Hänen nimensä on  Maurice Chatelain, hakukoneen avulla hänestä ei välttämättä löydä paljoakaan. IMDB kertoo että hän on ”entinen NASAn viestintävastaava”. Erityisesti ufologin sanovat näin. Muut sanovat, että hän oli pelkkä ”alatason insinööri joka työskenteli NASAlle urakoitsijana”.

Kuka tuon onkin kirjoittanut, ei selvästikään ole osannut hankkia tietoa, sillä ei tarvitse kuin hänen kirjansa Our Ancestors Came From Outer Space josta löytää kuvauksen hänen elämästään ja siitä mitä hän on kokenut. Tutkija tämän jälkeen alkaisi etsiä lähteitä tueksi hänen viitteilleen. Chatelainin yksityiskohdat hänen urastaan ja hänen piirustuksistaan, jotka hän kirjassa mainitsee, löytyvät netistä.

Chatelain oli viestintä-, telemetria- ja viestintäelektroniikka-asiantuntija, ja aikanaan ehkä maailman paras siinä mitä hän teki. Muutettuaan Amerikasta Eurooppaan vuosikymmeniä sitten hän käytti seuraavat parikymmentä vuotta elämästään työskennellen useissa ilmailualan organisaaioissa, ja hän sai myös USA:n laivaston, ilmavoimien ja NASAn kautta tukea. USA:n valtio maksoi hänelle ja hänen perheelleen muuttokulut USA:han.

Hänen kirjassaan hän kuvaa erilaisia patentteja ja piirustuksia yrityksille, joille hän työskenteli, ja niitä organisaatioita, joita hänen designinsa houkuttelivat. Voit katsoa listan hänen patenteistaan täältä. Kuten näet, nämä ovat vain muutama hänen monista kontribuutioistaan alalle.

Hänen kirjassaan hän selittää yksityiskohtaisesti hänen työstään ja hänen yhteyksistään, ja hänelle pian tarjottiin tehtäväksi rakentaa Apollon kommunikaatio- ja datankäsittelyjärjestelmä. Hän myös kertoo miten kukaan ei määrittänyt tarkemmin hänen tehtäviään tai funktioitaan, koska kukaan tuohon aikaan ei tiennyt miltä nämä järjestelmät tulisivat näyttämään. Alalla oli vain muutama asiantuntija.

Chatelain oli vastuussa kaikesta mitä hän mainitsee alla:

“Kun Apollo-projekti alkoi, missään ei ollut tarpeeksi tehokasta tai herkkää kommunikaatiojärjestelmää jolla saataisiin ääni välitettyä Maasta Kuuhun, puhumattakaan siitä että siirrettäisiin televisiokuvia tuo matka. Sellaiset asiat piti keksiä, hioa täydellisiksi ja rakentaa. Radioasemia piti asentaa ympäri Maapalloa tropiikkiin parabolisilla lautasantenneilla, jotkut yli 200 metriä halkaisijaltaan, niin että yksi tai kaksi niistä olisi aina kontaktissa Apollo-aluksen kanssa joka kiersi Kuuta. Kaikkien näiden asemien tuli olla yhteydessä toisiinsa ja raportoida Apollo-lennonjohtoon Texasin Houstoniin. Kaikki uusi laitteisto, joita noin 20 toimittajaa rakensi eri puolilla USA:aa, tuli koordinoida ja tehdä yhteensopivaksi keskenään.”

Näistä asioista on hienoa saada tietää. Kun Apollo-missioita mietiskelee, ei ole usein vaikeaa miettiä sitä suurta määrää työtä joka siihen on mennyt. Monet projektin työntekijöistä, kuten Chatelain, käytännössä jäävät kansalle täysin tuntemattomiksi kun fokus on aina astronauteissa, jotka itse ovat olleet varsin avoimia ja vahvistaneet Chatelainin paljastukset.

Tunnettu Leonard Nimoy oli mukana Chatelainin kanssa eräässä hänen dokumentaareistaan liittyen muinaisiin avaruusolentoihin. Hän myös vahvisti hänen taustansa, jonka moni on jo tehnyt, esittelemällä hänet “NASAn avaruustiedemiehenä joka auttoi ihmisen pääsemään Kuuhun.”  Filmissä on mukana muitakin nimekkäitä henkilöitä tuolta ajalta. Chatelainiin viittaa myös moni nimekäs UFO-tutkija.

https://www.youtube.com/watch?v=sY129TtOhj0

Hän on myös käynyt näyttäytymässä ranskalaisessa talk show’ssa, joka löytyy youtubesta.

Mitä Chatelain sanoi kirjassaan Apollo-tehtävistä?

“Näiden tehtävien aikana sattui useita omituisia asioita. Joistain ei vieläkään voi puhua ja toiset mainitsen ilman että paljastan tietolähteitäni, kaikkein suurimmalla varauksella, koska henkilökohtaisesti en ollut paikalla tuolla kun nämä väitetyt tapahtumat ovat sattuneet. Saattaa olla, että sekä amerikkalaiset että venäläiset avaruusohjelmat toivat takaisin löytöjä joita ei odotettu löydettävän.”

Hän jatkaa kertoen että useimmat astronautit näkivät omituisia asioita tehtäviensä aikana, joista ei voi puhua kenenkään NASAn ulkopuolisen kanssa. Chatelainin aikojen jälkeen on ollut niin monia astronautteja jotka ovat puhuneet siitä mitä he näkivät ja mitä he tietävät. Suuri osa Apollo-astronauteista on esittänyt sellaisia kommentteja. Apollo 14:n tri. Edgar Mitchell sanoi että hänellä on tietoja avaruusolentojen vierailuista, ja että “alus on törmännyt ja ruumiit kerätty talteen.” Gordon Cooper, ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon miehistön jäsen, sanoi samaa.

Tri. Brian O’Leary on toinen, joka on myöntänyt että on “runsaasti todisteita” siitä että meitä kontaktoidaan. Story Musgrave, jälleen yksi, josta Apollo 12:n astronautti Al Worden kertoi mielipiteensä jokin aika sitten. Hän kertoi uskomuksestaan, että esi-isämme ovat tulleet avaruudesta. Se on hauskaa, koska se on Chatelainin kirjan kappaleen otsikko. Lista jatkuu pidemmälle, mutta jätetään nyt tähän.

Kyse ei ole pelkästään astronauteista, se on myös tiedemiehet näissä organisaatioissa kuten tri. John Brandenburg, Clementine-kuutehtävän varajohtaja, ja Norman Bergrun, entinen Ames Research -tiedemies ja Voyager-tehtävien työntekijä. Bergrunin paljastuksista on kirjoitettu aiemminkin täällä, ja kuvissa näkyy jättiläismäinen UFO Saturniksen ulkorenkaiden lähellä.

Chatelain jatkaa tekstissään,

”On erittäin vaikeaa saada hankituksi minkäänlaista erityistä informaatiota NASAlta, joka edelleen pitää erittäin tarkkaa kuria mistään paljastuksista näihin tapauksiin liittyen. Tuntuu siltä kuin Apollo- ja Gemini-lennot olivat seurannan alaisia, sekä etäältä että varsin läheltä, avaruusolentojen alusten tarkkaillessa niitä — lentävät lautaset tai UFOt (tunnistamattomat APOLLO-ALUKSEN lentävät esineet), jos haluat niitä tuolla nimellä kutsua. Joka kerta kun tämä tapahtui, astronautit kertoivat lennonjohdolle, joka sitten pakotti heidät täysin hiljaisiksi.

Hän tarjoaa erityisen esimerkin josta hän on tietoinen,

“Seuraavana vuonna marraskuun 12. päivänä 1966 James Lovell ja Edwin Aldrin Gemini 12:ssa näkivät kaksi UFOa noin puolen mailin päässä kapselista. Näitä tarkkailtiin varsin pitkän aikaa ja valokuvattiin toistuvasti. Sama tapahtui Frank Bormanille ja James Lovellille Apollo 8:lla jouluaattona 1968, ja Thomas Staffordille sekä John Youngille Apollo 10:n matkassa toukokuun 22. päivänä 1969. UFOt ilmaantuivat kierrettäessä Kuuta ja lennettäessä takaisinpäin Apollo 10:lla.”

Alla on kuva entisestä sotilasmestari Bob Deanista, joka oli hyvä Bergrunin ystävä. Hän oletettavasti sai käsiinsä kuvia jotka NASA oli piilottanut lukkojen taakse. Se on peräisin tästä luennosta.

https://www.youtube.com/watch?v=_ngvIP0Za9M

Vahvistus

Ei ole epätavanomaista ollenkaan havaita samankaltaisuuksia ja tarinoita jotka menevät päällekkäin usean ”uskottavan” todistajan kanssa. Esimerkiksi kirjassaan Chatelain mainitsee ydinasetestit Kuussa.

“Jotain puhetta oli, että Apollo 13 -tehtävällä oli mukanaan ydinase, jonka räjäyttämisen tarkoitus oli saada mittausdataa Kuun infrastruktuurista ja joiden räjäytykset näkyisivät usean seismografin mittareilla 18:ssa eri sijainnissa. Selittämätön räjähdys happitankissa Apollo 13:n palvelumoduulissa sen lennon aikana Kuuhun, huhujen mukaan, oli kapselia seuranneen UFOn aikaansaama jotta estettäisiin atomiaseen räjäytys ja mahdolliset tuhot avaruusolentojen Kuuhun perustamalle tukikohdalle. Paljon oli tuosta puhetta ja edelleen on..”

Tämä on mielenkiintoista, koska vuosikymmeniä Chatelainin tekstien jälkeen eversti Lorin Ross Dedrickson meni töihin USA:n atomienergiakomissiolle, mies joka on ollut pitkään energiakomission palveluksessa vuosien 1950-1958 aikana ja ollut tekemässä hommia mm. Nevadan ja Hawaiilla Tyynen valtameren ydinkoealueilla, ydinasevalmistusta sekä laadunvalvontaa Albuquerquessa ja ydinase- sekä ei-ydinaselaitosten tarkastusta koko maassa.

Hän sanoi samaa, että ydinase yritettiin lähettää Kuuhun, ja hän viittaa myös Apollo 13:n,

“Avaruusalus meni pelastamaan Apollo 13:a, ja he saattoivat Apollo 13:a sen matkalla Kuun ympäri takaisin Maahan. Ja kahdessa tapauksessa he ajattelivat, että he saattaisivat joutua siirtämään miehistön avaruusalukseen, mutta he saattoivat heidä turvallisesti Maahan.”

Hän myös sanoi,

“Sain tietää myös tapauksista joissa oli mukana ydinaseita, ja näiden tapausten joukossa oli pari ydinasetta, jotka oli lähetetty avaruuteen ja avaruusolennot tuhosivat ne…. 1970-luvun luvun lopulla ja 1980-luvun alussa me yritimme viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää sen siellä tietellisen kokeen nimissä, joka ei ollut avaruusolentojen mielestä hyväksyttävää. He tuhosivat aseet ennenkuin ne pääsivät Kuuhun.”

Onko olemassa dokumentaatiota joka tukisi näitä väitteitä? Kyllä, julkiseksi tehty ilmavoimien raportti ydinasekeskuksen toiminnasta kesäkuulta 1959 paljastaa miten vakavasti he ottivat suunnitelman, jota kutsuttiin nimellä Project A119. He halusivat tutkia aseiden kykyä avaruudessa, sekä saada lisätietoa avaruudesta ympäristönä. Ilmeisesti he tekivätkin niin, ja kansa ei saanut tietää siitä että ydinaseita vietiin avaruuteen.

UFOt ja ydinaseet kulkevat käsi kädessä.

Chatelain kuvaa myös avaruusolentojen kohtaamisia Kuussa, ja koodisanoja joita käytettiin kuvaamaan näitä aluksia radiokommunikaatiossa, kuten Santa Claus. Hän ei myöskään ole ainoa sisäpiiriläinen joka näin on tehnyt.

Loppulöpinät

Tästä pitäisi jäädä käteen se, että tunnustetaan miten paljon silminnäkijöiden todistuksia meillä on ollut vuosikymmenten aikana avaruusolentojen olemassaolosta. Lisäksi nyt eletään melkein 2020-lukua, meillä on fyysistä todistusaineistoa, elektro-optista dataa ja tutkahavaintoja tämän lisäksi. Me tiedämme ettemme ole yksin, ja tämänkaltaiset tarinat on pidetty poissa ihmiskunnalta väärin perustein. Läpinäkyvyys, tutkimusmatkailu, löytöretkeily ja totuus eivät ole jotain mitä tulisi kieltää ihmisrodulta, se on syntymäoikeutemme.

On vaikea sanoa mitä milloinkin on käynnissä, mutta lopulta on varsin selvää että jotain kuitenkin on. Tämä on aihe josta meidän tulee olla skeptisiä, erityisesti massamedian suhteen ja sen miten he asiaa käsittelevät.

Totuus on tuolla jossain!

Artikkelin julkaissut Collective Evolution