Paljon on ollut UFO-yhteisössä keskustelua viime aikoina UFO-paljastuksesta. Niin paljon sitä on ollut, että monet ihmiset eivät enää jaksa kuulla enempää. Sana UFO-paljastus (engl. disclosure) on muuttunut melkein yhtä epäsuosituksi kuin sana UFO. Sana muuttui epäsuosituksi ehkäpä siksi, että on ollut monia ennustuksia välittömästä paljastuksesta joista mikään ei ole toteutunut. Ihmiset nyt joko uskovat että se ei toteudu, tai heillä on sama mielipide kuin John Alexanderilla ja entisellä CIA-upseerilla Jim Semivanilla, eli että ”paljastus on jo tapahtunut, me haluamme siitä vain varmuuden.”
Se mikä tulee täsmentää, on että on kahden tyyppistä UFO-paljastusta. Suurin osa tutkijoista, kun he viittaavat UFO-paljastukseen, tarkoittavat sellaista jossa presidentti seisoo puhujan pöntössä ja sanoo ”Avaruusolennot ovat täällä.” Se olisi täysi UFO-paljastus. Paljastus on määritelty ”uuden tai salaisen informaation tekemisenä tunnetuksi tai tiedetyksi, erityisesti salaisen tiedetyksi tekeminen.”
Hallituksen UFO-paljastuksessa jollain on pakottavaa tiedettäväksi tehtävää informaatiota UFO-mysteeristä, jota me emme tienneet ennen kuin he alkoivat puhua. Esimerkki tästä voisi olla Hillary Clintonin sanoma ”Ne (avaruusolennot) saattavat jo olla täällä.” Tämä on suuri ero hallituksen virkamiehiin, jotka ovat pitäneet kiinni sanomastaan, että yksikään UFO-todiste ei ole merkki avaruusolentojen presenssistä. Paljastus tarkoittaa myös viranomaisten myöntöä sille, että ulkoavaruudessa on todennäköisesti elämää. Jos he sanoisivat niiden jo olevan täällä, se olisi jo paljastus. Jos he sanoisivat niiden olevan jo täällä, se merkitsisi jo paljon, erityisesti kun samainen Hillary Clinton ja hänen kampanjamanagerinsa John Podesta esittivät, että jos heidät valitaan, he paljastavat sen minkä he voivat hallituksen salaisista UFO-tiedoista.
Kun George W. Bushilta tivattiin onko hän käynyt läpi hallituksen UFO-tietoja kun hän pääsi Valkoiseen taloon, hän vastasi ”ehkä”, mikä on paljastus. Hän olisi voinut sanoa ”ei”, mutta hän ei tehnyt niin. Hän paljastaa jotain jota me emme tienneet, kun hallituksen virallinen kanta on, että ei ole julkistamattomia UFO-tietoja. Sekunteja myöhemmin Bush vastasi siihen voiko hän puhua siitä mitä hän näki, ja se myös on paljastus.
Olettaen että jotain muuta kuin ihmistietoisuus on interaktiossa ihmiskunnan kanssa ja olettaen, että USA:n hallitus on käsitellyt tuota mysteeriä, on kolme mahdollisuutta:
Suunnitelma 1: Hallitus salaa kaiken – Hallituksen suunnitelma voi olla salata ja haudata UFO-tarina. Jos asia on näin, heidän toimensa yksinkertaisesti hiljentäisivät kaiken keskustelun aiheesta eikä siitä enää puhutttaisi. Kanada, esimerkiksi, julkisti kaikki UFO-havaintoihin liittyvät tietonsa vuonna 1967 ilmoittaen että he eivät enää tutki UFOja, ja sen jälkeen pysyivät täysin hiljaa. Toisin kuin USA:ssa, Kanadassa ei ole ollut sisäpiiriläisiä, hallituksen huhuja salaisista maanalaisista tukikohdista tai vuodettuja dokumentteja. Hallituksen UFO-tutkijoilla Kanadassa ei ole mitään mitä tutkia. Kaiken keskustelun puuttuminen Kanadan hallituksen osalta saa sen näyttämään siltä kuin he, itse asiassa, eivät olisi mukana asiassa enää. Jos on olemassa jotain salailua, se on salailua siitä mitä kanadalaiset kuvasivat vuonna 1950 huippusalaisessa muistiossa aiheesta, joka on ”kaikkein salatuin aihe USA:ssa”. Tämän informaation julkistaminen on rangaistavaa kymmenen vuoden vankeudella jokaista julkistettua todistetta kohden. Se määrä ”nähtävästi” vuodettua materiaalia, jonka tuon esiin tässä kirjassa, vahvasti viittaa siihen, että täydellistä salailua ei ole käynnissä. Ei ole ollut mitään UFO-oikeudenkäyntejä, ja on erittäin selvää, että viranomaiset ovat tietoisia UFO-vuodoista ja siitä mistä ne ovat peräisin.
Suunnitelma 2: Paljastussuunnitelma – Toinen idea on, että USA:n hallitus valmistelee täyttä paljastusta. Tämä teoria on virheellinen alusta lähtien, koska he eivät julkaisisi palasia kannattamattomia tarinoita julkisuuteen. Jos suunnitelma on paljastaa, presidentti seisoisi vain Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa ja ilmoittaisi minkä tahansa totuuden joka UFO-mysteerin takana sitten onkin. Jos hallitus haluaisi täydellisen UFO-paljastuksen, heidän tulisi viedä New York Timesin ja Washington Postin päätoimittajat maanalaiseen tukikohtaan ja näyttää heille maahan törmännyt lentävä lautanen ja avaruusolentojen ruumiita. Sitten he tarjoaisivat mitä tahansa lausuntoja, valokuvia ja dokumentteja vaadittaisiinkaan etusivun artikkeliin totuudesta. Se mitä viimeiset 70 vuotta on ollut käynnissä ei mahdu tähän skenaarioon.
Suunnitelma 3: Siedätyssuunnitelma – Kolmas vaihtoehto on, että he valmistelevat kansaa pidemmän ajan sitä tietoa varten, että me emme ole yksin universumissa. Muut kuten Bob Bigalow ovat nimittäneet tätä varmennukseksi. Kun todistusaineisto saa reilun käsittelyn, tuntuu ilmeiseltä että jonkinlainen siedätyssuunnitelma on käynnissä. Päivänpolttava kysymys onkin mitä hallitus tekee paljastaakseen UFO-tarinan kansalle, miksi se tehdään sillä tavoin kuin se tehdään ja mikä oli lopullinen suunnitelma. USA:n hallitus ei ole hiljentynyt ja pysynyt hiljaa niin kuin suunnitelmassa 1. He eivät ole tehneet paljastusilmoitusta niin kuin suunnitelmassa 2, joten he selkeästi tekevät jotain tältä väliltä. Tässä valossa Hillary Clintonin ja George Bushin lausunnot ovat järkeenkäypiä. He pelaavat asteittaisen paljastuksen peliä. Älä valehtele, mutta älä paljasta salattuja tietoja. Se on vaikea polku kulkea. Jos Clinton olisi toteuttamassa täydellistä paljastusta, hän sanoisi avaruusolentojen olevan täällä ja tässä on dokumentit. Jos hän peittelisi, hän ei olisi ottanut aihetta esiin ollenkaan. Hän teki jotain näiden väliltä. Jos Bush toteuttaisi täydellisen paljastuksen, hän olisi tuonut dokumentit ja valokuvat avaruusolennoista Jimmy Kimmelin haastatteluun. Jos hän salailee, hän olisi sanonut ettei hän ole katsellut mitään UFO-dokumentteja sen sijaan että hän sanoi ”ehkä”. Hän olisi sanonut ettei hän tiedä mitään sen sijaan että hän sanoi ”I’m not saying nothin’!” Hän teki jotain siltä väliltä. Ja jälleen kerran USA:n hallituksen toimet nähdään osittaisena paljastuksena tai siedätyshoitona, asiat joita he ovat tehneet, ja joiden tekemistä he jatkavat, alkavat käydä järkeen.
Pian julkaisen kirjan nimeltä Managing Magic: The Government’s UFO Disclosure Plan, joka on historiallinen katsaus siihen mitä hallitus teki, ja miksi he ehkä niin tekivät. Kirjassa olen pyrkinyt tarkastelemaan 64:ää mahdollista syytä sille miksi USA:n presidentti oli estynyt puhumasta totta ja kertomasta koko tarinaa, silloinkin kun sellaiset kuten Ford ja Carter puolsivat paljastusta heidän astuessaan virkaansa. Pyrin käymään läpi 50 omituista tarinaa ponnisteluista saada UFO-tarina julkisuuteen, samalla kun suojellaan UFO-salaisuuksia. Mukana ovat Tom DeLonge ja hänen kymmenen korkea-arvoista lähdettään, joista viisi ovat tulleet julkisuuteen ja joita pidetään keskeisinä hallinnon hahmoina. Se mitä suurin osa kansasta ei tiedä tai unohtaa, on se että jotkut heistä olivat tekemisissä UFO-yhteisön jäsenten kanssa paljon ennen kuin he liittyivät DeLongen neuvonantajiin. Olin kirjoittanut Podestan UFO-kiinnostuksesta 20 vuotta sitten, ja tunsin hänen CIA-neuvonantajansa Jim Semivanin kauan ennen hänen yhteyttään DeLongeen huhtikuussa 2016.
Toinen asia joka on käynyt ilmiselväksi kun kaikki 50 tarinaa ovat kasassa, on että nämä siedätysvuodot UFO-tiedoista menevät suoraan takaisin alkupisteeseen jolloin Kenneth Arnoldille annettiin 8 x 11 valokuvaa lentävistä lautasista neljännen ilmavoimakomppanian arkistoista sillä vakuutuksella, että ne olisivat aitoja. Tarinoihin lukeutuu myös vuoden 1975 UFO-dokumentaari nimeltään ”UFOs, Past, Present, and Future” jonka oli antanut toimeksi ja kustantanut Pentagon aikana, jolloin Pentagon sanoi ettei se ollut mukana UFO-touhuissa. Tämä on selkeästi mennyt hyvin, koska samaiset tuottajat saivat yhteydenoton vuonna 1985. Neuvottelujen aikana tuota dokumenttia varten tuottajat saivat tietää, että hallitus halusi toisen dokumentin sillä heidän arkistoissaan oli filmi jonka piti tulla julki. Sitten oli vuoden 1988 dokumentti nimeltään ”UFO Cover-up …Live”, joka näytettiin televisiossa Reaganin hallinnon viimeisen parin viikon aikana. Vuodettujen asioiden muassa dokumentaari puhui Area 51:sta, kuusi kuukautta ennen kuin asiasta tuli julkinen. Dokumentaari esitti idean elävästä avaruusolennosta, jota ei ollut koskaan mainittu aiemmin, ja identifioi kaukokatseluohjelman joka pysyi huippusalaisena kunnes se paljastettiin seitsemän vuotta myöhemmin.
Historiasta parsin kasaan 14 ihmistä joihin viittaan maagikkoina. He olivat CIA-agentteja ja heidän työnsä viimeisen 70 vuoden ajan on ollut kertoa tarinoita viiden miehen kautta, joihin viittaan Messiaina. Näihin Messiaisiin kuuluu sellaisia nimiä kuin Bill Moore, Steven Greer ja Tom DeLonge, joista kukin näkee itsensä henkilönä joka on valittu tuomaan paljastus Amerikan kansalle.
Johtopäätökseni on, että suunnitelmissa ei ole paljastaa, aivan sama miten kovaa UFO-yhteisön sisällä sellaista vaaditaan. Suunnitelma on jatkaa tarinoiden tiputtelua kunnes ihmiset ovat niin siedättyneitä, että täyden paljastuksen koittaessa se ei enää yllätä ketään.
Kun kaikki todistusaineisto on kerätty, on varsin selvää mitä tapahtuu, mutta kuten jokainen hyvä tarina, on aina yksi tarina joka kieltäytyy sopimasta joukkoon. Tämä tarina käsittelee Donald Trumpin valintaa presidentiksi, ja hänen UFO-briiffaustaan. Olen katsellut tätä tarinaa kuukausia ja sain itse asiassa yhteydenottoja ihmisiltä jotka luulivat Trumpin jättävän kertomatta totuuden. Trumpin maailmassa on tarina briiffauksesta, ja presidentti joka tulee tiedustelutahojen valitsemaksi suorittamaan paljastuksen. Siihen kuuluu portaali/podi. Siihen kuuluu ”herkkusäkki” joka on kuin uusinta vuoden 1997 Corson kabinettivaaleista tai vuoden 2012 Chase Brandonin Roswell-tarina. Tarina myös väittää, että uusi presidentti on ”avoin paljastukselle ja disinformaatiota vastaan.” Tarina on täysi paljastus ja se kytkeytyy erääseen tunnistettavaan CIA:n jäseneen.
http://facebook.com/Paranormalworldofcreativity
Artikkelin julkaissut Portal to Ascension