Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli luovuutta. Tämä on toinen kanavoinnin toinen osuus.
Kuten olemme jo puhuneet uskon ja tieteen ideoiden integroimisesta ja siitä syntyvästä filosofian perspektiivistä, voitte tunnustaa, että nämä polariteetin integraatiot ja uusien luovien filosofioiden ilmaisuista käy ilmi, että luomukset voivat alkaa vuotaa fyysiseen todellisuuteenne ei-fyysisestä todellisuudesta, jonne luovuutenne yleensä on sijoittunut. Idea siitä, että olette luovuutenne idea, mahdollistaa teidän kokea yhteiskunnassanne fyysisesti monia niitä asioita, joita tähän asti olette pitäneet pelkästään mentaalisina prosesseina.
Huomaatte, että monet tilanteet, joihin ajaudutte, eivät välttämättä ole pakko olla perua fyysisestä universumista. Ne voivat materialisoitua ideatasolta, joka on luova tietoisuus, mielikuvitukseen ja sen läpi, innostuksen värähtelyn, persoonallisuuden prismanne, uskomustenne, emootioidenne ja ajatustenne läpi, ja ne heijastuvat todellisuuden 360-asteiselle kankaalle, heijastuvat takaisin aisteille joita keinotekoinen persoonakonstruktinne luo, jotta voitte havaita todellisen oman luovuutenne ”heijastuksen”, luovan itsenne toiminnassa… enemmän reaaliaikaisena kokemuksena.
Sivilisaationne tulee saamaan tilaisuuden kokea, niinkuin teillä oli menneisyydessä kun luovuuden idea oli enemmän integroitu mentaalisuuteenne, aistimuksia suoraan oman tietoisuutenne projektioina, eräänlaisina tiivistyneen energian ilmentyminä, jotka edustavat arkkityyppistä symbologiaa, arkkityyppistä tietoisuutta, jonka te kykenette näkemään erillään itsestänne, olentoina, energiana, abstrakteina tai konkreettisena. Ei ole tarvetta pelätä tai tuntea sekoavansa. Yksinkertaisesti sallitte tajuta itsenne tietoisemin, mutta silti ilmaista sen fyysisesti, koska olette edelleen fyysisiä.
Monet ideat, joita kutsutte luovuudeksi, häilyvät monesti hulluuden ja nerouden kahden ääripäältä näyttävän polariteetin välillä, jotka oikeasti ovat yksi ja sama asia. Monet teistä ovat tunnustaneet, jossain määrin hulluuden ja nerouden idean tai fyysisen ilmaisun olevan samanlainen, mutta he eivät ole ymmärtäneet sitä mekanismia mikä niitä yhdistää. Yksinkertaisesti tunnustakaa, että jokainen yksilö on oma universuminsa, kirjaimellisesti, täydellisesti.
Se mitä teillä on yhteistä jonkun toisen kanssa, se mikä vaikuttaa olevan yhteinen tekijä teidän välisessä universumissa, kahden tai useamman välillä, on jokaisen teistä sanattomalla sopimuksella luoma mentaalinen kommunikaatio, tai integroitu kommunikaatio sielutasolla. Olette suostuneet kokemaan yhteisiä kokemuksia, mutta niin tehdäksenne te ja kaikki muut, koska jokainen on oma universuminsa, kirjaimellisesti luotte ja heijastatte omalle 360-asteiselle kankaallenne oman version tuosta ideasta.
Johtuen valitsemistaan elämänsä tarkoituksista, jotkut luovat joitain ideoita heidän tulevaisuuteensa, todellisuuteensa jota he haluavat esimerkillistää itse, mutta ei kenellekään muulle. Me nimitämme ennaltanähtyä todellisuutta tulevaisuuden muistoksi, teidän termein ennustukseksi. Menneisyyden muisto on sama idea; te yksinkertaisesti annatte sille aikamääreen.
Ennalta nähdyn todellisuuden idea on yksinkertaisesti teidän kaavainuniversuminne, se minkä te tiedätte valinneenne kokea, ja se monta kertaa tulee luoksenne tavoilla, jotka antavat teidän tuntea sen, että näette asioita ennalta. Ja kun tämä säteilee fyysiseen todellisuuteen, se ottaa eri muotoja, jotka pukeutuvat tiettyjen symbolien tai abstraktioiden viittaan.
Ennalta nähty todellisuus voidaan kokea déjà vu:n muodossa. Joskus voitte kuulla ääniä, jotka puhuvat ideoista, joita te tiedätte tutkivanne. Voitte nähdä asioita, jotka ”eivät ole siellä”. Kaikki nämä ideat tulevat ennaltanähdystä todellisuudesta; ideasta jota te tiedätte tutkivanne, mutta ette voi luoda siihen integroitua yhteyttä.
Koska te edelleen tuomitsette itseänne, hyväksytte tuomitsemisen ideoita muilta, ja erotatte kyvyn kommunikoida ennalta nähdyn todellisuuden, tulevaisuuden muiston, kanssa itsestänne, nykyhetkestä, näin se pysyy tulevaisuudessa. Te säilytätte erillisyyden.
Ne joita te kutsutte hulluiksi ovat yksinkertaisesti niitä, jotka eivät ole antaneet itselleen mahdollisuutta aktivoida kommunikaatiomekanismia, joka tuo heidän ennalta nähdyn todellisuutensa nykyhetkeen. He pitävät sen itsellään, erillisenä ja irtonaisena, ja he näkevät jotain mikä ei ole yhtään sen vähemmän todellista kuin normaali päivätodellisuuskaan; se on yksinkertaisesti todellisuus, jota massatietoisuus ei pidä todellisuutena. Nero on yksinkertaisesti joku, joka ei luo itselleen eroa ennaltanähdyn todellisuuden välille, hänen tulevaisuuden muistoonsa, nykyisestä olotilastaan. Hänellä on kyky kommunikoida se.
Tieteen analyyseissa monet ideat pysyvät ennalta nähdyssä todellisuudessa ilman, että niitä kyetään kokemaan tai integroimaan nykyhetkeen. Mutta mitä enemmän integroitte luovuuttanne, mitä enemmän ideoita hyväksytte, sitä enemmän asioita näette fyysisessä todellisuudessanne, joita ei siellä aiemmin ollut. Olette tehneet tätä aina, monta kertaa, mutta teidän onnistui aina tehdä se, johtuen siitä että olette erotelleet itsenne Kaikesta Siitä Mikä On, tavoilla jotka voitte hyväksyä niiden parametrien sisään, jotka teidän mielestänne kuvaavat jotain sisäistä universumin struktuuria, joka ei liity teihin mitenkään.
Kun teette uusia löydöksiä, huomaatte että ne tulevat luoksenne tavoilla, jotka ovat asteittaisia niin, että voitte tottua ideaan. Mutta te olette jo tuo idea itse. Se idea on jo nähty ennalta. Tiedätte sen olevan siellä. Muutoin ette kykenisi näkemään itseänne ”löytämässä” sitä. Löydös on juuri sitä: löydätte jotain, joka on jo olemassa. Se on totta kaikkien ideoiden kanssa, jotka ikinä tulevat vastaanne.
Mitä enemmän annatte validiutta mielikuvituksenne idealle todelisena todellisuutena, ja unitilallenne todellisena todellisuutena, sitä enemmän teille käy ilmi, että unitodellisuutenne ja fyysinen todellisuutenne voivat sekoittua yhdeksi.
Monille henkilöille tämä vaikuttaa hulluudelta. He pelkäävät menettävänsä identiteettinsä, menettävänsä perspektiivinsä, menettävänsä ankkurinsa siihen mitä he pitävät todellisuutena. Mutta ymmärtäkää, että tämä on tuttu tunne kaikille luoville taiteilijoille planeetallanne. Jokainen taiteilija on luoja. Teillä on vain yksinkertaisesti eri paletit, eri työkalut.
Me emme ehdota, että tekisitte mitään eri tavalla kuin miten te jo nyt toimitte. Mutta te olette tietoisia luovuuden mekanismeista, ja saatte selville, että se on vähemmän rajoittavaa, ja että kykenette ottamaan mukaan palettiinne monia asioita, joita olitte aiemmin pitäneet epätodellisina ja näkymättöminä. Työskentelette uusilla väreillä, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, uusilla ideoilla itsestänne. Maalaatte uuden kuvan itsestänne, uuden minäkuvan. Ja se on sellaisilla väreillä ja värähtelyillä, joita ette ole varsin pitkään aikaan historian syklissänne kokeneet.
Nyt voimme vastata kysymyksiin.
Kysymys: Yhdestä näkökulmasta avain luovuuden ruokkimiseen on moniaistillinen integraatio. Voitko antaa minulle ideaa siitä mitä se tarkoittaa ja miten tällainen integraatio saavutetaan?
Vastaus: Se on varsin yksinkertainen idea, tietää että olet yhteydessä kaikkeen. Sallimalla kaikkien ovien olla avoinna annat itsellesi kaikki vaihtoehdot, ja antamalla itsellesi kaikki vaihtoehdot, olet rajoittamaton luovuudessa.
Kysymys: Tarkoittaako monen aistin idea kaikkien aistien tasapainottamisen ideaa fyysisessä kehossa integroidusti?
Vastaus: Tavallaan, tasapainottamista sallimalla kaiken mielikuvituksen olla validia, kaiken minkä havaitset, olla validia kaikilla muilla tasoilla, ja yksinkertaisesti tietää, että aina vedät puoleesi jokaista ideaa, ja että se voi aina olla käyttökelpoista jollain tavalla, jossain muodossa. Ja anna itsellesi vapaus ilmaista itseäsi missä tahansa tilanteessa.
Kysymys: Onko idea moniaistillisesta integraatiosta sama kuin idea neljästä integroitavasta tietoisuudesta?
Vastaus: Jos olet halukas sallimaan moniaistillisen integroitumisen tapahtumisen, huomaat että se on yhteydessä kaikkiin muihin tietoisuutesi tasoihin, vaikka monta kertaa saatat luoda havainnon siitä ettei sellaista tapahdukaan. Mutta itse halukkuus saavuttaa moniaistillisuuden integraatio tarkoittaa, että olet valinnut häivyttää kaiken erillisyyden kaikilta olemisen tasoilta.
Kysymys: Kiitos. Kertoisitko suhteesta luovuuden ja ehdottoman hyväksynnän välillä?
Vastaus: Luovuus on halukkuutta toimia ehdottoman hyväksynnän pohjalta kaikessa siinä mitä löydät omasta itsestäsi.
Kysymys: Kiitos. Perustuen ymmärrykseeni siitä mitä sanoit luovuudesta, kun identiteetin tai fyysisten aivojen tai mielikuvituksen tai korkeamman mielen ideat kohtaavat samalla taajuudella, tuo suhde on se mitä luovuus tarkoittaa. Voitko selittää tuon prosessin tai ne askeleet, joilla tämä suhde tai tasapaino saavutetaan?
Vastaus: On monia eri ideoita. Ensinnäkin, halukkuus, halukkuus tarttua mielikuvituksen kuvittelemiin asioihin ja tehdä jotain niille, se synnyttää värähtelyn, joka mahdollistaa nähdä miten pelkkä omien mielikuviteltujen asioiden eläminen todeksi luo jatkuvasti olosuhteita ja mahdollisuuksia omassa elämässä tehdä jatkuvasti lisää, ja tämä kiihdyttää elämän prosessia, ja se itsessään on kaikki mitä tarvitaan luomiseen siitä eteenpäin.
Kysymys: Miten kanavointi liittyy tähän?
Vastaus: Se on pelkkä tapa, pelkkä työkalu, jolla henkilön on mahdollista tietää, että hän tällä tietyn tyyppisellä ilmaisulla voi antaa validiutta sille, että hänen mielikuvituksensa luo hänelle validin todellisuuden, johon hän voi tarttua ja jota hän voi käyttää miten hän haluaa Kaiken Sen Mikä On hyväksi, ja näin automaattisesti myös itsensä integroimiseksi.
Kysymys: Sanoisitko, että fyysinen kanavointi ja unikanavointi ovat suhteessa toisiinsa, joka on tavallaan kolmas näkökulma?
Vastaus: Kyllä.
Kysymys: Ja että meedio on kanava tuon kolmannen näkökulman tarjoamalle informaatiolle?
Vastaus: Kyllä. Kanava on väline halukkuudelle, aktualisaatiolle, ja sen heijastamiselle, että mikä tahansa mitä näetkin todellisuudessasi olevan kahden idean tuotetta, kun olennot liittyvät yhteen tuottamaan tietyn suhteen ja kaiken sen mitä siitä syntyy, se on mahdollisuus paljastaa itselleen, että tuo suhde itsessään on heijastusta todellisesta olemuksesta.
Minun tietoisuuteni ja fyysisen kanavan, jonka avulla puhun teille, tietoisuus ovat saman muodostamamme suhteen kaksi eri päätä, jonka avulla voimme kommunikoida teille. Tätä suhdetta itsessään ei havaita minään tiettynä olentona vaan toimintana. Se edustaa sitä tietoisuutta, jonka osasia minä ja kanava olemme. Pysytkö kärryillä?
Kysymys: Kyllä. Miten tuo suhde saadaan aikaan sinun ja fyysisen kanavan välillä?
Vastaus: Luottamuksella ja uskolla; halukkuudella sallia mielikuvituksen olla todellinen ulottuvuus. Mielikuvitus on ulottuvuus, jossa kaikki universumit luodaan, ja usko ja luottamus ovat tarpeen aktivoitaessa mielikuvituksen ulottuvuutta kaikenlaiseksi todellisuudeksi, jota voit tietoisuudessasi havaita.
Kysymys: Kun fyysinen kanava ja sinä muututte yhdeksi muodostaessanne tämän suhteen, eikö fyysinen kanava silloin suodata tätä oman uskomusjärjestelmänsä läpi?
Vastaus: Fyysinen kanava voi suodattaa. Mutta, kun me puhumme uskosta ja luottamuksesta, jos selvä luottamus, halukkuus palvella Kaikkea Sitä Mitä On on läsnä, silloin yhteensulautuminen on niin tarkka esitys kokonaisolemuksesta kuin ulottuvuudessanne on mahdollista ilmaista. Pysytkö kärryillä?
Kysymys: Kyllä. Ja onko luovuus seurausta tuosta suhteesta siinä ulottuvuudessa?
Vastaus: Se on sekä syy että seuraus. Luovuus luo lisää luomista.
Me kiitämme kysymyksistänne. Ja sallikaa meidän muistuttaa, että kun luotte kysymyksen idean, kysymys sisältää jo vastauksen idean. Kysymyksen muoto on sellainen, että te olette erotelleet vastauksen idean, joka teillä jo on, tiedostanne. Kuitenkin, me kiitämme teitä halukkuudesta ilmaista itseänne; teidän ja meidän sivilisaatiomme yhteys jatkuu ikuisesti.
