Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli allergioita. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.
Q: Onko ideaa siitä mitä allergiat ovat? Olisivatko ne…
A: Hylkimistä.
Q: Hylkimistä mietin itsekin.
A: Se on hyvin yleistetty vastaus, mutta se on myös yleistetty perusta suurimmalle osalle allergisia reaktioita. Se on hylkimisen käsite, tai tänne kuulumattomuuden käsite, tietyllä tavalla. Kuulumattomuus tai mahdollisesti myös, joissain tapauksissa, lokeroinnin idea.
Koska idea siitä, että ajattelette itsenne olevan osien kokoelma, saa aikaa eri osien, jotka te olette itse luoneet, toimimaan eri värähtelytaajuuksilla; jotka voivat helpommin, koska se on osien kokoelma, muuttua epäsointuisiksi keskenään, mikä saa aikaan sen vaikutuksen jota te nimitätte allergiseksi reaktioksi. Käykö tämä järkeen sinulle? Koska ette toimi harmonisesti kokonaisena yksittäisenä ideana, joten mitä enemmän pirstotte itseänne, sitä enemmän jotkut näistä pirstaleista saattavat mennä epätahtiin.
Q: Okei.
A: Tämä epätahdikas värähtely voidaan kokea monin eri tavoin, mutta kaikkein yleisin teidän lajinne keskuudessa on se mitä kutsutte allergiseksi reaktioksi.
Q: Joten tämän korjaamiseksi tulisi pitää itseään enemmän yhtenä suurena yksikkönä jolla on eri puolia, kuin osien kokonaisuutena.
A: Kyllä. Ja tottakai, enemmän kuin pitää itseään minään — käyttäytyä niinkuin se olisi totta.
Q: Ja miten sitten voi tehdä niin?
A: Idea on, tottakai, yksinkertaisesti alkaa vastata tähän kysymykseen, kuvittelemalla itsensä ja käyttäytymisensä missä tahansa tilanteessa ja sitten kysymällä itseltään: ”Jos todella käyttäytyisin sillä tavalla kuin olisin kaikkein eniten innoissani, jos todella olisin se henkilö joka haluaisin eniten olla, jos todella /tekisin/ sitä mikä minua innostaa eniten, käyttäytyisinkö eri tavalla kuin miten käyttäydyn nyt? Olisinko tässä tilanteessa ollenkaan? Tekisinkö tämän asian eri tavalla?”
Jos sen kuvan, missä kaikkein innostunein itsesi käyttäytyy, sekä nykyisen tavan käyttäytyä välillä on ero, silloin se kertoo suoraan mitä käyttäytymistä jäljitellä.
Q: Toisin sanoen, ole oma itsesi?
A: Toisin sanoen, ole kaikkein innostunein itsesi joka voit olla, ja näin olemassa automaattisesti vedät puoleesi ne asiat jotka edustavat niitä asioita joita sinun tulee tehdä, jotka edustavat sinun innostustasi. Ja ne asiat joita sinun ei tarvitse tehdä, jotka eivät edusta sinun innostustasi, eivät ole sinun elämässäsi enää eikä niitä tarvitse tehdä.
Q: Ja et hylji mitään koska sinulla tulee olemaan se mitä haluat.
A: Se tulee olemaan yksinkertaisesti yksi yhteen vastaavuus sen todellisuuden värähtelytasosta, jota sinä lähetät ulospäin. Kyse ei ole hylkimisestä, kyse on siitä ettei ole vetänyt puoleensa mitään mikä ei kuulu sinulle.
Q: Ja sitten yritä taistella sitä vastaan.
A: Oikein, koska se ainoastaan kasvattaa vastustusta, joka, taas kerran, kasvattaa allergista reaktiota, koska kaikki mitä se on, on yhtenäisen itsen, luonnollisen itsen, vastustamista.
Q: Joten, tottakai, se hyväksyttäisiin ja toivotettaisiin tervetulleeksi ympärillä — kuten myös ympäristön hyväksyminen…
A: No, hyväksy kokonainen itsesi ensin. Koska silloin ymmärrät että mikä tahansa, mitä kutsuisit ympäristöksi, on yksinkertaisesti heijastus siitä mikä olet kullakin hetkellä.
Q: Ai, ookoo.
A: Koska ei ole olemassa ulkoista todellisuutta.
Q: Ookoo.
A: Se on mitä todellisuus on, EI ole olemassa todellisuutta. Se on todellisuus.
Q: Hyvä homma.
A: Käykö tämä järkeen sinulle?
Q: Täysin järkeen.
A: Kiitos.
Q: Paljon kiitoksia.
