Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli työttömyyttä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.
Q: Olen asteittain tullut yhä masentuneemmaksi työttömyydestä. Mitä pidempään olen työttömänä, sitä vähemmän luotan itseeni ja kykyyni löytää töitä sellaisen aiheen piiristä joka innostaisi minua.
A: Luo sitten sitä mikä innostaa sinua työpaikaksesi; se on koko idea. Idea ei ole etsiä ympäriltäsi; välttämättä; asioita jotka innostavat sinua jotka ovat jo olemassa. Jos et löydä mitään, silloin salli sen mikä innostaa sinua muuttua työksesi. Jonkun piti perustaa ne työpaikat jotka ovat jo olemassa yhteiskunnassanne. Ne eivät aina olleet olemassa siinä muodossa kuin ne ovat nyt. Jonkun piti sanoa ”Hei, hetkinen! Katso ympärillesi; asiassa joka minua todella innostaa eniten ei ole olemassa työpaikkaa. Luulen että minun olisi paras luoda sellainen.” Ja nyt, tässä ajan hetkessä, luulet että se on tyypillinen työpaikka.
Mutta jos todella katselet ympärillesi ja et löydä jotain joka innostaa sinua; jos todella katselet ja havaitset että polkusi ei yksinkertaisesti johda mihinkään näistä asioista, silloin salli itsesi todella tarkastella kaikessa rehellisyydessä mitä se on mikä olisi todella innostavaa. Pidä itsestäänselvyytenä silloin, jos se asia todella innostaa sinua, ja kukaan muu ei tällä hetkellä tee sitä, tai sinä et vedä puoleesi elämääsi tilaisuutta tehdä sitä missä se jo on olemassa, silloin pidä itsestäänselvyytenä että kykysi kuvitella se mikä todella innostaa sinua eniten esittää myös kykyäsi luoda siitä työpaikka joka elättää sinut — automaattisesti.
Jälleen kerran, kysymys on oikeasti luottamisesta siihen mitä keksit, minkä todella tiedät innostavan sinua elämässäsi, mitä todella kykenet tekemään, olipa sitä varten sitten olemassa jonkinlainen eakenne tai ei. Jos sellaista rakennetta ei ole olemassa, silloin se tarkoittaa sitä että koska ajattelit sitä, sinulla on rakenne sisälläsi, ja kaikki mitä sinun tulee tehdä on päästää se ulos. Anna sen tapahtua omalla painollaan, ja sitten todellisuus tulee olemaan kykenevä rakentamaan itsensä tuolle mallirakenteelle. Mutta sinä et päästä sitä ulos.
Q: Tunnen itseni niin epäpäteväksi…
A: Se tarkoittaa että uskot niin olevasi. Yksikään tunne ei esiinny ilman sinun sinuun iskostettua uskomusta. Ei ole olemassa sellaista kuin yksinkertaisesti jonkin asian tunteminen ilman syytä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunteita ei luoda tyhjästä, tyhjiöstä. Jos tunnet jotain, se johtuu siitä että sinä uskot jo jonkin olevan totta.
Tunteet ovat reaktioita uskomuksiin; ne tulevat uskomusten jälkeen. Tunteet eivät ole todellisuuden primäärikokemus; uskomukset ovat pääasiallinen rajapinta. Ensin sinun tulee uskoa jotain todeksi; sitten saan tunteen; sitten sinulla on sitä vahvistavia ajatuksia — jotka voivat vahvistaa uudelleen tuota uskomusta; sitten luot lisää samoja tunteita. Mutta tunne siitä että olet epäpätevä tulee siitä että yksinkertaisesti valitset uskoa että olet epäpätevä. Se on sinun valintasi uskoa niin, mutta sinun ei tarvitse uskoa niin.
Q: Haluan päästää irti siitä, ja joka kerta kun yritän, kuulen näitä ääniä jotka sanovat, ”Muistatko sen kerran; muistatko sen kerran kun sitä ja tätä tapahtui…”
A: Anna niiden tulla esiin! Mitä sitten? Katsos, sinä yrität sulkea osia itsestäsi pois. Luulet että kun integroit, et enää koskaan kuule niitä ääniä enää. Ja se ei ole totta; sinä tulet aina kuulemaan niitä aääniä. Itse asiassa, mitä enemmän integroit, sitä enemmän niitä ääniä kuulet koska hyväksyt kaiken, kaikki tavat jolla olet, elämässäsi. Ja ne ovat vain joitain tapoja joilla voit olla olemassa. Ne tulevat pintaan ei siksi että ne näyttäisivät sinulle että olet epäonnistunut, ei siksi että ne näyttäisivät että olet jumissa, ne tulevat pintaan antaakseen sinulle tilaisuuden tajuta miten paljon olet muuttunut. Sinä et suhtaudu niihin samalla tavalla kuin ennen, ellet sitten, tottakai, valitse tehdä niin.
Kun sanot, ”No voi että, katso, nämä äänet tulevat edelleen pintaan. Sen täytyy tarkoittaa että olen epäonnistunut; sen täytyy tarkoittaa että en tee asioita oikein oikeilla tavoilla”, valitset pitää yllä samaa suhdetta noihin ääniin; mutta sinun ei tarvitse. Äänet ovat siellä mahdollisuutena tajuta että voit muodostaa eri suhteen niihin. Selvä, tässä tulee ääni: ”No, muistatko kun se tapahtui tuolla tavoin. No kyllä, mutta mitä sitten? Se oli silloin; olen oppinut siitä tuon jälkeen. Ja koska sinä, oi ihana ääni, olet muistuttanut minua siitä tavasta miten toimin tuolloin, minulla on suuri ja positiivinen mahdollisuus nähdä miten eri tavalla tulen toimimaan nyt.”
Sinä annat itsellesi mittatikun. Se on tapa sallia itsesi tunnustaa että käyt läpi evolutionaarista prosessia, jos se on jotain jonka uskot että sinun on pakko käydä läpi. Aika ajoin saatat tajuta, että ääni tulee esiin: ”Katso, tämä on se miten silloin kävi.” Ja sitten voit sanoa, ”Selvä, tällä kertaa se tapahtui melkein samalla tavoin.”
Mutta siinä on avainsana. Jos olet positiivinen yksilö, kiinnityt tuohon ”melkein samalla tavoin.” Se oli hieman eri tavoin, ja se riittää sinulle, koska jos se voi olla hieman eri tavalla, se voi olla myös paljon eri tavalla. Ensi kerralla ääni sanoo, ”No joo, mutta muistatko kun se tapahtui tällä tavalla”, silloin voit tunnustaa että viime kerralla se oli eri tavalla, ja ensi kerralla se tulee olemaan vielä ”enemmän eri tavalla”. ”Joten jatka vain muistuttamistani, pikku ääni, siitä tavasta miten se oli, koska kun jatkat minun muistuttamistani siitä miten se meni, se antaa minulle mahdollisuuden nähdä kuinka paljon enemmän erilaiseksi se muuttuu jatkuvasti.”
Kaikkea elämässäsi voidaan käyttää positiivisella tavalla — jopa samoja vanhoja pikku ääniä. Se on kiinni sinun halukkuudestasi sallia mielikuvituksesi toimia hyväksesi. Luota siihen; pidä positiivinen asenne, ja se tulee määrittämään kaiken. Jos se on siellä, käytä sitä työkaluna. Älä mieti että vain sen takia koska se on siinä, se tarkoittaa että olet epäonnistunut. Se on sinun vanha asenteesi; se on sinun vanha uskomuksesi.
Q: Minä saan vain vahvistusta toisilta ihmisiltä elämässäni jotka sanovat minulle…
A: Kukaan ei voi antaa sinulle vahvistusta; sinun täytyy hyväksyä vahvistus.
Q: No, ne sanovat samaa kuin äänet…
A: Mitä sitten? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; se on yksi ja sama. Jos sinulla on sisällä ääniä, tottakai sinulla tulee olemaan samat äänet ulkopuolellasi myös. Mutta kun alat käyttää noita pikku ääniä sillä tavalla kuin juuri kuvasimme, silloin ulkoiset äänet muuttuvat myös. Ymmärrätkö? Sisäinen todellisuutesi on ulkoinen todellisuutesi; ulkoinen on myös sisäinen todellisuus. Ne eivät ole kaksi eri asiaa. Ne ovat yksi ja sama.
Niinkuin uskot sisälläsi, niin näet ulkopuolellasi. Se mitä kylvät, niin myös niität. Tämä on se mitä se tarkoittaa. Siemenet jotka istutat sisällesi ovat ne joiden näet kasvavan ympärilläsi olevassa puutarhassa. Jos et pidä kukista joita näet kasvavan, vaihda silloin siemenet. Istuta jotain erilaista, ja sitten jotain uutta kasvaa. Sisäinen on ulkoinen. Jos ulkoinen ei ole se miten haluat sen olevan, muuta sisäinen ja ulkoinen seuraa perässä.
Q: Olen työstänyt noita asioita. Luulen että uskomus oli silti se sama vanha; en päässyt vanhasta uskomuksesta eroon.
A: Et pääse eroon mistään.
Q: Se mitä sanoin oli, ”Okei, pystyn tähän, ja kykenen hanskaamaan homman.” Mutta se uskomus silti roikkui siellä…
A: Kuuntele tapaa jolla joskus ilmaiset asioita, myös. Monta kertaa tapa jolla ilmaiset asioita on indikaattori siitä mitä todella uskot. ”Okei, hanskaan tämän!” Heti tuossa kohtaa se sallii sinun tietää, että tapa, jolla sanot sen, tarkoittaa että se on musertavaa heti alunalkaenkin. Ja se on se todellinen uskomus. Uskomus ei, siis, ole oikeasti se että kykenet ”hanskaamaan sen”, koska jos olisit tiennyt, vailla epäilyksen häivääkään, että kykenisit, sinun ei tarvitsisi vakuutella itseäsi. Jos löydät itsesi käyttämästä fraaseja jotka viittaavat siihen, että yrität vakuutella itsellesi, silloin et usko siihen luonnollisesti.
Salli itsesi tietää, että sinun ei tarvitse ajatella kahdesti jotain asiaa jonka jo myönnät. Kun ilmaiset asiat tällä tavoin, kun sanot ”Ookoo, hanskaan tämän”, silloin annat ymmärtää että et todella usko että se on hanskattavissa. Sinun ei tarvitse ”hanskata” asioita tuolla tavoin. Olet jo kaikesta kontrollissa. Siksi, jos elämässäsi esiintyy tilanteita jotka tuntuvat olevan ei-haluttuja ilmentymiä, kontrolloit sitä jostain syystä, positiivisesta syystä, tuohon muotoon.
Q: Vaikka en näekään mikä se positiivinen syy on?
A: Anna sen positiivisen syyn olla vähintäänkin perustavanlaatuinen syy, että annat itsellesi mahdollisuuden tajuta että sinun ei tarvitse suhtautua skenaarioon niinkuin ennen teit. Ja saatat katsastaa että vieläkö niin teet.
Q: Mitä lauseita voisin käyttää jotka olisivat kaikkein eniten hyödyksi minulle?
A: ”Kuinka tämä palvelee minua — juuri sellaisena kuin se on? Juuri sillä tavalla kuin se on, miten se palvelee minua? Mitä voin oppia? Miten voin positiivisesti oppia jotain tästä?” Kun sallit sen olla sillä tavalla kuin se on, silloin sillä on suurin mahdollisuus muuttua joksikin muuksi. Jos kiellät sen missä muodssa se tulee, silloin et salli itsesi nähdä sitä mikä siinän on luontaista. Et salli sen esittää itseään sillä tavalla kuin olet sen luonut itsensä esitettäväksi. Kiellät oman luomuksesi, oman formaattisi. Vain kun tunnustat oman tapasi toimittaa viestejä itsellesi, tasan tarkkaan ja täysin sillä tavalla kuin se tulee sinulle, luot tietoisen vapauden muuntaa sen välitysjärjestelmän sellaiseksi kuin haluaisit sen olevan.
Jos jatkuvasti kohtelet välitysjärjestelmää niinkuin se ei toimisi, silloin et kuuntele sitä. Ajattelet että jotain sinussa menee pieleen, ja siksi, se on uskomus jota vahvistat. Ja siksi, se on sykli jonka toistat. ”Jotain on vialla; jotain on pielessä!” Joten tottakai todellisuus jatkuvasti heijastelee takaisin sinulle, ”Jotain on vialla; jotain on pielessä.”
Kaikki on hyvin. Sellaisissa olosuhteissa joita pitäisitte kaikkein kamalimpina, sallikaa itsenne tajuta että kaikki on hyvin. ”Olen tämän ohjaksissa; katso kuinka paljon kontrollia minulla on, kun olen luonut tällaisen absoluuttisen jännittävän skenaarion. Kaikki tuntuu olevan hajallaan, ja näyttää villiltä ja ei-mihinkään liittyvältä. Mutta koska tiedän että se on hallinnassani, katso miten paljon valtaa minulla on.” Alatko saada idean päästä kiinni?
Q: Kyllä.
A: Sillä ainoa asia jonka koette on idea siitä että teillä on vanhoja tapoja jotka ovat vaikea muuttaa. Jos se on se mitä ajattelette, selvä: ”Minulla on tapoja joiden uskon olevan vaikea muuttaa. Joten jos uskon tapojen ideaan, silloin kykenen käyttämään tapojen ideaa positiivisella tavalla ja luomaan positiivisia tapoja. Kaikki on hallinnassani. Silloinkin kun se näyttää siltä että se ei ole hallinnassani, silloinkin se on hallinnassani.” Totutelkaa tietämään ja uskomaan että on olemassa positiivinen ilmentymä joka voi tulla joka ikisestä skenaariosta. Poikkeuksetta! Ei yhtäkään.
Q: Tuntui siltä, mutta kun menetin työpaikkani, tulin alas…
A: Mutta näethän, oletat että siinä työssä on jostain syystä olemattomuus on jostain syystä luonnostaan negatiivinen skenaario. Miksi tehdä sellaista oletusta? Se on vain oletus. Mistä tiedät että sen työpaikan menettäminen tekee tilaa jollekin — ehkä jotain jonka vastaanottamisesta räjähtäisit ilosta ja onnesta — niin että sinulla ei olisi tilaa vastaanottaa sitä jos sinulla olisi edelleen vanha työpaikkasi? Luota että kun tuollaisia asioita ilmenee elämässäsi, jos tiedät että teet parhaasi minkä voit siinä hetkessä, ja nuo asiat silti tapahtuvat, silloin luota että se on hyvästä syystä, ja salli itsesi nähdä että se on hyvästä syystä.
Vain kun intät että nuo asiat eivät tapahdu positiivisesta syystä, silloin panttaat syytä tulemiselle joka sallisi sinun nähdä miksi menetit työpaikkasi positiivisesta syystä. Koska istut siellä mököttämässä ideaa, ”Hitsi, ainoa asia jonka voin kuvitella on, että työpaikkani menettäminen tarkoittaa että sen täytyy olla negatiivinen asia. Jokin on pielessä.” Ja kun keskityt siihen tuolla tavoin, et voi nähdä kolikon positiivista kääntöpuolta. Et voi nähdä sitä ennenkuin suostut tarkastelemaan sitä. Sinun täytyy tietoisesti päättää, että aiot tarkastella kolikon positiivista puolta jokaisessa tilanteessa, tai et kykene näkemään positiivista ilmentymää. Jos jatkuvasti intät että olosuhteet ovat luonnostaan negatiivisia, silloin, ”Työpaikan menettäminen täytyy olla paha asia. Sen täytyy; kaikki tietävät niin.”
Jos se on se miten valitset nähdä sen, silloin se on tapa jolla koet todellisuutesi. Kun intät yhtä vankasti että työpaikan menettämisen on pakko johtaa laajentuneempaan ja leveämpään positiiviseen kokemukseen, se on se mitä saat elämässäsi. Se on siinä; se on niin yksinkertaista. Rehellisesti!
Q: Ehkä muutuin kärsimättömäksi, koska sanoin niin. Sanoin sen suoraan. Ja mitä tapahtui oli, että sain haastattelun työpaikkaan joka maksoi paremmin…
A: Kyllä? Entä sitten? Toitko takaisin odotuksen, ”Jos en saa tätä, epäonnistun?”
Q: Kyllä. Sitten kun tyrin haastattelun ja en saanut paikkaa, tiedätkö, silloin aloin palata takaisin vanhoihin…
A: Oletukset pois! Sen ei tarvitse ilmentyä tasan tarkkaan niinkuin egosi tai tapasi ajattelevat että sen tulee. Sen ei tarvitse! Anna sen ilmentyä pienimmän vastarinnan polkua. Lakkaa taistelemasta itseäsi vastaan. Sinun ei tarvitse puskea itseäsi muottiin; sovit juuri siihen missä olet. Sinun ei tarvitse mukautua tiettyyn ideaan siitä mitä menestys tarkoittaa. Olet menestynyt juuri sellaisena kuin olet.
Q: Kiitos erittäin paljon.
A: Kiitos.
