Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi vuodelta 1992. Kanavointi tällä kertaa käsitteli negatiivista ja positiivista ilmentämistä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.
Q: Mitä tarkoitat kun sanot, että valitsen kaiken mikä tapahtuu todellisuudessani? En olisi tarkoituksella valinnut joitain niistä asioista jotka ovat tapahtuneet minulle!
A: Jollain tasolla olette jokaisen kokemanne skenaarion ohjaksissa. Esimerkiksi, saatatte sanoa, ”En valinnut autokolaria, miksi valitsisin tuon tietyn asian?” Kun me sanomme teidän valitsevan todellisuutenne, me emm kirjaimellisesti tarkoita sitä, että valitsette sen tietyllä tavalla ja se manifestoituu. Se mistä me puhumme on, että uskomusjärjestelmät ja teidän kaikkein vahvimmat motiivit vetävät puoleensa tietyn tyyppisen fyysisen kokemuksen, joka kaikkein tarkimmin esittää perusideaa tai kuvaa tai uskomusta joka teillä on teistä itsestänne, jota pidätte kaikkein eniten totena. Teillä saattaa olla yleinen kuvaus itsestänne ja yksinkertaisesti vedätte puoleenne tietyin fyysisin ehdoin, tietyissä fyysisissä kokemuksissa, sen kokemuksen joka esittää pienintä vastarintaa joka kykenee täyttämään tai ilmentämään tai heijastamaan teille sen yleisen uskomuksen, joka teillä on itsestänne. Ei sillä, että me sanoisimme että teillä olisi ehdottomasti, tarkasti ja erityisesti halu jäädä auton alle. Mutta jos henkilö käsittelee näitä turvallisuuden ja turvattomuuden, uhriuden ja ei-uhriuden ideoita ja ongelmia, pelkoja monilla eri tasoilla siitä, että se missä he ovat ei ole turvallinen paikka olla, silloin tuo pelko itsessään on se mikä houkuttelee heille todennäköisimmin tämän heijastuksen ja näyttää, ei mitenkään epävarmasti tuolle henkilölle, että heillä on itsellään, että he hautovat mielessään tuon tyyppisiä negatiivisia uskomuksia.
Elämässänne sattuvat tilanteet, olosuhteet jotka ovat heijastusta fyysisestä todellisuudesta; ne eivät tapahdu näyttääkseen teille sitä että te olisitte jumissa; ne eivät tapahdu teille näyttääkseen teille että olette epäonnistuneet elämässä; elämässänne tapahtuvat olosuhteet, fyysiset kokemukset joita teillä on, ne tapahtuvat teille näyttääkseen teille sen mihin te uskotte, niin että jos ette tykkää siitä, voitte aina muuttaa sen. Fyysinen todellisuutenne on teidän takaisinsyöttömekanisminne, niin että jokaisena yksittäisenä fyysisenä olentona olemisen hetkenänne annatte jatkuvasti itsellenne mahdollisuuden mitata mihin uskomusjärjestelmiin uskotte, hetki hetkeltä. Ette ole hukuksissa elämässänne, ette ole irti kontrollista. Ne asiat, jotka tapahtuvat todellisuudessanne, ovat heijastuksia siitä mitä uskotte elämästä, siitä mitä uskotte elämän olevan, niin että teille aina annetaan mahdollisuus, itse annatte itsellenne, elämässänne tapahtuvien tilanteiden kautta, mahdollisuus määrittää ovatko ne uskomukset, jotka teillä on, sellaisia johon haluatte oikeasti uskoa. Ne eivät ole siellä näyttämässä teille, että olisitte jumissa sen kanssa mitä teillä on; eivätkä ne näytä että olisitte epäonnistuneet elämässänne; vaan ne näyttävät teille miten vapaita te oikeasti olette. Koska jokaisena hetkenä teillä on mahdollisuus tietää tasan tarkkaan se mikä on vahvin uskomuksenne, koska vahvimman uskomuksen tulee aina olla se miten fyysinen todellisuutenne ilmenee. Se on varsin yksinkertainen asia; olette erittäin, erittäin läpinäkyviä itsellenne jos vain sallitte elämän määritelmienne olla selkeitä.
Sallikaa itsenne tietää, että ei ole mitään mitä ette voisi kokea, mitään mitä ette voisi koskaan tajuta itsestänne jota ei voisi soveltaa positiivisesti — ei mitään. Jokainen olosuhde, jokainen tilanne, ne ovat kaikki perustaltaan neutraaleja, täysin vailla minkäänlaista merkitystä. Millään olosuhteella tai tilanteella ei ole sisäänrakennettua merkitystä. Ne ovat kulisseja, tavallaan, pinnallisia yksityiskohtia. Teille opetetaan antamaan merkitys niille. Tämä prosessi on muuttunut niin automaattiseksi, että automaattisesti uskotte että kun jotain tapahtuu, se merkitys minkä automaattisesti havaitsette on se merkitys joka tapahtumassa tulee mukana sisäisesti — mutta se ei tule! Se on neutraali, kun tapahtuma tapahtuu ja automaattisesti annatte merkityksen joka teidän on opetettu antamaan. Antamanne merkitys neutraalille tilanteelle on absoluuttisesti, täydellisesti, ja kertakaikkisesti se mikä määrittää siitä saamanne vaikutuksen. Positiivinen merkitys sisään… positiivinen vaikutus ulos. Negatiivinen merkitys sisään… negatiivinen vaikutus ulos.
Tämän idean havainnollistamiseksi käytämme analogiaa, jota kutsumme ”Juna-aseman analogiaksi”. Kaikille teille on tuttu planeetallanne oleva junaksi kutsuttu laite, kyllä? Sanokaamme, että olette parhaan kykynne mukaan ja täysin aikeissa kiireellisesti menossa erääseenh junaan, koska teillä on tärkeä kokous. Kokous tulee muuttamaan elämänne suunnan siihen suuntaan johon todella haluatte mennä, joten ette todellakaan halua missata tuota kokousta. Joten teette kaikkenne varmistaaksenne sen että menette ajoissa tuohon junaan. Saavutte juna-asemalle ja olette laiturilla. Katsotte raidetta ja… siellä se juna menee ilman teitä. Automaattisesti annetaan merkitys #1: Negatiivinen merkitys: ”Olen myöhästynyt junastani, voi ei! Tämä on kauhea, hirvittävä katastrofi! Voi epäonnen päivää! Nyt en koskaan ehdi siihen kokoukseen ja voi tehdä sitä mitä haluan tehdä. Tuo kokous on tärkeä. Nyt suutun että jäin junasta, nyt tuomitsen koko tilanteen.” Olette onnettomia, tai raivoissanne (riippuen siitä minkä tyyppinen persoona olette) ja joko pidätte sen itsellänne ja sallitte negatiivisuuden idean omassa elämässänne, tai jos tykkäätte olla ihmisten ilmoilla, hypitte tasajalkaa asemalla ja valitatte, ja teette kaikkien muiden päivästä yhtä onnettoman kuin omanne on. Ja niinpä hypitte, hypitte, hypitte!
Skenaario #2: Saavutte laiturille ja siellä se juna menee ettekä ole sen kyydissä. Neutraali tilanne. Nyt sanotte itsellenne (valitsette positiivisen itsesuggestion): ”Tiedän, koska olen valinnut tietää, että olen positiivisuutta ilmentävä ihminen. Tiedän myös, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin keskeytys sillä polulla jolla olen, että kaikki mitä elämässäni tapahtuu, johtuen valinnoista siitä kuka olen ja mitä olen, täytyy täten olla osa sitä polkua jolla olen valinnut olla, se ei ole keskeytys — täten, tämä tilanne nyt jotenkin, vaikka en intellektuaalisesti tiedäkään miten, sen täytyy palvella minua positiivisella tavalla. Voi, ilo! Voi, ilo! Odottamaton asia on tapahtunut. Nyt annan itselleni ihanan yllätyksen, mikäköhän se saattaisi olla?” Ja nyt ehkäpä käyttäytymisesi voi olla hieman rauhallisempi ja hieman ekstaattisempia ja alat miettiä kaikkia positiivisia syitä sille miksi olet jäänyt junasta tietäen että teit parhaasi keretäksesi siihen. Ja kun mietit siinä, seisot laiturilla pidempään kuin mitä olisit tehnyt jos olisit alkanut hyppiä tasajalkaa vihaisena. Yhtäkkiä tunnet kosketuksen olkapäälläsi ja käännyt ympäri. Ja katso, ystäväsi jota et ole nähnyt 10 vuoteen on siinä ja hän on juuri tullut pois junasta jonka missasit. Hän kertoo sinulle että hän oli juuri tulossa kaupunkiin yllättämään sinut. Ja hän osoittautuu olevan joku joka oikeasti avuliaammaksi kuin ne ihmiset joita olit tuolla junalla menossa tapaamaan. ”Nyt ymmärrän miksi jäin junasta, jotta voisin tava sinut! Koska, ystäväni, itse asiassa esität paremmin ja realistisemmin sitä polkua jolla olen valinnut olla ja palvelusta jota voin tuottaa elämässäni.”
Liian hyvää ollakseen totta? ”Voi, se on vain sattumaa, mikä satu — elämä ei ole tuollaista.” Voi kyllä se on! Elämä toimii juuri tasan tarkkaan tuola tavalla kun sen annat niin tehdä! Koska kaikki on kytköksissä kaikkeen muuhun. Synkronisiteetti — yhteensattuma — ei vahinko. Yhteensattuma on itse asiassa samanaikaisesti ilmentyvä sattumus. Se ei tarkoita sitä, että se on vahinko; se yksinkertaisesti tarkoittaa että se tapahtuu samaan aikaan , rinnakkain, interaktiivsesti. Teillä on sisällänne kaikki ne mahdolliset ja todennäköiset todellisuudet joita voitte koskaan kokea elämässänne. Värähtely, emotionaalinen värähtely joka olette kaikkina ajanhetkinä kertakaikkisesti määrittää sen minkä noista mahdollisista todellisuuksista ilmennätte fyysiseksi kokemukseksi. Olette holografinen luonteeltanne, holografinen rakenne, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa, että jokainen piste ja jokainen paikka sisältää kyvyn ilmentää minkä tahansa muun kokonaisuuden osan, minä tahansa ajan hetkenä, kaikkialla. Värähtely joka olette kertakaikkisesti määrittää minkä holografisen kokonaisuuden aspektin koette fyysisessä todellisuudessanne. Positiivinen sisään… positiivinen ulos. Negatiivinen sisään… negatiivinen ulos.
Mielikuvituksenne on se kirjasto kaikille niille asioille joita voisitte olla, ja se on samanaikaisesti olemassa kaikkien teidän sisällä. Mielikuvituksenne on se kaavain, se suunnitelma kaikille todennäköisille todellisuuksille, jotka voivat manifestoitua. Tunteet ovat aktivaatiokytkin mielikuvituksenne suunnitelmalle. Tunteenne määrittävät mikä noista suunnitelmista, mitkä noista tietyistä kaavaimista tulevat manifestoitumaan. Jos teillä on positiivinen tunne, iloa, innostusta, vahva halu ja ekstaasi, aktivoitte positiivisen suunnitelman. Jos teillä on pelkoa, epäilystä, syyllisyydentuntoa, tuomitsemista, se aktivoi negatiiviset suunnitelmat. Se on niin yksinkertaista. Se on yksinkertaista fysiikkaa, yksinkertaista mekaniikkaa.
