Kun Elizabeth Krohn oli menossa Houstonin synagogaan hänen isoisänsä hautajaisseremoniaan, hän ei olisi uskonut alkuunkaan että hänen elämänsä muuttuisi lopullisesti.

Hänen ajaessaan hieno sää muuttui kaatosateeksi ja pian salamoi ja ukkosti toden teolla.

Hän pääsi perille synagogaan, hänen poikansa kanssa, lähti tulemaan autolta rakennukselle.

Silloin salama iski häneen.

Elizabeth näki itsensä makaamassa asfaltilla hänen leijaillessaan kohti elävää, toispuoleista puutarhaa, jossa vallitsi ehdottoman rakkauden ja hyväntahtoisuuden henki.

Hän tunsi itsensä kommunikoivan henkisen olennon kanssa, vaikka hänen ajantajunsa olikin poissa.

Hänelle annettiin valinta palata takaisin maalliseen elämään, tai jäädä toispuoleiseen paratiisiin.

Kun hänelle kerrrottiin, että jos hän menisi takaisin hän saisi kolmanneen lapsen — tyttären joka oli jo valinnut hänet ja hänen miehensä vanhemmikseen — hän palasi takaisin kehoonsa ajalliseen maailmaan.

Sitten kaikki muuttui vieläkin omituisemmaksi.

Salamaniskun jälkeen hänen elämänsä muuttui ikuisesti. Hän alkoi nähdä unia tulevaisuuden tapahtumista, sai synestesian, alkoi nähdä auroja, ja joskus hänellä oli tunne siitä että kiinteät esineet säteilivät elämänvoimaa.

Hän myös synnytti tyttären.