Tämä on erään ulkoavaruuden rodun sivilisaation kanavointi. Tällä kertaa kanavointi käsitteli menneisyyden muistojen ja tapahtumien hyväksymistä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

---

A: Kysymys.

Q: Joten menneisyys, nykyisyys ja tuleva ovat kaikki yhtä merkityksellisiä.

A: Ne ovat kaikki yhtälailla nykyhetkessä.

Q: Kyllä. Joten olen kiinnostunut siitä miten palata takaisin menneisyyteeni.

A: Miksi?

Q: Ymmärtääkseni.

A: Et voi.

Q: Tietääkseni.

A: Olet ainoastaan tässä ja nyt. Et voi mennä menneisyyteesi.

Q: Ei palata. Kaiken integrointi…

A: Miksi sinusta tuntuu siltä että se ei ole integroitu?

Q: Minusta tuntuu siltä ettei se ole integroitu ja…

A: Oletko varma?

Q: Ja joskus en…

A: Selvä. Miksi sinusta tuntuu siltä, että sinun tulee päästä yhteyteen nykyhetkessäsi luomien ajatustesi kanssa menneeseen?

Q: Kun kysyt tuollaisen kysymyksen, ha ha.

A: Selvä, erittäin hyvä. Ymmärrä nyt, että sinulla on jonkinlainen tukos tuossa ideassa. Ymmärrä nyt sen syy. Ymmärrä, että kun havaitset tarpeen, kun luot tarpeen, ymmärtääksesi nykyistä itseäsi menneisyyden kautta, luot tällä hetkellä nykyisestä itsestäsi kaikki nuo ideat ja projisoit ne menneisyyteesi, niin että poistat ne nykyhetkestäsi tavalla jota pidät hyväksyttävänä tapana nähdä ne — silti sallien itsesi olla sinut sen idean kansa, että saatat löytää menneisyydestäsi jotain joka valaisee tuota halua päästä tuohon todellisuuteen jonka toivoisit nykyhetkesi olevan, mutta et kuitenkaan ole aivan niin halukas salliaksesi itsesi tehdä niin.

Q: Olen itse asiassa erittäin halukas…

A: Selvä, ymmärrä silloin että luot hieman ideaa siitä että ilman tuota ideaa joka projisoitaisiin pois nykyhetkestäsi menneeseesi sinä et olisi täydellinen sellaisena kuin olet? Pysytkö kärryillä?

Q: Sanot, että minä en ole. Minä…

A: Pysytkö kärryillä?

Q: En.

A: Ymmärrä, että kaikki se mitä olet on tässä ja nyt. En sano, että siinä ideassa olisi jotain vikaa tehdä kokeiluja monenlaisten itseäsi kuvaavien niin kutsuttujen menneisyyden ideoiden kanssa, ja ymmärtää itseäsi tällä tavoin. Yksinkertaisesti ymmärrä, että sinulla on kyky tässä ja nyt yksinkertaisesti tietää sen koko vaikutus itseesi, ja tietää että tuo koko vaikutus on täydellinen itsessään.

Jos todella uskot, että itsesi idean löytäminen menneisyydestä sallii sinun olla se mitä haluat tulevaisuudessa, ymmärrä yksinkertaisesti, että luot sen skenaarion itsellesi löytääksesi itsestäsi tuon tarkoituksenmukaisen rajoitteen, että olet luonut näkökantasi luomalla idean ajasta, jotta voisit kokea itsesi hyväksyttävällä tavalla joka voidaan absorboida nykyhetkeen ja sallia sinulle identifioitua tulevaisuuden, tässä ja nyt, kanssa jonka haluat luoda itsellesi.

Ymmärrä, että niin kauan kun sallit minkään idean, joka haluat olla tässä ja nyt, olla olemassa tulevaisuudessa, se on myös se missä se tulee pysymään tulevaisuudessa. Aivan kuten mikä tahansa muu idea itsestäsi pysyy menneisyydessä, ja jonka ei sallita tulevan integroiduksi nykyhetkessä. Siksi tutki niin paljon kuin haluat. Mutta ymmärrä, että se tulee aina johtamaan sinut takaisin siihen ymmärrykseen, että se mitä sinulla on, on nykyhetkessä. Mitä sitten haluaisit tutkia?

Q: Kaikkien universumien alkua…

A: Mitä alkua? Kaikki Se Mikä On, on. Ja jokaisena ajanhetkenä, ajan alkuhetkestä lähtien, se on aina ollut mahdollista, ja on aina mahdollista, ja aina tulee olemaan mahdollista, yksinkertaisesti sanoa: Kaikki Se Mikä On, on.

Q: Selvä. Okei.

A: Mitä sinä sitten tunnet ideassa kaiken alkuhetkestä? Mitä… (Kasetti kääntyy; sanoja puuttuu)

…keskittynyt niin, että kykenet keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Se ei tarkoita, ettetkö voisi yksinkertaisesti tietää itsessäsi että sinulla on vaikutus kaikkiin itsesi osiin yhtä aikaa — vahvistaaksesi jokaista noista rajoittuneista näkökulmista jonka koet minään hetkenä. Ja sillä tavoin sinun ei tarvitse pelätä menettäväsi yhtään mitään. Ja kun sallit itsesi tietää tuon idean, ja että vaikutus on aina yhtä suuri huolimatta siitä mitä sallit itsesi kokea, huolimatta siitä mihinkä luomaasi rajoittuneeseen näkökantaan sallit itsesi keskittyä, huomaat että nouset aina rajoitteista laajemmalla ymmärryksellä integroidummasta itsestäsi.

Ja sellaisena sallit aina liikemäärämomenttia itsellesi mennä eteenpäin, sen ajan suhteen jonka tiedät olevan olemassa. Ja kasvatat aina liikemäärää yksinkertaisesti sallimalla. Tunnusta, että sinun ei tarvitse itse saada mitään tehdyksi. Vaatii tekemistä saada pysymään asia samanlaisena. Koko luomakunnassa — kaikki luomakunnan sisällä — muutos on ainoa vakio. Ja jos vain yksinkertaisesti sallit luomisen olla se mitä se on, sallit itsesi olla se mitä olet, tulet aina muuttumaan.

Q: Selvä.

A: Tämän takia sinun ei tarvitse itse saada mitään aikaan, vaan sallia sen tapahtua. Vaatii tekemistä saada pysymään asiat samanlaisina jatkuvasti.

Q: Aha.

A: Ja tuomitsemisen kautta luominen on se mitä kutsutte ongelmaksi, joka on yksinkertaisesti idea jonka ette salli muotoutuvan.

Q: Vastustamista.

A: Tavallaan. Mutta ette tuomitse itseänne edes vastustaessanne. Kasaatte vain lisää keinotekoisuutta. Ymmärrä, että jos olet luonut idean, olet luonut sen tiettyä tarkoitusta varten. Mene mukaan itsesi tutkimisen ideaan tässä ulottuvuudessa, ja sellaisenaan sinun ei tarvitse tuomita niitä tiettyjä näkökulmia itsessäsi, ja voit ymmärtää, että ne ovat palvelleet tiettyä tarkoitusta. Silloin niiden myös sallitaan muuttuvan — ja pääset aina liikkumaan eteenpäin.

Q: Paljon kiitoksia.

A: Ei. Kiitos sinulle. Jälleen kerran ymmärrä, että kysymyksen esittämisen idean kautta saatat nyt ymmärtää, että se myös on voinut palvella sinua sen idean muodossa, että pimitit itseltäsi tietoa itsestäsi. Mutta nyt yksinkertaisesti ymmärrä, että jos voit kysyä kysymyksen, olet jo valmiiksi tehnyt muutoksen. Muutoin et olisi edes havainnut että on olemassa kysyttävä kysymys. Pysytkö kärryillä?

Q: Kyllä.

A: Kiitos.

Q: Kiitos.