Kirjoittanut Philippa Foster

Exopolitics Institutella on edessään erittäin monimutkainen tehtävä, koska mikäli ‘UFO-paljastus’ on tulossa, me joudumme olemaan valmiit kohtaamaan kaikki avaruusolentoilmiön aspektit: ihanan rikastavista kontaktiskenaarioista ja sen mukanaan tuomista hyödyistä aina avaruusolentojen sieppauksiin ja MILABeihin (väitetyt armeijan tekemät sieppaukset). Jotta menestyksekkäästi mukauduttaisiin tähän suureen kulttuurimuutokseen, ihmisten on saatava tietää koko totuus, silloinkin kun se ei ole asianmukaista, ja niille jotka sitä kaipaavat tulisi olla olemassa tukimekanismeja. Tämä artikkeli tutkii sitä miten me voisimme hyötyä ufologian alalla tehdystä vuosikymmeniä kestäneestä tutkimuksesta, sekä useista ensikäden kokijoiden kertomuksista. Nämä valmistelevat meitä UFO-paljastuksen kaikkiin ‘yllätyksiin’ ja mahdollistavat ihmiskunnan luoda vahva ja palkitseva Kosminen tulevaisuus.

  ‘Eksopolitiikan’ ja ‘UFO-paljastuksen’ yksi päätarkoituksista on nostattaa ihmisten tietoisuuden tasoa Maan ulkopuolisista elämänmuodoista ja edistää rauhanomaista vuorovaikutusta niiden kanssa. Siksi ymmärrettävästi on ollut paljon huolta siitä miten avaruusolentojen tekemien sieppausten epämiellyttävä luonne, sekä erityisesti MILABit [1] (Military Abductions, sotilassieppaukset), saattaisivat vaikuttaa kansan mielipiteeseen ‘UFO-paljastuksesta’[2]. Se herättää myös epäilyksiä siitä onko Korkean Tason Viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö edes saavutettavissa.
Todellakin on selkiyttävä ajatus, että ne samat ihmiset, joiden toivotaan legitimoivan UFO-paljastuksen, saattaisivat olla mukana sellaisissa karmeuksissa. Mutta tämän ei tarvitsisi heittää hukkaaan Exopolitics Instituten tavoitteita, sillä politiikka on muutakin kuin korkean tason poliitikkojen puheita. Politiikan tulisi tarkoittaa myös
ihmisten auttamista sopeutumaaan vaikeisiin ongelmiin — joka
meidän tässä kysymyksessä tarkoittaa sen tunnustamista, että
me olemme suuremmassa kosmisessa lähipiirissä, ja tämän
paljastuksen jälkivaikutusten auttamista.

 ‘UFO-paljastus’ tulee epäilemättä vaikuttamaan meidän nykyiseen ymmärrykseen historiasta, antropologiasta, astronomiasta, fysiikasta, biologiasta ja teologiasta. Itse asiassa, älykkään Maan ulkopuolisen elämän tunnustaminen vaatii täydellisen uudelleenkirjoittamisen modernista maailmanymmärryksestämme. Mutta paljastukset MILABeista ovat epävakauttava tekijä, mikä voi selittää sen miksi valtio haluaa salata UFO-kontaktin aiheen. Ja tuoreet Britannian puolustusministeriön ilmailuhenkilöstön osaston pöydälle tuotu tuore raportti ‘Secretariat Air Staff Dept. 2A’ (01.
joulukuuta 2009)[3] vaikuttaa jäynältä jolla vältetään syvempi tarkastelu. Tulee muistaa, että he harvoin ovat tarjonneet apua, he ovat lähinnä arkistoineet ja tutkineet havaintoja ja kokemuksia — jota he voivat nyt tehdä salaa ilman tilivelvollisuutta.

 Me emme tässä kuitenkaan odota Ensikontaktin skenaariota, sillä se on jo tapahtunut. Se on tapahtunut 1940- ja 1950-luvuilla, mutta myös monta kertaa aiemmin historiassa, joista vuorovaikutus Sumerian ‘jumalien‘ kanssa on hyvä esimerkki. Zecharia Sitchinin teokset [4] puhuvat Anunnakien ihmisillä tekemistä varhaisista
geneettisistä kokeista, joten ei olisi ihmeellistä jos modernit kertomukset abduktioista peilaisivat tätä samaa, eri lajien välisen risteytysohjelman painotuksella. Mutta vaikka voidaankin ymmärtää miksi avaruusolentojen rotu haluaisi tutkia ihmisolentojen ihmeellisyyksiä, ja jopa manipuloida niitä, se mikä on vähemmän selvää on miksi jotkut ihmiset haluaisivat tehdä samaa. Maailma reagoi rankasti natsien tekemiin kamaluuksiin ja reagoisi varmasti uudelleen mikäli sellaiset hirveydet jatkuisivat — ehkäpä ‘Operation Paperclipin’ jatkeena[5].

 

Valitettavasti tutkittavan aiheen epämiellyttävyys tarkoittaa, että monet ufologit jänistävät siepattujen edessä, aivan kuin siepatut saattaisivat ufologian alan häpeään. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla asian laita. Modernin ufologian ihana puoli on, että meillä on niin
rikkaasti näyttöä avaruusolentojen mukanaolosta. Ja monet näistä interaktioista ovat olleet mukanaolleille kontaktihenkilöille rikkaus. Joten kyllä, tuolla jossain vaikuttaa olevan ‘hyviä’ alieneita. Mutta valitettavasti on myös ‘pahoja’ alieneita. Ja vaikuttaa siltä, että pahikset ovat saamassa apua myös varsin pahoilta ihmisiltä, jos MILABit ovat totta. Sitä aina saa sapiskaa Hyvien ja Pahojen erottelusta, ja olen ajatellut tätä pointtia monesti, mutta mielestäni se ei ole ennakkoluuloa vaan maalaisjärkeä valita omat liittolaisensa viisaasti. Raamattu sanoo, ‘teoistaan heidät tunnetaan’ ja mielestäni tämä sopii hyvin Kontaktiskenaarioon. Kyse ei ole lajista vaan aikeesta.  Pintapuoli ei ole niin tärkeää kuin kokemuksen sisältö, ja
kuten me tiedämme, ei ole koiraa karvoihin katsominen. Bob
Dean[6] on sanonut, että ihmiseltä näyttävät avaruusolennot huolettivat armeijaa kaikkein eniten, sillä he kykenivät kävelemään ‘vallan käytävillä’ huomaamatta. Ja myös monet ihmiset ovat raportoineet joidenkin avaruusolentojen/ulottuvuuksienvälisten olentojen kyvystä muuttaa ulkomuotoaan. Meidän pitää myös hyväksyä, että hybridit [7] ja PGLF:t[8] ovat myös uhreja kaikessa tässä.

 Joten eksopolitiikalla on käsissään kaikkein vaikein tehtävä, koska jos UFO-paljastusta halutaan, me joudumme valmistautumaan kohtaamaan kaikenlaiset ilmiön eri puolet, joista jotkut ovat todella kammottavia. Mielestäni tämä on UFO-paljastuksen vedenjakaja, jossa se on siirtymässä tasolle jossa kaikkien kokijoiden kokemusta tulee arvostaa, ei ainoastaan niitä jotka voidaan esittää julkisesti. Ihmisrotu on hämmästyttävän sitkeä, ja ihmisten tarvitsee tietää koko totuus, vaikka se ei olisi aina kaunista.

 Sen tunnustaminen, että avaruusolentokontaktilla on pimeä puolensa, itse asiassa pohjustaa tietä kaikkein tärkeimmälle tulevaisuuden työlle, joka on Abduktion kokeneiden uhrien auttaminen, olivatpa he sitten avaruusolentojen tai armeijan yksiköiden tai molempien piinaamia. Meidän tulisi ottaa tämä tavoitteeksemme, jopa silloinkin kun valtio ei aio paljastaa UFO-todellisuutta. Me tarvitsemme enemmän asialle omistautuneita lääketieteen ammattilaisia kuten tri. Roger Leir[9], sekä kovasti kaipaamamme tri. John Mack[10], niin että kun ihmiset kärsivät sieppauksen negatiivisista emotionaalisista ja fyysisistä vaikutuksista, he voivat saada kaipaamaansa ammattiapua. Ja Budd Hopkins sekä Carol Rainey ovat suuresti auttaneet tiedettä ymmärtämään abduktiokertomusten validiteettia, ja suosittelen kovasti heidän kirjaansa ‘Sight Unseen’[11]. David Jacobs[12]
ja Whitley Strieber[13] ovat myös tehneet huikean tärkeitä kontribuutioita heidän pelottomalla totuuden etsinnällään. Abduktiotutkimus ja terapia ei todellakaan ole heikkohermoisille. Mutta me olemme etuoikeutetussa asemassa hyötymässä heidän työstään, mikä auttaa meitä kollektiivisesti etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita ilmiöstä kärsivät kohtaavat. Tämän kaiken avulla meillä on kaikilla helpompaa UFO-paljastuksen mukanaan tuomien
asioiden kanssa.

 Minä ja aviomieheni Alan katselimme arkkipiispa Desmond Tutun haastattelua, jossa muisteltiin hänen työtään ‘Truth and Reconciliation Commissionissa’, joka käsitteli Etelä-Afrikan Apartheidin jälkipyykkiä. Uskon, että eksopolitiikka potentiaalisesti mahdollistaa olla samanlaisessa roolissa, koska UFO-paljastuksen kajastuksen myötä tulee esiin kaikki tapahtuneet karmeudet. Mutta tuosta voi seurata uusi alku ihmiskunnalle, ja anteeksianto on suuressa roolissa tätä prosessia. Ehkäpä se oli mihin viitattiin myös elokuvassa ‘District 9’. Se oli karmeaa katseltavaa, mutta siinä käsiteltiin monia tärkeitä asioita. Se oli erittäin epämukavaa johtuen sen tapahtumapaikasta (Etelä-Afrikka), mikä muistutti ihmisen toiselleen tekemistä kauheuksista, mutta se myös näytti ulkopuolisen ilmiön kosketuksesta aiheutuvat yhteiskunnalliset ongelmat. Kun pääosan hahmo muuttui ikuisesti avaruusolentojen kanssa toiminnan seurauksena, ja hän alkoi muuttua ‘erilaiseksi’, perheensä hylkäämäksi tulemisen lisäksi perhe oli myös halukas antamaan hänet viranomaisille.  Sitten hän havahtui siihen, että hämäräperäinen organisaatio oli tekemässä hänellä kokeita, joka halusi hyötyä hänen hybridi-DNA:staan niin että he voisivat kehittää uusia aseita[14], joiden kanssa ei voinut toimia järkiperäisesti eivätkä he antaneet armoa. Ei ollut ketään keneltä pyytää apua, ja sen sijaan he joutuivat elämään avaruusolentojen keskellä joita he aiemmin olivat halveksuneet. Todellakin, olen kuullut monilta siepatuilta ja erityisesti Tähtilapsilta[15] , että vaikka he vihaavat sitä mitä avaruusolennot heille tekivät, erilaisuuden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat tarkoittavat, että heidän rakkaat usein hylkäävät heidät, ja että he eivät voi luottaa armeijaan jonka he pelkäävät myös olevan mukana, ja niin he päätyvät muodostamaan epämukavia liittoja heidän sieppaajiensa kanssa paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lisäksi he eivät voi mennä lääkärille kertomaan fyysisistä ongelmistaan (arvet, infektiot, implantit jne.) sillä he pelkäävät että heitä pidetään henkisesti sairaina, ja että heidät laitettaisiin lopulta kovalle lääkitykselle, joka tuo mukanaan lisää ongelmia. Ongelman pahentamiseksi avaruusolennot joskus kertovat heille, että he auttavat heitä jos he tekevät yhteistyötä, mikä on selvästi kiristystä, mutta mitä vaihtoehtoakaan uhrilla on?

 Toinen suuri ongelma, joka minulla on tullut vastaan, on Britanniassa terapeuttien kohtaamat vaikeudet, kun he yrittävät auttaa siepattuja. Mary Rodwell[16] näkee tarpeen auttaa ilmiön kokeneita Britanniassa, ja olen aivan samaa mieltä. Kuitenkin se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi, ja olen nähnyt vuosien mittaan niin paljon kaikkea, että en voi hyvällä omallatunnolla pyytää enää uusia terapeutteja uhraamaan itseään, ennen kuin he myös saavat jotain tukea. Muutama vuosi sitten minä ja Alan autoimme keräämään kymmenisen terapeuttia yhteen, jotka olivat avoimia idealle siitä, että autettaisiin kokijoita minkä tahansa trauman kanssa, joka liittyi kontaktin negatiivisiin puoliin. Ja myös antamaan ihmisille mahdollisuuus kertoa omista positiivisista kokemuksistaan. Se oli erittäin epämuodollinen tilaisuus, mutta myös täysin luottamuksellinen, ja useinkaan emme pyytäneet rahaa. Se vaihteli pelkästä kuuntelemisesta aina regression pitoon ja terapiaan niille jotka sitä tarvitsivat. Britanniassa vaihtoehtoterapeutit olivat niitä, jotka kykenivät eniten auttamaan ihmisiä, sillä he olivat avomielisempiä muille todellisuuksille kuin valtavirran lääketieteen työntekjät. Ryhmässä oli psykologeja, psykoterapeutteja, henkisiä ja reikiparantajia sekä kliinisiä hypnoterapeutteja. Kontaktihenkilöille (positiivinen kontakti) ja siepatuille (negatiivinen kontakti) tukea antaneiden onnistumisprosentti oli suuri, koska terapiasuhde tuntuu tekevän kovasti tuhojaan terapeuttien henkilökohtaisessa elämässä. Terapeutit eivät saa tukea mistään valtavirran lääketieteen henkilöstöltä ja se voi vahingoittaa heidän uraansa mutta myös sen lisäksi he kärsivät eri lähteistä heitä kohtaan tehdyistä henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Jotkut eivät vain kyenneet sietämään kuulemiaan tarinoita. Toisilla taas heidän puhelintaan salakuunneltiin, heidän kotien yllä pörräsi helikopterit ja he usein sairastuivat. Eräät jopa joutuivat itse sieppauksen kohteiksi. Mielestäni tätä juuri kuvattiin elokuvassa ‘The Fourth Kind’[17].  Uskoipa elokuvan sisältöä tai ei, se kuitenkin kuvaa abduktioterapeuttien kokemaa henkilökohtaista eristämistä sekä muita kauhuja. Vaikuttaa siltä, kuin sieppaajat eivät pitäisi siitä, että heidän kohteisiinsa puututaan… Terapeutit, jotka jatkoivat siepattujen parissa pisimpään, olivat yleensä niitä jotka
halusivat yhteistyötä, mutta on monia siepattuja jotka eivät voi edes hyväksyä sitä mitä heille on tehty, erityisesti mikäli heidän omat lapsensa ovat myös sieppauksien kohteina. (Ja Britanniassa tämä on erittäin relevanttia, sillä kyseessä on usein monen sukupolven ylittävä ilmiö, mistä puhun yksityiskohtaisemmin alempana.) Mutta ihmisten tulee jotenkin selvitä kokemuksistaan, ja koska heiltä puuttuu minkäänlainen suoja, voi ymmärtää sen miksi ihmiset valitsevat antautumisen eikä kaikkia mahdottomia todennäköisyyksiä vastaan taistelun. Ehkäpä niin tapahtui 1940s/50-luvuilla, kun meille uskoteltiin että eräiden avaruusolentojen kanssa oli solmittu sieppauksia sallivia virallisia sopimuksia teknologianvaihtoa vastaan [18]. Oliko kyseessä ‘jos et voi voittaa heitä, liity heihin’?. Kärsimmekö me edelleen näiden valintojen seuraamuksista?

 

Tulevaisuudesta puhuttaessa, on monia vääryyksiä joita ei voi korjata, mutta on myös suuri mahdollisuus muutokselle ja parannukselle. Me tarvitsemme eturivin ihmisiä auttamaan avaruusolentokontaktin vaikutuksien kanssa, samalla kun pysymme optimistisina kosmisen kohtalomme syleilyn hyödyistä. Desmond Tutu sanoi, että joskus haava on avattava jotta sen voi puhdistaa ja sitoa. Avaruusolentojen ja sotilaiden sieppaukset ovat molemmat haavoja, jotka pitää puhdistaa ja sitoa, jotta voisimme mennä eteenpäin kontaktin seuraavaan vaiheeseen. Vaikka en olekaan vakuuttunut, että oikeus tulee toteutumaan, on vedettävä jokin raja, jossa me sanomme ‘tämä ei saa enää koskaan tapahtua’. Ja kiitos urheiden sielujen, jotka ovat puhuneet avaruusolentojen ja ulottuvuuksien välisten olentojen kanssa tapahtuneista  kontaktikokemuksista, me voimme nähdä että muutaman huonon omenan lisäksi on paljon enemmän Maan ulkopuolisia olentoja, jotka kohtelevat meitä kunnioituksella. Ihmiset voivat olla huikeita, eikä heidän tulisi tuntea olevansa alempiarvoisia kosmisten naapuriemme rinnalla. Hyväntahtoiset avaruusolennot kutsuvat ihmiskuntaa astumaan Kosmiselle areenalle samanarvoisina, ei alamaisina, ja on tärkeää että me uskomme niin, jotta voisimme tehdä omat valintamme kollektiivisesta tulevaisuudestamme, tai muuten riskinä on että sellaiset tahot pakottavat sitä meille, joiden motiivit eivät ole yhtä jalot. Ja Exopolitics Institute sekä UFO-paljastus ovat tässä urakassa erittäin tärkeitä.

 Seuraavaksi käsittelemme joitain brittiläisten kokijoiden kokemuksia ja esitämme avustusehdotuksia. Jotta muistaisimme etteivät kaikki kokemukset ole pahantahtoisia, aloitan tässä hyväntahtoisista avaruusolentokontakteista.

 Hyväntahtoinen kontakti:

Hyväntahtoisia avaruusolentokontakteja on monentyyppisiä, mm. kanavointi[19], viljakuviot, CE5-tapahtumat[20] ja jopa kohtaamiset kasvotusten. Yleensä nämä palvelevat sitä tavoitetta, että totutellaan ajatukseen ja annetaan informaatiota. Kommunikoidun informaation aiheisiin lukeutuu:

 • Varoitukset ympäristön tilasta.

• Ehdotukset luopua ydinteknologiasta ja
yleisesti sodankäynnistä.

• Ravintoon, terveyteen ja kestäviin
teknologioihin liittyvät neuvot ja ohjeet.

    Vastaanottajalla on aina valinnan elementti, häntä ei pakoteta mitenkään. Se on vaihdantaa, joka voi olla erittäin rikastuttavaa. Monia eri tyyppisiä olentoja on kuvattu, mutta usein läsnä on tuttuuden tunne. Alus (jos se on näkyvillä) on yleensä orgaanisemman näköinen, ja joissain tapauksissa se on ‘tehty’ Valosta.

 Muualta tulleet elämänmuodot / avaruusvillielämä:

On myös raportteja elämänmuodoista, jotka vaikuttavat elävän yläilmakehässämme tai avaruudessa. Näihin kuuluu:

 • Jättiläismeduusat tai rauskunkaltaiset olennot (Britannia ja Etelä-Afrikka).

• Suuret, leijailevat, läpinäkyvät putket, joista lähtee orbeja (Meksiko).

• Sauvaolennot (Mexico).

• Planktoninkaltaiset elämänmuodot, joita on nähty pyörimässä Avaruussukkula STS 75:n kuvamateriaalissa.

• Astronauttien kuvaamat avaruusmadot.

 Surullista kyllä, on myös abduktioita ja pakotettuja kontaktikokemuksia:

Abduktiotapausten aikaan siepatulla ei ole paljoakaan kontrollia tapahtumista, tai ne saattavat jopa vahingoittaa häntä. Valitettavasti nämä ovat niitä joita me joudumme perusteellisesti märehtimään, koska ne ovat niitä joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia ja näin ne vaativat huomiotamme, jotta voisimme auttaa niistä kärsiviä. On myös monentyyppisiä ‘olentoja’ joita on kuvattu, mutta yleisimmät niistä ovat harmaita, liskoja, varjo-olentoja ja ihmisiä.

 Brittiläisten siepattujen raportoimia ongelmia:

Fyysiset oireet:

• Unettomuus.

• Omituiset arvet kehossa, joista joskus vuotaa visvaa ja sitten ne katoavat.

• Erikokoiset ‘lusikkajäljet’, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi kaavittu pois kehosta kuin lusikalla. (Muutamasta millimetristä neljään senttiin.) Yleensä ne ovat alaraajoissa, mutta mitään onnettomuutta ei ole sattunut jolla ne voitaisiin selittää. Usein iho on ehkä, kuin liha olisi imetty pois ihon alta. [21].

• Implantit — niitä on raportoitu aivoissa, jaloissa, rintakehässä. Jotkut on varmistettu diagnostisella kuvantamisella[22].

• Nenäverenvuodot.

• Pahoinvointi.

• Säteilyvammat rinnassa, eräällä kokijalla joka meni liian lähelle alusta. Hänen arpensa ja terveysongelmansa ovat pysyneet läpi hänen koko elämän.

 Psykologiset vaikutukset ja tilat:

• Ahdistus seuraavasta kontaktista. Tämä voi olla kontaktin pelko, tai joskus hyljätyksi tulemisen pelko jos kontaktia ei tapahdukaan.

• Kyvyttömyys keskittyä kun odottaa seuraavaa tapahtumaa.

• Masennus ja ahdistus, joka voi vaikuttaa perhe-elämään, uraan ja rahatilanteeseen.

• Pelko siitä, että avaruusolennot ja armeija tarkkailevat. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon kaikki ne todisteet, jotka tätä tukevat.[23]

• Lisääntynyt halukkuus opiskella, aiheisiin erityisesti kuuluu lisäymmärrys tietoisuudesta, astrofysiikasta ja kvanttimekaniikasta.

• Joskus saatetaan antaa telepaattisia käskyjä. Nämä saattavat muuttua tiukemmiksi mikäli ei toimi käskyn mukaan.

• Psykologinen manipulaatio, joka voi johtaa Tukholman Syndroomaan.[24] Siepattu raportoi kauheaa fyysistä ja psykologista kaltoinkohtelua, ja kuitenkin tuntee heitä kohtaan henkistä sidettä ja turhautuu mikäli kontakti lakkaa. Tämä voi johtua siitä, että sieppaajat tuottavat vahvoja emotionaalisia tunnetiloja saadakseen aikaan tietyn vasteen, mikä voi muuttua ajan mittaan ehdollistamiseksi.

• Tunne siitä että elää kaksoiselämää — jokapäiväinen elämä versus piilossa pidetyt kokemukset avaruusolentojen vierailuista. Avaruusolentokoemusten eksoottinen luonne täytyy pitää piilossa, kun taas heidän jokapäiväiset tehtävänsä voivat tuntua liian banaaleilta. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, kun he pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan muille mutta oppivat muiden vihamielisistä reaktioista aihetta kohtaan pitämään asian omana tietonaan. Tämä johtaa sisäiseen kamppailuun mikä ei voi olla terveellistä pitkällä tähtäimellä. Siksi he hyötyvät omien kokemustensa kertomisesta muille saman asian kokeneille.

• Keskivertoa suurempi autismin ja Aspergerin syndrooman esiintyvyys nuorilla brittiläisillä siepatuilla.

• On myös mahdollista tunnistaa selvä pakottamiskaava, jos siepattu ei suostu oppimaan sieppauksistaan:

1) Imartelu  — heille sanotaan, että he ovat valittuja tai erikoisia

2) Jäynääminen — heille tehdään suuria lupauksia joita ei koskaan toteuteta

3) Lahjonta — sanotaan, että heidän sairautensa parannetaan, jos he suostuvat yhteistyöhön

4) Uhkailu — heidän omaa ja rakkaiden turvallisuutta uhataan. Muiden ‘suostuvaisten’ siepattujen kautta toimitetaan joitain näitä uhkia, mutta tehdään selväksi että uhkauksen sisältö tulee kuitenkin sieppaajalta.

5) Oikean vahingon tuottaminen, jonka tekijä tehdään erittäin selväksi.

 Risteytysohjelma:

• Sieppauksien aikaan tuotetut selittämättömät raskaudet on kellotettu naisen kuukautissyklin mukaan.

• Naisten munasolujen, miesten sperman kerääminen.

• Naiset, jotka uskovat saaneensa hybridilapsia aluksessa, joille heidät viedään toistuvasti vierailulle. Useimmiten naiset kehittävät vahvan äidinvaiston hybridejä kohtaan alkuvaiheen pelon ja shokin jälkeen, erityisesti kun nainen on jo surrut keskenmenoa, mutta hänelle on sanottu että hänen syntymätön lapsensa on viety.

• Naiset, jotka uskovat olevansa Tähtilapsia, joilla on osittain avaruusolentojen DNA:ta. Yleensä muut lapset perheessä uskovat myös kyseessä olevan sisaruksensa olevan ‘erilainen’ heihin verrattuna. (Mahdollisesti sijoittamalla DNA:taan ihmisperheisiin avaruusolennot tavoittelevat suurempaa integraatiota.)

• Naiset, jotka ovat käsitelleet avaruusolentojen puuttumisen pelkojaan omien äitiensä kanssa, ja ovat saaneet tietää että äiti on myös kokenut saman, mikä viittaisi useamman sukupolven mittaiseen kaavaan. Yhdessä tapauksessa myös isoäiti on kokenut samaa.

 Sosiaaliset ongelmat:

• Kyvyttömyys saada lääketieteellistä apua ilman, että tehdään oletusta mielisairaudesta. Siepatuilla saattaa olla myös lääkärin (ja hammaslääkärin) pelko monimutkaisista syistä, mm. a) sairaalan tai kirurgian samankaltaisuus sieppausolosuhteisiin ja -instrumentteihin nähden, b) lääkärien skeptisismi paranormaaleja ilmiöitä kohtaan ja c) psyykelääkkeiden liikamäärääminen.

• Pappien ja hengellisten arvoihmisteen huono vastaus ongelmaan, kun he usein olettavat että demonit ovat ottaneet siepatun haltuunsa. Edesmennyt Monsignor Corrado Balducci[25] selvästi erotteli avaruusolennot demoneista erillisinä ilmiöinä. Kuitenkin joitain tapauksia on ollut, joissa henkinen apu ja rukous ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja tehokkaiksi.

• Sosiaalinen eristäytyminen jos perheenjäsenet, ystävät tai kollegat hylkäävät kokijan kertomukset.

• Koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen jos he puhuvat kokemuksistaan, mikä voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

 Psyykkiset vaikutukset:

• Kasvaneet psyykkiset kyvyt — selväkuuloisuus, selvätajuisuus, selvänäköisyys ja telekinesia.

Usein avaruusolennot ottavat tästä kunnian, mutta se on luonnollinen piilevä kyky useimmilla ihmisillä, joka voidaan herättää tutkimalla henkisiä asioita ja tekemällä henkistä työtä. Siksi olen sitä mieltä, että on todennäköisempää, että joko a) ‘psyykkisesti herkät’ henkilöt todennäköisesti tulevat tietoisemmaksi avaruusolentojen läsnäolosta omilla kyvyillään, tai b) että ‘sädeteknologia’ jota käytetään siepattujen viemiseksi aluksiin tai tukikohtiin voi aktivoida ‘energiakehon’. Mahdollisesti tuomalla keho ‘energiatilaan’ kuljetusta varten tapahtuu auran tukosten puhdistusta, mikä kiihdyttää luonnollisten psyykkisten kykyjen kehitystä[26]. On monia tapauksia, joista ihmiset raportoivat muistavansa tulleensa siirretyksi seinien ja kattojen läpi, ja ‘Witnessed’-casessa[27] Linda Cortile kuljetettiin hänen asuntonsa ikkunoiden läpi. Ilmeisesti nämä henkilöt ovat olleet hetkellisesti ei-fyysisessä tilassa, mikä on mahdollistanut heidän kulkea kiinteiden kappaleiden läpi.

Kuitenkin, tuoreeltaan kehittyneet psyykkiset kyvyt voidaan ottaa rakentavaan käyttöön, eikä niiden tarvitse olla tuhoisa kokemus kokijoiden elämässää, vaikka onkin tarve sille, että on enemmän rakentavia opettajia metafysiikan alalla. 

 Aikavaikutukset:

• Puuttuva aika ja translokaatio. Translokaatio on tapahtunut, kun siepattua liikutetaan yhdestä sijainnista toiseen ilman hänen omaa suostumustaan, ja aina häntä ei palauteta alkuperäiseen sieppauspaikkaan. Joskus, kun siepattua ei palauteta alkuperäiseen paikkaan, se vaikuttaa olevan virhe avaruusolentojeen taholta, toisinaan taas tarkoituksellinen esitys vallasta. Translokaatioon voi liittyä vain yksi henkilö tai ryhmä henkilöitä, mutta joskus kokonaisia autoja on siirretty. Translokaatiot ovat abduktioilmiön ytimessä, sillä sana ‘abduktio’ kirjaimellisesti tarkoittaa ‘poisviemistä’. Puuttuva aika on tulkittu indikaattoriksi abduktiosta jota ei muisteta tapahtuneen, ja kääntäen, joskus joitain translokaatioita tuntuu tapahtuvan ilman aikaa ‘silmänräpäyksessä’, ja tämä seikka osoittaa, että translokaatiotapahtuma on esiintynyt, sillä kun ei muisteta että  ‘matka-aikaa’ olisi kulunut yhtään kun päästään uuteen paikkaan.

 Ylläoleva lista näyttää monenlaiset ongelmat, joita monesti liitetään negatiivisiin kontaktikokemuksiin, kuitenkin on olemassa monia asioita jotka auttavat siepattua kokemuksessaan:

 • Meditaatio. (Tämä voi olla hyödyllistä uskonnollisista uskomuksista riippumatta, ja on olemassa monentyyppistä meditaatiota, joten pitäisi olla helppoa löytää sopiva menetelmä, jonka kanssa tuntuu mukavalta.)

Meditaatiolla on monia hyötjä ja se on erityisen avuksi mielen tuomisessa kurinalaisuuteen. Tämä voi auttaa siepattuja pääsemään yli eräistä heidän sieppaajiensa käyttämistä hypnoottisista tekniikoista. Se voi auttaa heitä myös pääsemään valveunitilaan sieppauksen aikana, jolloin he voivat kommunikoida sieppaajilleen. Se voi myös kertoa kohteelle häneen käytettävästä etävaikuttamisesta.

• Rukous ja ‘Valotyö’[28]

• Kertominen omista kokemuksista. Kokemusten jakaminen muiden kokijoiden kanssa voi olla hyödyllistä.

• Hypnoottinen regressio. Tätä voidaan käyttää noutamaan kadonneita muistoja tapahtumasta. Jotkut kuitenkin pelkäävät liiaksi halutakseen täysin muistaa sieppauksensa. Joskus muisto vaikuttaa siltä, että sitä on peukaloitu, jotta henkilö saataisiin unohtamaan tapahtuma, mutta joskus muistinmenetys on ihmisen tapa suojata kehoa traumalta, ja muistot voivat spontaanisti palata kun aika on ’oikea’ niiden muistamiseksi.

• Terapia. Tämä voi auttaa kokemusten integroinnissa tavalliseen elämään. Se voi auttaa posttraumaattisen stressin kanssa. Se saattaa olla myös tarpeellista muiden tukahdutettujen muistojen käsittelemisessä, joita saattaa tulla esiin regressiossa.

 

Mitä siepatut tarvitsevat:

• Sosiaalisen stigman poisto.

• Lääketieteen alan hyväksyntä abduktio- ja lähikohtaamisilmiöille.

• Oikeus luottamuksellisuuteen.

• Suurempi hyväksyntä abduktioita tutkivalle tieteelle, erityisesti materiaalitiede, energia, tietoisuus ja aika, mikä on keskeistä todistuksien validoimisessa.

 Lopuksi:

Jonkin verran voidaan saavuttaa kun puhutaan avaruusolentojen ja sotilaiden tekemien abduktioiden ‘oireista’, mutta ‘lääke’ voidaan saada vain täydellisellä paljastuksella ilmiöstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Siksi tämä on niin tärkeä projekti, ja siksi sitä pitää käsitellä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella.

***

Kirjoittajasta: Philippa Foster on tekninen piirtäjä ja graafinen suunnittelija, ja hän on naimisissa Alan Fosterin kanssa (joka on Eksopoliittisen järjestön hallituksen koulutusasioiden neuvonantaja). Hän on myös virallinen henkinen parantaja. Hän on tutkinut henkistä parantamista ja bioenergiaa Lontoon College of Psychic Studiesissa, ja hän on saanut koulutuksen negatiivisten energioiden ja olentojen parantamisessa Malvernin College of Healingissa. Hän on myös henkisten parantajien liiton jäsen (nykyään tunnetaan nimellä The Healing Trust). Hän on auttanut tukemaan kokijoita, ja hän on luennoinut terveydenhuollon opiskelijoille University of Westminsterissa, Lontoossa, aviomehensä Alanin kanssa, terveydenhuoltoammattilaisten tarpeesta tutustua abduktioilmiön fyysisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin vaikutuksiin niin, että he voivat paremmin hoitaa potilaita. Hän on myös työskennellyt saattohoidossa olevien kanssa.

Email: philippaafoster@googlemail.com

 

 

Viitteet ja termit: