Pienimmän vastarinnan polku tunnetaan myös nimellä ”minimienergiaperiaate” ja ”flow’n seuraaminen”. Se on teema joka toistuu useissa henkisissä teksteissä. Alkusilmäyksellä tämä periaate voi olla vastoin kaikkea sitä mitä olet koskaan kuullut omien unelmien seuraamisesta.

Sanooko tämä konsepti oikeasti, että tekemällä VÄHEMMÄN töitä, näkemällä VÄHEMMÄN vaivaa unelmamme tulevat saavutetuiksi nopeammin? Ei ehkä niinkään.

Pienimmän vastarinnan polku ei tarkoita, että sinun EI TULISI tehdä mitään, vaan että sinun tulisi tehdä TÄYDELLINEN teko. Esimerkiksi, suurin asia jonka voi havaita käyttävän pienimmän vastarinnan polkua on luonto. Kaikella luonnossa on tarkoituksensa, ja 100% ajasta ilman vikoja jokainen asia luonnossa pitää kiinni tarkoituksestaan ja näin toimii täydellisesti.

Puu kasvaa kohti aurinkoa, ottaa hiilidioksidia ja vapauttaa happea… aina. Mehiläinen pölyttää kukkia, tai tekee hunajaa… aina. Et näkisi puun kamppailevan vedessä uimassa kuin kala, tai karhua yrittämässä olla pilvi.

Jokainen asia tietää tarkoituksensa ja paikkansa suuressa kuvassa, joten minkäänlaista vaivaa ei tarvitse nähdä jonkin sellaisen asian eteen, joka ei tule luonnostaan.

Jos kuitenkaan et tiedä mikä täydellinen teko elämässäsi on, älä huoli. Eckart Tollea mukaillen, ”Elämä antaa sinulle sen kokemuksen mikä on kaikkein eniten avuksi tietoisuutesi kehittymiselle. Mistä tiedät, että tämä on kokemus jota tarvitset? Koska tämä on se kokemus, joka sinulla on tällä hetkellä.” Mikä tarkoittaa, että jokainen teko on täydellinen, mikään ei mene itsessään pieleen.

Me luomme itsellemme ongelmia kun me vastustamme tilannetta, me uskomme päässämme, että sen tulisi mennä tietyllä tavalla ja kun se ei mene niin, me olemme turhautuneita.

Tai kun tilanne on toistuvasti näyttänyt meille, että asiat eivät toimi, me saatamme jatkuvasti yrittää pakottaa sitä minkä uskomme olevan se miten asioiden, paikkojen ja ihmisten tulisi mennä, ja näin petymme uudestaan ja uudestaan.

Suurin asia elämämme flow’ssa on se, etä se aina yrittää puskea meitä eteenpäin. Me luomme patoja ja tukoksia itsellemme omilla rajallisilla uskomuksillamme. Joten miten me tiedämme sallimmeko itsemme virrata sen myötä vai sitä vastaan?

Tässä on pienimmän vastarinnan muistilista avuksesi:

1. Kuuntelenko ajatuksiani vai kehoni vihjeitä?

Ajatuksesi valehtelevat sinulle. Ne kertovat, että litran jätskiä syöminen on hyvä idea, ja niin tehtyäsi ne kertovat sinulle että sinun tulisi hävetä. Kehomielesi ei valehtele, se on se kireys minkä tunnet kehossasi kun olet tiettyjen ihmisten läsnä, se vatsanväänne minkä saat stressaavassa tilanteessa, se kireys rinnassasi minkä saat kun joku tai jokin tekee olosi tukalaksi, jne…

Kun kiinnität huomiota kehosi vihjeisiin ajatustesi sijaan, voit selvittää mikä tilanne saa sinut TUNTEMAAN olosi hyväksi, mikä ohjaa sinut vain sellaisiin tilanteisiin, jotka lopulta tekevät sinusta onnellisemman.

2. Hyväksynkö tilanteet sellaisena kuin ne ovat vai toivonko ihmisten/paikkojen/asioiden menevän odotusteni mukaisesti?

Aina tulee elämässä niitä asioita, joita emme voi muuttaa. Me emme voi muuttaa sitä kuka perheeseemme kuuluu, me emme voi muuttaa menneisyyttämme, me emme voi muuttaa toisen henkilön käytöstä. Kun me opimme näkemään erot siinä mitä asioita elämässämme voimme muuttaa ja mitä emme, me opimme hyväksynnän voiman.

Me myös voimaannutamme itsemme muuttamaan asioita elämässämme, jotka tekevät meidät onnettomiksi, ja hyväksymme tilanteet joille emme voi tehdä mitään. Kun me hyväksymme asiat, joita emme voi muuttaa, me sallimme itsellemme sisäisen rauhan, koska me emme elä siinä miten me kuvittelemme asioiden ”tulisi olla”. Sen sijaan me elämme niinkuin asiat ovat.

3. Motivoiko minua pelko vai rakkaus?

Kun rakkaus on kaikkien tekojemme taustalla, me tiedämme sen. Meistä tuntuu hyvältä ja onnelliselta ja ilmoiselta kun me olemme tekemässä niitä. Pelko on juonikas, koska monta kertaa se on naamioitunut rakkaudeksi. Esimerkiksi, henkilö voi pysyä epäterveessä suhteessa liian kauan sanomalla ”mutta minä rakastan häntä”.

Vaikka he tietävät olevansa onnettomia ja toisen olevan myös, pelko siitä ettei halua olla yksin on suurempi kuin se rakkaus, jota heidän tulisi itselleen osoittaa.

Kun me muutamme motivaation rakkaudeksi, me luonnollisesti houkuttelemme, tilanteita jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi. Rakkaus elämää kohtaan auttaa etenemään elämän virtaa nopeammin kuin pysyä epäterveessä tilanteessa liian kauan.

4. Olenko liian kiinni siinä “miten” jokin tapahtuu sen sijaan, että keskittyisin siihen “mitä” haluan tapahtuvan?

Tämä on iso. Ego/ajatuksemme aina yrittävät selvittää kaiken, joten kun me valitsemme jonkin tietyn tavoitteen mitä kohti työskennellä, mielemme automaattisesti alkaa keksiä suunnitelmia sille miten päästä sinne. Ja jos tavoite tuntuu liian saavuttamattomalta, mieli saattaa alkaa ulisemaan, että se ei tule tapahtumaan.

Tämän tyypin ajatukset luovat esteitä polullemme, koska jos me emme usko sen olevan saavutettava, se ei tule sitä olemaan. Kun me seuraamme vähimmän vastarinnan polkua, me avaamme itsemme rajoittamattomille mahdollisuuksille, sen sijaan että sulkisimme itsemme juuri siihen miten uskomme sen tulevan tapahtumaan.

5. Voinko löytää tarkoituksen päivittäisestä olemassaolostani?

Ei ole väliä oletko roskakuski tai kotiäiti… jokaisella työllä on tarkoituksensa. Kun työmme perspektiivi on se miten paljon me vihaamme sitä, silloin vastustamme sitä koko ajan. Se ei tarkoita, että pitäisi tehdä työtä koko elämän epätyydyttävässä työpaikassa, vaan se tarkoittaa, että nyt tämän aikaa kun olet työssäsi, nauti siitä.

Keskity kaikkiin niihin tapoihin, joilla tekemisesi auttaa ihmisiä, tai tekee heistä onnellisempia, tai tekee heidän elämästään helpompaa. Kun näet työpaikkasi tällä tavoin, päivä menee nopeammin, koska me olemme onnellisempia ja hyväksyvämpiä.

Ei ainoastaan tuo, mutta kun me olemme onnellisia, me vedämme puolemme enemmän mahdollisuuksia… mikä voi lopulta johtaa siihen, että löydämme unelmaduunimme. Kun me menemme elämämme virran mukana sen sijaan, että kulkisimme sitä vastaan, elämä soljuu sujuvammin ja edistyy nopeammin.

Ja hieno asia on, että ei koskaan ole liian myöhäistä alkaa kulkea pienimmän vastarinnan polkua. Itse asiassa, se on mahdollisesti helpoin asia minkä voit tehdä, koska se tulee luonnostaan, ilman sen pakottamista miten luulet asioiden menevän.

Tämä polku avaa meille universumin älyn sen ”älyn” sijaan joka tulee omista ajatuksista ja ideoista, mikä tarkoittaa meidän olemista avoimia rajattomalle potentiaalille, joka on olemassa universumissa…. mikä voi olla huikeaa kunhan vain sallimme sen.

 

Artikkelin julkaissut Fractal Enlightenment