Tämä on erään ulkoavaruuden tietoisuuden kanavointi. Kanavointi on pätkä erään ohjatun meditaation alkurentoutusta. Siinä puhutaan analogioista elämälle.
Alatte rentoutua, ja samalla kerron analogioita ennen meditaatiota, jotta nämä periaatteet uppaisivat teihin hiljalleen. Mutta ennen sitä vetäkää syvään henkeä kolme kertaa ja tuntekaa jokainen teidän ruumiinosanne rentoutuvan. Tuntekaa huolienne poismeno. Jos tietoinen mielenne ei halua päästää niistä irti, silloin sanokaa sille, ”Selvä, voit saada ne takaisin parin minuutin päästä, mutta nyt päästä niistä irti.” Rentoutukaa ja leikkikää mukana. Se on se mitä me teemme, opimme leikkimään jälleen. Leikki on eräs kaikkein luovimmista teoista.
Teidän jatkaessanne hengittämistä ja rentoutumista, kuulkaa seuraavia analogioita. Kun me puhumme eri ulottuvuudellisten todellisuuksien ideasta, jotka kaikki ovat Tässä ja Nyt, paras tapa selittää tämä on ehkäpä seuraavasti.
Radioanalogia: Jokainen teistä ymmärtää laitteen, joka planeetallanne on, nimeltään radio. Tiedätte, että teillä on valitsin radiossa, jolla virittää se tietylle taajuudelle. Nyt, koska valitsimenne on säädetty yhden ohjelman kohdalle, ette kuitenkaan ala pohtia että onko muut ohjelmat olemassa vai menevätkö ne pois kun käännätte valitsinta. Tiedätte, että kaikki muut ohjelmat ovat olemassa edelleen, mutta te ette kuule niitä, koska ette ole virittäytyneet niiden taajuudelle.
Filmikela-analogia: Todellisuutenne on kuin filmikela, sen monet kuvat. Jokainen kuva esittää pientä osaa koko toiminnasta. Hahmot jokaisessa kuvassa ovat olemassa yksittäisen freimin ajan, eivätkä ne koe seuraavaa freimiä. Jotta filmin hahmot kokisivat minkäänlaista liikettä, filmin on pakko liikkua. Kuitenkin koko elokuva on olemassa filmin projektionistille juuri nyt — alkuosa, keskiosa, loppu. Voit nähdä kaikki kuvat kerralla jos avaat kelan auki, vaikka filmin hahmojen täytyy kokea todellisuutensa kuva kerrallaan. Fyysinen todellisuus on analoginen filmikelalle. Korkeampi, ei-fyysinen visionäärinen itsesi on kuin projektionisti, joka näkee kaikki kuvat kerralla.
Kaikki tilanteet ovat neutraaleja: Ideana on muistaa kaikkien tilanteiden neutraalius. Voitte katsoa mitä tahansa yksittäistä freimiä filmillä, ettekä välttämättä ymmärrä mitä sanotaan tai mitä siinä tapahtuu. Vain jatkuvuuden luomisella, filmin liikkeellä, saatte selvää kontekstista. Mutta jokainen tilanne elämässä on kuin nuo yksittäiset kuvat filmillä — niillä ei ole mitään sisäänrakennettua merkitystä, muuta kuin mikä näkyy pinnalta. Valitsemanne merkitys ja sen minkä annatte tilanteelle täysin määrittää sen minkälaisen tarinan te luotte siitä kuvasta.
Näyttämöanalogia: Idea on katsoa jokaista yksittäistä tilannetta elämässänne seuraavasti. Kuvitelkaa, että istutte auditoriossa katsomassa näytelmän alkua. Verhot ovat juuri siirtyneet pois edestä. Kaikki näyttelijät seisovat näyttämöllä. Kaikki kulissit on pystyssä, valmiina. Mutta oletetaan, että ette lukeneet ohjelmalehtistä. Oletetaan, että ette ole kuulleet mitään näytelmästä, ja niin ette tiedä mitä nämä hahmot ovat tai mitä he aikovat sanoa. Teillä ei ole automaattista odotusta niiden suhteen.
Yksi hahmoista näyttämöllä saattaa seistä nurkassa erittäin tiukka irvistys naamalla. Koska teidät on opetettu siten kuin on, te saatatte automaattisesti olettaa, ”Voi, siinä on pahis”. Jotkut teistä saattavat olettaa, ”No, ehkä hän irvistää koska hän on vihastunut pahalle hahmolle ja hän on hyvä hahmo”. Ulkokuori ei kerro teille mitään. Koko tilanne on neutraali. Kaikki, mukaanlukien näyttelijät, ovat nyt osa kulissia eikä niillä ole sisäänrakennettua merkitystä.
Soveltakaamme nyt tätä periaatetta teidän elämään. Mutta vetäkää ensin uudestaan syvään henkeä kolme kertaa, ja ymmärtäkää, että teidän vetäessänne henkeä, te viette itsenne syvemmälle rentoutumisen tasolle. Syvemmälle itsehyväksynnän ja itsenne rakastamisen tasolle. Syvemmälle viisauden ja uteliaisuuden tasolle tutkiessanne keitä te olette. Ja syvemmälle vakuuttuneisuuden tasolle siitä, elämänkokemuksianne voidaan käyttää positiivisella tavalla.
