Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi käsitteli vapaata tahtoa ja Ylisielua. A on tietoisuus joka puhuu, Q, Q1, Q2 jne. ovat henkilöitä jotka kysyvät kysymyksiä.
Q: Voisitko selventää tätä ideaa johon jatkuvasti viittaat, että todellisuutesi on täydellinen heijastus siitä mitä haluat, sillä monet meistä, koska olemme luoneet idean erottelusta, kun sanot ”sinä”, me tulkitsemme sen tarkoittavan tietoista ego-tietoisuuttamme.
A: Sinä tulkitset sen tarkoittavan sitä.
Q: Niin minä sanoin… ainakin se oli se mitä yritin sanoa.
A: Kiitos.
Q: Niin, on muita jotka…
A: Selvä, mutta ei ole tarpeen puhua heidän puolestaan, sinä puhut omasta puolestasi.
Q: Selvä, teen niin.
A: Kiitos.
Q: Joten, selventäisitkö tätä ideaa sillä me olemme valinneet tehdä…
A: ”Minä.”
Q: Koska minä olen valinnut… oletko sinä myös? Ha ha. (Naurua) Koska minä olen… no, kysyn kysymyksen muiden ihmisten puolesta.
A: Miksi?
Q: Koska minä ymmärrän periaatteen.
A: Ovatko he täällä?
Q: Öh, en tiedä.
A: Mitä jos kysyisit vain itsellesi? Ja sitten voit jakaa sen muiden kanssa myöhemmin.
Q: Okei, kysyn sitten.
A: Ymmärrä, että miten tahansa sanot, minä tai me, minä tulen ymmärtämään että kysyt sitä itsellesi — se on minun havaintoni sinusta.
Q: Okei, kysyn sen niinkuin kysyisin itseltäni. Aah, luon idean erillisyydestä niin, että näen itseni, ulkoisen ego-tietoisuuteni, niinkuin se olisi kaikki mitä minä olen.
A: Kyllä.
Q: Ja sitten on tämä idea joka tulee myöhemmin kuvioon, että luon todellisuuteni ja sanon itselleni että no, en luonut tätä vahingossa. Selkeästikin viittaat toisiin osiin minusta joita pidän minusta erillisinä.
A: Kyllä.
Q: Ja minä luon idean vaikeudesta siinä, että yhdistetään sinun käyttämäsi termi sinä minun ulkoisen ego-tietoisuuteni, sekä kaikkien muiden minun osieni kanssa. Voisitko selventää vähän mitä oikeasti tarkoitat, kun sanot ”sinä luot oman todellisuutesi” ja miten se heijastuu kaikkiin muihin tietoisuuden osiin?
A: Se kokonainen sinä luo tuon idean.
Q: Mitä se tarkoittaa?
A: Ei-fyysistä, eikö?
Q: Okei.
A: Se luo äärimmäisen, lainausmerkeissä, äärimmäisen valinnan siitä mitä haluat kokea. Tällä tavoin, tuo ei-fyysinen, korkeamman tietoisuuden sinä luo valinnan fyysisestä elämästä, fyysisestä todellisuudesta. Tällä tavoin, fyysinen sinä, fyysinen mieli jonka tunnistat — jonka fyysisesti tunnistat — olevan sinun fyysinen mieli, luo monia niistä valinnan metodologioista, tavalla jolla sinä sitten toteutat tuon ei-fyysisen valinnan kokea tuon kokemuksen.
Analogian avulla, ei-fyysinen sinä sanoo, sinä kuljet tätä käytävää pitkin. Ja fyysinen mieli määrittää miten kuljet käytävää pitkin, mutta sitä käytävää pitkin sinä kuljet.
Koska fyysinen mieli on alisteinen ei-fyysiselle Ylisielulle. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Vastaako tämä kysymykseesi?
Q: Kyllä. Miten sitten nuo tapaukset joissa fyysinen olemus kokee epämukavuutta siitä mitä Ylisielun olemus on valinnut?
A: Sitten se on yksinkertaisesti tapa, ja metodologia, miten fyysinen mieli on valinnut kulkea käytävää pitkin — epämukavasti.
Q: Mietitään sitä vaikka auto-onnettomuuden kautta…
A: Niin.
Q: … jossa kaveri, kaikella nykyisellä läsnäolevalla tietoisuudellaan ei usko että hänellä oli mitään osuutta siihen.
A: Mitä sitten?
Q: Kommentoisitko tuota?
A: Minä juuri tein niin.
Q: No, se kaveri…
A: Ylisielulle tuolla ei ole mitään merkitystä. Ylisielu tietää mikä sen tarkoitus on. On fyysisen mielen tehtävä löytää tuo tarkoitus.
Q: Aivan. Se mitä sanon on, että fyysinen mieli ei ole valinnut metodologiaa onnettomuuteen joutumisesta.
A: Silloin se on valinta, piste. Ja se on tuon elämän tarkoitus, kokea idea erillisyydestä ja turhautumisesta joka voi sen mukana tulla. Mutta ymmärrä, että kun olento on jälleen ei-fyysinen, silloin hän tietää miksi on valinnut luoda sen tuolla tavalla. Ja hän ymmärtää miten se on lisännyt kokonaisymmärrykseen ja luomiseen itsestä kokonaisena olentona.
Ylisielulle ei ole väliä, loppujen lopuksi, tällä tavoin, mitä fyysinen mieli ajattelee. Jos se on se valittu metodologia, jota preferoidaan, silloin se on se joka eletään fyysisesti. Ymmärrä, että Ylisielulle kaikki on äärettömyyttä. Ei ole tarvetta miettiä sitä, että haaskaisit aikaasi kokemalla elämän tällä tavoin. Ylisielulle elämät ovat samanaikaisia; kaikki tapahtuu nyt-hetkessä. Onko tämä selkeyttänyt ideaa jonkin verran?
Q: Jonkin verran.
A: Selvä.
Q2: Minulla on ongelma tämän kanssa.
A: Sinulla on mikä?
Q2: En ymmärrä missä kohtaa vapaa tahto astuu kuvioon, kun me olemme fyysisessä kehossa.
A: Selvä. Miten sen teet on suurin osa vapaata tahtoa minkä koet fyysisessä todellisuudessa. Se seikka, että sinä tulet tutkimaan tiettyjä konsepteja, on Ylisielun valinta. Ja fyysinen mieli ei kykene olemaan tutkimatta noita ideoita, poislukien yksi ainoa tilanne — itsemurha.
Itsemurhan tapauksessa automaattisesti menet takaisin siihen pisteeseen jossa tiedät että se on se minkä haluat tehdä. Ja silloin asetat itsesi suoraan takaisin samanlaiseen tilanteeseen, kunnes sallit itsesi täyttää sen osuutesi sopimuksesta, jonka teit fyysisessä tietoisuudessa korkeamman tietoisuutesi kanssa, ja toisinpäin. Pysytkö kärryillä?
Q2: Kyllä, mielestäni, jonkin verran.
A: Selvä. Pidä tämä yksinkertaisena, ei tarvitse monimutkaistaa sitä. Tunnusta, tällä tavoin, että se mitä me yksinkertaisesti olemme sanomassa on, että sinä, ei-fyysisessä tilassasi, päätät kokea tietyn konseptin tai idean. Fyysinen mieli määrää sen miten sinä koet sen — mitä symboleja luot, mitä tilanteita, minkälaisia suhteita.
Luottaen siihen, että elämässäsi ei ole keskeytyksiä, ja että kaikki elämässäsi on sen tuotetta mitä haluat kokea, sallii sinun tietää ja olla positiivisella mielellä ei-fyysisten valintojen suhteen. Joten elämästäsi tulee positiivinen, iloinen manifestaatio, sen sijaan että se olisi harmittavan rajoittava.
Näin, tällä tavoin, melkein tavallaan konkreettisesti, voit jättää kokematta sen minkä valitsit kokea, sallimalla itsesi tunnustaa mitä varten kokemus on, ja yksinkertaisesti integroida sen idea kokonaistietoisuuteesi, ennen kuin sinun tulee luoda fyysinen kokemus siitä ja puskea sen läpi. Pysytkö kärryillä?
Q2: Luulisin.
A: Se voi olla yksi niistä tavoista jolla voit sallia itsesi oppia sen minkä tulit tänne oppimaan.
Q2: Entäpä keskeytykset? Sanoit…
A: Sellaisia ei ole.
Q2: Ei, vaan sanoit — ”olettaen että ei ole keskeytyksiä”.
A: Se idea, idea siitä että sinä luot keskeytyksen.
The idea, the idea that you create an interruption.
Q2: Aa, ymmärrän.
A: Ei ole olemassa todellisia keskeytyksiä. Vaikka loisit keskeytyksen, silloin olet valinnut niin tehdä. Et todellisuudessa keskeytä itseäsi, olet silti ohjaksissa siitä silloinkin kuin luot tilanteen jossa se tuntuu olevan hallitsemattomissa; koska sinä kontrolloit ideaa siitä ”hallitsemattomasta” tilanteesta.
Q2: Mutta me joudumme silti olemaan tekemisissä muiden kanssa.
A: Mitä sitten?
Q2: Ja heillä on kaikki omat todellisuutensa jonka he luovat.
A: Kyllä, totta kai. Mutta olet suostunut olemaan tekemisissä muiden kanssa monin tavoin. Ja ymmärrä tämä: eräs idea itsestäsi, mistä me olemme puhuneet — siitä ettei sinun välttämättä tarvitse manifestoida negatiivisia ideoita, niin että voit kokea valitsemasi idean — on tietää, että jokainen yksilö on jo olemassa jokaisella todellisuuden tasolla. Ja kun näet heidät muuttuvan, se johtuu siitä että olet itse muuttunut.
Ja tällä tavoin, kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä ollaksesi tekemisissä minkä tahansa tason kanssa, jolla haluat heidän kanssaan olla tekemisissä, on asettaa itsesi sille tasolle. Silloin olet tekemisissä vain niiden yksilöiden kanssa tasolla jolla tiedät itsesi olevan. Pysytkö kärryillä?
Q2: Kyllä.
A: Selvä.
Q1: Hänellä oli pointti vapaasta tahdosta, ja mielestäni pointti joka on yritetty saada tässä läpi on, että ulkoisessa tietoisuudessamme, meillä ei aina ole kontrollia joka vapaalla tahdolla, 100%:lla vapaalla tahdolla, pitäisi olla.
A: Selvä.
Q1: Ja se on se pointti johon halusin että otat kantaa.
A: Suurin osa siitä mitä pidät, lainausmerkeissä, todellisena vapaana tahtona, tulee olemuksesi kokonaisuudelta — täten, suurimmaksi osaksi ei-fyysiseltä puolelta.
Q1: Selvä. Joten, tietyissä tapauksissa, tottakai, tiedäthän… istunpa sitten tuolilla tai seison, se on vapaan tahdon elementti tietoisuudessani, mutta noissa tapauksissa esim. kun asuntoon murtaudutaan ja niinkutsutut onnettomuudet jne. ne jotka eivät ole vapaata tahtoamme…
A: Voi, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä.
Q1: … meidän?
A: Kyllä, fyysisen mielenne. Ymmärrä, että ne ovat myös tapoja joilla voitte tarkastella joitain kokonaisuuksia. On aika vähän tiettyjä kokonaisuuksia. Idea murtovarkaudesta ei ole tietty kokonainen konsepti, se on tapa sallia itsellesi katsoa osaa tietystä kokonaisesta konseptista: yltäkylläisenä olemisen ideasta.
Q1: Ymmärrän tuon. Se mitä sanon on, että fyysinen tietoisuus ei valitse murtovarkauden kohteeksi joutumista.
A: Kyllä! Kyllä… se niin tekee. Ylimieli valitsee, että tutkit yltäkylläisyyden eri muotoja. Fyysinen mielesi sanoo, että tutkin joko tätä tai tuota muotoa tietämällä että olen yltäkylläinen ja että minun ei tarvitse luoda ideaa siitä että joku ottaa minulta jotain pois, tai minä aion valita tutkia sitä erottelun näkökulmasta ja niin että joku ottaa minulta jotain pois. Se on fyysisen mielenne joka toteuttaa metodologiaansa.
Ainoa asia jonka Ylimieli on julistanut tehdä teille on, että te tutkitte yltäkylläisyyden ideaa, millä tahansa tavalla jonka fyysinen mieli valitseekin.
Q1: Joten sanot, että me valitsemme murtovarkauden koska valitsemme olla näkemättä itseämme yltäkylläisenä.
A: Erottelun vs. integraation idea on kaikki se mitä on. Fyysinen todellisuus on polaarinen. Kaikki kokemukset, jotka luotte elämässänne fyysisellä mielellänne liittyvät polariteetteihin: joko integraatioon tai erotteluun. Se on siinä, se on kaikki mitä on.
Q1: Pointti johon palaamme koko ajan on, että me emme valitse sitä että joku tulee kämppäämme…
A: Kyllä. (Te teette niin.)
Q3: Valitset sen uskomalla siihen ja sitten vedät sen puoleesi.
Q1: Mutta sanon, että se ei ole tietoisella tasolla.
A: Kyllä!
Q1: Ei fyysisellä tietoisella tasolla.
A: Kyllä, kyllä.
Q1: En ole samaa mieltä.
A: Selvä. Ymmärrä että…
Q1: Olen samaa mieltä korkeammalla tasolla.
A: Hetki vain. Tietoisuutesi ja alitajuntasi eivät ole korkeamman tietoisuuden tuotteita. Ne ovat fyysisen tietoisuuden tuotteita, jotka nähdään erillisyyden näkökulmasta. Ymmärrä, että monet psykologinne jopa ymmärtävät, että sellaista ei ole kuin alitajunta. On vain tekosyy.
Yleisö huokaa: Aaah.
Q1: Okei.
A: Täten, kun me sanomme sen olevan fyysisen tietoisuutenne tuote, otamme mukaan tiedostamattoman ja alitajunnan.
Q1: Vai niin, nyt vasta kerrotte meille. (Yleisö nauraa)
A: Kiitos! Selventääkö tämä yhtään?
Q1: Kyllä! Ja se pointti jonka halusin erktoa. Meillä on tietoisuuden virta, josta me tiedämme… tiedäthän, oma itsetietoisuutemme…. sitä minä yritin…
A: Selvä, salli minun sanoa yksi asia lisää.
Q1: Okei.
A: Se näkökulma, että teillä on erillisyyttä fyysisen tietoisuutenne ja ulkoisen tietoisuutenne, alitajuntanne välillä, on fyysinen tietoinen valinta. Se on reaktio johonkin jota pelkäät kohdata.
Q1: Okei.
A: Täten se on tietoinen valinta.
Q1: Kun sanot sen olevan tietoinen vlainta, sanoisitko että meidän tulisi myös kyetä muistamaan näiden valintojen tekeminen?
A: Voitte niin tehdä. Ymmärtäkää, että monta kertaa ainoa syy tehdä niin on, että oletatte sen olevan kivuliasta. Tällä tavoin me ymmärrämme että yhteiskuntanne, johtuen sen valinnasta kokea erillisyyttä, on asettanut tiettyjä rajoitteita sen tietoisuudelleen, mikä sallii teidän painaa mieleenne varhaisessa vaiheessa elämää tapoja, jotka eivät välttämättä, kansakielellänne, ole ulkoisesti tietoisia siitä, että olette niin tehneet.
Q1: Jaahas.
A: Ymmärtäkää, kuitenkin, että se on edelleen — vaikka ette tunnustaisi sitä — itsessään mekanismi jolla luoda tiedostamaton ja alitajunta tietoisuuden osina, se on silti tietoinen teko. Te päätätte, vaikka ette saata sitä muistaa nyt, koska se on myös tuon valinnan tulosta, mutta te päätätte.
Q1: Okei, joku jolla on tietoisuus omista ajatuksistaan ja hän sanoo: ”No, en muista tehneeni tuota valintaa. En ole tietoinen alitajunnastan, en ole tietoinen tiedostamattomastani.” Miten esittäisit sen sillä tavoin että se olisi selkeää heille, että he itse asiassa luovat oman todellisuutensa, vaikka he eivät uskokaan….
A: Yksi sana. LUOTTAMUS. Ehdoton luottamus sallii teidän avautua kaikilla fyysisen tietoisuutenne tasoilla. Niin että teillä on yksi ulkoinen tietoinen tietoisuus joka voi tuolloin olla synkronisessa harmoniassa ei-fyysisen korkeamman tietoisuuden kanssa integroidusta näkökulmasta käsin, sen sijaan että se olisi erillisyyden näkökulma.
Ymmärtäkää, että se on symbolinen luomus tiedostamattomasta ja alitajunnasta, mitkä pitävät teidät poissa tietoisesti keskustelemasta korkeamman tietoisuutenne kanssa. On olemassa esteitä jotka luotte ja asetatte teidän tietoisuutenne eteen täällä ja tietoisuuden eteen siellä.
Q1: Silloin tämä väite voitaisiin nähdä pitävän paikkansa: vaikka jos joku ei tietoisesti muistakaan tehneensä päätöstä tai jotain sellaista kuin murtovarkaus, se tapahtuu toisella tasolla kuin hänen ulkoinen tietoinen ego-tietoisuutensa. Oli se sitten alitajunta, tiedostamaton tai korkeampi tietoisuus. Eikö niin?
A: Kyllä. Mutta itsen salliminen tietää, että sinä olet tehnyt päätöksen sallii sinun muistaa tehneesi sen päätöksen.
Q1: Totta kai, mutta henkilö joka uskoo että on vain hänen ulkoinen tietoinen ego-tietoisuutensa…
A: Niin.
Q1: … jotta hän tajuaisi että hänellä on eri tasoja joilta hän tekee valintoja, ja että itse asiassa niihin liittyy vastuu, tämä sallii hänen tajuta että on muita tasoja ja näin integroida ne.
A: Kyllä.
Q1: Hyvä, kiitos.
A: Kiitos.
Q4: Joten voisitko puhua siitä mikä se on fyysisessä mielessä, joitain esteitä mukaanlukien, joka näyttää estävän henkeä olevan tietoinen kaikkialla olevasta läsnäolostaan.
A: Siitä me juuri puhuimme.
Q4: Niin, aivan.
A: Idea, tällä tavoin, yksinkertaisesti on että se on tavanomainen rituaali. Siinä kaikki. Luo uusi tapa. Luota, että jos se on se miten tunnet että haluat nähdä itsesi, silloin käyttäydy kuin se olisi se tapa jolla haluat nähdä itsesi. Ja luot uuden tavan joka sallii sinun nähdä että tapa voi sisältää vain integraation idean, ei erillisyyden.
Ja askel askeleelta olet transformoitunut uudeksi näkökulmaksi, ja sitten kaikki käytöksesi perustuu siihen tietoisuuteen itsestäsi, sen sijaan että se perustuisi erilliseen näkökulmaan itsestäsi. Pysytkö kärryillä?
Q4: Kyllä. Joten kyse on vain mielen uudelleenkouluttamisesta?
A: Kyllä. Persoonallisuutesi on keinotekoinen konstrukti, se ei ole kuka tai mikä sinä olet. Se on työkalu. Se tekee mitä haluat sen tekevän, kun tiedät mikä idea itsestäsi on, ja luotat että se voi olla mitä sinä olet.
Q4: No, jos me olemme siellä jo…
A: Kyllä.
Q4: … miksi me pelaamme peliä leikkien että me emme ole siellä, päästäksemme sinne?
A: Miksi ei, koska se on yksi valinnoista jonka sinä voit tehdä? Se on jotain jonka valitsit tehdä ja aloitit syklin arviolta 25 tuhatta vuottanne sitten. Nyt tämä sykli on loppumassa ja valitset jotain muuta.
Q4: Sanoitko tämän minulle henkilökohtaisesti vai…
A: Kaikille teille. Tämän takia olette täällä tässä transformationaalisessa elämässä.
Q4: Ja 25 tuhatta vuotta on aikaperiodi tälle ihmiskunnan vaiheelle?
A: Kyllä.
Q4: Missä me olimme sitä ennen?
A: Ennen 25 tuhannen vuoden jaksoa?
Q4: Niin.
A: Monissa muissa sivilisaatioissa ja monina muina ideoina, sekä tällä planeetalla että muualla.
Q4: Joten me kaikki tulimme tänne päästäksemme sekaisin, häh?
A: Tavallaan. (Yleisö nauraa ja huokailee) Ymmärtäkää tämä idea: eräs tavoista joilla voitte tuntea luovanne enemmän itseänne on luoda erittäin nopeita, kiihtyneitä, intensiivisiä, erittäin keskittyneitä kokemuksia — toinen termi fyysiselle todellisuudelle. Se kiihdyttää suuresti sitä mitä haluatte oppia, koska se on niin intensiivisen fokusoitunut.
Q4: Joten toisin sanoin, olento haluaa itsestään niin paljon enemmän, joten hän ottaa itseltään pois jotta tajuaisi miten paljon enemmän hän on?
A: Kyllä. Erittäin hyvä!
Q4: Kiitos.
A: Voi, kiitos sinulle.
