Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Tässä kanavoinnissa annettiin meditaatio chakrojen tasapainottamiseksi.
Sallikaa meidän, jälleen kerran, sulkea silmänne ja lähdetään lyhyelle meditaatiomatkalle, jälleen kerran, tarkoituksenamme vahvistaa tätä yhteyttä ja suuntaus, maadoittaa yhteys Äärettömään Lähteeseen.
Vedä syvään henkeä sisään, muista sydämenlyönti, muista suuntaus, muista flow… ja ulos; ja jälleen kerran sisään… ja ulos; ja kerran vielä sisään… ja ulos. Kolme kertaa, yksi kerta jokaista persoonallisuuden aspektia kohden: uskomus, tunne ja ajatusmalli-toiminta; ja persoonarakenteesi prisman suuntaamiseksi.
Jatka hengittämistä normaalisti, ja kuvittele että seisot kauniissa paikassa, joko vihreässä puistossa tai rannalla tai jossain luonnossa. Missä tahansa luonnossa, mikä tahansa luonnon näköalapaikka, minä tahansa aikana, joko päivällä tai yöllä. Kuvittele seisovasi suorassa ja korkealla ja totuudessa, tässä rauhan ja hiljaisuuden paikassa, ekspansiivisuuden paikassa. Kun näet että seisot sellaisessa paikassa, sisäisen näkökyvyn avulla tarkastele ympärilläsi olevaa laajentunutta taivaanrantaa ja näkymiä: taivasta, maata, puita, kiviä, vettä, mitä tahansa siellä onkin.
Salli itsesi nyt tulla tietoisemmaksi eri chakrapisteistä sisälläsi, niinkuin ne olisivat helmiä narussa, kauniita kiiltäviä helmiä. Jokainen on eri värinen: juurichakrassa hehkuu rubiininpunainen, kaunis hehkuva punainen. Narua ylöspäin siirryttäessä hehkuva oranssi, topaasinkaltainen kivi. Siirrytään ylöspäin solar plexukseen, kaunis keltainen, sitriinin kiteinen kivi. Ylöspäin sydänchakraan siirryttäessä upea, täydellinen vihreä smaragdi, kuin vehreä ruoho joka ympäröi sinua. Ylöspäin siirryttäessä kaunis safiiri, kaunis valo, taivaansini kurkussa. Ylöspäin siirryttäessä kolmanteen silmään, syvä, syvän purppura ametistikivi. Ylöspäin siirryttäessä kruunuchakraan, kaunis ametistispiraali, sen kukintojen ja säkenöinnin loisto ja säteily.
Kruunuchakra on itseasiassa renkaan, ympyrän muotoinen, kruunu, kirjaimellisesti, ja tässä mielessä se on kuvattu monissa teidän uskonnollisissa maalauksissanne sinä mitä te kutsutte haloksi. Sallikaa itsenne katsoa ylöspäin lankaa pitkin ja nähdä että siellä on tötterö, piste alaspäin, joka kiertää ylöspäin ja laajenee ulospäin, kaunis valkoinen valo ylös ja ylös ja ylös ja ylös… se muttuu enemmän ja enemmän kristalliseksi ja läpinäkyväksi, kunnes se suuntaa huippunsa kohti kaunista läpinäkyvää virheettömän kristallista energiapiiriä, kaukana valolangan päässä joka kulkee siitä läpi.
Ja siellä sitten katsokaa alas, aivan lankaa pitkin alas, takaisin läpi jokaisen pienen chakrapisteen, antakaa sen kutitella teitä kun menette alas, ja tuntekaa sen liike alas juureen, ajas polviin, jossa se muodostaa pohjan, rakenteen, joustavuuden ja liikkeen tukijärjestelmän. Ja sitten teidän läpi, syvempiin punaisiin ja ruskeisiin ja maansävyihin — jalkojen alle, syvälle, syvälle syvälle maahan, planeetan ytimeen itseensä. Tuntekaa langan liike aivan alas, sen ankkurointi, niin että tunnette olevanne kuin jättiläinen joka roikkuu langasta. Roikkuuen kauniista valon langasta, maapallon keskipisteestä ylös huipulle, läpi kruunun, takaisin ylös kristalliseen lähteeseen.
Nyt vetäkää langan päästä ja kuulkaa ja tuntekaa sen resonantit värähtelyt, harmoniat teidän yläpuolellanne, laulaen kuin enkelikuoro, näiden piirien musiikkina. Vetäkää allanne olevasta langasta jja kuulkaa maanvärähtelyjen sekä tiedon, muinaisen viisauden kiinteyden syvät resonantit äänensävyt. Ja tuntekaa lanka sisällänne, vetäkää siitä, ja tuntekaa kaikkien eri äänien kauniit harmoniat ja jokainen kaunis väri, ja jokainen lanka joka luo sen valospektrin josta te ja fyysinen kehonne koostuu.
Kun te tunnette tämän langan, tämän valon, tulkaa alas, sallikaa nyt laajentua vielä lisää, enemmän alaspäin, sallikaa kristallin olla yllä, lentää kauemmas teistä, korkeammalle, korkeammalle, lentäen niin kauas pois teistä kuin on mahdollista. Ja aika ja tila noiden rajojen ulkopuolella on loppu ikuisiksi ajoiksi. Ja lanka allanne laajenee äärettömyyteen, alas, alas, alas, alas, kunnes siitä tulee syvän sykkivä musta, yön pimeys, tähtien ulottumattomissa ja kaiken äänen tuolla puolen… mene alas, syvemmälle, ikuisesti, ikuisesti. Ylös ja alas, sitten tuo kristalli takaisin alas, tuo peruslanka takaisin ylös, ja tuo ne lähemmäksi toisiaan, lähemmäksi kehoasi, lähemmäksi ja lähemmäksi… ei vielä aivan siellä, anna niiden resonoida yllä ja alla.
Keveys, puhtaus, huipulla olevan kristallipisaran sointi: se on jalkojesi alla olevien maanalaisten palkeiden värähtelyllinen olemus. Sitten ulota nämä takaisin normaaleille paikoilleen, vähän pään yläpuolelle, vähän alle, maanne keskipisteeseen, ja ylös tähtiin. Ja jälleen kerran nähkää että olette tässä täydellisen rauhan paikassa, täydellisen tasapainon keskuksessa, luonnon kauneuden ympäröimänä. Ja ojentakaa kätenne, vasemmalle ja oikealle, ja sallikaa, sallikaa, salllikaaa vasemman kämmenenne olla ylöspäin, ja oikean kämmenenne olla alaspäin, ja tuntekaa havaitsemisen energia, sallimisen energia vasemmassa kädessänne; kaikki energiat jotka virtaavat alas taivaista, vuotaen vasempaan kämmeneenne, virraten ylös käsivarttanne, kyynerpäänne ympäri, olkapäähännne, valuen alas lävitsenne, täyttäen kehonne tällä kauniilla nestemäisellä valolla. Aina takaisin ylös päänne ylle kuin olisitte ontto kristallikuori. Ja tuntekaa sen valuvan oikeaa kättänne pitkin, alas, alas, alas ranteeseenne ja ulos kämmenestänne, valuen alaspäin maahan, alaspäin maahan.
Ja tuntekaa maasta nouseva energia, menevän vastakkaiseen suuntaan tuota virtaa ja samaan aikaan nousten ylös oikeaan kämmeneenne. Syvä, syvempi oranssi. Virraten jälleen oikeaan käteenne, oikeaan käsivarteenne, täyttäen teidät, sekoittuen toisenlaisten nesteiden kanssa, virraten: kaunis valkoinen, kultainen valo ylhäältä, sekoittuen kauniin syvien, syvien maan värien kanssa. Ja valuen vasempaan, vasempaan käsivareenne, ja virraten takaisin taivaisiin vasemmasta kädestänne, niin että tämä virta liikkuu molempiin suuntiin. Näette itsenne tekemässä tämän, tunnettte värähtelyn.
Sitten, sitten kun olette täynnä, tuokaa kätenne yhteen ja täydentäkää piiri… niin että nämä kaksi nestemäisen valon ainesta, nämä kaksi virtaa, jotka nyt virtaavat molempiin suuntiin… tuokaa kätenne yhteen kuin rukouksessa, virraten molempiin suuntiin kämmenestä kämmeneen, ympäri ja ympäri kehoa, ylös ja alas, läpi ja läpi molempiin suuntiin.
Sitten avatkaa sormenne, koskettaen vain sormenpäitänne, ja tuokaa kätenne alas ja alas solar plexuksen kohdalle. Ja tuntekaa valonsäde, eteenpäin ja taaksepäin, tulevaisuuteen ja menneeseen liikkuva, pysäyttäen teidät nykyhetkeen, tasapainottaen teidät nykyhetkeen. Sitten nostakaa kätenne erilleen ja tuntekaa energiavirta ulospäin, ja viekää energiaa tähän kauniiseen paikkaan johon olette itsenne luoneet. Tuntekaa itsenne kytkeytyen kaikkiin luonnon elementteihin: maahan, maaperään, kiviin, puihin, ruohoon, eläimiin, maan liikkeisiin, pilviin ja taivaaseen… kaikkeen. Ääniin, kuviin, tuoksuihin. Tuntekaa, suuntautukaa ja värähdelkää, uusi, vastasyntynyt, kuitenkin muinainen, muinainen ja vanha ja viisas.
Samaan aikaan se on kaikkien polariteettien yhdistelmä, miehen ja naisen, valon ja pimeyden, menneen ja tulevan. Kaikki ideat sekoittuvat keskeltä; kaikki ideat tulevat keskuksesta. Te, taas kerran, olette hehkuvia sulatusastioita joissa kaikki todellisuudet sulavat ja muodostuvat uudelleen, perustuen aikeisiinne, jotka ovat innostuksenne valaisemia, ilonne, kohtalonne värähtelyn, valitun menneisyytenne, itseluodun karmanne tässä elämässä: olla ainutlaatuinen itsenne — se sinä joka olette. Vaalia, rakastaa ainutlaatuista sinää joka olette, rentoutua siinä ainutlaatuisessa itsessänne joka olette, niin että teidän ei tarvitse hermoilla, niin että teidän ei tarvitse huolehtia — niin että teidän ei tarvitse tietää kunhan vain olette se kuka tiedätte olevanne.
Vetäkää syvään henkeä saalla kun seisotte tässä kauniissa täydellisen rauhan paikassa, haistellen rikkaita tuoksuja — hengittäkää ulos. Vetäkää jälleen syvään henkeä, tuntien suuntauksenne, uskomusmallinne, ja tunteenne, ajatuksenne, kehonne, mielenne, sielunne, tietämyksenne, tajuntanne, tietoisuutenne… kaikki kihelmöi, värähtelee. Vetäkää jälleen syvään henkeä, ja sitten ulos. On kaunista vain olla, on kaunista ja voimakasta yksinkertaisesti valita olla se mitä haluaa olla. On kaunista ja voimakasta tunnustaa että voitte suunnata ja olla suuntautuneita kaikkiin ideoihin, ja voitte silti ilmaista ainutkertaisen itsenne monipuolisen rikkauden.
Menkää takaisin siihen sekoitteeseen; koska se on se missä kaikki todellisuudet ovat, se on se missä kaikki informaatio on, se on se missä kaikki vastaukset sijaitsevat. Muistakaa: se on luonnollista, luonnollista, LUONNOLLISTA, että kun tiedätte että ette löydä tarvitsemaanne ulkonaisen maailman heijastuksesta, se on luonnollista teille vetäytyä sisimpäänne. Tämä ei ole negatiivista masennusta, kuten olette sen määritelleet, se on negatiivista ja muuttuu yksinäiseksi ja eristäväksi kun määrittelette sen negatiiviseksi, epäluonnolliseksi asiaksi, kuin jokin olisi huonosti. Se on puristusta; se on sitä että menee sinne missä informaatio on, oman itsensä keskukseen.
Omaan itsensä sulatusastiaan MENEMINEN, uudelleenstrukturoimiseksi, uudelleenidentifioimiseksi, sen määrittelemiseksi uudelleen mitä olette. Ja näin, sen jälkeen, nousette uutena olentona, kuin perhosena kotelosta — levittäen kauniin eläväisen väriset uudet siipenne, räpyttäen niitä ja lentäen. Tämä on se mitä itseensä meneminen tarkoittaa. Se on luonnollista, ilman tuomitsemista… sallimista. Se on uudestisyntymisen luova teko, itsenne synnyttämisen, uudelleen ja uudelleen — loputtomasti, sillä muutos on ainoa vakio joka todella on olemassa maailmanne manifestoidussa todellisuudessa.
Avatkaa nyt silmänne. Ja, jälleen, ymmärtäkää: olette, joka hetkenä, uusi; ette ole enää niitä ihmisiä jotka olivat olemassa, todella, tämän workshopin alussa; olette uusia. Olette uusia ideoita ja tekemänne muutokset ovat muuttaneet kaiken Luomakunnassa, kaiken; kaiken. Menkää siis ja käyttäytykää tavalla joka näyttää sen että tiedätte asian olevan näin. Älkää nostako taakkaa ja epäilyä niskoillenne; jos sallitte itsenne keventyä, huomaatte että kykenette mihin tahansa ja kaikkeen kun jätätte taaksenne odotukset siitä että teidän pitää tehdä kaikki täydellisesti.
Tämä, jälleen kerran, on paradoksi — ei käyttää paradoksia hyväksenne, ei nähdä sitä ansana, ei nähdä sitä esteenä — vaan tuntea värähtely, tutkia omaa sisintä, tietää että siinä tilassa, siinä ajassa, siinä tilattomuudessa, siinä ajattomuudessa, ovat kaikki mahdolliset todellisuudet, kaikki mahdollinen kokemus.
Tunnistat siinä tilassa kuka valitset olevasi; oman mielikuvituksen kautta, kuka haluat olla. Ja tulet esiin omien tekojesi kautta joilla ilmaiset sitä ideaa millä tahansa tavalla, missä tahansa muodossa joka heijasteleekin tuota innostusta, tuota iloa ja ehdotonta TÄMÄN HETKEN rakkautta, niinkuin uskotte sen olevan. Teillä on vapaa tahto; käyttäkää sitä.
