringon energiaa tai liikkuvat tänne ja pois auringon sisällä olevan tähtiportin kautta käyttäen massiivista alustaan.
Yksi asia on varmaa, NASAn data osoittaa jälleen kerran että UFOt vierailevat ja käyttävät aurinkoamme, kuten tämä massiivinen UFO, ja sitä ei yksinkertaisesti voida selittää kosmisen pölyn tai kosmisten hiukkasten avulla.
Ihmiskunnan historian vanhimmat löydettävissä olevat tiedot uskotaan olevan primitiivisen luolamiehen tekosia luolamaalauksien muodossa.
Mutta mitä jos me löytäisimmekin niistä luolamaalauksista sofistikoituneeen avaruusolentojen seuranta- ja navigointijärjestelmän avaruusmatkailua varten?
Lisätutkimukset viittaavat siihen, että esihistoriallinen kiveen tallennettu historia sisältää myös pelkoa ja epätoivoa joka kertoo meille kuinka maailma loppuu. Uusi todistusaineisto paljastaa toisenlaisen tarinan esihistoriallisen ajan korkeasta teknologiasta ja yhteydestämme avaruusolentoihin muinaisessa menneisyydessämme. Usko tai älä, se kertoo meille kuinka pelastaa itsemme uhkaavalta tuholta.
Käy ilmi, että Perun Nazcan viivat ovat tietoa tähtiportista joka on avain tähtienväliseen matkailuun joka saattaa olla ulottuvillamme.
Häikäisevä viljakuvio, jossa on kuvattu avaruusolennon naama, on löydetty Reigate Hillista, Surreysta heinäkuun 19. päivänä 2016.
Toisessa viljakuviossa näkyy mystinen avaruusolentojen viesti. Se löytyi Burderop Downista, lähellä Barbury Castlea, Britannian Wiltshiressä, vain päivää myöhemmin heinäkuun 20. päivänä 2016.
Kuvat: Crop Circle Connector
Mikä on näiden kahden viljakuvion tarkoitus? Mitä he haluavat kertoa meille aurinkokunnastamme?
Osaatko ratkaista avaruusolentojen viestin?
Molemmista viljakuvioista löytyy suuret ilmakuvat Crop Circle Connectorista.
Mahdollinen keinotekoinen rakennelma Tycho-kraaterissa kuun pimeällä puolella on löytynyt Lunar Orbiter -kuuluotainkuvista.
Näyttää siltä kuin rakennelma olisi rakennettu lähelle kuun sisään johtavaa sisäänkäyntiä. Tämä näyttää kaikin puolin siltä kuin kyseessä olisi tehdas tai mahdollisesti kaivos.
Kuusta on löydettävissä kaivostoiminnan jälkiä. Malmia kuljettaneet avaruusalukset ovat jättäneet myös jälkiä. Suurin osa kaivauksista tapahtu kraatereissa.
Ken Johnston on entinen NASAn data- ja valokuvaosaston johtaja, joka oli töissä avaruuslaitoken kuulaboratoriossa Apollo-tehtävien aikaan. Hän on saanut potkut kerrottuaan totuuden.
Johnston väittää NASAn tietävät astronauttien löydäksistä. Astronautit ovat löytäneet muinaisia avaruusolentojen kaupunkeja ja jäämistöä uskomattoman kehittyneistä koneista kuussa.
Hän sanoo avaruusviraston määränneen asian siivottavaksi maton alle ja pakottanen hänet ottamaan osaa peittelyyn. Hän väittää kuussa olevan rakennuksia ja kaivoslaitteistoa.
Cancunin live-webkamera tallensi jotain omituista Cancunin taivaalla Meksikossa heinäkuun 23. päivänä 2016.
Kirkkaana päivänä yhtäkkiä sateenkaaren muotoinen pilvi ilmestyy yksittäisen pilven ylle ja sateenkaaripilvestä irtoaa suppilon muotoinen pilvi.
Videon lataajan KateMartin2016:n mukaan hehkuva sateenkaari on juurikin sama kuin maanjäristysvalot jotka näkyvät ennen suuria maanjäristyksiä ympäri maailmaa. Se ei tarkoita että suuri maanjäristys pian iskisi, mutta sellainen saattaa olla tulossa. Monta keertaa, kun näitä näkyy, maanjäristys saattaa iskeä muutaman tunnin päästä havainnosta.
Ottaen huomioon, että tämä suppilopilvi vaikuttaa ilmestyvän sateenkaaripilven alapuolelta kirkkaana päivänä, tekee mieli kysyä onko kyseessä verhottu UFO, jossa auringonvalo heijastuu UFOn ulkoreunasta ja tämä saa sen tulemaan osittain esiin.
Toinen omituinen asia on, että tämä pilvimuodostelma katoaa hitaasti ilmaan, jättäen suppilopilven taakseen.
Alla on video mahdollisesta verhotusta UFOsta ja suppilopilvestä. Vertaa sitä aitoon suppilopilveen Belizessä joka kuvattiin ukkosmyrskyn aikana, joka näkyy jälkimmäisellä videolla.
Dark Journalist Daniel Liszt toivottaa takaisin oivaltavan kirjailijan Alexandra Brucen syväluotaavaan keskusteluun UFOista, MILABista, aikalinjojen manipuloinnista ja ulottuvuuksien välisistä porteista joita CERNin hiukkastörmäytin avaa.
Eksoottista Teknologiaa
Alexandra kuvaa hänen tutkimustaan Philadelphia-kokeesta ja tapahtuman silminnäkijöiden etsintöjään. Lopulta tie vei hänet omituisen mustan budjetin tutkimuslaboratorioon, joka tunnetaan Montauk-projektina Montaukin ilmatukikohdassa New Yorkin Long Islandilla.
Montauk-projektin uskotaan olevan jatkumo kiistellystä Philadelphia-kokeesta, joka oletettavasti tapahtui lokakuun 28. päivänä 1943.
Alexandran alkuperäinen klassikkokirja Montauk-projektista toi aikamatkailun ihmisten tietoisuuteen sen omituisilla kertomuksilla energian manipuloinnista, psyykkisestä tietoisuudesta, astraalimatkailusta, kaukokatselusta ja toisista ulottuvuuksista.
Hän löysi todistajia jotka väittivät olevansa mukana UFO-törmäyksiä tutkivaa tiimiä jota käytetään näissä pimeissä projekteissa risteyttämään ihmisen DNA avaruusolentojen teknologian kanssa.
Hän myös kyseli teini-ikäiseltä osallistujalta tietoja. Tämä väitti hänen tietoisuutensa olleen sijoitettu nuorempaan kehoon sen jälkeen kun hän oli selviytynyt useita vuosia sotilaana Vietnamissa.
Oliko kyseessä vain psykologinen operaatio jonka armeija on kehittänyt? Vai tapahtuivatko kokeeet oikeasti? Monet omituisista ennusteista projektin ympärillä tuntuvat muuttuneen todeksi.
Kiinnostavat linkit Philadelphia-kokeen, Montauk-projektin, UFO-teknologioiden ja CERNin hiukkastörmäyttimen välillä viittaisivat siihen, että on olemassa teknologinen jatkumo joka on kehitetty saamaan yhteys toiseen ulottuvuuteen.
Tämä tutkimus on hämästyttävä läpimurto todella omituiselle alueeelle mustien budjettien projekteihin ja ihmiskokeisiin.
THE UFO INCIDENT
(1975, amerikkalainen TV-elokuva)
Tämä on hyvin tuotettu ja houkuttelevat TV-elokuva jossa on mukana varhainen hahmottelu siitä miltä ”harmaat” vierailijat näyttävät. Se tutustutti ”avaruusolioiden abduktion” miljoonille katselijoille, esittämällä sen oikeiden tapahtumien kaltaisesti parhaaseen katseluaikaan. Vaikka kaikki siitä ei olisikaan totta, tämän tarinan kulttuurillinen vaikutus on jättiläismäinen. Ennen sitä UFO-havainnoista oli tehty dokumentteja, mutta tässä dramatisointi on vahva. Ensikontakti ulkoavaruuden sivilisaation kanssa, joka on esitetty faktapohjaisena mahdollisuutena.
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin Montrealista Portsmouthiin, New Hampshireen yöllä, kun he näkivät tunnistamattoman lentävän esineen. Muutaman mailin päästä he kuulivat piippaavan äänen ja molemmat kärsivät muistinmenetyksestä (joka itsessään on epätavallinen ilmiö) siitä mitä seuraavaksi tapahtui, päästyään kotiin pöllämystyneinä kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Kaksi vuotta kärsittyään painajaisista ja ahdistukseen liittyvistä sairauksista, he etsivät ammattiapua, ja hypnoosin kautta saivat takaisin muistot puuttuvilta tunneilta tuona iltana. He muistivat kuinka heidät pysäytettiin tiellä ja johdatettiin avaruusalukseen…
Monet filmit sanovat tarinoidensa pohjautuvan tositapahtumiin ja sitten vääristelevät totuutta tehdäkseen tarinasta paremman. Mutta The UFO Incident ei keksi mitään ollakseen tarttuva draama. Se perustuu kirjaan joka sisältää monet aidoista Hillien hypnoosisessioiden tallenteiden puhtaaksikirjoituksista. The Interrupted Journey (1966) on itse psykiatrin kirjoittama, joka hoiti pariskuntaa, mutta pääosin lievittääkseen heidän ahdistuneisuuttaan näistä tukahdutetuista muistoista. Kirja ja filmi on mieleltään avoimia mahdolliselle totuudelle näiden muistojen takana. Iso osa käsikirjoituksesta on otettu sanasta sanaan heidän nauhoitetuista psykiatrisista hoitotapahtumista. Filmieistä jotka perustuvat tosi tapahtumiin, tämä on yksi kaikkein uskollisimmista alkuperäiselle tarinalle.
Katselijalle jätetään päätettäväksi mitä Hillit muistavat hypnoosin alaisina. Flashbackit luovat muistoja uudelleen, mutta ovatko ne unia vai kokemuksia? Emotionaaliset reaktiot heiltä kun he eivät halua muistaa ja shokkirealisaatio siitä mitä he näkivät on James Earl Jonesin ja Estelle Parsonsin uskomattomien näyttelijäkykyjen ansiota, jotka on kuvattu erittäin pitkinä leikkauksina.
Cinefantastiquen arvostelussa (vuosikerta 5, nro 1, 1976), James Earl Jones (yllä) osti oikeudet tarinaan ja vietti kaksi vuotta yrittäen saada sen tuotettua teatterielokuvaksi ennenkuin hän tyytyi TV-elokuvaan. Hänen työnsä ei käy ilmi elokuvan lopputeksteistä. Jones jopa matkusti abduktiopaikalle tehdessään pohjatyötä rooliaan varten.
Elokuva paketoi kirjan kohokohdista ja olettamuksista niin monta kuin mahdollista, mutta kirjan lukemisen jälkeen käy paljon selvemmäksi tapahtumien kulku. Se lisää yksityiskohtien selkeyttä vierailijoiden motiiveille. Avaruusolennoilla ei ole iän tai kuoleman käsitettä (joka sopii pitkäaikaiseen avaruusmatkailuun) ja he ovat vain vierailemassa maapallolla kerätäkseen joitain näytteitä — he sanoivat etteivät he tulisi takaisin! Bettyn palautuneet muistot ovat niin rikkaita yksityiskohdissaan, niiden sisäinen logiikka on liian hyvä ollakseen pelkkiä unia. Esimerkiksi Betty haluaa pysyä Barneyn vierellä kun häntä tutkitaan, mutta hän haluaa myös lähteä avaruusaluksesta niin pian kuin mahdollista. Avaruusolentojen johtaja sanoo, että mikäli häntä tutkitaan samaan aikaan kuin hänen miestään, hän pääsee pois nopeammin.
Elokuva on dramaattinen ja mukaansatempaava kertomus joka johtaa tenhonsa pariskunnan lähikuvista hypnoosin alla, paljon enemmän kuin siitä mitä he oikeasti näkevät. Heidän muistonsa usein ovat välähdyksenomaisia, joka tarkoittaa myös että puvustukseen tai erikoisefekteihin ei keskitytä niin paljoa. Budjetti ei todellakaan ole mikään Close Encounters of the Third Kind (1977), mutta se on parempi kuin Project UFO johtuen paremmasta näyttelijätyöskentelystä. Valaistusefektit ovat kauniita muutamissa kohdin, ja niitä on käytetty esittämään aluksen jahtaamista. Greg Jein, eräs Close Encountersin mallintekijä, rakensi avaruusalus-metsässä -dioraaman joka The UFO Incidentissä vilahtaa (alla).
Tämän tapauksen merkitys on laaja-alainen, ja kirja ja filmi ovat todellakin tärkeitä kulttuurillisesti, vaikkeivät sitä olisikaan tieteellisesti. Tämä ei ole ensimmäinen raportoitu avaruusolentojen abduktiotapaus, mutta koska kyseessä on kaksi todistajaa, tapaus otettiin vakavammin. Se ruokki laajalle levinnyttä UFO-paranoiaa saaden aikaan monia samankaltaisia raportteja ja variaatioita abduktioista, ja popularisoi hypnoottisen regression käytön. Se myös hienosti toi esille idean että avaruusolennot eivät vahingoita meitä — näkökulma joka myöhemmin esitettiin Close Encountersissa ja erilaisten UFO-kulttien kertomuksissa.
Kaksi vuotta myöhemmin Ridley Scottin Alien (1979) käänsi pöydän ympäri ja abduktiot, joka on omituinen termi tapahtumalle jossa sinua lainataan muutama tunti, muuttuvat jälleen vihamielisiksi. Huolimatta lämpimästä pörröisyydestä joka huokuu elokuvasta E.T. The Extra-Terrestrial, useimmat avaruusalusten sisäosat ovat aina viitanneet pelottaviin kokemuksiin, kuten nähdään elokuvissa Communion, Fire in the Sky ja The X-Files.
Joten The UFO Incident on tärkeä merkkipaalu koko genressä ja myös kannattaa katsoa draamana, mutta onko se tositapahtuma? Hillit (kuva alla) eivät olleet motivoituneita keksimään tätä henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Molemmat heistä kävivät töissä ja Barney oli mukana myös siviilioikeuksien puolesta kampanjoimisessa. He eivät halunneet tarinan leviävän pilkkaamisen takia. He eivät myyneet tarinaansa ja työskentelivät kovasti pitääkseen sen poissa julkisuudesta. Kirja julkaistiin jotta voitaisiin kertoa totuus tapahtumista sen jälkeen kun tarina vuosi lehtiin.
Kuten monien UFO-tarinoiden kanssa, konteksti ihmisten julkisen tiedon ja populaarikulttuurin havainnoinnille pitää sisällään monia vastauksia, jotka mahdollisesti on paljastettu aiemmassa kulttuurin virrassa. Filmi tehtiin vuonna 1975 mutta abduktio tapahtui vuonna 1961. (Miksi siinä meni niin kauan että tästä saatiin elokuva?)
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin syyskuun 19. päivänä 1961 kun he havaitsivat valon taivaalla. Tapa jolla se liikkui sulki pois että kyseessä olisi ollut lentokone. He ajattelivat sen olevan mahdollisesti helikopteri vaikka he eivät kuulleet moottorin ääntä. Barney katsoo sitä kiikareilla ja pitää sitä UFOna. Mutta johtopäätös on jo muodostettu monien aiempien alueella tavattujen UFO-raporttien kautta. Bettyn sisko on nähnyt sellaisen, joten heillä oli jo taipumus uskoa siihen mikä se oli.
The Twilight Zonen jakso ’Hocus Pocus and Frisby’, joka näytettiin toukokuussa 1962, abduktion ja hypnoosin välissä
TV:n monet Twilight Zonen jaksot ovat kertoneet avaruusaluksista ja avaruusolentojen vierailuista, samanlaisista kuin he ovat kuvanneet, puhumattakaan sadoista aiempien vuosikymmenien pokkareista, sarjakuvista ja scifileffoista joissa on mielikuvituksellinen kansi. This Island Earth (1955) ja Invaders From Mars (1954) molemmat kertovat abduktioista. The Day The Earth Stood Still (1951) näyttää samanlaiset pyöreät käytävät ja rampit kuin he kuvaavat avaruusaluksen sisällä. Nämä filmit ja TV-episodit voisivat kaikki tarjota visuaalisten kokemusten kirjaston joita voidaan muistella myöhemmin. Näkivätpä Hillit yhtään mitään näistä elokuvista tai eivät, kuvat ovat voineet olla myös julisteissa, lehdissä ja TV-oppaissa.
Vaikka he väittävät muistinmenetyksen vieneen suurimman osan heidän kotimatkastaan, Bettyllä oli kirkkaita unia seuraavan muutaman viikon ajan, joissa hän käveli avaruusalukseen ja puhui telepaattisesti avaruudesta tulleen vierailijan kanssa. Hän kirjoitti unet muistiin. Hän myös otti yhteyttä sisareensa, joka oli nähnyt UFOn, ja sitten Project Blue Book otti talteen heidän julkilausumansa havainnosta. Nuo kaverit olivat saattaneet kysellä heiltä johdattelevia kysymyksiä, lisäten yksityiskohtia sinne missä niitä ei oikeasti ollut. Barney oli myös lukenut kirjan UFO-kokemusista (Donald Keyhoen The Flying Saucer Conspiracy).
Kaikki tämä tapahtui niiden kahden vuoden aikana ennen kuin hypnoositilanteet nauhoitettiin, pariskunta on voinut mahdollisesti täyttää itsensä muistoilla joulukuuhun 1963 mennessä. Tuona aikana The Outer Limits oli jo televisiossa — jossa oli eri avaruusolento joka viikko! (Jakso nimeltään ”The Bellero Shield” piti sisällään harmaan avaruusolennon ja hypnoosisession.) Heidän kaksi puuttuvaa tuntia voidaan selittää myös heidän jatkuvilla pysähtymisillään ja eksymisellä matkan aikana.
Vaikka heidän kokemuksensa ovat laajalti samoja, tämä voi selittää miksi Betty on puhunut hänen painajaisistaan Barneyn kanssa. Jokatapauksessa, psykiatri ei ristikuulustele heitä lähemmin yksityiskohdista kun he ovat aluksessa. Betty mainitsee että kuulustelija otti esiin Barneyn tekohampaat, mutta psykiatri ei muista tarkistaa muistaako myös Barney tätä tapausta. Mahdollisuus sovittaa kaksi eri kertomusta pilaantuu kun hän soittaa kaikki transsinkaltaiset nauhoitukset heille kun he ovat hereillä.
Kuvaukset abduktiosta ovat unenomaisia ja ne heijastelevat heidän hypnoositilaansa — he ovat juuri ja juuri hereillä kun heidät viedään alukseen. Avaruusolennot käyttivät myös hypnoottista suggestiota saadakseen heidät yhtestyöhön. Betty mainitsee että avaruusolennot puhuvat hänelle ilman sanoja (joka viittaisi telepatiaan) mutta paljon kuten me kommunikoimme unissa muiden unihahmojen kanssa.
Psykiatri kyselee Bettylta yhtäläisyyksiä avaruusolennon johtajan kuulustelusta. Kirjassa on myös hetki jolloin Betty on avaruusolentojen odotushuoneessa kun Barneyta tutkitaan (tämä on kun hän kysyy tähtikarttaa). Samanlainen kokemus hänen hypnoottisen session kanssa tapahtuu Barneyn vastaavan jälkeen.
Mutta nämä tarinat ovat kiehtovia, ja filmi ja kirja painottavat mahdollisten syiden suurta määrää heidän muistamilleen kokemuksille. Epätavallinen tapaus joka käsitellään ymmärtäväisesti, vaikkakin älykkäästi. Abduktiokokemus varjostaa sitä mitä tapahtui kun he olivat tietoisia — UFO jonka he havaitsivat useiden kilometrien päässä joka tuntui seuraavan heidän autoaan. Barney jopa tuijottaa sitä kiikareilla, havainnoi ikkunan josta näkyy hahmoja sisällä!
Olisipa se tositarina. Mutta toiveiden projisointi siihen mitä elokuvassa on nähnyt on mahdollisesti sama mekanismi joka aloitti tämän kaiken alunalkaenkin.
Verkossa myytävien kansien skannaukset saavat ajattelemaan että The UFO Incident ei ole koskaan julkaistu DVD:llä. Kaikki kansitaide näyttää piraattikopiolta. Tämä kuitenkin täytyisi löytyä DVD:ltä niiden sumeiden TV-nauhoitusten sijaan joita Youtubessa tällä hetkellä on.
”Live Free or Die” on New Hampshiren virallinen motto, mutta fraasi olisi voinut palvella myös 1960-luvun mantrana. Ajan, joka on hyvin dokumentoitu ja jolloin tapahtui yksi monumentaalisimmista sosiaalisista ja kulttuurivallankumouksista. Kaksi vähemmän tunnettua tapahtumaa, jotka tapahtuivat New Hampshiressa alku- ja puolivälissä vuosikymmentä, olivat molemmat omalla tavallaan järisyttäviä. Ne eivät saaneet aikaan mielenosoituksia. Tai tapahtumia. Tai rock-konsertteja. Ne liittyivät UFOihin. Avaruusolentoihin. Ja ihmisiin. Näiden kahden tapahtuman kuumottavat yksityiskohdat paljastetaan uudessa dokumentissa nimeltä Strange Septembers: The Hill Abduction & The Exeter Encounter.
Perustuen legendaaristen näyttelijöiden, kuten James Earl Jonesin (joka esitti Barney Hilliä vuoden 1975 elokuvassa The UFO Incident), sekä muiden tunnettujen hahmojen kuten Stanton Friedman (siviilitutkija joka auttoi määrittelemään Roswellin tapauksen), Kathleen Marden (Betty ja Barney Hillin sukulainen) ja Thomas Muscarello (Norman Muscarellon veli) haastatteluihin, tämä karmiva dokumentti yrittää selvittää New Hampshiren kahden UFO-tapauksen mysteerit. Syyskuun 19. päivänä 1961 Betty ja Barney Hill abduktoitiin ja Syyskuun 3. päivänä 1965 Norman Muscarello, Eugene Bertrand ja David Hunt olivat lähikontaktissa UFOn kanssa.
Jääkö maapallon ulkopuolinen elämä löytämättä seuraavaksi 1,500 vuodeksi kuten eräiden astronomien tutkimus tahtoisi sanoa, vai tuleeko se päivä aiemmin? On monia hyviä syitä uskoa älykkään elämän löytyvän muualtakin galaksista, ja se voi löytyä jopa suhteellisen läheltä omaa kotiplaneettaamme.
Jos kehittyneet elämänmuodot ovat tavallisia läpi galaksin, se kasvattaa mahdollisuuksia sellaisen sivilisaation löytymiseen maapallon läheltä. Tässä on muutama syy sille miksi avaruusolennot tulevat pian meille kaikille tutuksi.
Ensinnäkin, pelkkä eksoplaneettojen määrä on uskomaton. Kepler-avaruusalus yksin on löytänyt 2326 planeettaa joka kiertää toista tähteä. Tähdet ovat täynnä maailmoja.
Tämän lisäksi vettä pidetään usein vaatimuksena elämälle, ainakin sellaiselle elämälle jota maapallolla löytyy. Vettä on sittemmin löytynyt Europalta, Marsista ja Enceladukselta. Tämä viittaisi siihen, että universaali liuotin saattaa olla yleinen myös muilla aurinkoja kiertävillä planeetoilla.
”Elämä löytää tien” ei ole vain lainaus Jurassic Parkista, vaan myös lausahdus elämän joustavuudesta. Täällä maapallolla elämänmuodot ovat kehittyneet alueilla joissa ei ole valoa, happea tai muita suurimmalle osalle elämää tarpeellisia vaatimuksia.
Monet elämän esiasteet, kuten proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit, löytyvät komeetoilta, kuista ja planeetoilta. Nämä monimutkaiset orgaaniset molekyylit löytyvät ilmakehistä Saturnuksen kuun Titanista Orionin tähtisumuun.
Vuonna 1977 astronomi Jerry Ehman työskenteli Big Ear radioteleskoopin kanssa etsien signaaleja älykkäästä ulkoavaruuden elämästä. Yhtäkkiä vastaanotettiin signaali joka läheisesti muistutti kutsua avaruudesta. Purske kesti 72 sekuntia, mutta se ei koskaan enää toistunut. Tämän hetken tutkimukset tästä signaalista ehdottavat signaalin alkuperäksi komeetan liikettä avaruudessa. Silti signaali on paras kandidaatti ulkoavaruuden elämän kutsulle.
Kaikki nämä tekijät saattavat johtaa ihmiskunnan kontaktiin ulkoavaruuden sivilisaation kanssa ensimmäistä kertaa muutaman vuosikymmenen sisään, jotkut tutkijat ovat tätä mieltä. Ajan kuluessa evidenssin määrä joka tukee elämän läsnäoloa toisissa maailmoissa kasvaa.
”Mielestäni meillä tulee olemaan vahvoja viitteitä elämästä maapallon ulkopuolella pian. Me tiedämme mistä etsiä. Me tiedämme miten etsiä. Monissa tapauksissa meillä on teknologia, ja olemme jo matkalla sen käyttöönottoon. Ja täten mielestäni olemme todellakin oikealla polulla”, sanoo Ellen Stofan, NASAn päätiedemies.
Vuonna 2020 NASA tulee laukaisemaan uuden mönkijän Marsiin, joka on erityisesti suunniteltu etsimään todisteita elämästä, miten primitiivisiä tahansa, punaisen planeetan pinnalta tai sen alta.
Draken yhtälö, astronomi Frank Draken luomus, kehitettiin arvioimaan Linnunradan sivilisaatioiden määrä. Jos tarpeeksi moni yhtälön tekijä — eksoplaneettojen määrä ja suhde siitä kuinka moni ylläpitää elämää — ovat elämälle suotuisat, silloin avaruusolennot saattavat elää ihan naapurissa.
Jos ne ihmiset, jotka haluavat edistää paljastusta UFOista, ovat oikeassa, totuus saattaa olla tulossa lähelläsi olevaan mediaan tuota pikaa. UFO-piireissä on vauhkottu jo vuosia kuinka totuus UFOista olisi pian tuotu julki kun Obaman presidenttikausi lähestyy loppuaan. Sisäpiiriläiset sanovat Obaman haluavan olevan ”UFO-paljastuksen presidentti”. Paljastaako hän mitään oikeasti on jokaisen arvailtavissa.
Astuvatko nimettömät ihmiset viimeinkin varjoista ja paljastavat tietonsa maailmalle? Ketkä ovat UFO-paljastuksen hyvät, pahat ja rumat? Eikö totuus siitä olemmeko yksin universumissa ole tärkeä asia? Tottakai se on! Se, että meillä on yksi maailman suurista johtajista kertomassa meille että maapallolla on käynyt muita avaruusmatkailuun kykeneviä rotuja, on historiallinen tapahtuma. Joten se on tärkeää että puhumme tämän seurauksista.
UFO-paljastuksen suhteen meidän tulisi olettaa seurausten olevan samanlaisia kuin Britannian erolla EU:sta. Lähtevätkö rahamarkkinat heilumaan joka suuntaan totuuden paljastuessa avaruusolennoista? Rehellinen totuus finanssimarkkinoista, erityisesti Wall Streetista, on että niitä ajaa emotionaalinen vaste uutisiin. Jotkut sijoittajat saattavat pelätä totuutta avaruusolentojen olemassaolosta, toiset taas herkuttelevat idealla kasvavista tähtienvälisistä markkinoista.
Kolikon positiivisella puolella on ne jotka ajattelevat, että totuuden saaminen selville tähtienvälisistä tovereistamme on positiivinen asia, ja he väittävät että se tulee olemaan henkisesti ylentävää ja valaisevaa. Valaistuminen ei tosin koskaan tapahdu silmänräpäyksessä. Se on kovaa henkilökohtaista ja henkistä työtä. Tässä kontekstissa on lohduttavaa että universumi ei mene haaskuun ihmisten ollessa ainoa älyllinen eliölaji maailmankaikkeudessa.
Puhutaanpa sitten UFO-paljastuksen negatiivisista puolista. Kun ollaan henkisistä asioista puhumassa, on niitä jotka pitävät galaktisia veljiämme demoneina tai jonkinlaisena höpöhöpönä. Ottaen huomioon paljastuksen majestisen luonteen, kaikkien maailman puhdasoppineiden tulisi säästää vieraamme taivaalta tuomitsemisesta ainakin siihen asti kunnes me saamme tilaisuuden oppia tuntemaan heidät.
Sitten on paljastuksen ruma puoli. Meillä tuntuu lajina olevan vakava ongelma ihmisperheen diversiteetin kanssa. Jos tähän soppaan laittaa lusikkansa tuntematon määrä avaruusolentorotuja maapallon ulkopuolelta, tilanne muuttuu hetkessä monimutkaisemmaksi. Ensijännityksen laantuessa meille tulee laji-identiteettikriisi. Brasilian sademetsien alkuasukkaat ovat käyneet läp tämänkaltaisen vaiheen heidän assimiloituessaan 2000-luvun brasilialaiseen kulttuuriin. Se ei ole kaunista. Joten maailmamme ihmiset joutuvat totuttelemaan ideaan että planeettamme ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Globaali pop-kulttuurimme joutuu katkolle ja kasvamaan ajatukseen että olemme märkäkorvia galaksin elämän mittakaavassa. Ehkäpä UFO-paljastus saa meidät lopettamaan keskenämme kinaamisen ja sotimisen. Ehkäpä kulttuurimme tulee harkitsemaan sitä, että sillä on tärkeämpiäkin aiheita mistä huolehtia kuin transseksuaalit vessassa.
(1966) on itse psykiatrin kirjoittama, joka hoiti pariskuntaa, mutta pääosin lievittääkseen heidän ahdistuneisuuttaan näistä tukahdutetuista muistoista. Kirja ja filmi on mieleltään avoimia mahdolliselle totuudelle näiden muistojen takana. Iso osa käsikirjoituksesta on otettu sanasta sanaan heidän nauhoitetuista psykiatrisista hoitotapahtumista. Filmieistä jotka perustuvat tosi tapahtumiin, tämä on yksi kaikkein uskollisimmista alkuperäiselle tarinalle.
, 
ja 
(1955) ja 
(1954) molemmat kertovat abduktioista. 
näyttää samanlaiset pyöreät käytävät ja rampit kuin he kuvaavat avaruusaluksen sisällä. Nämä filmit ja TV-episodit voisivat kaikki tarjota visuaalisten kokemusten kirjaston joita voidaan muistella myöhemmin. Näkivätpä Hillit yhtään mitään näistä elokuvista tai eivät, kuvat ovat voineet olla myös julisteissa, lehdissä ja TV-oppaissa.
).
ei ole koskaan julkaistu DVD:llä. Kaikki kansitaide näyttää piraattikopiolta. Tämä kuitenkin täytyisi löytyä DVD:ltä niiden sumeiden TV-nauhoitusten sijaan joita Youtubessa tällä hetkellä on.
