Ihmiskunnan henkinen herääminen kiihtyy. Monet ovat havahtuneet perustavanlaatuiseen universumin tietoisuuden magiaan, siihen kosmiseen energiaan joka yhdistää meitä kaikkia. Mutta mikä on seuraava vaihe? Minne menemme tästä?

Kaikki liittyy ’polulla kävelyn’ opetteluun seuraamalla sisäistä kompassia — tekemällä korkeimman itsemme päätöksiä. Kuinka tämä sitten tapahtuu? Olen tietoisesti kävellyt tätä polkua monia vuosia ja kohdannut monia ihmisiä jotka tekevät samoin. Tässä asiaa jotka perustuvat suoraan kokemukseen…

Tämän hetken luonnollinen flow

Monenlaisia hienoja kirjoja ja filmejä on olemassa jotka stimuloivat kollektiivista tietoisuutta, erityisesti liittyen hetkessä elämisen tärkeyteen. Näistä voidaan mainita pari: Eckart Tolle ja Dan Millman. Oletko nähnyt elokuvaa Peaceful Warrior? Se on ihana ja viihdyttävä ’essee’ hetkessä elämisestä, sen uskomattomasta kauneudesta ja tärkeydestä. Suosittelen lämpimästi.

Kun löydämme itsemme tässä hetkessä, ne jotka niin tekevät, alkavat yleensä puhua luonnollisesta tämän hetken flow’sta; allaolevasta energiasta jolla on suunta ja tarkoitus aivan kuten vuorelta mereen takaisin virtaavalla purolla.

Yhteiskuntamme on lähes kokonaan tietämätön tästä flow’sta. Illusionaarinen todellisuus on rakennettu meille perustuen deadlineihin, agendoihin ja alempiin haluihin. Niin juurtunut tämä ehdollistamisen systeemi on, että kun me vihdoin päätämme antautua nykyhetkelle ja yhtä luonnoliseen flow’hun, se voi tuntua siltä kuin yhtäkkiä taistelisimme yhteiskuntaa vastaan.

Aivan kuin tuntisimme johdatuksen ja korkeamman tarkoituksen mutta käytännössä kaikki ja jokainen ulkoinen peili haluaa meidän tekevän päinvastoin. Se voi olla äärimmäisen epävakaata ja hämmentävää. Ei ihmekään kuinka moni valotyöntekijä kokee vaikeuksia tässä kohtaa. Se on tarpeeksi koetella enkelin uskoa!

Kun opettelemme kulkemaan polkua voi olla todennäköistä että meillä on monta valheellista aloitusta. Saatamme eksyä umpikujiin ennenkuin todella pääsemme jutun juoneen kiinni. Ja kuitenkin onnistuminen on mahdollista kenelle tahansa kun me viimein päätämme että yhteiskunnan suunta on sellainen joka ei palvele. Silloin on tehtävissä vain yksi päätös — mennä sisimpään, antautua sielulle ja luottaa että meitä kutsutaan tekemään mitä tahansa persoonamme kustannuksella. Vain silloin kykenemme todella kulkemaan polkuamme.

Sisäinen matka

Se, mikä voi tehdä polusta niin vaikean, ovat ne tärkeät ja perustavaa laatua olevat muutokset havainnoinnissa joiden tulee tapahtua ensin. Se on jotain jota me nimitämme ”Uudelleenlinjaukseksi”. Se tapahtuu kun me rajuamme todellisen polkumme elämässä olevan jotain muuta kuin ulkoisiin seikkoihin perustuva, vaan sisäinen. Ulkoinen on vain heijastusta sisäisestä, joka helpottaa meitä näkemään sisään paremmin.

Joten vaihdamme elämäntyylin tapaamisajoista ja kontrollimekanismeista elämään jossa olemme yhteydessä sisäisiin tunteisiin ja ajatuksiin ja kysymme sielultamme ”mitä haluaisit minun nyt tekevän?”, ”kuinka minun tulee ’olla’ nyt?”

Kysymällä näitä kysymyksiä meille annetaan ohjausta sisäisen vetovoiman, toiminnan tai yksinkertaisen tietämisen muodossa — ”tämä on se mitä tulee nyt tehdä”. Tulee olemaan monia kertoja jolloin mikään ei tunnu toimivan. Tällaisessa tapauksessa meitä kutsutaan kaivamaan syvemmältä ja löytämään jotain uutta itsestämme.

Tämä on itseasiassa polkumme tarkoitus.

Gaian kanssa yhtä

Muistan kun tunsin polullani vetoa hyvin tunnetun supermarketin ruokaosastolle. Olin tietoisesti yhteydessä sisäisiin tunteisiini — ne juuri veivät minut sinne. Tässä kokemukseni.

Kun kävelin sisään, havaitsin suuren säikeen valoja sijoitettuna täydellisesti imemään jokaisen hippusen energiaa systeemistäni — ei ollenkaan hyvä alku! Mutta kun kenttäni tasoittuivat, kykenin pienentämään vaikutuksia — ”kuinka yhteiskunta voi olla niin tietämätön energiasta?” Aa niin, typerä minä. Se oli suunniteltu niin!

Seuraavaksi havaitsin äärimmäisen hektisen, sekavan ja äänekkään energian lähtevän ympärilläolevista shoppaajista; aistien taistelu. Havaitsin enimmäkseen heidän silmänsä: tyhjät; ei täysin läsnä; ilmeisen uppoutuneena jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, lukittuneena hintoihin, mainoksiin ja erikoistarjouksiin. He näyttivät totaalisesti ohittavan laajemman tarinan ympärillään — tämä on ”Matrix” pahimmillaan! Huomasin joutuvani työskentelemään yhä kovemmin etten antaisi energiaani heille. En tuomitse sitä, en kritisoi sitä kun minua tönittiin ja tuupittiin ja kenttääni tunkeuduttiin — isohko haaste!

Kuitenkin silti työskentelin sisäisen vetovoiman kanssa. ”Minne haluaisit minun menevän nyt?” Hieman tärisevänä tökkivä flow vei minut kasvisosastolle. Se oli kuin kävelyä silmälaput päässä sokkelon läpi. Tiskit ja niiden kylmiöt oli suunniteltu tietyn mallin mukaan mutta universaali flow liikkui näiden läpi todellakin muunlaisen suunnitelman kautta — joskus osuin ’teräviin kulmiin’ mutta ainakin minulla oli mahdollista seurata flow’ta ’kuuntelemalla’ todella tarkasti.

Siispä löysin itseni kasvisosastola. ”Mitä nyt? Mitä haluaisit minun ostavan?” ”Salaattia lounaaksi” tuli mieleeni joten aloin tarkastella tarjontaa. Otin käteeni kurkun, yhtäkkiä tuhansia kysymyksiä tuli päähäni samalla: ”onko se luomua? mistä se on tullut? kuinka monta mailia se on matkannut tänne? onko siinä väriaineita tai säilöntäaineita? onko käytetty hyönteismyrkkyjä? mites pakkaus? entä hinta? onko minulla varaa luomuun?”

Kun mielessäni kävin näitä kysymyksiä läpi, yhtäkkiä tajusin suuren vastuun (ja myös vallan) joka tuli oston mukana. Ei ainoastaan se, vaan myös harkinta sai aikaan ehdollistettujen ajatusmallien ja tapojen kyseenalaistamisen. ”Luomu on kallista, otan vain halvemman”, ”ihan sama miten se on pakattu, tämä on vain se miten me elämme”, ”mitä väliä jos hyönteismyrkyt vahingoittavat maaperää, meidän täytyy kuitenkin syödä, eikö niin?”

Kohtasin ehdollistamiseni ja joka paikassa onnistuin saamaan yhteyden sieluuni ja valitsemaan korkeammalta kannalta. Nyt se tuntuu kuin olisin tuijottanut kurkkua ikuisuuden tiskillä! Kaikki muut turtuneet shoppailijat alkoivat kiertää tämän omituisen sekoboltsin ohi!

Mutta ei haittaa. Tämä oli tärkeää. Tulin pisteeseen jossa oli riski romahtaa kaaokseen ja hämmennykseen. ”Kuinka voin elää täällä? Kuinka voin tehdä päätöksiä kun kaikki on niin johdattelevaa? Jokainen päätös jonka teen tuntuu vahingoittavan Äiti Maata jollain tavalla.” Mutta sitten tajusin että kaaokseen romahtaminen ei palvele ketään, ei edes Äiti Maata. Sillä hetkellä rentouduin, laajenin ja avauduin.

Sitten tapahtui jotain todella kaunista ja ihmeellistä. Tunsin itse Gaian läsnäolon kuin hän olisi ollut jokapuolella ympärilläni. Kun hän kietoutui syleilemään minua, korkeampi tietoisuus antoi minulle selkeyden, kuin kristallinkirkas virtaus laskeutuisi vuorenrinnettä…

”Rakas ystäväni, yhteiskunta on täysin vastaan luonnollista ekosysteemiä — jotain joka on ollut itsestäänselvää sinulle jo hetken ajan. Mutta se ei ole sinun syysi eikä se palvele sinua tai minua syyttää ketään siitä. Mikä tärkeintä, rakastan sinua ja tunnen suurta myötätuntoa ajatuksistasi. Joten sinuakaan ei voi syyttää MUTTA  olet vastuullinen nyt tekemistäsi valinnoista. Olet tullut tähän paikkaan syystä… löytääksesi ja ilmaistaksesi sieluasi kaikissa valinnoissa joita teet joka hetki. Tämä on erittäin epätäydellinen maailma. Sinä joudut tekemään paljon kompromisseja, mutta yhtä kompromissia sinun kannattaa aina vältellä… sielusi uhraamista. Se tarkoittaa ettet anna myydä sieluasi halvalla koska ehdollistetut käyttäytymismallit olivat tarkoituksenmukaisia.

Mene syvälle sydämeesi jokaisen valinnan kanssa, ole varma ettet antaudu helpolle ja halvalle vaihtoehdolle. Tunne syvästi yhteytesi minuun ja huomaat, että sinä kykenet aina tekemään korkeamman valinnan. Se ei tarkoita että sinun täytyy nälkiintyä tai olla ilman. Riittää kun löydät korkeamman totuutesi ja tunnet olevasi yhtä kanssani. Me tiedämme että tämä maailma on epätäydellinen. Täydellisempi maailma odottaa kaikkia kun kykenet päästämään irti alemmasta ehdollistamisesta ja löytää korkeamman ehdottoman rakkauden kaikkea elämää kohtaan. Joten tee havaintosi ja sen jälkeen tee päätöksesi ilman pelkoa, syyllisyyttä tai katumusta.”

Tämä kaunis yhteys toi kyyneleet silmiini. Rentouduin ja laajenin. Kykenin pysymään linjassa sieluni kanssa ja kuitenkin elää tässä paikassa. Minun täytyi vain olla tietoinen valinnoistani ja niiden syistä.

Näin tekemällä muistan kuinka kuljin polkuani. Menin syvimpään itseeni ja kysyin ”mitä minulle paljastetaan itsestäni?” muistaen että erityisesti tässä paikassa kykenemme uhraamaan kaiken muun mutta ei sieluamme. Toisin sanoen meidän täytyy olla varmoja että motivaatiomme tulevat oikeasta syystä, ei tarkoituksenmukaisuudesta.

Jonkin ajan kuluttua kykenin riisuutumaan monista yhteiskunnassa elämisen vääristymistä. Päivittäisestä elämästä tuli helpompaa jälleen kerran. Voimme alkaa soljua vaivattomasti Matrixin läpi, tehden valintoja korkeamman itsemme kantilta ilman että jumiudumme. Ikään kuin oppisimme Matrixin ’käyttöliittymän’ — olla siellä mutta ei peräisin sieltä.

Tietoinen kosketus jokaiseen hetkeen

Polkua todella kulkeminen tarkoittaa olemista tietoisessa kosketuksessa sen kanssa mitä tunnemme ja koemme joka hetki. Joten kun nouset ylös aamulla ja menet suihkuun, ajattelet jo tulevaa kiireistä päivää, tai vaihtoehtoisesti tunnet koko hetken täydellisyyden. Nautit vedestä kun se loiskuu ihollasi.

Kun syömme aamiaista, teemmekö sen niinkuin aina olemme tehneet vai kysymmekö tietoisesti ruumiiltamme mikä sille sopisi parhaiten?

Kun olemme menossa töihin, tai viemässä lapsia kouluun, annammeko tavoitteen vain kuljettaa meitä eteenpäin tavallisen ohjelmiston mukaan? Vai ehkäpä tänään meitä pyydettäisiin löytämään toinen tie. Ehkä niin tekemällä me koemme jotain kaunista synkronistisesti — ehkäpä saamme motivoivan viestin bussin kyljestä tai ilmoitustaululta.

Kun teemme valinnan — minkä tahansa — ja emme ole täydellisesti ja tietoisesti yhteydessä siihen mitä teemme ja emme ole tietoisia mitä tapahtuu sisimmässämme ja ulkomaailmassa, silloin emme ole läsnä. Olemme kadonneet ohjelmaan ja elämme illuusiossa. Sellaisissa tilanteissa emme oikeastaan elä ollenkaan!

Jotta voisimme olla enemmän hereillä, muistakaamme että tämä fyysinen taso on symboli korkeamman maailman yhteyksistä, ilosta ja rakkaudesta jonne olemme nousemassa. Joten saatamme nähdä vanhat mainokset tien varressa, tai kuulla markkinointiviestejä radiosta, mutta aina kuitenkin tarkastella näiden symbolista merkitystä. Mitä enemmän seuraamme vetoa, sitä enemmän saamme vastauksia mieliimme nouseviin kysymyksiin matkallamme.

Jumalallinen suunnittelu

Tämä on jumalallisen suunnittelun taikaa. Kaikella on syvempi merkityksensä jos vain vaivaudumme tarkastelemaan sitä, kysymään ja käyttämään intuitiotamme. Jotain heijastuu aina siitä mitä olemme ja teemme.

Polun kulkeminen ei aina tarkoita että ymmärtäisimme viestejä. Eikä se tarkoita myöskään että teemme oikeita valintoja. Itseasiassa minulle polun kulkeminen on ollut jatkuvaa ’väärin’ valitsemista ja kokemuksista oppimista.

Joten polun kulkeminen voi tuntu jatkuvalta paradoksilta. Emme etsi tehokkaita ja nopeita sääntöjä. Jokainen hetki on uniikki ja vaatii uniikin valinnan. Merkkejä, tunteita ja synkronisiteetteja tulkitsemalla jokainen valinta riisuu pois säännön jotta sielumme voi olla spontaanimpi ja vapaampi tässä hetkessä.

Henkinen kompassi

Tämän takia dogmaattinen evankeliumi ei auta polun seuraamisessa — koska kaikki tilanteet ovat uniikkeja. Vain koska käyttäydyimme tietyllä tavalla jossain tilanteessa ei tarkoita että sielu haluaa käyttäytyvän samoin toisessa tilanteessa. Tämän takia olemme formuloineet prosessin auttaaksemme aitojen valintojen tekoa tässä hetkessä. Sitä kutsutaan Openhandwayksi ja se voidaan määritellä yksinkertaisesti näin…

”Elä avoimin mielin, avoimin sydämin, vastaanottavin käsin, anteliain käsin joka hetki.”

Mitä se tarkoittaa sitten, kuinka se auttaa meitä ja miten voimme soveltaa sitä elämäämme?

Ensinnäkin, ”avoin mieli” tarkoittaa ettei tuomitse tilannetta ’hyväksi’ tai ’huonoksi’ ja ettei eksy ulkoiseen elämän draamaan.  Niin tekemällä me kykenemme tuntemaan elämän itsensä syvyyden, kauneuden ja jumalllisen magian, ja täten sydän alkaa avautua. Silloin löydämme itsemme ”yhtenä elämänä” joka ei ole ulkoisen draaman rajoittama. Tässä pisteessä olemme antautuneet avoimuudelle, kykenemme havaitsemaan energiaa joka hetki ja vastaanottamaan universumin luonnolisen flow’n sellaisena kuin se on, tajuten tasan tarkkaan mitä meitä kutsutaan tekemään (vastaanottava käsi). Kun aina elämme antautuneesta avoimuudesta, voimme levätä siinä hetkessä juuri ennenkuin hetki syntyy, nousee yli ehdollistettujen käyttäytymismallien ja haluaa meidän toimivan tietyllä esiohjelmoidulla tavalla sen sijaan että antaisimme korkeimman totuuden ilmaisun itsellemme joka tarkemmin määrittelee kohtalomme (antelias käsi).

Jos lähestymme kaikkia tilanteita tällä tavoin, me alamme kuoria pois vääristymiä jotka rajoittavat meitä ja vapautamme sisältämme tietoisuuden kerroksia. Meille Openhandway on ’henkinen kompassi’. Se auttaa ohjaamaan meitä sielun polulla.

Anna sielusi olla pilotti

Ei ole salaisuus että ihmiskunta käy läpi väkevää muutosta. Koko yhteiskuntamme perusta ja rakenne natisee liitoksistaan. Joka hetki meitä kutsutaan kyseenalaistamaan perinteemme, uskomuksemme ja käyttäytymisemme. Yksikään kivi ei jää kääntämättä; rahajärjestelmä, teollinen ruokaketju, koko sivilisaatiomme purkautuu.

Kuinka vaikea muutos nyt näyttääkin olevan, hyväntahtoinen voima ohjaa valoa joka paistaa kaikkien meidän läpi ja johtaa meidät eteenpäin korkeampaan harmonian, ilon ja ykseyden paradigmaan kaiken olevaisen elämän kanssa. Ja sinne pääsy tarkoittaa virittäytymistä sielumme tasolle ja polun seuraamista. Polku vie meidät kohti valintoja, joissa joudumme jumiin. Mutta jos sen sijaan voimme olla avoimia, rentoja ja päästää irti tietystä lopputulemasta, huomaamme polun aukeavan edessämme kuin maaginen valoportti.

 

Openhandin puolesta,

Open

 

Artikkelin julkaissut Wakeup World.