YOLO – termi jota usein käytetään näinä päivinä, ja vaikka tajuan ajatuksen jonka se yrittää välittää, silti sanon: ”Sanoo kuka?”
Millaista elämä olisi tai miten se muuttuisi jos tietäisi varmaksi että reinkarnoituisi toiseksi älykkääksi olennoksi joko tälle planeetalle tai seuraavalle?
Reinkarnaatio on kiistelty aihe ja ymmärrettävästä syystä, kuinka voimme olla VARMOJA materialistisesti siitä että se on totta? Meillä ei ole kiistämätöntä todistusaineistoa, mutta meillä on kiinnostavia anekdootteja jotka varmasti voivat saada kenen tahansa kysymään onko reinkarnaatio mahdollinen. (Oikeastihan Kuolemaa ei ole. toim.huom)
Virginian yliopiston psykiatsi Jim Tucker on varmaankin maailman johtava reinkarnaatiotutkija. Vuonna 2008 hän julkaisi tutkimuksen tapauksista jotka viittasivat reinkarnaatioon Explore-lehdessä.
Jim kuvaa tyypillistä reinkarnaatiotapausta jossa koehenkilö raportoi kokeneensa menneen elämän. Kiinnostavaa kyllä, 100 prosenttia koehenkilöistä, jotka sanovat muistavansa menneen elämän, ovat lapsia ja keskimäärin alkavat muistaa menneet elämänsä 35 kuukautta vanhoina. Lapset voivat muistaa kuvauksia tapahtumista ja kokemuksista heidän menneistä elämistään uskomattoman tarkasti. Tucker on huomauttanut, että nämä lapset näyttävät varsin vahvaa emotionaalista läsnäoloa kun he puhuvat näistä kokemuksista; jotkut oikeasti itkevät ja pyytävät vanhempiaan viemään heidät heidän aikaisemman perheensä luokse.
Tuckerin mukaan:
Koehenkilöt yleenä lakkaavat tekemästä viittauksia menneisiin elämiin kuuden tai seitsemän vanhoina, ja suurin osa tuntuu menettävän kyseiset muistot. Tämä on ikä jolloin lapset aloittavat koulun ja alkavat kokea enemmän nykyistä elämäänsä, kuten myös ikä jolloin he kadottavat lapsuusaikaiset muistonsa.
Voit lukea lisää 6:sta hämmästyttävästä reinkarnaatiotapauksesta täältä.
Mitä jos reinkarnaatio olisi fakta?
Palaten takaisin aiempaan kysymykseen siitä millaista elämä olisi jos me tietäisimme reinkarnaation olevan todellinen, haluaisin meidän todella ajattelevan sitä miten elämämme ja maailmamme olisi erilainen. Ottaisimmeko pikkuasiat, jotka aiheuttavat niin paljon kärsimystä, niin vakavasti? Saako se, että me luulemme tämän olevan ainoa elämämme, meidät ottamaan asiat niin vakavasti? Vai onko se jotain muuta? Kysyn koka tämä kysymys auttaa meitä löytämään juurisyyn niin suurelle määrälle itseaiheutettua kärsimystä, jonka elämässämme itsellemme annamme.
Mielestäni tätä on tärkeää mietiskellä koska lopulta uskon, että meillä on valta elää elämämme rauhan tilassa. Ehkä ei 100% ajasta nykymaailmassamme, mutta suurimman osan ajasta. Uskon että se on ymmärryksen puute itsestämme, ajatuksistamme ja egostamme joka estää meitä siirtymästä kärsimyksen ulkopuolelle. Tarinat, jotka itsellemme kerromme siitä, miksi me teemme asioita joita teemme, ovat myös suuressa roolissa.
Lopulta olen sitä mieltä, että jos me tietäisimme reinkarnoituvamme, me voisimme silti saada eniten kokemuksestamme irti täällä. Lopulta kysymys on siitä miten linjassa olemme sielumme tarkoituksen kanssa, verrattuna siihen mitä mielemme ovat ohjelmoitu tekemään. Niin usein me jahtaamme asioita tai teemme asioita perustuen siihen mitä mielemme on vakuuttunut tekemään yhteiskunnan paineiden, vanhempien ehdollistamisen, materiaalisten asioiden pohjalle rakennettujen asioiden haluamisen ja muiden syiden takia. Kun me emme ole linjassa sen kanssa kuka me todella olemme ja mitä me olemme tulleet tänne tekemään, me emme useinkaan tunne oloamme hyväksi. Tämä saa aikaan suurta kamppailua, eri valintojen tekemistä, ja lopulta sen ettemme tunne itseämme tyytyväisiksi. Tämä on missä tarkoituksen puute, se mitä me kutsumme ”laiskuudeksi” ja muut vastaavanlaiset asiat saavat alkunsa. Se itse asia, jota pelkäämme, saatta tapahtua meille jos me tietäisimme reinkarnaation olevan olemassa ja yhtäkkiä me kaikki istuisimme persiillämme eikä kukaan tekisi mitään.
Tätä on mielestäni tärkeää pohdiskella. Linjassa olemita ja itsetietoisuutta…
Alan Watts kuolemasta
Ehkäpä yksi kaikkein voimakkaammista Wattsin ajatuksista tällä videolla on: ”Me uskomme kulttuuriin, jossa se on hierottu naamaamme joka ikisellä käsitettävällä tavalla, että kuolema on kauhea asia. Ja se on järkyttävä tauti josta kulttuurimme erityisesti kärsii.”
Artikkelin julkaissut Collective Evolution
